Kerrotaan vinkkejä heille joilla on vaikeuksia löytää ystävää tai kumppania itselleen
Ole oma itsesi. Älä kerro vitsejä jos et osaa kertoa niitä. Älä esitä syvällistä ellet ole syvällinen. Se on kiusallista.
Harjoittele sosiaalisia taitoja, mutta älä yritä liikaa
Onko muita neuvoja. Tehdään tästä ketju jossa ei riidellä eikä tapella. Jokainen saa ottaa neuvot vastaan tai olla ottamatta.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Sä et taida ap ymmärtää mistään mitän. Ei mulla ole vaikeuksia tavata ihmisiä. Tapaan päivittäin kymmeniä. Ongelmani on se että suurin osa noista tapaamistani ovat niin pinnallisia ettei ole mitään juteltavaa. He elävät täysin tuossa arkisessa pintamaailmassa. Että mitä on Cittarin tarjouksessa ja minkä lukion poika valitsi. Sit jos etsitään seurustelukumppania niin mietitään ulkonäkö ja harrastukset ja onko toiselle anaali ok ja halutaanko ostaa yhdessä rivitalon pätkä vai kerrostalon osa vai kenties yhteinen talo ja sitten kun kumppanin äidistä tulee anoppi kiin sitten ollaan miniää ja mietitään juhannustarjoiluita. Voi saakeli. Mun olo on niin yksinäinen tällä planeetalla. Haluaisin sen sielunkumppanin joka näkee ja ymmärtää. Oon lapsesta asti aistinut kaikki muutkin todellisuudet kuin tämän ja meinaan tukehtua täällä. Että annapa siihen joku hyvä vinkki.
Sun ihannepuoliso on Rölli Peikko tai kuu-ukko. Siihen ei ole mitään ohjeita.
Osa on 45-80v. Se kannattaa huomioida.
Mun mielestä parisuhteeseen ihmistä etsivälle ei voi antaa samoja vinkkejä kuin ystävää etsivälle.
Lähtökohdat on niin erit.
Panosta itsetuntemukseen. Millainen ihminen olet? Millaisista asioista nautit? Mitä arvostat? Millaisissa tilanteissa loistat? Millaisten ihmisten seurassa viihdyt parhaiten? Mitä "samanhenkisyys" ja "kemia" sinulle merkitsevät? Mitä annettavaa sinulla on pari- ja ystävyyssuhteeseen?
On vaikea solmia hyviä ystävyyssuhteita ja kumppanuuksia, jos ei ollenkaan tiedosta sitä, millainen ihminen itse on. Tämä on hyvin yleistä, koska moni sekä pelkää olla rehellinen itselleen että vetää alitajuisesti jotain roolia kuvitellessaan, että pitää olla jotain muuta kuin on. Niin moni meistä on koulittu ja ehdollistettu ajattelemaan, että oma persoonamme ei ole oikeanlainen ja että muut tietävät paremmin meidän asiamme kuin me itse. Tästä poisoppiminen voi olla haastavakin prosessi mutta se on ainoa tie autenttiseen elämään ja sen myötä autenttisiin, kestäviin ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Sä et taida ap ymmärtää mistään mitän. Ei mulla ole vaikeuksia tavata ihmisiä. Tapaan päivittäin kymmeniä. Ongelmani on se että suurin osa noista tapaamistani ovat niin pinnallisia ettei ole mitään juteltavaa. He elävät täysin tuossa arkisessa pintamaailmassa. Että mitä on Cittarin tarjouksessa ja minkä lukion poika valitsi. Sit jos etsitään seurustelukumppania niin mietitään ulkonäkö ja harrastukset ja onko toiselle anaali ok ja halutaanko ostaa yhdessä rivitalon pätkä vai kerrostalon osa vai kenties yhteinen talo ja sitten kun kumppanin äidistä tulee anoppi kiin sitten ollaan miniää ja mietitään juhannustarjoiluita. Voi saakeli. Mun olo on niin yksinäinen tällä planeetalla. Haluaisin sen sielunkumppanin joka näkee ja ymmärtää. Oon lapsesta asti aistinut kaikki muutkin todellisuudet kuin tämän ja meinaan tukehtua täällä. Että annapa siihen joku hyvä vinkki.
Sinulla ei ole ongelmia, mutta sinä et ole kaikki. Joillain taas on vaikeuksia tavata ihmisiä. Tämä keskustelu on heitä varten.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä parisuhteeseen ihmistä etsivälle ei voi antaa samoja vinkkejä kuin ystävää etsivälle.
Lähtökohdat on niin erit.
Anna kummalle haluat. Tai molemmille.
Älä laske onnellisuuttasi toisen ihmisen varaan. Kukaan etkä itsekään haluaisi olla vastuussa toisen onnellisuudesta tai jopa elämänhalusta. Rakenna ensin elämääsi
Hae sopivaan korkeakouluun ja sitten kunnon työpaikkaan, kaikki kollegani ovat todella älykkäitä ja keskustelu on pohdiskelevaa mm. yhteiskunnallisista asioista, toki vähän on noita lässytyksiä juhannussuunnitelmistakin. Itse en kyllä yleensä osallistu kuin pinnallisella tasolla keskusteluihin