Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua on alkanut hävettää ettei olla naimisissa
21.06.2025 |
Se on vaan jäänyt. Ja kyllä olen myös pettynyt puolisoon ja itseeni, ettei kumpikaan olla otettu asiaksemme. Mulla ei ole mitään epäilystä suhteemme laadusta. Olemme sitoutuneita ja toinen on jatkuvasti jo yli 10 vuotta kuulunut tulevaisuuden suunnitelmiin.
Jotenkin tällä iällä vaan haluaisi että se on virallista. Mutta tuntuu hankalalta mennä naimisiin, vaikka olen nainen niin olen niin epäromanttinen kuin voi olla. En halua mitään juhlia, en pukuja. Tuntuisiko oudolta alkaa pitämään sormusta nyt kun ei sitä ole aiemminkaan ollut. Sukulaisten kyselyt ahdistaa. Äh, toivottavasti joku ymmärtäisi.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On työväenluokkaista eli vasemmistolaista olla olematta naimisissa.
Yllätys, että konservatiivit kannattaa jämähtäneitä ja jäykkiä konservatiivisia instituutioita. Nauttikaa vain kuppasesta elämästänne, kun tarvitsette ulkopuolisia tukipilareita pitämään parisuhteenne kasassa!
oletpa ilkeä ihminen, kun käyt kritisoimaan toisten ihmisten arvoja ja tunteita. Ihan kuin omat arvosi ja tunteesi olisivat parempia kuin muiden. Häpeäisit moista ylimielisyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 15 vuotta susiparina, naimisissa yhteisen talolainan kanssa ja se on vahvempi kuin papin aamen :D Sukulaiset lakkaavat kyselemästä juuri tuon 10 vuoden jälkeen. Ja sen takia ei ainakaan kannata naimisiin mennä, että joku saattaa kysyä tai ihmetellä! Haaveilin isoista häistä ekat 5 vuotta, sitten ei kiinnostanut pätkääkään. Nyt on tullut olo, että voisi sitä kahden todistajan kanssa käydä pamauttamassa viralliseksi tämä touhu. Ei muuten, mutta on sitten ainakin leskenoikeudet turvattuna ja jos toinen sairastuu pahasti, aviopuolison helpompi hoitaa asioita toisen puolesta.
Joo, tuo leskenoikeudet aika iso juttu. Kuullut aika monesta kohtalosta, jossa avopuoliso täysin arvoton kuoleman jälkeen ja heitetty suvun puolesta ulos kaikesta kuoleman jälkeen.
Siis heitetty ulos mistä kaikesta?
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuostahan on helpompi toisen lähteä. Lisäksi et ole kumppanisi lähiomainen. Hän ei myöskään ole elatusvelvollinen suhteessa sinuun, jos jäät työttömäksi tai sairastut. Asuntolainan saa paremmilla ehdoilla, jos on naimisissa.
Avioliitosta on ihan yhtä helppo lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuostahan on helpompi toisen lähteä. Lisäksi et ole kumppanisi lähiomainen. Hän ei myöskään ole elatusvelvollinen suhteessa sinuun, jos jäät työttömäksi tai sairastut. Asuntolainan saa paremmilla ehdoilla, jos on naimisissa.
Avioliitosta on ihan yhtä helppo lähteä.
Niinpä. Siksi minua ihmetyttääkin, kun ihmiset katsovat avioliiton isommaksi asiaksi kuin lasten tekemisen. Naisesta, jonka kanssa ei ole lapsia, pääsee eroon allekirjoituksella. Lastensa äidistä ei ikinä pääse eroon.
Mua ei hävetä. Mies on periaatteellisesti avioliittoa vastaan, itse taas olen jo ollut naimisissa ja sen verran tosissani olin, että tuntuisi hyvin oudolta luvata enää kenellekään kuolemaan asti yhteiseloa kun ei se edellisessäkään sitten mennyt niin. Vaikka näin näen ehdottomasti elämän menevän, uskon olevani viimeisessä suhteessa nyt. Ainoita pohtimisen aiheita on ollut, että jos kumppanini kuolisi, suru voisi tuntua sitä raskaammalta kestää kun ymmärtäisikö sen luonnetta muut?
Jos haluat naimisiin, niin halua itsesi vuoksi. Ja maistraattia/pientä vihkitilaisuutta suosittelen minäkin mikäli juhlat ei nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykää kahdestanne maistraatissa, sieltä saa todistajatkin talon puolesta. Ehkä seurakunnaltakin saa, jos haluaa, että pappi vihkii.
Sormuksia ei tarvitse vaihtaa, eikä käyttää, jollei halua. Voitte pitää koko asian omana tietonanne tai mainita sukulaisille jälkeen päin. Me tehtiin niin. Meillä on kyllä sormukset, mutta haluttiin kertoa asia lähimmille sukulaisille kaikille yhtä aikaa ja laitettiin sormukset taskuun ennen kuin tämä oli mahdollista.
Ja naimisiin menimme vain, koska on yhteistä omaisuutta, ja haluttiin tehdä asiat helpommiksi siinä vaiheessa, kun lähtö väkisinkin tulee. Tämänhän voisi hoitaa myös testamentilla, mutta naimisiinmeno on ilmaista, eikä sitä voi kukaan sukulainen riitauttaa.
Jos emme omistaisi mitään isompaa yhdessä, en olisi halunnut naimisiin ollenkaan. Avioliitto on turha ja aikansa elänyt instituutio, joka ei muuta suhteessa mitään, paitsi juridisen puolen.
Vierailija kirjoitti:
Korjaan edellämainittua siltä osin, että kirkollisessa vihkimisessä on oltava sormus.
Se voi olla vaikka Kinder-munasta. Mutta sellainen täytyy vihkimisen hetkellä olla. Maistraattivihkimisestä en tiedä.
Pappina itse hyväksyisin kyllä vaikka heinänkorresta punotun hetkellisen rinkulan.
Kaavaan kuuluvat sanat sisältävät maininnan sormuksesta kahdessa kohdassa.
Kaavaa voi ja kannattaa soveltaa tilanteen mukaan, mutta mahdollisuudet ovat rajalliset ja sormuksen olemassaolo ei ikävä kyllä ole sellainen asia.
Maistraatissa ei tarvita sormuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi parempi saada pääsi kuntoon, jos kyse on vain ahdistuksesta, jota sukulaisten kyselyt aiheuttaa ja häpeä asiasta, jota et ole itse aiheuttanut.
Ovatko sukulaisesi uskovaisia vai muuten erityisen vanhoillisia, jos avioliitosta kyselevät? Olisivat edes iloisia, jos puolisosi on eri sukupuolta kuin sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 15 vuotta susiparina, naimisissa yhteisen talolainan kanssa ja se on vahvempi kuin papin aamen :D Sukulaiset lakkaavat kyselemästä juuri tuon 10 vuoden jälkeen. Ja sen takia ei ainakaan kannata naimisiin mennä, että joku saattaa kysyä tai ihmetellä! Haaveilin isoista häistä ekat 5 vuotta, sitten ei kiinnostanut pätkääkään. Nyt on tullut olo, että voisi sitä kahden todistajan kanssa käydä pamauttamassa viralliseksi tämä touhu. Ei muuten, mutta on sitten ainakin leskenoikeudet turvattuna ja jos toinen sairastuu pahasti, aviopuolison helpompi hoitaa asioita toisen puolesta.
Joo, tuo leskenoikeudet aika iso juttu. Kuullut aika monesta kohtalosta, jossa avopuoliso täysin arvoton kuoleman jälkeen ja heitetty suvun puolesta ulos kaikesta kuoleman jälkeen.
On olemassa myös testamentit ja varsinkin silloin on hyvä olla olemassa, jos on yhteisiä lapsia.
Ymmärrän käsitteen "heitetty suvun puolesta ulos kaikesta", kun itse olen miehen suvussa ollut aina ulkopuolinen eikä tilanne olisi muuttunut, vaikka olisimme olleet avioliitossa. Monella naisella on nykypäivinä omaakin elämää ja omaisuutta. Silloin hän vain jatkaisi elämää kuten ennenkin.
Mahdollinen leskeneläke on paljon parempi syy avioitua kuin sukulaisten kyselyt, vaikka eihän parempituloinen leski eläkettä saisi. Siitä ei ole mitään takuuta, että ensin kuolee parempituloinen.
Ei kannata hävetä. Avioliitolla ei nykyään ole parisuhteen pysyvyyden tai sitoutumisen tason kannalta mitään merkitystä. Moni elää onnellisena avoliitossa vuosikymmeniä. Ainoa etu on tosiaan siinä kohtaa kun jompi kumpi sairastuu tai kuolee. Siitä syystä kannattaa ehkä harkita maistraatissa käyntiä tai vaihtoehtoisesti tehkää testamentti ja ilmoittakaa avopuoliso lähiomaiseksi sairaalan potilastietoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään stressiä. Naimisiinmenolla on oikeastaan vain yksi merkitys: kuolinpesän järjestelyt ovat helpommat.
Mitään sormuksia, juhlia tai vastaavaa ei tarvita. Maistraattiin tai käräjäoikeuteen vain aika. Harmillista kieltämättä, ettei tuota voi hoitaa netitse pankkitunnuksilla.
"Harmillista kieltämättä, ettei tuota voi hoitaa netitse pankkitunnuksilla."
Heh, totta. Avioliitto on ensisijaisesti taloudellinen sopimus. Eipä se naimisissa oleminen ole tosiaankaan mikään tae kunnioituksesta, rakkaudesta ja sitoutumisesta. Sen verran on tullut törmättyä ehdotteleviin naimisissa oleviin mulqvistiäijiin että jos mitään höttöprinsessaunelmia häistä ikinä olikaan niin karisivat jo aika nuorena. Miehen kanssa mentiin naimisiin maistraatissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaan edellämainittua siltä osin, että kirkollisessa vihkimisessä on oltava sormus.
Se voi olla vaikka Kinder-munasta. Mutta sellainen täytyy vihkimisen hetkellä olla. Maistraattivihkimisestä en tiedä.
Pappina itse hyväksyisin kyllä vaikka heinänkorresta punotun hetkellisen rinkulan.
Kaavaan kuuluvat sanat sisältävät maininnan sormuksesta kahdessa kohdassa.
Kaavaa voi ja kannattaa soveltaa tilanteen mukaan, mutta mahdollisuudet ovat rajalliset ja sormuksen olemassaolo ei ikävä kyllä ole sellainen asia.
Maistraatissa ei tarvita sormuksia.
Aloittajalle kuitenkin sormus on se kaikkein tärkein, kun harkitsee jo sormuksen käyttämistä. On paljon naimisissa olevia ihmisiä, jotka eivät jostakin syystä sormuksia käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On työväenluokkaista eli vasemmistolaista olla olematta naimisissa.
Mitäh??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On työväenluokkaista eli vasemmistolaista olla olematta naimisissa.
Yllätys, että konservatiivit kannattaa jämähtäneitä ja jäykkiä konservatiivisia instituutioita. Nauttikaa vain kuppasesta elämästänne, kun tarvitsette ulkopuolisia tukipilareita pitämään parisuhteenne kasassa!
Kulttuurimarxistien pääkohde on hajottaa ydinperheet.
No ei ole. Tottakai ydinperhe on lapsellekin paras, kunhan vanhempien suhde toimii!! Ja onko jotain marxisteja vielä olemassa.
T. Vassari
Vierailija kirjoitti:
Mua hävettää myös vähän, olemme kohta 40-vuotiaita ja lapsetkin jo kouluikäisiä. Olemme riidelleet aiheesta vuosien mittaan niin paljon, etten usko meidän koskaan päätyvän naimisiin. Mies ei halua loukata äitiään, joten maistraattiin ei suostu. Minä en suostu siihen, että anoppi päättää naimisiinmenostamme.
Miksi äiti loukkaantuisi maistraatista? Voihan hänet kutsua todistajaksikin.
Mies ei halua naimisiin kanssasi. Jos haluaisi, hän olisi jo ehdottanut sitä. On valtavasti miehiä, jotka pitävät naista sopivan lähellä, mutta askelta, joka osoittaisi todellista sitoutumista vakavaan suhteeseen ei koskaan tule. Kannattaa pitää huolta, että oma tilanne on taloudellisesti ja henkisesti turvattuna koko ajan.
Minäkään en ole naimisissa, mutta kaikki naimisissa olevat kaverit ovat minulle hirvittävän kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään stressiä. Naimisiinmenolla on oikeastaan vain yksi merkitys: kuolinpesän järjestelyt ovat helpommat.
Mitään sormuksia, juhlia tai vastaavaa ei tarvita. Maistraattiin tai käräjäoikeuteen vain aika. Harmillista kieltämättä, ettei tuota voi hoitaa netitse pankkitunnuksilla.
"Harmillista kieltämättä, ettei tuota voi hoitaa netitse pankkitunnuksilla."
Heh, totta. Avioliitto on ensisijaisesti taloudellinen sopimus. Eipä se naimisissa oleminen ole tosiaankaan mikään tae kunnioituksesta, rakkaudesta ja sitoutumisesta. Sen verran on tullut törmättyä ehdotteleviin naimisissa oleviin mulqvistiäijiin että jos mitään höttöprinsessaunelmia häistä ikinä olikaan niin karisivat jo aika nuorena. Miehen kanssa mentiin naimisiin maistraatissa
Onneksi naimisiin menoon ei tarvita höttöprinsessaunelmia. Mulla ei ikinä ollut sellaisia.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään syntyy paljon äpäriä