Lue keskustelun säännöt.
Minulla on ollut niin vaikeita elämäntapahtumia etten ole enää normaali
20.06.2025 |
Minulle on tapahtunut sellaisia asioita että minun pitäisi olla syrjäyneenä jossain sillan alla. Olen siis aika traumatisoitunut ja se näkyy minusta ulospäin vaikka päällisin puolin elän normaalia elämää. Mitään pillereitä en kuitenkaan viitsi tähän hakea koska muilta osin aivokemiat toimivat aivan kuten pitää ja lääkkeillä yleensä aiheuttaa haittaa johonkin muualle.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Tarkoitat varmaan vanhempien avioero?
Eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulosta.
Vanhempien joo. Ei ehkä kuulosta, mut 6v kokee asiat eri tavalla. Etenkin kun mukana 3v oikeustaistelut,raha, riidat ja kaikkea muuta kivaa. Niin ja u
Kuitenkin vähemmistössä ovat ne lapset joille vanhempien ero olisi positiivinen kokemus.
Itselle oli, kun toinen vanhempi on psykopaatti ja siitä päästiin eroon. Mutta kyllä se vanhempi silti jätti traumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ymmärrän tilanteesi liiankin hyvin. Odotan mielenkiinnolla, osaisiko joku täällä kertoa jotain toivoa lisäävää.
Minä en osaa, mutta sellainen asia tuli Ihan ensimmäisenä mieleen, että kaikki parantava, hellivä, lohduttava, ilahduttava, tukeva, auttava, kannustava voisi pitää tilanteen edes ennallaan. Hemmottele itsesi pilalle, idealla.Ihan vieraita moiset parantavat, hellivät, lohduttavat, ilahduttavat, tukevat, auttavat, kannustavat ja hemmottelevat asiat. Varmaankin tilanne voisi olla tyystin toisenlainen jos olisikin joskus kokenut kannustusta, lohdutusta tai hemmottelua iänkaikkisen kampittelun, vähättelyn ja ilkkumisen sijaan.
Sivusta, sitä suuremmalla syyllä totesin, että voin minä edes itse olla itseni puolella, kun kukaan muu tässä maailmassa ei ole.
Minua on koko elämäni haukuttu, pilkattu, vähätelty, nälvitty ja vaikka mitä. Aiheina ulkonäköni, taitoni (tai siis niiden puute), pukeutumiseni, kiinnostuksen kohteeni, painoni jne jne
Jos kaikki muut hoitavat jo sen minun haukkumiseni ja minulle naureskelun, niin ei minun tarvitse sitä itse enää tehdä. Voin olla se maailman ainoa ihminen, joka on minun puolellani.
Juuri näin olen itsekin ajatellut. Ja kun tuntuu, että on yksin eikä kukaan välitä, pitää muistaa, että on itse itsensä paras ystävä ja ainoa henkilö, kuka ei koskaan hylkää. Se on pahinta, jos joutuu itsensä hylkäämäksi ja läheisriippuvaisesti etsii hyväksyntää ja rakkautta itsensä ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ymmärrän tilanteesi liiankin hyvin. Odotan mielenkiinnolla, osaisiko joku täällä kertoa jotain toivoa lisäävää.
Minä en osaa, mutta sellainen asia tuli Ihan ensimmäisenä mieleen, että kaikki parantava, hellivä, lohduttava, ilahduttava, tukeva, auttava, kannustava voisi pitää tilanteen edes ennallaan. Hemmottele itsesi pilalle, idealla.Ihan vieraita moiset parantavat, hellivät, lohduttavat, ilahduttavat, tukevat, auttavat, kannustavat ja hemmottelevat asiat. Varmaankin tilanne voisi olla tyystin toisenlainen jos olisikin joskus kokenut kannustusta, lohdutusta tai hemmottelua iänkaikkisen kampittelun, vähättelyn ja ilkkumisen sijaan.
Sivusta, sitä suuremmalla syyllä totesin
Juuri näin olen itsekin ajatellut. Ja kun tuntuu, että on yksin eikä kukaan välitä, pitää muistaa, että on itse itsensä paras ystävä ja ainoa henkilö, kuka ei koskaan hylkää. Se on pahinta, jos joutuu itsensä hylkäämäksi ja läheisriippuvaisesti etsii hyväksyntää ja rakkautta itsensä ulkopuolelta.
Tämä juuri. Muutama hirveä parisuhde kun tullut tässä elämän aikana koettua juurikin tuon läheisriippuvuuden takia, niin todellakin ollut itselleni terveempää olla yksin ja huomioida itse itseäni.
Ahdistaa kyllä edelleen lähes koko ajan, mutta toisaalta en enää itkeskele kuinka huono ihminen olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Tarkoitat varmaan vanhempien avioero?
Eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulosta.
Vanhempien joo. Ei ehkä kuulosta, mut 6v kokee asiat eri tavalla. Etenkin kun mukana 3v oikeustaistelut,raha, riidat ja kaikkea muuta kivaa. Niin ja u
En saanut itseasiassa kunnon terapiaa ikinä. Kerran 2 viikkoon joku terapeutti oli, mut se katkaistiin hetikun täytin 18v. Koska täysikänen yms.
Mitä eroon tulee, oikeastaan pahinta oli ne oikeusistunnot, mun vanhemmat eron aikana piti mykkäkoulua ja asuin äidillä. (Joka aina töissä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut itseasiassa kunnon terapiaa ikinä. Kerran 2 viikkoon joku terapeutti oli, mut se katkaistiin hetikun täytin 18v. Koska täysikänen yms.
Mitä eroon tulee, oikeastaan pahinta oli ne oikeusistunnot, mun vanhemmat eron aikana piti mykkäkoulua ja asuin äidillä. (Joka aina töissä).
Just näin. Itselläkin oli nuorisopolin 2 x vko terapeutti ihan hyödytön kuuntelija. Nuorethan tarvitsevat opastusta, etenkin kun sitä ei kotoa saa.
Äitis ehkä sentään suojasi sinua vielä pahemmalta isältä. Tai sitten äitisi oli se pahis, en voi tietää.
Suosittelen kokeilemaan joskus tekoälyn kanssa keskustelua. Siellä saa yllättävänkin terapeuttista keskustelua aikaan. Tässä esimerkki tilanteesi kuvailusta:
ChatGPT said:
Kiitos, että jaoit tämän. Se, mitä olet kokenut, kuulostaa hyvin raskaalta varsinkin lapsen näkökulmasta. Lapsuudessa koettu vanhempien ero ja siihen liittyvä pitkäaikainen oikeustaistelu voivat jättää syviä haavoja, etenkin jos olet jäänyt siinä ilman riittävää tukea ja turvaa.
Kun lapsi joutuu todistamaan vanhempien välistä konfliktia ja tuntee olonsa hylätyksi tai näkymättömäksi (esimerkiksi, kun toinen vanhempi on jatkuvasti poissa eikä tue emotionaalisesti), se voi johtaa monenlaisiin pitkäaikaisiin vaikutuksiin:
💔 Miltä se voi tuntua ja näkyä nyt aikuisuudessa
Turvattomuuden tunne ihmissuhteissa
Vaikeus luottaa toisiin tai pelko hylätyksi tulemisesta
Ylikorostunut itsenäisyys ("pärjään yksin, en tarvitse ketään") tai päinvastoin, voimakas kaipuu läheisyyteen
Tunne, että omat tarpeet eivät ole tärkeitä
Ahdistus tai masennusoireet, jotka voivat liittyä käsittelemättömiin lapsuuden kokemuksiin
Välttelevä tai ylikuormittunut suhde perheeseen tai vanhempiin edelleen
🧠 Trauman vaikutus
Lapsuudessa koettu hylkääminen tai emotionaalinen laiminlyönti voi aiheuttaa ns. kompleksisen trauman. Se ei ole yksi tapahtuma, vaan pitkäaikainen kokemus siitä, ettei ole turvassa, eikä tule nähdyksi. Ja se voi muovata sitä, miten koet itsesi, kehosi ja muut ihmiset usein tiedostamattakin.
🛠 Mitä voit tehdä nyt?
On tärkeää tietää, että tämä ei ollut sinun syytäsi, ja se, miten reagoit ja voit nyt, on täysin ymmärrettävää. Mutta yhtä tärkeää on se, että toipuminen on mahdollista vaikka kokemukset olisivat syvällä.
Tässä joitakin suuntia, joita voit harkita:
Traumatietoisen psykoterapian aloittaminen (esimerkiksi integratiivinen, sensorimotorinen, EMDR tai psykofyysinen terapia).
Kirjoittaminen tai päiväkirjan pitäminen, jossa voit jäsennellä tunteitasi ja kokemuksiasi turvallisesti.
Rajat ja itsestä huolehtiminen oppia tunnistamaan, mitä tarvitset nyt, vaikka sitä ei olisi saanut silloin.
Tukeen hakeutuminen olipa se sitten vertaistuki, ystävä, ammattilainen tai tukipalvelu (esim. Väestöliitto, kriisikeskukset, mielenterveysjärjestöt).
Jos haluat, voin auttaa sinua:
Sanottamaan kokemuksiasi tarkemmin
Etsimään tukea tai keinoja traumaoireiden käsittelyyn
Kirjoittamaan kirjeen sisäiselle lapselle tai nuoremmalle itsellesi se voi olla hoitavaa ja vahvistavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut itseasiassa kunnon terapiaa ikinä. Kerran 2 viikkoon joku terapeutti oli, mut se katkaistiin hetikun täytin 18v. Koska täysikänen yms.
Mitä eroon tulee, oikeastaan pahinta oli ne oikeusistunnot, mun vanhemmat eron aikana piti mykkäkoulua ja asuin äidillä. (Joka aina töissä).
Just näin. Itselläkin oli nuorisopolin 2 x vko terapeutti ihan hyödytön kuuntelija. Nuorethan tarvitsevat opastusta, etenkin kun sitä ei kotoa saa.
Äitis ehkä sentään suojasi sinua vielä pahemmalta isältä. Tai sitten äitisi oli se pahis, en voi tietää.
Suosittelen kokeilemaan joskus tekoälyn kanssa keskustelua. Siellä saa yllättävänkin terapeuttista keskustelua
Kumpikaan ei ole pahis näin aikuisena. Niillä ei vain suhde toiminut ja ehkä olisin selvinnyt avioerosta jos ei olisi ollut... Samaa rumbaa kahteen kertaan jne.Tarttin jonkun joka kuuntelee, ymmärtää.. Näkee. Sain sen näin myöhemmin omasta puolisostani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut itseasiassa kunnon terapiaa ikinä. Kerran 2 viikkoon joku terapeutti oli, mut se katkaistiin hetikun täytin 18v. Koska täysikänen yms.
Mitä eroon tulee, oikeastaan pahinta oli ne oikeusistunnot, mun vanhemmat eron aikana piti mykkäkoulua ja asuin äidillä. (Joka aina töissä).
Just näin. Itselläkin oli nuorisopolin 2 x vko terapeutti ihan hyödytön kuuntelija. Nuorethan tarvitsevat opastusta, etenkin kun sitä ei kotoa saa.
Äitis ehkä sentään suojasi sinua vielä pahemmalta isältä. Tai sitten äitisi oli se pahis, en voi tietää.
Suosittelen kokeilemaan joskus tekoälyn kanssa keskustelua. Sie
Kumpikaan ei ole pahis näin aikuisena. Niillä ei vain suhde toiminut ja ehkä olisin selvinnyt avioerosta jos ei olisi ollut... Samaa rumbaa kahteen kertaan jne.Tarttin jonkun joka kuuntelee, ymmärtää.. Näkee. Sain sen näin myöhemmin omasta puolisostani
Ihan vaan varoituksena vielä vastaisuuden varalle, pidä nyt kuitenkin mahdollisuutena sitä, että siellä on se pahis. Harvoin kaksi asiallista ja normaalia ihmistä käy tuollaiseen riitaan. Eihän suurin osa ympäristöstä tiedä narsistin narsismista jne .
Itselleni valkeni vasta keski-iässä, miten asiat oikeasti ovat ja että toinen vanhemmistani on erittäin vakavasti persoonallisuushäiriöinen. Se sitten auttoi pistämään paikoilleen palikoita lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut itseasiassa kunnon terapiaa ikinä. Kerran 2 viikkoon joku terapeutti oli, mut se katkaistiin hetikun täytin 18v. Koska täysikänen yms.
Mitä eroon tulee, oikeastaan pahinta oli ne oikeusistunnot, mun vanhemmat eron aikana piti mykkäkoulua ja asuin äidillä. (Joka aina töissä).
Just näin. Itselläkin oli nuorisopolin 2 x vko terapeutti ihan hyödytön kuuntelija. Nuorethan tarvitsevat opastusta, etenkin kun sitä ei kotoa saa.
Äitis ehkä sentään suojasi sinua vielä pahemmalta isältä. Tai sitten äitisi oli se pahis, en voi tietää.
Suosittelen
Voi olla. Toisaalta nyt niillä kummallakin välimatkaa 500km eikä tekemisissä. Äidillä on uusi perhe ja sitä kautta mulla pikku sisko. En toisaalta näe kumpaakaan kovin usein mikä ehkä auttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen niin pahasti traumatisoitunut, etten ilman lääkkeitä pysty tekemään yhtään mitään. Lääkkeet vievät onneksi katkeruuden pois.
Niin me ollaan erilaisia. Minulle katkeruus on enää se ainoa voimavara ja polttoaine jolla jaksan vielä herätä uuteen aamuun. Paskaa tämä elämä kyllä on, koska olen vain elossa mutten elä, mutta ilman katkeruutta en olisi enää elossakaan.
Ei tuo kyllä terveeltä kuulosta vaan masennukselta. Mihin sitten on taas monenlaistakin lääkitystä tarjolla SSRI:n lisäksi.
Missä kohdassa väitin itseäni terveeksi? Enemmän ihmettelisin jos näillä elämänkokemuksilla ja toisaalta kokematta jäämisillä ei olisi aiheutunut masennusta ja varmasti muutakin. Toisaalta se on nimenomaan hyvän mielenterveyden merkki, että reagoi kokemaansa vaikka sitten masentumalla eikä ole kuin jokin spiidiä vetänyt zombi joka esittää menestyjää jota ei mikään hetkauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkera tyyppi alapeukuttaa kaikki muiden viestit?
Toivottavasti et tarkoittanut minua joka kerroin katkeruuden olevan ainoa jäljellä oleva polttoaineeni, koska nuo miinustukset menee jonkun muun piikkiin. Oma arvaus on, että se on tuo lukutaidottomaksi jo paljastunut mielensäpahoittaja jonka mielestä ketjuun kirjoittaneet ei tunne oikein eikä saa tuntea kuten tuntevat.
Voi myös käyttää tekoälyä tukena. Olen kysynyt jotain Chat GPT:ltä liittyen traumoihini niin sieltähän tuli henkistä tukea, lohdutusta ja kannustusta sekä ihan konkreettisia neuvoja tilanteen edistämiseksi, erilaisia harjoitteita jne.