Lue keskustelun säännöt.
Minulla on ollut niin vaikeita elämäntapahtumia etten ole enää normaali
20.06.2025 |
Minulle on tapahtunut sellaisia asioita että minun pitäisi olla syrjäyneenä jossain sillan alla. Olen siis aika traumatisoitunut ja se näkyy minusta ulospäin vaikka päällisin puolin elän normaalia elämää. Mitään pillereitä en kuitenkaan viitsi tähän hakea koska muilta osin aivokemiat toimivat aivan kuten pitää ja lääkkeillä yleensä aiheuttaa haittaa johonkin muualle.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Tarkoitat varmaan vanhempien avioero?
Eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulosta.
MIksi pitää nollata toisen ihmisen kokemukset? Siinä nyt on ollut jotain, koska hän siitä kirjoittaa. Mitäpä, jos se riita on ollut sitä, että vanhempi uhkaa perhesurmalla tai muulla vakavalla. Sitä paitsi mikään ei kuulosta erityisen erityiseltä, kun se kirjoitetaan otsikkotasolla, mutta kun sitä aletaan avata ihan yksityiskohtaisesti, mitä se on merkinnyt käytännössä, kuva alkaa hahmottua. Tuossakin voi olla mitä tahansa persoonallisuushäiriöistä vanhempaa tai molemmat, läheisriippuvaa tai alistettua toista osapuolta, joka olisi lapsen ainoa turva, mutta ei jaksa, kun kaikki energia on mennyt siihen hulluun vanhempaan, epätietoisuus lapsella omasta tulevaisuudesta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkera tyyppi alapeukuttaa kaikki muiden viestit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Tarkoitat varmaan vanhempien avioero?
Eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulosta.
Vanhempien joo. Ei ehkä kuulosta, mut 6v kokee asiat eri tavalla. Etenkin kun mukana 3v oikeustaistelut,raha, riidat ja kaikkea muuta kivaa. Niin ja uusi avioliitto vanhemmilla ja uusi ero prosessi kun oot 10v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Minulle taas vanhempien ero lapsuudessa oli hyvä kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Tarkoitat varmaan vanhempien avioero?
Eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulosta.
Vanhempien joo. Ei ehkä kuulosta, mut 6v kokee asiat eri tavalla. Etenkin kun mukana 3v oikeustaistelut,raha, riidat ja kaikkea muuta kivaa. Niin ja uusi avioliitto vanhemmilla ja uusi ero prosessi kun oot 10v.
Ja lopputulemana muutat lapsuuden ajan kauppungista kaupunkiin seuraavat 5v. Lapsen traumatisointi on eri kuin aikuisen. Paperilla joo kevyttä, mutta mieti miltä lapselle tuntuu oikeustaistelut kun vanhemmat vihaa toisiaan ja et välttämättä ymmärrä ite asiaa (Ja joo, 14v sain anoreksian, traumaperäisen sellaisen. Onneksi asia nyt korjattu)
N23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Tarkoitat varmaan vanhempien avioero?
Eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulosta.
Vanhempien joo. Ei ehkä kuulosta, mut 6v kokee asiat eri tavalla. Etenkin kun mukana 3v oikeustaistelut,raha, riidat ja kaikkea muuta kivaa. Niin ja uusi avioliitto vanhemmilla ja uusi ero prosessi kun oot 10v.
Jokainen kokee asiat eri tavalla. Yleensä lapset selviytyy vanhempien erosta hyvin vaikka ero olisikin aluksi ollut heille vaikea. Monille lapsille vanhempien ero on myös helpotus ja positiivinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Tarkoitat varmaan vanhempien avioero?
Eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulosta.
Vanhempien joo. Ei ehkä kuulosta, mut 6v kokee asiat eri tavalla. Etenkin kun mukana 3v oikeustaistelut,raha, riidat ja kaikkea muuta kivaa. Niin ja uusi avioliitto vanhemmilla ja uusi ero prosessi kun
Ja lopputulemana muutat lapsuuden ajan kauppungista kaupunkiin seuraavat 5v. Lapsen traumatisointi on eri kuin aikuisen. Paperilla joo kevyttä, mutta mieti miltä lapselle tuntuu oikeustaistelut kun vanhemmat vihaa toisiaan ja et välttämättä ymmärrä ite asiaa (Ja joo, 14v sain anoreksian, traumaperäisen sellaisen. Onneksi asia nyt korjattu)
N23
Itse olin vain onnellinen kun äitini erosi ollessani lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Tarkoitat varmaan vanhempien avioero?
Eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulosta.
Vanhempien joo. Ei ehkä kuulosta, mut 6v kokee asiat eri tavalla. Etenkin kun mukana 3v oikeustaistelut,raha, riidat ja kaikkea muuta kivaa. Niin ja uusi avioliitto vanhemmilla ja uusi ero prosessi kun
Mulle ei ollu. Se oli aika kamala prosessi. Tiivistin aika paljon asioita ydinkohtiin. Koko tarinahan ei ole tossa vaan sitä seurasi isällä uusi vaimo, joka kavalsi 40k ja ulosotto ja uusi oikeistaistelu... Käytännössä 6v-14v asti oli tosi epävakaa lapsuus
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kiltti mies 40 vuotta, minulla on edelleen halu rakastaa mutta en osaa koska hellyyttä ei ole minulle opetettu.
Voit sen vielä opetella, jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ymmärrän tilanteesi liiankin hyvin. Odotan mielenkiinnolla, osaisiko joku täällä kertoa jotain toivoa lisäävää.
Minä en osaa, mutta sellainen asia tuli Ihan ensimmäisenä mieleen, että kaikki parantava, hellivä, lohduttava, ilahduttava, tukeva, auttava, kannustava voisi pitää tilanteen edes ennallaan. Hemmottele itsesi pilalle, idealla.Ihan vieraita moiset parantavat, hellivät, lohduttavat, ilahduttavat, tukevat, auttavat, kannustavat ja hemmottelevat asiat. Varmaankin tilanne voisi olla tyystin toisenlainen jos olisikin joskus kokenut kannustusta, lohdutusta tai hemmottelua iänkaikkisen kampittelun, vähättelyn ja ilkkumisen sijaan.
Opettelet tekemään niitä itsellesi. Niin minäkin olen opetellut. Kannustan itseäni, lohdutan ja hemmottelen, kehun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Tarkoitat varmaan vanhempien avioero?
Eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulosta.
Vanhempien joo. Ei ehkä kuulosta, mut 6v kokee asiat eri tavalla. Etenkin kun mukana 3v oikeustaistelut,raha, riidat ja kaikkea muuta kivaa. Niin ja uusi avioliitto vanhemmilla ja uusi ero prosessi kun oot 10v.
Ymmärrän. Olen kokenut samassa iässä samaa, ja kyllä avioerosta seurasi elämäni pahimmat traumat isä-ja äitipuolineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ymmärrän tilanteesi liiankin hyvin. Odotan mielenkiinnolla, osaisiko joku täällä kertoa jotain toivoa lisäävää.
Minä en osaa, mutta sellainen asia tuli Ihan ensimmäisenä mieleen, että kaikki parantava, hellivä, lohduttava, ilahduttava, tukeva, auttava, kannustava voisi pitää tilanteen edes ennallaan. Hemmottele itsesi pilalle, idealla.Ihan vieraita moiset parantavat, hellivät, lohduttavat, ilahduttavat, tukevat, auttavat, kannustavat ja hemmottelevat asiat. Varmaankin tilanne voisi olla tyystin toisenlainen jos olisikin joskus kokenut kannustusta, lohdutusta tai hemmottelua iänkaikkisen kampittelun, vähättelyn ja ilkkumisen sijaan.
Sivusta, sitä suuremmalla syyllä totesin, että voin minä edes itse olla itseni puolella, kun kukaan muu tässä maailmassa ei ole.
Minua on koko elämäni haukuttu, pilkattu, vähätelty, nälvitty ja vaikka mitä. Aiheina ulkonäköni, taitoni (tai siis niiden puute), pukeutumiseni, kiinnostuksen kohteeni, painoni jne jne
Jos kaikki muut hoitavat jo sen minun haukkumiseni ja minulle naureskelun, niin ei minun tarvitse sitä itse enää tehdä. Voin olla se maailman ainoa ihminen, joka on minun puolellani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Tarkoitat varmaan vanhempien avioero?
Eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulosta.
Vanhempien joo. Ei ehkä kuulosta, mut 6v kokee asiat eri tavalla. Etenkin kun mukana 3v oikeustaistelut,raha, riidat ja kaikkea muuta kivaa. Niin ja uusi avioliitto vanhemmilla ja uusi ero prosessi kun
Kuitenkin vähemmistössä ovat ne lapset joille vanhempien ero olisi positiivinen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Tarkoitat varmaan vanhempien avioero?
Eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulosta.
Vanhempien joo. Ei ehkä kuulosta, mut 6v kokee asiat eri tavalla. Etenkin kun mukana 3v oikeustaistelut,raha, riidat ja kaikkea muuta kivaa. Niin ja uusi avioliitto vanhemmilla ja uusi ero prosessi kun
Sain vielä anoreksian kaiken päälle. Meni siis nuoruus hukkaan. Onneksi traumaperäiinen anoreksia on.... Tunneperäinen ja korjaantuu. Helpommin kuin tavallinen
Traumaterapialla voi purkaa, jos traumat niin intensiivisiä kantaa, että ongelmat näkyy muillekin
Noh. Minua taas ulkopuolelta luullaan pahasti traumatisoituneeksi tiettyjen oireiden vuoksi. Oireet johtuvat fyysisestä sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Katkera tyyppi alapeukuttaa kaikki muiden viestit?
Juu.Tyypillinen pieni harraste ja oman kivan muoto vauvalla.
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapialla voi purkaa, jos traumat niin intensiivisiä kantaa, että ongelmat näkyy muillekin
Jos sinne pääsee. Onnea vaan julkisella pääsemään minnekkään ilman vuosien odotusta. Itse en saanut nuorena kun tarttin, sen sijaan elämä johdatti asiat sille tielle, että traumat... Ei haittaa enään elämää. Rakkaus voi olla parempi kuin lääke
-N23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Niitä tapahtumia ei todellakaan halua antaa räävittäväksi tällaisella keskustelupalstalla. Jotain itsesuojeluvaistoa vielä löytyy.
Avioero lapsena (riitaisa, oikeudessa. Ikää oli 6v) nyt näin esimerkkinä
Tarkoitat varmaan vanhempien avioero?
Eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulosta.
Vanhempien joo. Ei ehkä kuulosta, mut 6v kokee asiat eri tavalla. Etenkin kun mukana 3v oikeustaistelut,raha, riidat ja kaikkea muuta kivaa. Niin ja uusi avioliitto vanhemmilla ja uusi ero prosessi kun
Jokainen kokee asiat eri tavalla. Yleensä lapset selviytyy vanhempien erosta hyvin vaikka ero olisikin aluksi ollut heille vaikea. Monille lapsille vanhempien ero on myös helpotus ja positiivinen kokemus.
Jos vanhemmat riitelevät erosta vuosia, ongelma ei tosiaan ole se ero vaan se, että vanhemmat ovat hulluja, ainakin toinen heistä. Ennen sitä eroa, eron aikana ja eron jälkeen.
Sinä erolapsi, kuten olet varmaan terapioissasi huomannut, normaalit ihmiset tajuavat kyllä tuon homman, vaikka palstan katkerille tyypeille se on mahdotonta.
Ihan outo ajatus, etteikö ihminen voisi kaivata sitä mitä ei ole. Ihmisen biologiset vaistot kyllä ajavat ihmiset toistensa luokse ja hellyyteen ja yhteyteen. Kukaan ei aloittaisi sukupuolielämääkään koskaan, jos ei voisi kaivata sitä, mitä ei ole kokenut. Tai hankkisi lapsia. Tai menisi naimisiin.