Lue keskustelun säännöt.
Kuinka korkea vaatimustaso sinulla on siivoamisessa?
19.06.2025 |
Olin aiemmin todella tarkka siitä, että kun siivotaan niin siivotaan kunnolla. Kerran viikossa matot pihalle, lattioiden pesu ja kaikki piti siivota todella huolellisesti joka nurkkaa myöten. Sitten en enää jaksanut, ja en viitsinyt edes aloittaa siivousta, ellen jaksanut tehdä sitä kunnolla. Nyt vihdoin olen siinä pisteessä, että voin siivota vähän keskilattiaa ja sieltä täältä pyyhkäistä, eikä tiskaamisen yhteydessä tarvitse siivota koko keittiötä. Siivoan siis todella suurpiirteisesti.
Kommentit (29)
15 minuuttia päivässä jotakin, ei mitään suursiivousta kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vallitsee yleinen järjestys. Jos jotain lattialle tippuu, pyyhitään kostealla paperilla. Kun lastataan koneeseen astiat ruokailun jälkeen, siistitään pöytätasot samalla. Vessat pestään tarpeen mukaan vähintään 2x/vk. Kunnon siivous sitte ku siltä tuntuu. Se tehdään kolmestaan, mieheni, poikamme ja minä. Mieheni ja poikamme imuroivat ja pölyt tasoilta, minä tuun luutun kans perässä.
Mitä muuta harrastatte?
Noinko alkoi vi-tuttamaan?!
Siivoan silloin, kun alkaa näyttää sitä että pitäisi siivota tai on tulossa vieraita. Asun yksin eikä ole lemmikkejä, niin asunto pysyy suht siistinä, vaikkei koko ajan olisi kuuraamassa paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on kasvanut siivousneuroottisen äidin kanssa jonka mukaan mattojen hapsutkin piti suoristaa aina jos vähänkään vinossa, niin en todellakaan ole hirvittävän tarkka viikkosiivouksessa että kaikki olisi nuoltu viimeistä piirtoa myöten. Pari kertaan vuodessa sitten ns. suursiivous jossa pyyhitään kattoja myöten kaikki ja ollaan tarkempia. Eivät muuten liity jouluun/juhannukseen tms. vaan tehdään silloin kun siltä tuntuu.
Ei se hapsujen suoristaminen välttämättä liity siivoamiseen. Minulla se johtui kontroloivista vanhemmista. Äiti ei koskaan suoristanu hapsuja, vaan minua ja käytöstäni kontroloitiin koko ajan. Pääsin siitä yli monen mutkan kautta, kun huomasin oman kontroloinnin.
Joo. Oma äitini oli noina viikottaisina siivouspäivinä vielä ilkeämpi kuin tavallisesti. Ihan mielipuolinen. Kyllä siihen liittyi paljon jotain psykologista. Ei todellakaan ollut kysymys pelkästä siivoamisesta.
Viesti nro 6 kirjoittaja
Keittiön siivous päivittäin, eli tasot tyhjiksi ja pyyhitään kostealla. WC-istuimen puhdistus tarpeen mukaan. Päivittäin tavarat paikoilleen.
Viikkosiivous sisältää pölyjen pyyhinnän ja imuroinnin sekä näkyvät tahrat pyyhitään lattialla. Peilit pyyhitään myös.
Lakanoiden vaihto kahden viikon välein.
Kylpyhuoneen puhdistus aina tarpeen mukaan. Lattiakaivo puhdistetaan kerran viikossa, suihkun ympärillä olevat kaakelit 1-2 kuukauden välein, koko kylpyhuone pari kertaa vuodessa.
Lattiat pyyhitään kostealla pari kolme kertaa vuodessa. Ikkunat pestään 1-2 kerraa vuodessa.
Koti on aina perussiisti. Kesällä kaipaisi tiheämpää eteisen imurointia, mutta ei aina jaksa. Mattoja ei ole, joten niitä ei tarvitse pestä.
Terkuin, minimalistinen lapsiperhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä järjestelen tavaroita paikoilleen, laitan astiat koneeseen ja tyhjennän puhtaat astiat kaappiin, vien roskat ja pyyhin keittiön tasot. Pesen pyykkiä.
Joka viikko imuroin koko talon ja pesen vessat. Matot viedään ulos kerran viikossa. Puhdistan mikron kerran viikossa.
Joka toinen viikko pyyhin pölyt pinnoilta (en jaksa joka viikko).
Kerran kuukaudessa pesen lattiat imuroinnin jälkeen. Jääkaapin pyyhin noin kerran kuukaudessa.
Kaksi kertaa vuodessa pesen saunan ja kylppärin lattian ja seinät harjaamalla. Lattiakaivo puhdistetaan muutaman kerran vuodessa. Kaksi kertaa vuodessa siivoan vaatekaapit ja lajittelen pieniksi ja rikki menneet pois. Kaksi kertaa vuodessa siivoan keittiön kaapit täysin, pesen uunin ja puhdistan jääkaapin takaa.
Kerran vuodessa pesen ikkunat.
Meillä on suurperhe, ei lemmikkejä. Tällä konstilla koti on ihan ok siisti kokoajan. Toki juuri ennen siivouspäivää on jo sotkuista ja pölyistä mutta sitten taas siivotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin. Ehkä juuri mainitsemastasi syystä. Myös pahimmat ruuhkavuodet. Perfektionismi ei jätä sijaa levolle. Vasta erittäin vakava terveydellinen (fyysinen) tapahtuma, ja sen pitkäkestoisuus, sekä välikuolemineen, sai minut vasta nyt armollisemmaksi itselleni. 50+ ikäisenä.
Enkä koskaan ole vaatinut keneltäkään lähellekään sitä, mitä aina itseltäni.