+~+~+ ENSIKOT viikoilla 13-14 +~+~+

Heippa!



heti ekaks pahoittelut AnnaLeenalle. Tiedän tasan tarkkaa tunteen. *halaa kovasti*



Naksulle loistavaa Lapin matkaa!!! Vaikka oletkin jo viestien ulottumattomissa.....



Keijulle myös pahoittelut tädistä. *halaa kovasti*



Dese: älä vielä heitä kirvestä kaivoon oviksen suhteen. Mullakin oli ovis viimeks jotain kp 19 vai oliks se peräti 20 ja normaalisti on vähän aiemmin. pidän peukkuja että o-plussa pärähtää huomen aamulla.



Killalla lähestyy lääkärikäynti, jee!



Q: onnittelut helposta raskautumisesta näin toisella kerralla. Lueskelin teidän pinoja taustalla joskus sillon kun ekan kerran sait plussan (siis siitähän täytyy olla ikuisuus.... ja edelleen ollaan alkupisteessä)



Muillekin piti kommentoida, mutta pää on ihan tyhjä. Avasin juuri punkkupullon ja ajattelin juoda tilkan piinispunkkua perjantaina ja viikonlopun kunniaksi, josko auttais pienoista kiinnittymään. Muutoin piinailut ihan alkutekijöissä.... millähän saisi ajan lentämään......



Vilkutuksia ja haleja!



Kille pp3

piti kommentoida clomeista.... söin niitä 6 kiertoa. Mulla kierto pysyi suunnilleen samoissa ku normaalisti (=28-33) tai vähän lyhensi eli olivat 30 tietämissä. Ovulaatio tapahtui kyllä pari päivää aiemmin ku normaalisti. Muutoin en osaa sua kyllä valitettavasti neuvoa.



Kille

Hei,



en lukenut kuulumisianne, anteeksi. Tulin vaan käymään kun kaipaan tukeanne. Tällä kertaa asia ei koske lapsettomuuttamme, vaan lähipiiriämme. Saimme tänä yönä kuulla että läheisen pariskuntamme mies on pitkään ollut väkivaltainen naistaan kohtaan. Uhannut jopa tappaa heidän pienen lapsensa. Tilanne on aivan järkyttävä. Kuinka voisimme auttaa naista ja heidän pientä lastaan? Tällaisia asioita pyörii mielessäni, enkä pysty nukkumaan. Kello on viisi aamulla...



Omat ongelmat tuntuvat nyt niin kovin erilaisilta. Pääsimme viime viikolla ensikäynnille ja meillä on edessä ICSI piakkoin. Minua vielä vähän tutkitaan, miestäkin hiukan, mutta ICSIä kohti näytämme pääsevän.



Tämänpäiväiset tapahtumat muistuttivat meitä, että ei se yhteisen lapsen saaminen takaa onnea tässä elämässä.



Naiset, olkaamme onnellisia jos elämme tasapainoisessa parisuhteessa, jossa ei tarvitse pelätä väkivaltaa. Tukekaamme naisia, jotka väkivaltaa kokevat.



Lupaan palata kunnolla keskusteluihin viimeistään sitten, kun ICSI etenee. Kiitos kun olette siellä, tämä pelkkä kirjoittaminenkin kevensi hiukan sydäntäni! Olette tärkeitä, vaikken moneen viikkoon ole jaksanut aktiivisesti palstailla.

Oikein sydäntä kylmäsi, kun luin tuon viestisi. Eipä kai ystävääsi oikein muuten voi neuvoa kuin että tuollaisesta suhteesta olisi kyllä lähdettävä mahdollisimman nopeasti, sekä itsensä että lapsen takia. Tuo on varmaan ainoita tilanteita, missä ei oikeasti kannata jäädä miettimään mitään vaihtoehtoja. Jos pahoinpitely on siis jatkunut jo pitkään, on kai aika selvää, ettei tilanne tule ainakaan paranemaan, ellei peliä vihelletä poikki. Jos hän ei halua/uskalla lähteä, tilanne onkin jo vaikeampi. Kannattaisi varmaan suositella alkuun jotain turvakotia tms. ja miettiä siellä sitten eteenpäin.



En voi oikein muuta kuin toivoa voimia sinulle ja ystävällesi. Asioita on vielä tässä vaiheessa mahdollista muuttaa. Jos hän on nyt ensi kertaa puhunut asiasta sinulle, se on jo ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.



Sitä olen itsekin viime aikoina miettinyt, että pitäisi tosiaan aina muistaa, ettei lasten saanti todellakaan ole mikään onnellisuuden tae. Niin monella ihmisellä on uskomattoman paha olla, oli lapsia tai ei, vaikka ulospäin kaikki saattaisi näyttää " täydelliseltä" . Senpä takia pitäisi vaan yrittää muistaa, että jokaisen elämässä on myös niitä hyviä asioita eikä lapsettomuudenkaan ole pakko olla maailmanloppu... Pitäisi muistaa olla kiitollinen siitä, mitä meillä kuitenkin on. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei lapsettomuutta saisi surra, kyllä siihen kuuluu väistämättä myös paljon negatiivisia tunteita. Mutta kai kaikilla on omat ongelmansa.



Hoidoissa mennään Anna V.: n kanssa aika samoissa, meilläkin oli nyt ensimmäinen ICSI:n suunnittelukäynti, sitten vielä vähän tutkimuksia kummallekin ja sitten ilmeisesti hoitoihin. Todennäköisesti ajoitus venyy meillä syksyyn saakka, mutta se ei nyt ahdista yhtään, helpottaa, kun vihdoinkin tietää, mistä kiikastaa ja milloin vihdoinkin päästään tekemään asialle jotain. Oltais ehkä päästy jo kesällä ns. ostopalveluna yksityiselle, mutta meillä olisi kesällä tulossa niin paljon matkoja ym., että ajateltiin suosiolla jättää se sinne syksyyn. En tiedä, kuulostaako tämä päätös itsekkäälle, mutta kyllä tässä on jo niin kauan odoteltu, ettei pari kuukautta oikeasti tunnu enää missään.



Pahoittelut taas kerran siitä, että tulee kirjoiteltua niin harvoin.. mutta silloin näköjään sitäkin pitemmin... Pyörin kyllä edelleen taustalla ja yritän ehtiä lukemaan teidän viestejä ja kirjoittelemaankin joskus.



Ja Anna-Leenalle tervetuloa joukkoomme ja osanottoni tädin johdosta, parempaa onnea sitten PASiin!



En muista, olenko koskaan muistanut kiittää Killaa siitä, että pidät mua siellä joukon jatkona roikkumassa, vaikken aina palstailekaan niin aktiivisesti, joten - kiitos minunkin puolestani päivityksistä! Olen lukenut sinun ja miehesi tilanteesta henkeä pidätellen ja olen vilpittömästi iloinen, jos vihdoinkin pääsitte asiassa yhteisymmärrykseen ja saatte hoidot käyntiin.



Terkkuja myös kaikille muille... Olette tärkeitä!

ED

En (tietääkseni) ole vielä joutunut huijatuksi aprillipilan muodossa, mutta tarkkana täytyy edelleen olla... :)



AnnaV: voi kun ikävää kerrottavaa sulla! Ystävänä varmasti voit parhaiten tätä naista ja lasta auttaa olemalla heidän tukemaan eli olemalla saatavilla, kun he tarvitsevat (mikäli mahdollista). Heidän tilanteensa kuulostaa kyllä niin hirveältä, että noiden tietojen perusteella sanoisin, että olisi paikallaan kannustaa naista lähtemään suhteesta ennen kuin on liian myöhäistä. Oikeasti jos parisuhteessa on väkivaltaa, niin se ei vähene, vaan pahenee ja joskus voi tula se kohtalokas isku, joka tappaa tai vammauttaa. Yksi isku sopivasti osuessaan voi sen tehdä. Kuten ED:kin sanoi, turvakoti voisi olla sopiva paikka hakeutua.



Valitettavasti ihan omasta lähipiiristäni tiedän, että naisten on yllättävän vaikea lähteä väkivaltaisesta suhteesta (edes lasten takia) ja miehen anteeksipyyntöjä ja lupauksia muuttumisesta halutaan uskoa viimeiseen asti. Hätätapauksessa voisit tietysti tehdä lastensuojeluilmoituksen, mikäli sinulla on vähäisintäkään huolta lapsesta, vaikkei väkivalta vielä häneen kohdistuisikaan. Sun kannattaisi varmasti kuitenkin sanoa ystävällesi suoraan asioista. Eräs tuttuni tajusi lopulta, ettei heidän suhteensa tule muuttumaan kun hänen selitellessään, kuinka mies ei olisi häntä hakannut, " jos ruoka olisi ollut ajoissa päydässä" jne. ja sisarensa kysyi häneltä, että uskooko hän itse siihen. Siitä hän lähti miettimään ja totesi ettei usko...



Tosiaan saa olla onnellinen, että itsellä on rakastava mies kun tietää millaisia perhehelvettejä sitä voikaan olla...



ED: kiitos vaan kiitoksista! :) Tottahan listalle mahtuu harvemminkin palstailevat. Mun mielestä täällä on just hyvä se, että voi kirjoittaa usein tai just niin harvoin, kuin tuntuu! Kiva että teilläkin asiat etenee ja ihmeen kärimättömiä jaksatte olla! Mutta tosiaan voi olla ihan hyväkin pitää vähän lomaa tästä lapsettomuudestakin, joten kivoja reissuja teille! Ensi vuonna toivottavasti teillä on pieni ankkuri pitämässä teitä kotona! ;)



Kille: jaksamista piinailuun! Voin vaan kuvitella että nuo vajaa kaksi viikkoa on elämän pisimmät! Olikos sulla testauspäivä päätettynä?



AnnaLeena: voi pahoittelut! :( Toivotaan parempaa onnea toukokuiseen PASsiin!



Keiju: ja sinnekin (((lohtuhali)))! Toivotaan, että saatte jotain selvyyttä tilanteeseen lääkärin taholta!



Oma napa: kp 31/31? (toivottavasti!!) menossa ja vielä viimeisestä luomuyrityksestä huolimatta ihan selvät täti-oireet on, joten lääkäriin vaan ensi viikolla. Tosiaan nyt toivon, että ne menkat alkaisi huomenna, jotta keskiviikkona olisi sitten se kp3. Tuntuu siltä, että ekaa kertaa en olisi tädin saapumisesta yhtään harmissaan mutta katotaan sit kun kurvaa paikalle...



Mukavat aprillipäivän jatkot kaikille Enskoille, mitähän kivaa jäynää sitä keksisi kun ollaan menossa tuttavaperheeseen päivälliselle... ;)



Killa

Minä täällä taas kurkkimassa kuulumisianne ja nyt oli ihan pakko jo kirjoittaa..



Isot halit alkuun kaikille vanhoille Enskoille; KILLA, NAKSU, JESSIS ja muut - mulla on ollut kova ikävä ja olen usein ajatellut teitä! Harmittelin heti, etten löytänyt nimiänne tuolta plussanneiden puolelta:(

Ihanaa, että te olette jaksaneet tukea toisianne jo..apua, montakos vuotta me täällä ollaan pyöritty??

Täytyykin alkaa useammin täällä käymään, että pysyn taas kärryillä missä mennään.. Olen yrittänyt hillitä vauvakuumetta ja pysyä täältä pois mahdollisimman paljon!



Qkin oli pyörähtänyt; Heippa vanha kamu! Ja onnea kovasti uudesta plussasta! Pitääkin mennä vielä Moolin kuulumisia lukemaan...



Omia kuulumisia: Viimeksi taisinkin jo mainita lämmenneistä väleistä (ex-)mieheni kanssa? Nyt ollaan onnellisesti siinä tilanteessa, että kesän jälkeen on päätetty, että napero saa tulla jos on tässä elämässä tullakseen! Saatatte siis saada piinailukaverin musta taas tänne, jos vielä lopukesästä täällä palstailette! Toivon kädet ristissä, että saan tutustua uusiin ihmisiin... :) enkä " näe" teitä kun tervehtimässä täällä!

Mulla se vanha tuttu ongelma, kova vatsakipu, taas tuli paikalle pari viikkoa sitten. Viimeksi 2 vuotta sitten, mutta nyt onneksi hieman pienenpänä. Epäilen taas isoja kystia ja sainkin kutsun kättärille jatkotutkimuksiin. Kivut siis eivät ole jatkuvia joten aika on vasta toukokuussa. Ajattelin, että siitä sitten on hyvä lähteä " puhtaalta pöydältä" uuteen yritykseen!

Näiden kipujen takia ilmeisesti on kiertoni taas heittänyt häränpyllyä, koska raskausoireita ei ole, mutta tänään menossa jo kp 34/25-28.. En aio testata, vaan odottelen vielä hetken, kun viimeksi kipujen kanssa kierto venähti 33 asti.



Kovasti onnea kaikille uusille ja vanhoille yrittäjille! Toivottavasti tapaamme jo o-puolella sitten seuraavalla kerralla!



Oon@

Tulinpa pitkästä aikaa piipahtaan ja kertoon kuulumisia..harmikseni sain vaan lukea jotta vanhat tuttavat ovat edelleen täällä eikä tuolla odotus puolella jo.



Killa teiän tilannettanne olen käynyt aina välillä seurailemassa koska se kuulostaa kovin tutulta, ensin on luvattu jokin aika milloin hoitoihin lähetään ja sitten kun ajankohta on käsillä vedetään matto jalkojen alta, mutta onneksi olette saaneet puhutuksi asiat ja hoidot odottavat teitä sitten nyt. Jollei se täti nyt jätä sitten tulematta..



Naksu pahoillani olen teiän hoitojen negatiivisista tuloksista ja seuraavan odottelun pitkästä ajasta, mutta uskon vahvasti teidänkin ajan olevan vielä tulossa, ehkäpä jo seuraava hoito tuo teille sen nyytin,kevät vauva olisi kyllä kiva.



Muillekkin tutuille ja tuntemattomille oikein paljon peukkuja ja tuloksellisia hoitoja!



Oona mukava kuulla jotta teillä on välit lämmenneet ja pienen yritys alkakoon syksyllä!



Q onneks olkoon iloisesta plussasta! Monesti oon lukenu/kuullu jotta vaikka ensimmäisen lapsen teko olisi ollut vaikeaa ja olisi tarvittu hoitoja ei se välttämäti tarkoita, että toine olisi yhtä vaikeaa,kuten teiänkin kohdalla on käynyt. Oikein mukavia masun kasvatus aikoja!



Meillä on viimeine clomikierto menossa ja tikuttanu olen ovista tässä kierrossa. Viime maanantaina alotin tikuttamisen(kp9) ja eilen tuli tikkuun ekan kerran toinen viiva tosin se oli vaaleampi kuin kontrolliviiva ja tänään sitä ei näkynyt eis enää kunnolla. Masu on ollu oikeelta puolelta tänää kipee ja istuminenkin ollut hankalaa, tiedä sitten mitä tapahtunu tuolla..puuhasteltu ollaan yritetty suht säännöllisesti, mutta eihän sekään aina mitään takaa joten saapi nähä..

Te ketkä ootte tikutelleet ovista niin onko teillä aina ollut viivat yhtä vahvoja silloin kun ovis on tapahtunu vai onko teille käynyt kuten mulle ja silti ovis on ollut?



Odottavissa tunnelmissa seuraavat kaksi viikkoa pitää sitten mennä.



Oikein paljon plussasäteitä ja auringonpaistetta jokaisen elämään tasapuolisesti, palajan taasen tässä joskus kun aika antaa myöte.



käärö kp15/26-29

Ei mene hyvin meillä. IVF keskeytyi, kun saatiin vain 1 munasolu, eikä se hedelmöittynyt. Ihan karmea tunne, että me ilmeisesti kuulutaan siihen lapsettomien joukkoon, jota tämänhetkiset hoidotkaan ei auta. Todella surkeeta!



Adoptiosivuja katseltiin vähän, mutta se ei ainakaan mieltä parantanut, niin vaikeelta ja pitkältä se prosessi vaikuttaa.



Dese, osaisitko neuvoa, että miten se prosessi pannaan alulle? Meillä kunta ostaa kaiken neuvonnan Pelalta ja käsitin, että johonkin alkuinfoonkin saattaa joutua jonottamaan.



Pieni palstatauko taitaisi tehdä hyvää, kun olisi parempi nyt vaan unohtaa koko juttu eikä piinailtavaa ole pitkiin aikoihin. Vielä on vähän epäselvää, että lopetetaanko hoidot tähän vai vieläkö kerran jaksetaan. Tosissaan olen kyllä onnellinen ihanasta parisuhteesta, mutta miten sitä aina vertaakaan itseään niihin, joilla näyttää menevän vielä paremmin...



-Vannis

Heissan ja mukavaa uutta viikkoa kaikille ihanaisille enskoille!



ANNALEENA: No voi kurjuus, pahoittelut tädin saapumisesta! Olisi se ollut niin hienoa jos edes joku olisi plussannut heti ensi yrityksellä! Mutta ei sitten... Miten meidän pinoon tuleekin niin vähän plussia. Kun kuitenkin IVF ja ICSI hoidoissa pitäisi muka onnistumisprosentti olla jotain 30 prosentin luokkaa, meidän pinossa se ei kyllä ole sitä!



KEIJUlle myös pahoittelut tädistä. Toi on tosi kurjaa kun kierrot venyy pitkiksi, itselläkin on siitä kokemusta. Pisin kierto on tainnut olla yli 50 päivää! Tosin nyt viime aikoina on pysyneet aika hyvin kurissa vähän yli 30-päiväisinä.



QUIEROlla sen sijaan oli ihania uutisia, iso onnitteluhali sinne päin! Ymmärrän minäkin, että on vaikeaa tulla kirjoittamaan tänne. Ja onhan se myönnettävä että pieni kateuden pistos aina tulee kun jollain toisella tärppää. Mutta kyllä me kaikki täällä nyt vielä luotetaan siihen että meillekin se onni suodaan, ennemmin tai myöhemmin.



KILLA nappaapas sinä nyt se luomuplussa tässä viime hetkellä! Peukkuja!



TRIXIE sullahan taitaa olla piinailut jo aika pitkällä, peukkuja sinne päin myös! Lupaavan kuuloisia sun oireet ainakin on!



Muutama harvinaisempi kävijäkin oli pistäytynyt, vilkutuksia teillekin ELISADAY, OONA ja KÄÄRÖ!



VIHERVAARAN ANNA saitkin muilta jo samoja neuvoja minkä itsekin antaisin, eli kyllä ystäväsi olisi varmaan päästävä pois tuosta tilanteesta vaikka turvakotiin, ennen kuin sattuu pahempaa. Aika harvoin tuollaisessa tilanteessa on muuta poispääsyä, väkivaltainen ihminen tuskin muuttuu muuksi vaikka kuinka lupaisi mitä. Mutta eihän se lähteminen aina niin helppoa ole, tiedän sen omasta kokemuksesta kun omanakin menneisyyteen liittyy vähän epäonnistuneempiakin parisuhteita kuin tämä nykyinen.



ANNA ja ELISADAY olettekin sitten ¿kohtalotovereita¿, meilläkin siis on ICSI suunnitteilla ja jos nyt kaikki hyvin menee niin tässä keväällä on eka yritys. Jos ei siitä tärppää niin seuraava yritys menee kyllä syksyyn, sillä se meidän klinikka ensin kesän alussa muuttaa ja sitten ovat heinäkuun lomalla. Toisaalta mukavaakin ¿ joko sitä on jo kesällä onnellisesti raskaana, tai sitten voi heittää (tai ainakin yrittää heittää) koko asian pois päästään kesäksi ja nauttia lomasta.



VANNIS voi että, meinasi itku tulla kun luin viestisi. Eikö nyt ole olemassa mitään keinoa millä niitä munasoluja saisi sinne kasvatettua? Oletteko ajatelleet seuraavaksi askeleeksi sitten suoraan adoptiota? Onhan olemassa hoidot luovutetuilla munasoluilla, oletteko miettineet sitä? Tosin nythän niiden luovuttajien määrä kai sitten vähenee kun se laki muuttuu. Musta itsestäni ainakin tällä hetkellä tuntuu, että en haluaisi lähteä lahjasolujen käyttöön vaan sitten mieluummin adoptoisin lapsen. Jotenkin tuntuisi niin oudolta synnyttää lapsi, joka kuitenkaan oikeasti ei olisi minun lapseni. Jotenkin ¿reilumpaa¿ olisi sitten adoptoida. Mutta tiedän että monet muut ajattelee tästä asiasta eri tavalla, ja voihan se olla että omakin mieli muuttuu sitten jos käy ilmi että meidän omista soluista ei kerta kaikkiaan lasta saada aikaiseksi.



Minullekin muuten kelpaisi tieto adoptiosta tai asiaan liittyvät linkit, jos jollain niitä on! Varsinkin ihan kotimaiseen adoptioon liittyen. Mehän ollaan (tai varsinkin mies on) jo sen verran vanhoja, että jos ei hoidot ala tämän vuoden aikana tuottaa tulosta niin adoptioprosessi on laitettava alulle pian. Mieluiten haluaisin ihan suomalaisen lapsen. Tai jos lapsi olisi ulkomaalainen niin sitten ainakin sellaisesta maasta että olisi ulkonäöltään suunnilleen suomalaisen näköinen. Tiedän, että tästäkin moni ajattelee toisin, mutta itseäni en osaa ajatella vaikkapa neekerin äitinä vaan toivoisin ettei lapsesta heti ensi silmäyksellä näkyisi että se on adoptoitu. Ja mies on ihan samaa mieltä asiasta.



No, jopas nyt taas tuli vuodatus... Loppuun vielä oma napa lyhyesti: Kp 12/33 ja huomenna menen lääkäriin ultraan sekä kuulemaan ¿tuomion¿ miehen uuden simppatestin sekä oman verikokeen tuloksista. Jännittää aika lailla, koska nyt sitten ratkeaa tuleeko meille todella se ICSI ja joko se nyt tässä kierrossa aloitetaan pitkän kaavan mukaan. Sellainen suunnitelma on ainakin tähän asti ollut.

Palailen sitten lääkärin jälkeen kertomaan kuulumisia!



Brooke

Niin se viikko taas pyörähti käyntiin. Täytyy kyllä myöntää, että aamulla herätessä helpotti tieto siitä, että tällä viikolla on vain neljä herätyskelloaamua. Jihaa!



Tulin vaan vastailemaan tuohon adoptiopohdintaan. Itse kun olen sen asian tiimoilta pientä päätäni vaivannut jo hetken aikaa.



Vannis: Ihan ensiksi pahoittelut tuosta teidän tilanteestanne. Tuntuu todella kurjalta teidän puolestanne. Onneksi teillä on toisenne tällaisinakin hetkinä. Adoptiosta kyselit ja yritän nyt sitten vastailla sen minkä tiedän. Myös meidän kuntamme ostaa adoptioneuvonnan Pelalta, mikä selvisi kun soitin kunnan sossuvirastoon. Soittelin sitten Pelalle ja he lähettivät meille tietopaketin, joka ei mielestäni ollut kovinkaan kattava. Tietopaketin mukana tuli kuitenkin ilmoitus seuraavasta pääkaupunkiseudun infotilaisuudesta, johon ilmoitin meidät sitten sähköpostilla. Alkuinfo on viikon päästä tiistaina, joten odotettavaa tuli noin pari kuukautta. Siellä infotilaisuudessa sitten kerrotaan varmasti enemmän prosessin etenemisestä ja siellä luultavasti voi ilmoittautua jo neuvontajonoon. Viikonlopun hesarissahan oli juttu adoptioprosessin hitaudesta ja siinä jutussa oli maininta, että jono neuvonnan alkamiseen on pääkaupunkiseudulla noin vuosi. Tiedä sitten onko se ihan koko totuus, puhelimessa pelan ihminen kertoi jonotusajan olevan noin puoli vuotta. Itse neuvontahan kestää puolesta vuodesta vuoteen ja sen jälkeen odotellaan sitten lautakunnalta lupaa adoptoida ja sitten vasta voi alkaa lapsitiedon odotus. Odottamista siis riittää tällä adoption sarallakin. Tilanteet eri kohdemaissa vaihtelevat ja odotus on tietysti loppuvaiheessa täysin riippuvainen kohdemaan kontaktin toimimisesta. Suosittelen että soitat pelaan ja saat sieltä tietoa infotilaisuuksista. Tiedä vaikka pääsisitte vielä ensi viikon tiistain tilaisuuteen. Sehän ei vielä sido teitä mihinkään vaan siellä voi käydä kuuntelemassa faktatietoa ja sen jälkeen sitten miettiä omaa tilannettaan. Niitä tietopaketteja on jokaisella palvelunantajalla omansa ja ne saa soittamalla tilattua kotiin. Me tilasimme sellaisen myös Interpedialta, koska heillä on kohdemaana meidän toiveisiimme sopivat maat ja itse asiassa se tietopaketti osoittautui melko kattavaksi.



Brooke, tuossa yllä kerroinkin Vannikselle adoptioprosessista, joten siitä saat varmasti tietoa itsellesi kasattua. Kotimaan adoptiossa odotusaika on pidempi, koska adoptioon tulevia lapsia on vähän, jonkun tilaston mukaan noin 10/vuosi. Kotimaisessa adotiossa vanhempien iälle asetetaan hieman erilaisia vaatimuksia. Lapset sijoitetaan pääasiallisesti lapsettomille avioliitossa oleville yli 25-vuotiaille mutta alle 40-vuotiaille pariskunnille. Ikärajat ovat siis hieman vapaammat kansainvälisellä puolella. Googlettamalla " pela" tai " interpedia" löytyy helposti linkit oikeille sivuille. Helsingin kaupungin sos.virasto (?) tarjoaa myös adoptiopalvelua. Senkin tiedot löytyvät esim. helsingin kaupungin sivujen kautta. Toivottavasti näistä on apua.



ON lyhyesti. Killen peukutuksen tuottivat tulosta. Kiitos siitä! Ovisplussa pärähti ruutuun eilen sunnuntaina kp 17. Ja mikä ihmeellisintä plussa on ihan oikeia luomuoviksen merkki. Ihmeellistä! Ja juuri kun olin varautunut lääkäritädille keskiviikkona valittamaan tästä toimimattomasta kropasta, niin ovis pääsikin yllättämään. Hyvähän se tietysti on, että näin tapahtui. Ja kyllä niitä peittoja sitten heiluteltiinkin. Jospa kroppa toimisi nyt kunnolla ihan loppuun asti. Toivossa on hyvä elää.



Vilkutuksia kaikille muillekin! Yritän palailla kommentoimaan muutakin maailman menoa, kun työkiireet helpottavat. Mukavaa maanantaita kaikille!

~dese

adoptiotiedoista! Me asutaan tosi pienellä paikkakunnalla eikä olla pääkaupunkiseudulla, joten luulenpa että täällä ei ole niin jonoja ja tuon adoptiohomman saa alulle nopeammin. Mutta jos ei niitä lapsia vaan ole tarjolla niin totta kai sitten joutuu odottamaan. Mä olen nyt asettanut rajaksi että tämän vuoden ajan kokeillaan noita hoitoja, ja sitten jos ei mitään näytä niiden avulla tapahtuvan niin ryhdytään tuohon adoptiorumbaan.



Niin ja hienoa että sun ovis löytyi!



Brooke

Alkoi niin mukavasti tämä lukeminen, kun vanhat kamut Oona ja Käärö olivat pistäytyneet! :)



Oona: olipa mahtavia uutisia! Tosi kiva, että teillä taas elämä sujuu siihen malliin, että vauvahaaveetkin on mahdollisia! Onko se nykyinen ex yhtään lämmennyt hoidoille, jos ei sit luomusti onnistu? Niin, saattaa käydä niin, että täällä ollaan vielä kesän jälkeenkin. Kovin toiveikas en jotenkin uskalla olla, vaikka hoidot nyt alkaakin!



Käärö: ja kiva kuulla sustakin! Mähän oon ollut kova tikuttelemaan ovista ja aina lopulta olen saanut tasavahvat viivat tikkuun, vaikka alku ois näyttänyt huonolta. Jatka vaan sinnikkäästi tikuttamista, sillä joskus ne viivat tulee ihan puun takaa eli vaikka tänään ei mitään, niin huomenna voi jo plussaa näyttää. Joskus olen kyllä kuullut, että lh-huippu voi mennä tosi nopeasti ohi eli sitä ei välttämättä bongaa, jos ei tikuta aamuin illoin. Itsellenäni ei kyllä tuota ongelmaa ole ollut. Onnea oviksen metsästykseen! :)



No sit tulikin surkeita uutisia! :(



Vannis: voi olen niin pahoillani teidän puolesta! En oikein ymmärrä edes, että miten tuo on mahdollista ettei muka enempää munasoluja saada, vaikka niitä siellä kuitenkin pitäisi olla! Ja miksei se yksi sitten suostunut hedelmöitymään! Ihan tosi surkeeta! Ei voi muuta, kuin toivoa teille jaksamista! :(



Brooke: tsemppiä huomiselle " tuomiolle" !



Dese: hienoa! Onnea luomuoviksesta! Peukutan täysillä luoplussan puolesta!



Oman navan manausta vielä: ei p*rkeleen tätiä näy! Kerrankin kun sitä kaivattaisiin! Aivan selvät menkkaoireet on edelleen, mutta kun ne alkoivat tässä kierrossa vähän myöhään, niin meinaako tämä nyt että eukko viipyy sitten matkalla?! :S Ovistestiplussan mukaan tämän päivän pitäisi kyllä vielä kääntyä kp1:ksi mutta tiukille menee! Odottelen kuumeisesti, että tissikipu katoaisi, kun tähän asti se on aina loppunut kuin seinään ja tunnin, parin sisään on täti saapunut. No ei auta, alkoi tai ei, niin ylihuomenna on se lekuri. Sit vaan jos venyy tää kierto, niin ei sitä inssiä varmaan saada tehtyä seuraavaan kiertoon. Niin ja luomuplussaa en odota tosiaankaan yhtään tähän väliin -kerrankin näin!



Killa

Piti vaan tulla teille ilmoittamaan, että täti ilmoitti tulostaan tuhruttamalla! :) Eiköhän se vielä tänään ehdi perille... Saankohan mä laittaa tän päivän kp1:ksi, vaikka joidenkin ohjeiden mukaan, jos menkat alkaa vasta illalla, niin pitäisi laittaa seuraava päivä?! Taidanpa laittaa! :D

Heippa tytöt!



Deselle onnittelut oviksen löytymisestä!



ED: mun mielestä ei oo yhtään itsekästä siirtää hoitoja matkojen ja muiden suunnittelmien vuoksi. Tässä kuitenkin on niin monesti toivottu ja luovuttu monestakin asiasta ajatellen jos on raskaana. Sitä olis lopettanut jo matkustelun, monet harrastukset, tuore juustot ym ja ollut absolutistina jo kauan, jos olis lopettanut kaiken, kun yrittäminen aloitettiin. Minä ainakin olen testannut juomattomuutta ja ollut ratsastamatta ja silti ollaan alkutilanteessa. Mun mielestä siis ei kannata luopua mukavista asioista, kun kuitenkaan varmuutta raskautumisesta ei ole..... toisaalta varmasti meistä kaikki luopuisi matkoista ym, jos tietäisi varmasti, että ei luopuisi niistä " turhaan" just sillon. Pitäähän tässä elämssä mukavaa ja hauskaakin olla!!!! Toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan....



Vannis: Suuren suuret pahoittelut täältä!!! Eihän siinä noin todellakaan pitänyt käydä..... :-( Eikö mitään ole tehtävissä? Kerää rauhassa voimia, siihen varmasti kevätkin auttaa! ***halaa****



Brookelle tsemppiä huomiseen lääkäriin! toivotaan, että pääsette aloittamaan hoidot heti ilman kummempia odotteluja enää!



Killa: hyvä, että täti löysi perille! Voi että kun jännittää lääkärikäynti sun puolesta! toivottavasti saatte hyviä uutisia ja pääsette aloittamaan hoidot heti.



VA: peesaan muita kommenteissa! Sun ystävän pitäisi löytää voimaa ja lähteä pois tuollaisesta suhteesta. Sinä pystyt olemaan hänen tukenaan, turvanaan ja ystävänään. Täytyy olla todella onnellinen omasta rakastavasta miehestään.



Minnes Aftis on kadonnut?



Entäs Trixien piinailut?



Omassa navassa ei kummempia: pp6 menossa ja vielä viikko testipäivään, joka on siis pääsiäisen jälkeen tiistaina. Menen siis veritestiin. Oikeastaan minkäänlaisia ei ole, ehkä vatsaa vähän nippailee, mutta voi olla mitä vain. Jostain syystä nyt on ollut yllättävän vaikeaa nähdä raskaana olevia, joita on muuten joka puolella.



Niin ja aikaa tuntuu matelevan..... onneksi pääsiäisenä on pieni matka tiedossa, niin on mukavaa tekemistä ja muuta ajateltavaa sitten viimeisinä pitkinä piinapäivinä.



Mukavaa keväistä alkanutta viikkoa! *Halaa teitä kaikkia!*



Killle

Taas vierähti viikonloppu niin, että sitä tuskin huomasikaan...no, onneksi nyt on tiedossa pari lyhyempää työviikkoa :)



Dese: kiitos positiivisista uutisista koskien vyöhyketerapiaa. Itse olen yhä edelleen miettinyt sen kokeilemista ja ajattelinkin nyt viikolla kysäistä siitä hieman tarkemmin ystävältäni, joka puuhastelee kaiken näköisten luontaishoitojen kanssa. Hän itse vannoo mm. homeopatian nimeen jos minkälaisten vaivojen hoidossa, mutta ehkäpä osaisi sanoa mielipiteensä myös tuosta vyöhykeasiasta. Tosin en ole ihan varma haluanko kertoa hänelle mihin tarpeeseen vyöhyketerapiaa kaavailen. Onko kukaan teistä muuten kuullut mitään homeopaattisten hoitojen merkityksestä lapsettomuuskuviossa?



...ja onnittelut Dese myös oviksesta! Nyt kyllä repäiset sen luomuplussan - ja se on käsky ;-)



Trixie se vielä piinailee! Täällä pidän puolestasi tiukasti sormia ja varpaita ristissä!



VA: voi surku ystäväsi tilannetta! Yhden aikaisemmin kirjoittaneisiin,eli parasta olisi kyllä pyrkiä irti tuollaisesta suhteesta vaikka se ei helppoa olekaan. Onneksi hänellä on kuitenkin sinunlaisensa ystävä, joka tukee ja auttaa parhaansa mukaan.



Vannis: Surkeuksien surkeus tuo tilanne :( En edes löydä sanoja lohduksi, joten lähetän täältä oikein ison halin *halaa kovasti* ja puhaltelen voimia antavia tuulia sinne päin *puuuuuuuh*.



Brooke: tsemppiä huomiseen lääkäriin! Toivotaan että simpat ja veriarvot ovat oikein huipussaan, jotta ICSI olisi taas aimo askeleen lähempänä!!



Killa: Onnittelut tädin paikalle kurvaamisesta :)



...ja isot terkut ja halit myös muille Enskoille!



ON: täällä eletään suvantovaihetta, eli Primoluteja popsitaan nyt 6:tta päivää ja elellään ihan hissukseen - pyrin pitämään ajatukset ihan muissa asiossa. Näillä näkymin tädin pitäisi kurvata paikalle su/ma paikkeilla, joten lääkäriaikaa pääsen toivon mukaan varaamaan ensi viikolla.



Nyt pitää mennä tekemään pientä iltapalaa, masu murisee sen verran!



Ihanaa kevät illan jatkoa kaikille!



-Buumi

Huomenna aamulla sais testata..

En tiedä oireista.. Kumma tunne mahassa edelleen välillä huono olo, väsyttää hirveästi.. Huomenna selviää..

Palailen siis huomenna ku ehdin.. :)

No niin, lääkärissä käyty taas tänään. Jännitti ihan kamalasti, olin aamulla neljästä asti hereillä ihan paniikissa. Minä varmaan pilaan ne viimeisetkin mahdollisuuteni raskautumiseen omalla stressaamisellani! Mutta aika vaikea tässä on kauhean rentoutuneella mielellä olla!



Nyt sitten varmistui että vikaa ei ole pelkästään miehessä vaan meissä molemmissa. Uskomatonta, miten me voidaankin olla näin surkeita... Mutta toisaalta tietysti hyvä, että viat löytyivät ja voidaan oikealla tavalla hoitaa. Ja tavallan nyt sitten " tasapuolinen" tilanne kun ollaan molemmat viallisia eikä vain toinen.



Mulla on jostain syystä FSH-hormoni koholla, ja se onkin aika ikävä juttu ja voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa että munasarjojen toiminta on hyytymässä ennenaikaisesti kokonaan. Ja siihen ei sitten ole yhtään mitään hoitoa olemassa. Kuitenkin ultrassa mun munasarjat näyttää olevan ihan normaalit jua kaikin puolin toimivat pelit, eli hieman hämmentävä tilanne..! Lääkäri ei kuitenkaan vaikuttanut olevan ihan hirveän huolissaan vaan sanoi että vastaavat tapaukset on kyllä tulleet raskaaksi hoitojen avulla. Jos olisin muutaman vuoden vanhempi niin sitten tilanne olisi kuulemma pahempi. Ja kuulemma mahdollista on että yhden lapsen saamisen jälkeen hyytyneetkin munasarjat rupeavat toimimaan uudestaan paremmin. Mutta siis joka tapauksessa tilanne on nyt se, että hoitojen aloittamista ei ole syytä lykätä yhtään pitemmälle. Ja sen verran tämä muutti suunnitelmia, että ICSI tehdäänkin lyhyen kaavan mukaan, se sopii kuulemma tällaisessa tilanteessa paremmin.



Mutta hyviäkin uutisia saatiin: Miehen lääkekuuri oli auttanut ja simppatestin tulos oli nyt parempi kuin edellisellä kerralla. Siittiöiden kokonaismäärä on hyvä ja normaalimuotoisia oli enemmän. Mutta vasta-aineita on edelleen niin paljon, että hoitona on joka tapauksessa ICSI.



Sain nyt reseptit sumutteisiin (Synarela) ja pistoksiin (Gonal-F) ja nyt sitten vain odottelen että täti kurvaa seuraavan kerran paikalle ja sitten kp 2 alkaa sumuttelut ja kp 3 pistokset. Nyt on kp 13/33, eli onhan tässä vielä 3 viikkoa aikaa. Nyt kyllä toivoisin että voisin heittää koko asian mielestäni kolmeksi viikoksi ja elää ihan normaalia elämää. Mutta eipä se taida ihan helposti onnistua!



Nyt lähden lenkille vähän tuulettelemaan päätä, sen verran kuumana se on tänään käynyt...



Vilkutukset kaikille teille ihanille ystäville!



Brooke

Nyt sen kuulin, juuri kun pääsin sanomasta, ettei lähipiirin ole vauvoja tulossa! Niinpä niin, itkuahan siitä seurasi, kun kuulin tänään, että ystävä saa syksyllä! Eihän se pois meiltä ole, mutta, mutta! Tiiätte varmasti mitä mielessä liikkuu!



Onnellinen saa olla kyllä paljosta. Niitä muita ihania asioita kuuluu elämään niin paljon. Teillä kun ollut puhetta tuosta parisuhdeväkivallasta, josta AnnaV. kertoi¿ Muita peesaan myös, että suhteesta pitäisi päästä jollain konstilla pois. Helppoahan se ei varmasti ole. Eihän sitä väkivaltaa olisi, jos suhteesta lähdettäisi heti ensimmäisen lyönnin jälkeen. Mutta AnnaV., sinun tuella ja avulla ystäväsi saa varmasti voimaa tehdä oikean ratkaisun. Se on paljon, että hän kertoi missä mennään. Paljon voimia sinne!



Yksis, kyllä muutkin sitten huomasi, että verokokeissa on tullut käytyä! Sellaiset mustelmat sain kyllä¿



Trixie, täällä jännätään myös! Toivottavasti kertoilet huomenissa sitten ihanan iloisia uutisia :) Peukkuja, bdbd!



quiero oli käynyt kertoilemassa vauva-uutisia¿Vaikka varovaisesti niitä kertoilitkin. Antaa kyllä toivoa valtavasti, että niitä ihmeitä todellakin tapahtuu! Kaikelle on tarkoituksensa. Onnellista odotusta sinne¿



AnnaLeenalle paljon halirutistuksia, niin se haikara taas eksyi! Saisi tosiaan jo pienoinen plussa-aalto pyyhkäistä tämän pinon yli!



Vannikselle lähtee myös suuren suuri halaus *halaa pitkään ja hartaasti* Kyllä nyt koetellaan ja kovaa! Voimia päätöksen tekoon, mikä se ikinä sitten onkaan¿



Deselle muuten kiitos adoptio asiasta. Jonkin verran sitä on itse pyöritellyt mielessään, vaikkei sitä olla muuten mietitty. Kaikkeen pitää jollain tapaa varautua ja kyllä tämä lapsettomuus tuo tullessaan monia asioita, joita tarvitsee punnita.



Killa, siellä täti onneksi (tällä kertaa niin toivottu :)) saapui paikalle ja lääkärikäyntiä tiedossa. On se mukavaa, kun pitkä odotus ottaa askeleen taas eteenpäin!



Brookekin oli käynyt lekurissa. Harmi, että sinullakin jotain häikkää, mutta niin kuin sanoit, että hyvä että syy löytyy. Ja kivaa saada iloisia ja positiivisia uutisiakin, hyvä että nuo lääkket oli auttaneet miehuudella¿Nyt vain odottelua, pitkää sellaista ja valitettavasti ajatuksia ei taida saada pois tuosta myllerryksestä.



ON: Täällä ei mitään ihmettä muuten, tätiä odotellaan vklopuksi saapuvan, mihinkäs se muuten eksyisi...



Paljon vilkutuksia myös muille enskoille!



-marge-

Tai olen kyllä noussut ylös jo puoli kuuden aikaan kun piti viedä mies töihin tarvitsen autoa tänään..

Jaa haluatte varmaan tietää osuinko tikkuun.. Pakkohan siihen oli pissiä heti aamulla... :)

Kyseessä oli aconin 10mIU/mL testi.. Luulin että nukun kun siihen ilmestyi melkein saman tien kaksi viivaa.. Toinen oli ensin vaaleampi mutta vahvistui sitten... Oli pakko kysyä mieheltä että mitä se näkee siinä ja lyödä ohjeet sille käten... Että sellainen aamu..

ANTEEKSI OMANAPAISUUS! Otetaan tässä kuitenkin päivä kerrallaan ja pidetään salaisuutena vielä.. Ainoastaan te rakkaat ystävät tiedätte meidän lisäksi... :)

Aurinoisia päivän jatkoja!!

Trixie

Miten ihanaa!!! Ihan kyyneleet silmissä täällä luin viestiäsi, tosi hieno juttu! Onnea valtavasti ja nyt peukut pystyyn + niitä kaikkia liima- ym. tykötarpeita mitä tässä matkan varrella tarvitaan!



En ole kauheasti ehtinyt muuten täällä pinoilla, työt vievät tällä hetkellä kaiken ajan. Sorry tytöt! Kaikille huiskutuksia ja mukavaa pääsiäisen odotusta : )



Jessica (kp?? oisko 12/28-32)