Lue keskustelun säännöt.
Onnistuneita uusperhetarinoita - kerro kokemuksiasi
17.06.2025 |
Varsinkin tällä palstalla näkee kovin negatiivisia keskusteluja ja kommentteja koskien uusperhekuvioita vähän joka taholta, tietysti korostaen uutta pahaa äitipuolta, katkeraa exää, huonokäytöksisiä lapsia ja tietysti heti ensitapaamisella alkuunlaitettua yhteistä vauvaa. Mutta entä jos ei ole mitään edelläkuvatuista, vaan ihan fiksuja, aikuisia ihmisiä ja kivoja ja helppoja lapsia? Uuden äärellä ollessani kaipaisin siis kokemuksia onnistuneista uusperheistä, miten ja millaisella aikaikkunalla homma on alkanut ja edennyt, ja mitkä ovat olleet olennaisia asioita toimivuuden kannalta. Toki haasteita ja älä tee näin-kokemuksiakin voi jakaa, vaikka niitä tuntuu suureksi osaksi jo löytyvänkin.
Kommentit (18)
Olin itse uusperheen lähi-äitipuoli ja aivan normaalia elämää elimme. Poika on kuin oma ja minusta tuli tänä vuonna mummopuoli. Myös pojan äidin kanssa olemme hyvissä väleissä ja viimeksi ristiäisissä juteltiin pitkät pätkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ei ole. Tai jos jotenkin onnistuvat, tilanne on kaikesta huolimatta hyvin haasteellinen. Tämä on oma ja tuttujen kokemus. Helpottaa siinä vaiheessa kun lapset aikuisia.
No tämä juuri mietityttää, kun ne parit kaverit, joilla kokemusta on, puhuvat vaan, miten hankalaa on aina, mutta tuntuu että nämä hankaluudet kulminoituvat lähinnä teini-ikäisten bonuslasten kriiseihin tai hankaluuksia aiheuttavaan ex-puolisoon. Lisäksi korostuneena asetelma miehen lapset vs. yhteiset lapset.
Meillä nyt olisi asetelma, että molemmilla omia lapsia ja lisää ei ole suunnitteilla. Ei draamoja exien kanssa tai tarvetta tapella mistään. Ja lasten suhteen lähtökohta on se, että kaikki ovat tasavertaisia ja kaikkia kohdellaan ja rakastetaan yhtä lailla huolimatta siitä, kuka kenenkin biologinen vanhempi on, ihan sama kuin jos ydinperheeseen tulisi adoptiolapsi. Ymmärrän hyvin, että jos vaikka lapsi kokee, että hänen asemansa perheessä vedetään ahtaalle tai ex-puoliso kokee, että hänen ylitsensä nyt yritetään kävellä, varmasti tulee kriisejä.
ap
Lapsi oli 4 kk vanha kun hän sai uuden isän biologisen isän kyllästyttyä perhe-elämään, joka haittasi hänenuraansa. Ei ollut erityisiä ongelmia, niin pienen lapsen kanssa sopeutuminen oli kaikille helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 4 kk vanha kun hän sai uuden isän biologisen isän kyllästyttyä perhe-elämään, joka haittasi hänenuraansa. Ei ollut erityisiä ongelmia, niin pienen lapsen kanssa sopeutuminen oli kaikille helppoa.
Noin pienen kanssa on ollut varmasti helppoa, kun ei oikein muista muusta. Onko hän ainoa lapsi teillä, vai onko miehen puolelta/uusia muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 4 kk vanha kun hän sai uuden isän biologisen isän kyllästyttyä perhe-elämään, joka haittasi hänenuraansa. Ei ollut erityisiä ongelmia, niin pienen lapsen kanssa sopeutuminen oli kaikille helppoa.
Noin pienen kanssa on ollut varmasti helppoa, kun ei oikein muista muusta. Onko hän ainoa lapsi teillä, vai onko miehen puolelta/uusia muita?
Meillä on myös yhteinen lapsi mutta ikäeroa lapsilla yli 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut onnistunut uusperhe, molemmilla omia lapsia mutta ei yhteisiä, ja olemme tehneet homman eri tavalla. Av aina alapeukuttaa, kun olen tästä kertonut.
Ensinnäkin oma osansa on siinä, että miehen eksä on täyspäinen ja kasvattanut lapset tiukassa kurissa. Lapset ovat hyväkäytöksisiä. Suurempi juttu on se, että mies ei ole nipottaja, enkä minäkään, mutta suuri kiitos miehen joustavuudelle, että hän on jaksanut minun lapsiani.
Kun uusperhettä aletaan perustaa, niin pari asiaa on tärkeää:
- jokaisella pitää olla oma huone ja oma tila. Kummankaan kotiin ei muuteta, vaan uuteen asuntoon
- kenenkään elämä ei saa huonontua eikä saavutettuja etuja ottaa pois. Esim meillä oli tapana, että juttelen illalla lapseni kanssa kahden kesken, se siis jatkui.
- uusperheen pitää tuoda lisäarvoa lapsille. Ts. Heitä pitää lahjoa pelikoneilla tai matkoilla tms, mitä ei ennen saanut. Tätä alapeukutetaan, mutta se toimii käytännössä
- biologisen vanhemman tulee kantaa vastuu omista lapsistaan. Miehillä on tapana antaa vastuu pois ja äitipuoli uupuu kasvatus- ja hoitovastuun alle. Miehelle pitää tehdä selväksi, että jos haluaa lapsiaan nähdä, niin hänen pitää lapsensa kasvattaa ja viihdyttää. (Tietty hädässä autetaan)
- mikäli lapset ovat vähänkään isompia kuten meillä, niin pitää hyväksyä, että uusperhe on erilainen kuin ydinperhe. Sitäei saa änkeä ydinperheen muottiin.
Meillä on ollut vaikeata minun eksäni riehumisen vuoksi ja toisen lapseni vaikeuksien vuoksi. Mutta meillä ei ole ollut perinteisiä uusperheongelmia lainkaan. Kaikki on mennyt hyvin ja viimeinen lapsi muuttaa syksyllä pois.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut onnistunut uusperhe, molemmilla omia lapsia mutta ei yhteisiä, ja olemme tehneet homman eri tavalla. Av aina alapeukuttaa, kun olen tästä kertonut.
Ensinnäkin oma osansa on siinä, että miehen eksä on täyspäinen ja kasvattanut lapset tiukassa kurissa. Lapset ovat hyväkäytöksisiä. Suurempi juttu on se, että mies ei ole nipottaja, enkä minäkään, mutta suuri kiitos miehen joustavuudelle, että hän on jaksanut minun lapsiani.
Kun uusperhettä aletaan perustaa, niin pari asiaa on tärkeää:
- jokaisella pitää olla oma huone ja oma tila. Kummankaan kotiin ei muuteta, vaan uuteen asuntoon
- kenenkään elämä ei saa huonontua eikä saavutettuja etuja ottaa pois. Esim meillä oli tapana, että juttelen illalla lapseni kanssa kahden kesken, se siis jatkui.
- uusperheen pitää tuoda lisäarvoa lapsille. Ts. Heitä pitää lahjoa pelikoneilla tai matkoilla tms, mitä ei ennen saanut. Tätä alapeukutetaan
Ihanaa, kiitos kokemuksestasi, juuri tällaista kaipasin ja samaa mieltä näistä kyllä kanssasi. Missään nimessä en suostuisi tilanteeseen, missä kukaan lapsi kokisi olevansa jossain nurkassa ylimääräisenä tai joutuvan yhtäkkiä jakaa huonettaan jonkun itselleen vieraan lapsen kanssa.
Miten teillä on mennyt kaikki käytännön arjesta poikkeavat jutut, joulut, lasten synttärit ym.? Oletteko naimisissa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsuudenperheeni toimi oikein hyvin. Isä tapasi äitipuoleni kun olin noin 6-7-vuotias, mutta he olivat tunteneet toisensa jo vuosia, koska olivat samassa paikassa töissä. Äitipuoli oli eronnut useita vuosia aiemmin ja hänellä oli suunnilleen samanikäiset lapset kuin minä, hän oli ihmisenä tosi mukava, ihana, tuli hyvin toimeen lasten kanssa, kuten isäkin. Meillä ei koskaan eroteltu lapsia, vaan kaikkia kohdeltiin samoin, myös äitipuolen lasten isä oli hyvä ja osallistuva vanhempi. Joitain vuosia myöhemmin syntyi pikkusiskomme ja se oli niin hienoa saada pikkusisko. En oikeastaan koskaan ole ajatellut meitä uusperheenä vaan ihan "tavallisena" perheenä.
Valitettavasti äitipuoli kuoli kun oli 14-vuotias, hän oli minulle kuin kolmas vanhempi ja sellaisena ajattelen häntä oikeastaan edelleen. Hänen lastensa kanssa pidetään toisiamme edelleen sisaruksina, vaikka he sitten muuttivatkin isänsä luo asumaan.
Varmasti tässä oli kyse myös hyvistä sattumista, että kuviossa sattui olemaan just sellaiset ihmiset jotka kykenivät tulemaan keskenään, tai yleensäkin kaikkien kanssa, hyvin toimeen, eikä ollut sen kummempia riitatilanteita tai muita draamoja taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut onnistunut uusperhe, molemmilla omia lapsia mutta ei yhteisiä, ja olemme tehneet homman eri tavalla. Av aina alapeukuttaa, kun olen tästä kertonut.
Ensinnäkin oma osansa on siinä, että miehen eksä on täyspäinen ja kasvattanut lapset tiukassa kurissa. Lapset ovat hyväkäytöksisiä. Suurempi juttu on se, että mies ei ole nipottaja, enkä minäkään, mutta suuri kiitos miehen joustavuudelle, että hän on jaksanut minun lapsiani.
Kun uusperhettä aletaan perustaa, niin pari asiaa on tärkeää:
- jokaisella pitää olla oma huone ja oma tila. Kummankaan kotiin ei muuteta, vaan uuteen asuntoon
- kenenkään elämä ei saa huonontua eikä saavutettuja etuja ottaa pois. Esim meillä oli tapana, että juttelen illalla lapseni kanssa kahden kesken, se siis jatkui.
- uusperheen pitää tuoda lisäarvoa lapsille. Ts. Heitä pitää lahjoa pelikoneilla tai matkoil
Miten teillä on mennyt kaikki käytännön arjesta poikkeavat jutut, joulut, lasten synttärit ym.? Oletteko naimisissa?
Olemme naimisissa.
Arjen poikkeavat jutut ovat menneet joustavasti, koska mieheni on niin joustava. Esim. Hän muutti minun asuinalueelle, koska itse en halunnut siirtää lapsia alueelta pois. Hän taas oli viikonloppuisä, niin alueella ei ollut merkitystä, ja hän suostui ajelemaan.
Minulla ja eksälläni oli alkuun tiukka vuoroviikkosysteemi (myöhemmin lapseni halusivat muuttaa kokonaan meille), eli joulut ja pyhät meivät tämän systeemin mukaan. Miehen lasten äiti taas arvosti omia sukulaisjuhlia niin paljon, että mies oli jo ennen meidän tapaamistammeluopunut niistä. Eli edelleen minun lapseni tulevat meille jouluksi ja miehen lapset käväisevät tapanina.
Lapseni olivat jo yhteen mennessä teinejä, eli synttärijuttuja ei ollut. Miehen lapset taas viettivät ne aina äitinsä luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääjuttu on se, että molemmat ajattelevat, ettei asioilla ole kauheasti väliä. Hyvin pikkutarkoista ihmisistä ei ole uusperheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Pääjuttu on se, että molemmat ajattelevat, ettei asioilla ole kauheasti väliä. Hyvin pikkutarkoista ihmisistä ei ole uusperheeseen.
Tätä myös mietin, että jos on hyvin tarkka siitä, miten asiat tehdään ja tarvitsee kauheasti omaa tilaa, voi olla hankalampaa. Tässä nyt ei ole meillä kukaan ainoa lapsi, ja molemmat aikuiset luonteeltaan aika rauhallisia, sovittelevia ja kompromisseihin pystyviä. Olen yksinhuoltaja ja tottunut siihen, että lapset ja lasten kavereita ovat aina läsnä, ja lapsirakkaana en koe tätä mitenkään ongelmalliseksi, päinvastoin. Jotenkin pitäisi päästä jossain vaiheessa silti yhteistä olemista koko porukalla kokeilemaan rauhassa ennen mitään isompia muutoksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista olisi tietää, kuka yksittäinen alapeukuttaa kaikkia kommentteja, haluaisitkohan osallistua keskusteluun myös kommentoimalla?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista olisi tietää, kuka yksittäinen alapeukuttaa kaikkia kommentteja, haluaisitkohan osallistua keskusteluun myös kommentoimalla?
Kaikissa uusperhekeskusteluissa on aina peukuttajia, joiden mielestä kenelläkään ikinä ei ole hyvää uusperhettä, ei, vaikka mikä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista olisi tietää, kuka yksittäinen alapeukuttaa kaikkia kommentteja, haluaisitkohan osallistua keskusteluun myös kommentoimalla?
Kaikissa uusperhekeskusteluissa on aina peukuttajia, joiden mielestä kenelläkään ikinä ei ole hyvää uusperhettä, ei, vaikka mikä olisi.
Alkoi kiinnostaa, onko tällaisen taustalla oma kokemus epäonnistuneesta uusperheestä, oma katkeruus eronneena ex-kumppanina vai jonkun ydinperheessä elävän jostain syystä kokema uhka onnelliselta vaikuttavaa uusperhettä kohtaan. Varmasti kukaan ei ole sitä mieltä, että automaattisesti kaikki on helppoa ja kivaa, mutta kääntöpuolena olisi kiva kuulla niitäkin, joilla on onnistunut homma ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista olisi tietää, kuka yksittäinen alapeukuttaa kaikkia kommentteja, haluaisitkohan osallistua keskusteluun myös kommentoimalla?
Kaikissa uusperhekeskusteluissa on aina peukuttajia, joiden mielestä kenelläkään ikinä ei ole hyvää uusperhettä, ei, vaikka mikä olisi.Alkoi kiinnostaa, onko tällaisen taustalla oma kokemus epäonnistuneesta uusperheestä, oma katkeruus eronneena ex-kumppanina vai jonkun ydinperheessä elävän jostain syystä kokema uhka onnelliselta vaikuttavaa uusperhettä kohtaan. Varmasti kukaan ei ole sitä mieltä, että automaattisesti kaikki on helppoa ja kivaa, mutta kääntöpuolena olisi kiva kuulla niitäkin, joilla on onnistunut homma ihan hyvin.
olen lukenut av:lta järisyttäviä kertomuksia lapsuuden uusperheistä. Kuinka itse ei ole saanut jouluna lahjoja samassa tilaisuudessa, jossa muut ovat saaneet, tms. Ymmärrettävää siitä näkökulmasta, mutta uusperhekeskustelut näyttävät sotkeutuvan mt-ongelma-keskusteluihin. Nuo kaikki törkeät väärinkäytökset ovay räikeitä mt-ongelmia, jotka olisivat olemassa myös ydinperheessä.
Olen tuo, joka kirjoitti sinulle pitkän viestin jo. Minusta puhtaat uusperheongelmat ovat meillä liittyneet tasavertaisuuteen ja ulkopuolisuuden tunteeseen.
Eli ulkopuolisuuden tunne on tunne, joka pitää hyväksyä. Samoja muistoja ei vain ole, ja aina jollain on olo siitä, ettei ihan kuulu joukkoon. Jokaisella osapuolella.
Lasten kohdalla tuli jossain vaiheessa tilanne, että lapset kokivat epäreiluutta, vaikka olimme sopineet etukäteen, että lahjoja ostamme kaikille aina samalla summalla. Ei siis meidän puolelta, vaan toisen vanhemman puolelta. Miehen lasten äiti osti lapsille iphonet ja mcbookit, hilfigerit ja ganttit. Minun lasteni isä osti halpaa. Minun lapsilleni ihan ymmärrättävästi nousi kateutta. Tämä aiheutti sen, että minun piti ostaa lapsilleni parempaa ja kalliimpaa, mihin oikeastaan olisin halunnut ryhtyä. Mies myös teki niin, että jos sai joltain tutulta vanhan pelikoneen halvalla, niin osti sen minun lapsilleni. Omilla lapsilla oli jo kaikki.
Täällä yksi ongelmaton uusperhe. Miehellä yksi lapsi, ei yhteisiä, ei olla naimisissa. Mentiin yhteen lapsen ollessa 4, nyt 7 vuotta yhteistä elämää takana.
Lapsi on meillä vuoroviikoin eikä äitinsä kanssa ole mitään ongelmia. Pidämme lähtökohtaisesti asialliset välit ja tavallaan kunnioittavan etäyisyyden eli mitään varsinaista bondausta ei harrasteta. Lapsen vanhemmat näkevät vaivaa sen eteen että lapselle tulee olo että vanhemmat tulevat toimeen.
Näin "ulkopuoliselle" uusperheparisuhde ei nyt aluksi ollut mikään helpoin rasti koska pieni lapsi vaati niin paljoan huolenpitoa ja vanhempiensa välistä yhteydenpitoa, että jos on kovin mustasukkainen tai vaativa niin ei voi suositella.
Omasta näkökulmasta uusperheitä demonisoidaan aika rankasti. Jos erossa on kaksi täyspäistä ihmistä, niin kuinka vaikeaa siitä yhteishuoltajuudesta oikein voi saada? En ole itse todistanut juurikaan sellaisia ongelmia mitä ydinperheissäkin ei olisi, poislukien ehkä haasteet eri osoitteissa olevien tavaroiden kanssa.
Lapsi on itselleni hyvin läheinen ja rakas, mutta kyllä uusperheenä saa tietyllä tavalla rusinat pullasta lapsettomina viikkoina, jotka mahdollistavat ihan erilaisen elämän kuin täyshuoltajuus.
Sellaisia ei ole. Tai jos jotenkin onnistuvat, tilanne on kaikesta huolimatta hyvin haasteellinen. Tämä on oma ja tuttujen kokemus. Helpottaa siinä vaiheessa kun lapset aikuisia.