Miten realistisesti Roba -poliiisisarja esittää todellisuutta?
Kun katsoin sarjaa niin jotenkin lelumaisia ne mielenosoitushahmot ja epärealistisesti kuvattuja. Mitä mieltä? Muita ristiriitoja jotka saivat hymyilemään? Hietalahti poliisina oli uskottava kyllä.Ja se Samir, ajoittain.Mutta siinäkin hyväksi tyypiki laitettu justa joku Samir...hoohho.
Kommentit (23)
Joo se päällikkö joogaamassa ja pehmeää valtaa käyttävänä esitetty kun todellisuudessa oli Aaarniota Paateroa ja muita kovanaamoja.
täyttä pas...aa ällö näyttelijöineen kanava vaihtuu heti.
Vierailija kirjoitti:
Joo se päällikkö joogaamassa ja pehmeää valtaa käyttävänä esitetty kun todellisuudessa oli Aaarniota Paateroa ja muita kovanaamoja.
Hahmoihin on yritetty saada kiinnostavuutta omaperäisillä tottumuksilla ja henkilökohtaisilla ongelmilla. Eihän ne voi poliisisarjassa käsikirjoittaa, että yksikön pomo on kovan luokan rikollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo se päällikkö joogaamassa ja pehmeää valtaa käyttävänä esitetty kun todellisuudessa oli Aaarniota Paateroa ja muita kovanaamoja.
Hahmoihin on yritetty saada kiinnostavuutta omaperäisillä tottumuksilla ja henkilökohtaisilla ongelmilla. Eihän ne voi poliisisarjassa käsikirjoittaa, että yksikön pomo on kovan luokan rikollinen.
Hehheh no eipä. Eikä ne poliisit nyt ainakaan vikittele asiakkitakaan noin tuppautumalla joka ilta kylään asiakkaalle yksityishenkilönä?
Sohvaperunoiden Jorma on poliisi ja hän pitää Robaa todentuntuisena poliisisarjana.
En ole itse katsonut.
Täyttä wokepaskaa. Sietämätöntä sontaa. Hietalahti edustaa jonkinlaista näyteltyä järjenääntä.
Kuka sarjan on käsikirjoittanut, niin ei ainakaan tunne ääriliikkeistä hevonkukkuakaan.
Todella realistinen. Vai onko? Aina uhrina joku kaukaa tullut. Koskaan ei käsitellä rikoksia joita tekevät eräät (ei saa sanoa). Suojellaan, suojellaan.
Aivan fantsun ihanaa etnistä värinää.
- Kallion punavihreä kukkahattutäti-
Vierailija kirjoitti:
Todella realistinen. Vai onko? Aina uhrina joku kaukaa tullut. Koskaan ei käsitellä rikoksia joita tekevät eräät (ei saa sanoa). Suojellaan, suojellaan.
Eivät lemmikit tee rikoksia senkin rasisti!!!
Vierailija kirjoitti:
Sohvaperunoiden Jorma on poliisi ja hän pitää Robaa todentuntuisena poliisisarjana.
En ole itse katsonut.
No huh huh. Onhan sarjassa ikäänkuin piikuisen vilauteltu todellisuuttakin mutta sitten laitetaan jo äkkiä verhoa kiinni ja kuorrutellaan asioita. Katsokaahan sarjaa niin huomaatte. Se >Jorma taisi itse joutua huuteluistaa jonossa kuseen, ajatteleekohan vielä samoin. Toisaalta valtamediaaan ei pääse ja pysy sohviksena ellei puhu noin juuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella realistinen. Vai onko? Aina uhrina joku kaukaa tullut. Koskaan ei käsitellä rikoksia joita tekevät eräät (ei saa sanoa). Suojellaan, suojellaan.
Eivät lemmikit tee rikoksia senkin rasisti!!!
Valkoihoinen suomalainen heteromies on syyllinen kaikkeen, ainakin välillisesti. Muut ovat viattomia uhreja.
- Kallion punavihreä kukkahattutäti-
Vierailija kirjoitti:
Roba esittää tiedostavaa woketodellisuutta. Voi sanoa, että toisen tuotantokauden jälkeen käsikirjoituksessa ja roolituksissa on uskottavuuden sijasta korostunut kulttuurillinen moninaisuus ja utopia, jossa erilaisuus on pelkkää positiivista höttöä vailla haasteita.
On todella hämmästyttävää, että punavihreä tuotantotiimi ja punavihreät näyttelijät saavat aikaiseksi punavihreää paskaa. Mää olen kauhian hämmästynyt täst.
Onko sarjassa yhtään rikästä liituraita äijää joka saa kakkua enenmmän kuin henkirikosesta. Lue lusii vapailta ja matkailee. Eipä taida olla.
Hissu, munamies ja Riihimäen peevo...miten uskottavia poliiseja he ovatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Leena Pöysti on söpö
Leena Pöysti on Kaalimato-ääni. Lapset varmaan ylpeitä.
Ruotsissa ne osaa tehdä näitä pollarisarjoja ja Norjassa. Meidän poliisisarjat ovat tienkinpäältä dokumentuna teatteria. Todellisuus lie aika raaka.
Ei ole realistinen kyllä mitenkään. Ymmärrän että tehdään viihdesarjaa, mutta silti on häiritsevää.
Roba esittää tiedostavaa woketodellisuutta. Voi sanoa, että toisen tuotantokauden jälkeen käsikirjoituksessa ja roolituksissa on uskottavuuden sijasta korostunut kulttuurillinen moninaisuus ja utopia, jossa erilaisuus on pelkkää positiivista höttöä vailla haasteita.