Lue keskustelun säännöt.
18 v poikani otti koiran, nyt se on minulla hoidossa yhtenään
17.06.2025 |
Asuu tyttöystävänsä kanssa omillaan ja ottivat pentukoiran. Kumpikin ovat koko ajan menossa eri suunnissa ja koira vaihtaa läpsystä hoitovuoroa. Poikani tuo usein omilla hoitovuoroillaan koiran minun vahdittavaksi. Tekee itse jotain muuta harrasteisiinsa liittyvää. Sisäsiisti ei vielä ole. Hihnassa ei osaa vielä kävellä. Pureskelee ulkona kaiken minkä näkee. Hyökkäilee nilkkoihini ym. Mitä tekisin? Joko vietän kaiket illat vahtien koiraa joka ei ole minun tai sanon pojalle että en jaksa - jolloin suuttuu
Kommentit (109)
Tää viaton pentu tarttee nyt uuden paremman kodin. Ap mahdollistaa nyt pikku pennun kaltoinkohtelua. Oikeasti - nyt koiralle koti, jossa siitä välitetään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Aika karua.
Sitä minäkin. Mutta en keksi yhtäkään syytä sille, miksi ottaisin vastuun lapseni hankkimasta eläimestä vain siksi, että aikuista ihmistä nyt vaan kyllästyttää se, että koiran takia pitää herätä aikaisin aamulla.
18-vuotias poika ei näköjään ole aikuinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
No jos on lapsen tehnyt, niin nää jutut nyt vaan kuuluu vanhemman hoitaa!
Tuolla tavallako sinä selität omat perseilysi omille vanhemmillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Aika karua.
Sitä minäkin. Mutta en keksi yhtäkään syytä sille, miksi ottaisin vastuun lapseni hankkimasta eläimestä vain siksi, että aikuista ihmistä nyt vaan kyllästyttää se, että koiran takia pitää herätä aikaisin aamulla.
18-vuotias poika ei näköjään ole aikuinen ihminen.
No kyllä on korkea aika oppia vastuulliseksi aikuiseksi ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kieltäydyt hoitamasta.
Problem solved.
Pyh pah🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt voisi edes lenkittää, mutta kun ei osaa hihnassakaan kävellä. Pysähtelee ja kitisee koko sjan. Ei auta suostuttelu eikä lahjontakaan. Saa kantaa sitten.
ap.
Tuo loppuu vain kävelyttämällä, ei kantamalla. Pieni pentu ei edes saa mennä mitään kilometrin lenkkejä, mutta meidän kultsu kitisi kanssa joskus alle kymmenenviikkoisena, jos lähdettiin kotipihasta kymmenen metriä kauemmas, ja yritti tulla syliin ja hyppiä jalkoihin. Hankimme istuvat valjaat, joissa pentua kesti vähän kiskoa ilman että sattuu, ja veimme pennun pari kertaa päivässä kitinöistä huolimatta parinsadan metrin lenkille. Syliin emme ottaneet, jos kitisi, vaan jos hyppi jalkoihin niin joko hihnasta ohjattiin sivulle tai sitten kevyesti ja varovasti "potkaistiin" jalalla sivuun kävelyreitiltä. Opetimme aika pienestä pitäen, että jos jalkoihin tullaan kävelyllä hyppimään, niin sitten kävellään päältä ja jätetään huomiotta. Jos otti hihnan suuhun, napakka kieltäminen ja hihnan nykäisy pois suusta (ei niin kovaa, että hampaisiin sattuu). Tarvittaessa niskasta hellästi kiinni ja jätä-komento avuksi, jos pentu pitää tiukasti hihnasta kiinni. Kun pentu kävelee hienosti mukana, edes pienen hetken, sitä pitää heti kehua. Parissa viikossa lopetti tuon vinkumisen, ja oppi kanssa n. kuukaudessa lopettamaan hihnan ottamisen suuhun. Jätä-komento tuli näppärästi tutuksi siinä samalla.
Koirna kasvattaminen olisi kyllä poikasi tehtävä. Kyllä itselläkin pari kertaa pennun kanssa itku uupumuksesta tuli, kerta taisi olla kun normaalisti silloin n. kerran tunnissa pissaava pentu pääsi vahingossa suihkun lattialta nuolemaan vettä ja pissasi vartin sisällä lattialle ohi alusista viisi kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä ota sitä koiraa hoitoon. Mun serkkupoika otti aikoinaan koiran ja vei sen usein vanhempiensa luo hoitoon. Ei mennyt kauan niin koirasta tuli sitten vanhempien "oma koira" ilman mitään keskustelua. Vastuutonta lemmikinpitoa kaiken kaikkiaan.
Näin se kävi anopillekin. Yksi pojista otti metsästyskoiran ja kun ei tuo koira ollutkaan ideaalinen hommaansa eikä vaimo tykkää koirista päätyi se usein anopin hoitoon ja lopulta jäi. Ajoissa se vielä olisi löytänyt hyvän kodin johon oikeasti halutaan koira. Sai anoppi pallon jalkaan vuosiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut miehet ovat sitten tuollaisia lastenkin kanssa.
Mies sai "yhteishuoltajuuden" vauvasta ja siihenhän se meni, että rahaasi vauvaa sitten naiselta toiselle, kun vauva ei voinut olla äitinsä luona. Eli vauva oli sitten miehen äidin, miehen tyttöystävän, ja eron jälkeen miehen tinder-deittien luona. Tietääkseni vauvan äiti ei olisi tätä halunnut, mutta laki pakotti yhteishuoltajuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Aika karua.
Siis mikä siinä on karua? Sekö, että 19;v tytär ottaa koiran kotiinsa vai se ettei sitten itse halua hoitaa sitä. Sanoin aikoinaan ,kun poikani halusi koiran, että kinä en sitä koskaan hoida ,kun en tykkää yhtään koirista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Aika karua.
Sitä minäkin. Mutta en keksi yhtäkään syytä sille, miksi ottaisin vastuun lapseni hankkimasta eläimestä vain siksi, että aikuista ihmistä nyt vaan kyllästyttää se, että koiran takia pitää herätä aikaisin aamulla.
18-vuotias poika ei näköjään ole aikuinen ihminen.
Kyllä tätä tekevät ihan 40v ukotkin vielä. Nuo minulle kasvejaan ja koiriaan tyrkyttävät ukot ovat olleet kaikki yli 40. Lisäksi tinderissä on koko ajan useampia ukkoja, jotka etsivät naista vauvatehtaaksi - siis ajatuksena että vauva ensin ja tutustuminen sitten. Haluavat vaan sen lapsen leikkikalukseen. Ja tähänhän se sitten menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Aika karua.
Siis mikä siinä on karua? Sekö, että 19;v tytär ottaa koiran kotiinsa vai se ettei sitten itse halua hoitaa sitä. Sanoin aikoinaan ,kun poikani halusi koiran, että kinä en sitä koskaan hoida ,kun en tykkää yhtään koirista.
Se ettei voi omaa tytärtään auttaa edes sen verran että hoitaa koiraa jonkun lomamatkan ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota sitä koiraa hoitoon. Mun serkkupoika otti aikoinaan koiran ja vei sen usein vanhempiensa luo hoitoon. Ei mennyt kauan niin koirasta tuli sitten vanhempien "oma koira" ilman mitään keskustelua. Vastuutonta lemmikinpitoa kaiken kaikkiaan.
Näin se kävi anopillekin. Yksi pojista otti metsästyskoiran ja kun ei tuo koira ollutkaan ideaalinen hommaansa eikä vaimo tykkää koirista päätyi se usein anopin hoitoon ja lopulta jäi. Ajoissa se vielä olisi löytänyt hyvän kodin johon oikeasti halutaan koira. Sai anoppi pallon jalkaan vuosiksi.
Epäonnistunut vieroitus. Sitä voi kysyä näiltä 60-80v mammoilta, että miksi paapovat aikuisia poikiaan. Poika ulos ja vastuuseen omista ratkaisuistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Aika karua.
Siis mikä siinä on karua? Sekö, että 19;v tytär ottaa koiran kotiinsa vai se ettei sitten itse halua hoitaa sitä. Sanoin aikoinaan ,kun poikani halusi koiran, että kinä en sitä koskaan hoida ,kun en tykkää yhtään koirista.
Se ettei voi omaa tytärtään auttaa edes sen verran että hoitaa koiraa jonkun lomamatkan a
Jos siihen tyttäreen on ollut sidottu 20 vuotta ilman hengähdystaukoja niin ehkä se on ihan kiva elää muutama vuosi ilman vastuuta ja velvollisuuksia muista kuin itsestään. Onhan sillä tyttärellä varmaan kavereitakin.
Sitä voi miettiä, miksi ei halua antaa koiraa kaljakavereilleen hoitoon. Ja sitä kautta ehkä ymmärtää, miksei sivistynyt mammaihminen halua ottaa vastuuttoman mieslapset kouluttamatonta koiraa tai lasta omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt voisi edes lenkittää, mutta kun ei osaa hihnassakaan kävellä. Pysähtelee ja kitisee koko sjan. Ei auta suostuttelu eikä lahjontakaan. Saa kantaa sitten.
ap.
Taitaa olla muutaman vuoden päästä yhtä huonosti kasvatetun lapsenlapsen hoitoa luvassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt voisi edes lenkittää, mutta kun ei osaa hihnassakaan kävellä. Pysähtelee ja kitisee koko sjan. Ei auta suostuttelu eikä lahjontakaan. Saa kantaa sitten.
ap.
Taitaa olla muutaman vuoden päästä yhtä huonosti kasvatetun lapsenlapsen hoitoa luvassa...
Jeps, nyt on paikka asettaa tiukat rajat pojalle. Ne jatkavat tuota niin kauan kun pystyvät äitejään kuppaamaan. Näitä 40-50v miehiä on paljon, jotka edelleen roikkuvat mamman tississä.
Jos poika on jo omilleen muuttanut, kyllä hänen pitää oppia kantamaan jo myös vastuuta tekemisistään. Ja jos suuttuu, mitä sitten, niinhän teinit usein tekevät mutta rajat pitää asettaa jossain vaiheessa elämää.
Olen vierestä seurannut, kun on juurikin näitä tapauksia palon , jotka sitten tekevät vielä lapsia koiran/koirien oheen, vauva kuskataan isovanhemmille alle reilusti alle vuoden ikäisenä kun pitää päästä pariksi viikoksi bilematkoille, lisäksi festareita, viikonloppureissuja yms. Lapset ja vauvat isovanhemmille ilmoitusasiana sen enempiä kyselemättä.
Sitten jos ero tulee, tyypillisimmin juuri pojat kuskaavat omalla vuorollaan lapset mummulaan.
Koiran hoito on vasta alkua, jos nyt opetat lapsesi edelleen siihen että kyllä äiti hoitaa, niin siitä sitten vaan. Että nyt keräät itsesi ja ilmoitat pojalle mitä mieltä olet. Pentua ei pidä syyttää, sääliksi sitä lähinnä käy.
Poikasi ei hoida omia hommiaan. Sinä saat suuttua.
Kuka sen koiran on halunnut hankkia, eikä hoida sitä. Se ei ole sinun hommiasi.
Kuulin kerran tahtomattani sivullisena keskustelua. Naiset juttelivat enimmäkseen niitä näitä. Aikuinen lapsi oli ottanut koiran, oli tullut ero ja sitten koira oli muuttanut tämän aikuisen lapsen mukana takaisin lapsuudenkotiin. Lapsuudenkodissakaan ketään ei kiinnostanut koiran vointi. Se kuulemma eli elämäänsä aikuisen lapsen omassa pienessä huoneessa suljetun oven takana, ei lenkitystä, teki välillä tarpeensa lattialle (ymmärrettävästi!), ei aina vettä kulhossa, ruoka varmaankin muun huomioiden halvinta ja huonolaatuista, vaikka ihmiset selvästi hyvin toimeentulevia.
Siis anteeksi kuinka? Miten kukaan heistä ei saanut sen vertaa aikaiseksi elävän ja tuntevan eläimen hyväksi, että etsisi sille HYVÄN uuden kodin. Osalla ihmisistä on edelleen sydän kohdillaan tässä maailmassa, joten jossain olisi sekin ihminen joka antaisi sille hyvän elinympäristön ja rakkautta ja kokisi itse saavansa enemmän, vilpittömän ystävän.
En voi muuta sanoa kuin että kaiken kokemani, kuulemani ja näkemäni pohjalta elämässä ylipäätään, ihminen on lajina osittain niin paha ja julma, niin mätä että siellä missä suinkin voin pysyttelen muutamaa harvinaista helmeä lukuunottamatta kaukana ihmisistä.
Olen arka puuttumaan muiden asioihin, mutta tuolloin olisi pitänyt seurauksista välittämättä tunkeilla ja puuttua, sanoa että koiralle on parempi löytyä uusi koti ja pian, tai teen sinusta eläinsuojeluilmoituksen ja itse asiassa suoraan ilmoituksen poliisille, koska tuo on eläinrääkkäystä. Seuraavaksi naisten juttu kääntyikin johonkin kepeään ja nauru raikasi. :(
Toivottavasti kyseinen koira on nyt onnellinen jossain missä joku rakastaa sitä ja antaa arkisia ilon aiheita, vie puistoon, heittää lelua ja silittää sitä aina ohimennessään. Tai ehkä se on päässyt tästä elämästä jo paikkaan missä kukaan katala ihminen ei enää koskaan kaltoinkohtele.
Sano pojalle, että pentuun ja nuoreen koiraan pitää käyttää aikaa ja vaivaa, ja omistajien tulee kasvattaa pentu johdonmukaisesti. Kun nyt tämä vastuu on koira hankkimalla otettu, niin se on kannettava. Kyse on koiran hyvinvoinnista ja koiran elämän perustan rakentamisesta ja sen opettamisesta. Alkuvaihe on tärkeää aika, ja siihen pitää panostaa, jotta koira oppii ensinnäkin persutavoille ja siitä kasvaa tasapainoinen ja kunnollinen perheenjäsen. Se vaatii omistajien aikaa ja panostamista.
En siis sinuna sanoisi syyksi vain sitä näkäkulmaa, että et itse jaksa. Mielestäni tarvitaan nyt pientä ojennusta asiassa, kun toimivat vastuuttomasti eläimen kanssa. Kyllä elävästä olennosta pitää kantaa asiallisesti vastuu, kun sellaisen on itselleen ottanut. (Tai sitten tulee etsiä koiralle hyvä toinen koti.) Pentua ei voi pitää heittopussina, ja siitä voi kasvaa tuollaisen pidon takia ongelmatapaus. Nyt ainakin pentuvaiheen ajan pitää omistajien karsia muista omista menoista.
Kerro vaikka, että voit ottaa hoitoon joskus myöhemmin sitten, kun koira on sisäsiisisti ja on oppinut jo perusasiat. Etukäteen tietenkin sopien, eikä vai tuoda ja olettaa, että aina käy.
Ei, vaan poika katsoo Areenasta ohjeet koiran opettamiseen.