Lue keskustelun säännöt.
18 v poikani otti koiran, nyt se on minulla hoidossa yhtenään
17.06.2025 |
Asuu tyttöystävänsä kanssa omillaan ja ottivat pentukoiran. Kumpikin ovat koko ajan menossa eri suunnissa ja koira vaihtaa läpsystä hoitovuoroa. Poikani tuo usein omilla hoitovuoroillaan koiran minun vahdittavaksi. Tekee itse jotain muuta harrasteisiinsa liittyvää. Sisäsiisti ei vielä ole. Hihnassa ei osaa vielä kävellä. Pureskelee ulkona kaiken minkä näkee. Hyökkäilee nilkkoihini ym. Mitä tekisin? Joko vietän kaiket illat vahtien koiraa joka ei ole minun tai sanon pojalle että en jaksa - jolloin suuttuu
Kommentit (109)
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niinpä tietysti, ovi auki potku kirppusäkin perseelle ja sanot että karkasi.
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Aika karua.
Tunnen vastaavan tapauksen. Koira jäi pojan MUMMOLLE koko kesäksi. Mummo ei uskaltanut sanoa ettei jaksa, uskalla tai osaa hoitaa koiraa.
Koira puri mummoa,
ja kun muut sukulaiset puuttuivat asiaan,
rakki lopetettiin.
Oikein.
Vierailija kirjoitti:
No niinpä tietysti, ovi auki potku kirppusäkin perseelle ja sanot että karkasi.
Tai mitä jos eläimen heittellejätön sijaan ihan vain kieltäytyisi ottamasta sitä hoitoon?
Mitä vi t u n psykopaatteja palsta on taas täynnä heti aamusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piikille tai luovutus muualle. Vie löytöeläintaloon. Sano että karkasi.
Älä ota sitä rakkia. Ovet ei aukene sille eikä paskapää lapsellesikaan toistaiseksi.
Tai myy koira jollekin, saat hyvät rahat.
Mikä tässä on uutisarvoista? Näin miehet toimivat. Älä ota koiraa hoitoon, sano että se on pojan koira, ei sinun.
Eräs mies yritti joskus jättää hoitooni vasten tahtoani huonekasvejaan. Sanoin ei, hän ei uskonut, laitoin ne roskikseen. Mies sai tästä raivot. Toinen mies yritti jättää hoitooni koiraansa, selitti kuinka hänen mielestään elämää ei voi omistaa. Sanoin suoraan että saa hakea koiran poliisilta tai kennelistä jos yrittää jättää sen minun luokseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläimet on mukavia, kyllä itse välillä (huom välillä) hoitaisin nuorison lemmikkiä, esimerkiksi lomamatkan takia. En kuitenkaan jatkuvasti ja säännöllisesti. Olen jo itse keski-ikäinen ja äitini auttaa pari kolme kertaa vuodessa ottamalla kissamme hoitoon, tästä on valtava apu. Äiti onneksi pitää kissoista.
Pojalle ja tyttikselle nyt tiukka käsky, että koira pentukouluun, ettei siitä tule ihan mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt voisi edes lenkittää, mutta kun ei osaa hihnassakaan kävellä. Pysähtelee ja kitisee koko sjan. Ei auta suostuttelu eikä lahjontakaan. Saa kantaa sitten.
ap.
Olen hoitanut myös sukulaisten koiria ja hyvinhän se sujui kun pysyi asunnossa sisällä koiran kanssa. Ulos kun meni niin alkoi hirveä hihnarähinä. Hävetti kerta kaikkiaan ja koira oli tietysti raivosta käheänä koko lenkin ajan.
Itse sanoivat, että koiraa ei oltu koulutettu.
Sama pariskunta yritti saada minua lapsensa kummiksi. Näin jälkeenpäin ajatellen erittäin hyvä, että kieltäydyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiran hankintahan ei ollut sinun päätöksesi, joten sinun ei sitä tarvitse hoitaa. Älä uhraudu. Anna pojan suuttua. Tai pakotat hänet luopumaan koirasta.
Tunnen vastaavan tapauksen. Koira jäi pojan MUMMOLLE koko kesäksi. Mummo ei uskaltanut sanoa ettei jaksa, uskalla tai osaa hoitaa koiraa. Koira puri mummoa, ja kun muut sukulaiset puuttuivat asiaan, poika suuttui ja vei koiran lopetettavasi.
Olipa valveutunut nuorimies! Pointsit pojalle!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Aika karua.
Karua on tuo hyväksikäyttö, että joku ottaa omistukseensa kokonaisen elämän, ei huolehdi siitä tai kasvata sitä sopeutumaan normeihin, ja pakottaa sen elämään epävakaata elämää usean sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tätä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niinpä tietysti, ovi auki potku kirppusäkin perseelle ja sanot että karkasi.
Eihän se koiranpentu ole syyllinen olemassaoloonsa eikä siihen, kuka hemmoteltu kusipää sen on hankkinut itselleen leluksi. Vastuullinen koirankasvattaja ei myy pentuja teineille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Aika karua.
Ei ole karua, vaan elämää. Huutoonsa pitää osata vastata. Jos ottaa eläimen itselleen, niin se hoidetaan itse, eikä hoidateta toisilla. Vähän kuin vauva. Jos sen päätöksen tekee, että lapsen hankkii, niin hoidetaan itse, eikä olla koko ajan tuuppaamassa mummolle hoitoon. Niin kuin a.o. kysymyksessä oleva koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt voisi edes lenkittää, mutta kun ei osaa hihnassakaan kävellä. Pysähtelee ja kitisee koko sjan. Ei auta suostuttelu eikä lahjontakaan. Saa kantaa sitten.
ap.
Ei kai se osaa, jos kukaan ei opeta, eikä koiran kantaminen lenkillä ole ok, ellei se ole satuttanut itseään.
Poikasi tuskin kiinnostuu koiransa hoitamisesta jatkossakaan, joten sinuna alkaisin nyt opettaa koiraa tavoille. Jos et itse tiedä, etkä osaa, ota selvää, mistä voit saada apua. Koirayhdistyksillä on kaikenlaisia kursseja ihan arkisiin asioihin, kuten taluttimessa kulkemiseen, muiden koirien ja ihmisten ohittamiseen, liikenteessä kulkemiseen jne. Elämä helpottuu huomattavasti sen sijaan, että kenelläkään ei ole hyvä olla, sillä koirallakaan. Sen vikahan ei ole ymmärtämättömät ja laiskat omistajat, eikä piikille viemisen pitäisi olla ensimmäinen vaihtoehto, jos ei ole edes yritetty opettaa.
Hyvin koulutetun koiran kanssa kulkeminen on palkitsevaa, mutta jos jatkatte noin, tulossa on pelkkää harmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiran hankintahan ei ollut sinun päätöksesi, joten sinun ei sitä tarvitse hoitaa. Älä uhraudu. Anna pojan suuttua. Tai pakotat hänet luopumaan koirasta.
Tunnen vastaavan tapauksen. Koira jäi pojan MUMMOLLE koko kesäksi. Mummo ei uskaltanut sanoa ettei jaksa, uskalla tai osaa hoitaa koiraa. Koira puri mummoa, ja kun muut sukulaiset puuttuivat asiaan, poika suuttui ja vei koiran lopetettavasi.
Olipa valveutunut nuorimies! Pointsit pojalle!!
Oli kaikkea muuta kuin valveutunut. Et tiedä mikä rähäkkä suvussa syntyi. Isoäiti ei itse uskaltanut sanoa ainoalle lapsenlapselleen että koira puree. Valitti siitä meille muille. Tämä koira ei ollut edes pentu vaan vanha koira. Se ehti viettää omistajansa isoäidin hoivissa useamman kesän. Mummo oli jumissa kotonaan vihaisen koiravanhuksen hoitaja sen aikaa kun tyttärenpoika huiteli maailmalla.
Keksit nyt omia menoja koko ajan tai sanot, että sulla on uusi harrastus (vaikka Netflixin katsominen), ei pysty eikä ehdi ottaa koiraa. Seuraavan kerran kun pyydetään hoitoapua, niin sanot, että tottakai - ensi perjantaina klo 15-17 olisi vapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Aika karua.
Ei ole karua, vaan elämää. Huutoonsa pitää osata vastata. Jos ottaa eläimen itselleen, niin se hoidetaan itse, eikä hoidateta toisilla. Vähän kuin vauva. Jos sen päätöksen tekee, että lapsen hankkii, niin hoidetaan itse, eikä olla koko ajan tuuppaamassa mummolle hoitoon. Niin kuin a.o. kysymyksessä oleva koira.
No piskin voi aina lopettaa, vauva vähän eri asia.
Ilmota hauveli koti koiralle ohjelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Aika karua.
Sitä minäkin. Mutta en keksi yhtäkään syytä sille, miksi ottaisin vastuun lapseni hankkimasta eläimestä vain siksi, että aikuista ihmistä nyt vaan kyllästyttää se, että koiran takia pitää herätä aikaisin aamulla.
Tämä tuli itselläni mieleen. Tosin tietämissäni tapauksissa nämä munanjatkekoirat on olleet naisen omistuksessa. Poikia/miehiä en tunne yhtään, joka olisi yksin ottanut teininä koiran.