Lue keskustelun säännöt.
18 v poikani otti koiran, nyt se on minulla hoidossa yhtenään
17.06.2025 |
Asuu tyttöystävänsä kanssa omillaan ja ottivat pentukoiran. Kumpikin ovat koko ajan menossa eri suunnissa ja koira vaihtaa läpsystä hoitovuoroa. Poikani tuo usein omilla hoitovuoroillaan koiran minun vahdittavaksi. Tekee itse jotain muuta harrasteisiinsa liittyvää. Sisäsiisti ei vielä ole. Hihnassa ei osaa vielä kävellä. Pureskelee ulkona kaiken minkä näkee. Hyökkäilee nilkkoihini ym. Mitä tekisin? Joko vietän kaiket illat vahtien koiraa joka ei ole minun tai sanon pojalle että en jaksa - jolloin suuttuu
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piikille tai luovutus muualle. Vie löytöeläintaloon. Sano että karkasi.
Älä ota sitä rakkia. Ovet ei aukene sille eikä paskapää lapsellesikaan toistaiseksi.
Haloo. Löytöeläintalot toimivat vapaaehtoisvoimin. Omistuksessa olevaa koiraa ei todellakaan pidä viedä sinne kuormittamaan henkilöstöä koston takia.
Piikille ei kannata viedä, pentuikäisestä saa vielä rahaa kun sen myy.
Kiinalainen ravintola hoitaa. Mee takaoven kautta. Rakille kuonokoppa, sidosta suuhun ja kuonon ympäri. Eläinlääkärikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piikille tai luovutus muualle. Vie löytöeläintaloon. Sano että karkasi.
Älä ota sitä rakkia. Ovet ei aukene sille eikä paskapää lapsellesikaan toistaiseksi.
Haloo. Löytöeläintalot toimivat vapaaehtoisvoimin. Omistuksessa olevaa koiraa ei todellakaan pidä viedä sinne kuormittamaan henkilöstöä koston takia.
Piikille ei kannata viedä, pentuikäisestä saa vielä rahaa kun sen myy.
Mut toi rakkihan on jo pilalla.
Piikille tai ihan vaan saunan taakke.
Ei ole pilalla, kunhan pääsee kunnolliseen kotiin jossa sitä koulutetaan.
Niin mitä sitten jos poika suutuukin? Pelkäätkö omaa lasta? Mun 18v suuttuu mulle yhtenään ( asuu kotona), mutta en minä lakkaa asettamasta rajoja sen takia. Koiran omistaminen on iso vastuu ja poika ei tajua sitä ikinä, jos ap jatkaa hoitamista.
kasvattajaan yhteyttä ja koira jollekin aikuiselle.
"Kuule pekka, mä en jaksa enää ottaa teidän koiraa hoitoon. Se on liian raskasta minulle ja koira on vielä kouluttamatonkin . Eikä koira ole minun, en ole valinnut alkaa pitämään sitä. Niin tästä eteenpäin en enää ota koiraa hoitoon. Olen ihan väsynyt"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, että otat koiran hoitoon sitten kun se on koulutettu ja opetettu sisäsiistiksi. Aikaisintaan vuoden ikäisenä. Sinulla on liikaa huonekaluja mitä se syö.
Tätä se on, kun hankitaan piski eikä ole otettu huomioon, että goitaminen on muutakin kuin rapsuttelua ja söpöjen kuvien ottoa. Jos ei pärjää, niin koira piikille tai uusi koti. Ei ulkoisteta hoitoa omalle vanhemmalle. Eikä kenellekään muullekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot vaan rehellisesti, että koiran hoito on sinulle hankalaa, ja mahdollisesti kykenet toisinaan auttamaan sitten, kun ovat kouluttaneet koiran. Eivät luultavasti ymmärrä, että se on heidän tehtävänsä, vaan luulevat koiran tulevan joku päivä hoidosta sisäsiistinä ja kätevästi rinnalla kulkevana.
No jos on lapsen tehnyt, niin nää jutut nyt vaan kuuluu vanhemman hoitaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takajaloista kiinni ja kivijalkaan, koiran voi myydä m.ustalaisille !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin tyttären koirasta aikanaan sillä, että en ottanut sitä hoitoon ensimmäistäkään kertaa. Riitahan siitä tuli, kun 19v tytär ei päässyt omiin menoihinsa, mutta oppipa siitä, että päätöksistään pitää kantaa vastuu. Koiran myötä elämänsä kapeni huimasti, ei enää viikonloppureissuja Berliiniin, kun koiran hoito olisi maksanut enemmän kuin lomareissu.
Aika karua.
Ei ole karua, vaan elämää. Huutoonsa pitää osata vastata. Jos ottaa eläimen itselleen, niin se hoidetaan itse, eikä hoidateta toisilla. Vähän kuin vauva. Jos sen päätöksen tekee, että lapsen hankkii, niin hoidetaan itse, eikä olla koko ajan tuuppaamassa mummolle hoitoon. Niin kuin a.o. kysymyksessä oleva koira.
Jos haluaa sitoutua yhteisomistajuuteen niin siitä sovitaan etukäteen vastuut ja omistajuudet huomioiden. Ei se homma niin toimi, että yksi haalii vastuuta ja omistajuuksia ja hylkää näitä sitä mukaa kun innostuu jostain uudesta. Viekööt sen elukan piikille sitten niin ymmärtää impulssinomaisen himonsa seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettava totuus on että koirasta on paljon siis todella paljon huolta ja vapaa-aika menee sen kanssa.
Harva 20 v sitä tajuaa...esim: Asun kerrostalossa jossa jokaisella nuorella on koira isompi tai pienempi .....Koira saa liikuntaa just sen verran että ehtii pissaamaan ulko-ovelle.
Hauska huomata miten olen alueen lähes ainoa koiran omistaja joka oikeesti liikkuu koiran kanssa....no on siinä muutama vanhempi pariskunta jotka liikkuu paljon koiran kanssa mutta muuten ne pissaa ulko-ovelle.
Ihanaa olla nuori ja vapaa sen lisäksi saa hankkia koiran jota ei kuitenkaan kukaan jaksa :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piikille tai luovutus muualle. Vie löytöeläintaloon. Sano että karkasi.
Älä ota sitä rakkia. Ovet ei aukene sille eikä paskapää lapsellesikaan toistaiseksi.
Haloo. Löytöeläintalot toimivat vapaaehtoisvoimin. Omistuksessa olevaa koiraa ei todellakaan pidä viedä sinne kuormittamaan henkilöstöä koston takia.
Piikille ei kannata viedä, pentuikäisestä saa vielä rahaa kun sen myy.
Mut toi rakkihan on jo pilalla.
Piikille tai ihan vaan saunan taakke.
Ei pilalla vaan pieni ja opettamaton koiralapsi jota siirretään paikasta toiseen eikä omistaja älyä ottaa vastuuta, toinen ei jaksa. Uusi koti jos nykyisessä ei haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta voisi varmaan tehdä myös eläinsuojelurikoksesta ilmoituksen, jos tyyppi hylkäilee omistamaansa lemmikkiä toisten hoteisiin, vaikka kieltää. Ap:n pitäisi tosin kieltää poikaa jättämästä omistamaansa koiraa tämän luokse, jotta se olisi validi. Ei se siviilin vastuulla ole, jos joku jättää vaikkapa vauvan tai random koiran oman oven taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piikille tai luovutus muualle. Vie löytöeläintaloon. Sano että karkasi.
Älä ota sitä rakkia. Ovet ei aukene sille eikä paskapää lapsellesikaan toistaiseksi.
Haloo. Löytöeläintalot toimivat vapaaehtoisvoimin. Omistuksessa olevaa koiraa ei todellakaan pidä viedä sinne kuormittamaan henkilöstöä koston takia.
Piikille ei kannata viedä, pentuikäisestä saa vielä rahaa kun sen myy.
Mut toi rakkihan on jo pilalla.
Piikille tai ihan vaan saunan taakke.
Ei pilalla vaan pieni ja opettamaton koiralapsi jota siirretään paikasta toiseen eikä omistaja älyä ottaa vastuuta, toinen ei jaksa. Uusi koti jos nykyisessä ei haluta.
Yleensä nämä nimenomaan haluavat mutta eivät ole valmiita kantamaan sen halunsa tyydyttämiestä seuraavaa vastuuta eli huolehtimista ja vastuuta siitä halunsa kohteesta.
Älä ota sitä koiraa hoitoon. Mun serkkupoika otti aikoinaan koiran ja vei sen usein vanhempiensa luo hoitoon. Ei mennyt kauan niin koirasta tuli sitten vanhempien "oma koira" ilman mitään keskustelua. Vastuutonta lemmikinpitoa kaiken kaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos on lapsen tehnyt, niin nää jutut nyt vaan kuuluu vanhemman hoitaa!
Eikö vanhempien tehtävä ole kasvattaa lapsi aikuiseksi ja päästää se aikanaan menemään. Tän aikuisen lapsen taas tulee huolehtia elämänsä eikä olettaa että äitee kyllä pelastaa kun ei huvita ja jaksa. Millon ajattelit että jälkikasvun on aika hoitaa nää jutut?
Kyllä sun ap nyt vaan kannattaisi tehdä selväksi, että et ole mikään koiran automaattinen hoitopaikka jonne aina saa hoitoon. Mä otin (sinkkuna) itse opiskeluaikana myös koiran, ja vähän meinasin alkaa vanhempia käyttää noin. Mutta he teki äkkiä selväksi, että ei he ole koiraa ottanut, eikä todellakaan halua sitä hoitoon kovin usein. Eikä varsinkaan pentuna, kun ei ole sisäsiisti ja täytyy valvoa ettei repele mitään tms.
Niin sitä sitten mun täytyi hyväksyä, että kaikkea ei voi saada, ja luovuin bilettämisestä yms. kotoa pois pitävästä. Aloin harrastaa sitten koiran kanssa, tokoa ja agilityä. Olihan siinä pieni "surutyö" kun ei voinut osallistua opiskelijoiden rientoihin, mutta lopulta hyvä vaan, tulipa opiskeltua tehokkaasti, siinä missä jotkut opiskelukaverit päätyivät jopa ikuiseen opiskeluun kun biletys vei niin kovin että kurssit ja tentit jäi hoitamatta.
Onneksi ei omalla kohdallani. Olen hoitanut useamman kaverin ja veljeni koiria, vaikka en koirista edes pidä. Läheisiä ihmisiä voi silloin tällöin jeesiä monellakin tapaa.