Sosiaalisesti kömpelöt vanhemmat
Tunnen oloni todella epämukavaksi jos olemme vanhempieni kanssa esim juhlissa samaan aikaan vieraina. Äitini on hiljainen ja isäni puhelias, mutta töksäyttelee törkeästi välillä ja käyttäytyy muutenkin erikoisesti. En voi ymmärtää tätä käytöstä, eikä asiasta voi antaa palautetta ilman että vanhempani loukkaantuvat syvästi.
Onko teillä kokemuksia tällaisesta ja miten asiaan suhtaudutte? Toivon vertaistuellisia kirjoituksia.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseniko tämän kirjoitti? Olisit iloinen, jos olemme tavallisesti selvin päin.
On kyllä rima aika alhaalla
Onko sinulla korkeampi koulutus? Joskus nimittäin kyse onkin luokkaerosta.
Moni ei huomaa, miten pidettyjä monet sellaiset ihmiset ovat, jotka ovat vähän vaatimattomia, eivätkä välttämättä osaa kaikkia kotkotuksia.
En häpeäisi omia vanhempiani. On ne minutkin aikaan saaneet.
Ei kuulosta kovin pahalta, ihan normaalia. Miksi tarkkailet noin paljon vanhempiasi? Oletko epävarma omasta käytöksestäsi? Suomalaisista noin puolet on hiljaisia ja ujoja ja puolet yrittää olla jotain muuta ja sanovat mitä sylki suuhun tuo. Ymmärrystä.
Autismista voi oppia poiskin hetkeksi. Isäni on esim. opetellut katsomaan silmiin. Äitini on add, höpöttelee mitä sattuu, mutta se on hyväntahtoista. Ihmiset ihan pitävät hänestä.
Minulla on nuo molemmat. Selviän jotenkuten. Toisaalta ihmiset, jotka tunnistavat nämä piirteet, näkevät sen yli.
Tuttu tunne. Olen yrittänyt oppia ajattelemaan, että ensinnäkään kukaan muu tuskin kiinnittää niin paljon huomiota yksittäisten ihmisten käyttäytymiseen. Toiseksi, kyseessä on vanhempieni käytös, ei minun.
Äitini saattaa yhdessä lauseessa puhua puusta. Seuraavassa sitten kuusta. Joskus se on hauskaa. Tilaisuuksissa keskittyy paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Autismista voi oppia poiskin hetkeksi. Isäni on esim. opetellut katsomaan silmiin. Äitini on add, höpöttelee mitä sattuu, mutta se on hyväntahtoista. Ihmiset ihan pitävät hänestä.
Minulla on nuo molemmat. Selviän jotenkuten. Toisaalta ihmiset, jotka tunnistavat nämä piirteet, näkevät sen yli.
Onneksi on adhd kuitenkin lisänä. Muuten olisin sosiaalisesti eristäytynyt. Se tekee minusta vireän ja poukkoilevan.
Minun lapseniko tämän kirjoitti? Olisit iloinen, jos olemme tavallisesti selvin päin.