En jaksa riidellä miehen kanssa pikkuasioista. Pitäisikö erota vai yrittää?
Lasten syntymän jälkeen meillä on miehen kanssa parisuhde muuttunut hirveäksi riitelyksi. Koko ajan tapellaan ihan pienistä käytännön arkipäivän asioista (tyyliin miksi ei ole viety roskapusseja). Mulla pinna palaa ihan kok o ajan ja miehellä kans. Ei päivääkään mene ilman jatkuvaa napinaa ja pään aukomista toiselle. Ja lapset 1 v ja 2 v kuulevat tietty kaiken ja kärsivät, vaikka me ollaan akateemisia ja sivistyneitä ihmisiä (ja käyttäydytään kuin moukat). Meillä on ihan hirveä kiire arjen pyörittämisessä ja itse esim opiskelen ja käyn töissä, joten ei ole paljon vapaata aikaa. Miehen naama ärsyttää niin paljon, että olen jo kahdesti lähtenyt lasten kanssa ovesta ulos yöksi mummolaan, mutta sitten on muka järki voittanut ja olen palannut kotiin.
Mies sanoo, että perheterapiaan se ei lähde, mutta eroaminen sopii, jos minä niin haluan. Hän ei kuulemma itse haluaisi. Silti se aukoo mulle jatkuvasti päätään. Tuntuu että omat keinot loppuu ja miten tää lapsiinkin vaikuttaa. Meillä ei ollut riitoja koskaan ennen kuin lapset syntyivät, kun tuo ajan ja rahan puute rassaa.
Mitä neuvoksi?
Kommentit (3)
Sitä ennen teidän perhe elää koko ajan ns. poikkeustilaa ja pinna todella on kireällä aika useasti. Liian helpolla pienten lasten väsyneet vanhemmat eroaa, eikä tajua että se pikkulapsivaihe on todella vain _vaihe_. Tulee se aika taas, jolloin lapset ei valvota, ovat itsenäisempiä, antavat vanhemmille aikaa ajatella omia juttujaan edes hetken, leikkivät välillä omissa oloissaan, eivät koko ajan vaadi ja vaadi... Silloin vanhemmatkin ehtivät rentoutua siinä arjessakin! Ehtivät jutella toistensa kanssa, ehtivät nähdä puolisossa muutakin kuin sen vätyksen, joka ei vie roskiakaan käskemättä.
Joten anna aikaa teille ja perheellenne! Ja todella hyvä neuvo oli tuo, että ei yksin voi riidellä... Meillä aika lailla samaa nyt meneillään (lapset 3,5v. ja 6kk) ja siis nimen omaan uuden vauvan syntymän jälkeen uudestaan mennyt tiukaksi tilanne, ehti jo esim. viime kesä olla ihanan rento ja nautittiin elämästä... Ja toisistamme. Nyt taas ihan mitättömistä räjähtää. Viime viikolla pidettiin palaveria ja päätettiin, että erota nyt ei ainakaan, se olis hullun hommaa (kun kuitenkin toisiamme rakastetaan ja ollaan avioliitto vakavilla aikeilla solmittu, eli loppu elämäksi!). Lupasimme molemmat yrittää tsempata, että vaikka kiukuttaa ja väsyttää, niin toiseen ei sitä tarvi purkaa. Minä lupasin olla nalkuttamatta just noista roskien vienneistä jne. ja mies lupasi olla suuttumatta, jos joskus vahingossa nalkutan ;) Eli molemmat parhaansa mukaan yrittää niellä kiukkua. Ja ymmärtää sen, että nää ei ole mitään oikeita ongelmia, nämä on ohimeneviä juttuja.
Lisäksi luvattiin joka päivä rutistaa toista lujasti ja kertoa, että rakastetaan :)
Nyt kulunut viikko on jo ollut toisenlainen, ihan selvästi ilmapiiri parantunut. Kyllä tää tästä taas.
Ja uskon että teilläkin. Jos kerran ei ole mitään oikeita ongelmia, niin ihan typerää olis tehdä pikku jutuista sellaisia!
Nyt kiireesti järjestätte vaikka pakolla itsellenne yhteistä aikaa ja juttelette kunnolla. Menkää vaikka lenkille yhdessä.
Ei se miehesi kauaa jaksa yksinään riidellä!