Miksi normaalia ikään kuuluvaa muistamattomuutta kutsutaan aina muistisairaudeksi?

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on taas  hyvä esimerkki luetun ymmärtämisestä. 

Voi olla merkki myös siitä muistisairaudesta mikäli yhtäkkiä ei ymmärräkään lukemaansa.

Mitä jankutat? Oletko vilkaissut väestöpyramidia?

Yritätkö jotain eugeniikkaa ja vanhusten joukkomurhaa kaupitella perskokkarihallituksen puolesta?

Itsestäsikin tulee höppänä ja avuton.

Ei kutsuta.

Muistisairauteen liittyy AINA muistin  heikkenemisen lisäksi myös muu oire: sosiaalisten taitojen heikkeneminen, motoristen kykyjen heikkeneminen, afasia eli useamman kuin yhden kognitiivisen taidon heikkeneminen aikaisemmalta paremmalta tasolta.

Käsite muistisairaus on suurta vähättelyä ja peittelyä, kun kyse on varsinaisesta dementiasta. Muistin heikkeneminen ei ole aina ensimmäinen eikä edes pahin oire. Voi olla, että "muistisairaita" on todella noin paljon, jos kaikki harmillisen hajamieliset lasketaan. Onneksi dementikkoja ei vielä ole ihan niin paljon.

Ei ole olemassa muistipillereitä. Sitähän me emme tiedä, tuleeko niitä olemaan vuonna 2050 niin, että ovat yhtä yleisesti käytössä kuin nyt laihdutuslääkkeet.

Dementoiviin sairauksiin on kyllä lääkkeitä, mutta ei parantavia vaan sairauden etenemistä hidastavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pieni osa niistä muistisairaista missään hortoilee. Onhan heitä nykyisinkin jo tosi paljon.

Mitä sitten on normaali, ikääntymiseen liittyvä muistamttomuus? Kaikkeen ei aina tarvita lääkettä.

-ap

Ei ainakaan äitini mitään lääkettä saanut, hän kuoli muutama vuosi sitten 96v ja viimeisenä elinvuosina ei edes tuntenut lapsiaan tai ymmärtänyt maailman menosta mitään, kun Alzheimerin tauti otti ylivallan.

Ja joillekin muistisairaus, kuten Alzheimerin tauti voi alkaa nuorena, jopa alle 50v. jolloin on järkevää hidastaa taudin etenemistä, jos se on lääkkeillä mahdollinen.

Tuntuu, ettei ap. ole oikein tietämystä ja kokemusta aloituksen aiheesta, vaikka kovasti yrittää muuttaa mustaa valkoiseksi. 

Ei kaikki nykyisetkään muistisairaat hortoile öisin ulkona. Miksi kuvittelet, että tulevina aikoina hortoilisi? Lukot on keksitty ja tiedän kyllä, että on laitonta lukita ihmisiä asuntoonsa sisään yöksi. Silti minä tein niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pieni osa niistä muistisairaista missään hortoilee. Onhan heitä nykyisinkin jo tosi paljon.

Mitä sitten on normaali, ikääntymiseen liittyvä muistamttomuus? Kaikkeen ei aina tarvita lääkettä.

-ap

Mistä sinä kuvittelet niiden syövän muistipillereitä? Olen vanha yli 70v ja tiedän vain yhden joka syö muistisairauteen pillereitä, meille muille lääkäri on sanonut "muista uuden" liittyvän ikään.

Ja sitä muistamuutta on myös nuorilla, se on yksi suojautumiskeino, kun ihminen on väsynyt, stressaantunut jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pieni osa niistä muistisairaista missään hortoilee. Onhan heitä nykyisinkin jo tosi paljon.

Mitä sitten on normaali, ikääntymiseen liittyvä muistamttomuus? Kaikkeen ei aina tarvita lääkettä.

-ap

Sellainen on normaalia,  joka ei haittaa arkielämää niin paljon, että ulkopuolisten pitäisi puuttua asiaan. Puolison nimen unohtaminen voi olla normaalia sellaisella ihmisellä, jolla on ollut aina huono nimimuisti. Mutta se on sairautta, jos kysyy puolisoltaan tai lapseltaan "missä se Matti on , vaikka Matti istuu vieressä ja on se, jolta sitä kysytään.

Toistan: muistia parantavaa lääkettä ei ole olemassa, kun muistin heikkeneminen johtuu sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pieni osa niistä muistisairaista missään hortoilee. Onhan heitä nykyisinkin jo tosi paljon.

Mitä sitten on normaali, ikääntymiseen liittyvä muistamttomuus? Kaikkeen ei aina tarvita lääkettä.

-ap

Sellainen on normaalia,  joka ei haittaa arkielämää niin paljon, että ulkopuolisten pitäisi puuttua asiaan. Puolison nimen unohtaminen voi olla normaalia sellaisella ihmisellä, jolla on ollut aina huono nimimuisti. Mutta se on sairautta, jos kysyy puolisoltaan tai lapseltaan "missä se Matti on , vaikka Matti istuu vieressä ja on se, jolta sitä kysytään.

Toistan: muistia parantavaa lääkettä ei ole olemassa, kun muistin heikkeneminen johtuu sairaudesta.

Juuri näin. 

Ja muistisairauteen kuuluu paljon muutakin, kuin nimien unehtelu esim. harhat, ärtyneisyys, epäluulo, periksiantamuus, näkömuistin heikkeneminen jne ja henkilö ei  ole tietoinen  tästä ympäristöstä ja  eikä tästä ajasta ja voi elää pitkällä menneisyydessä esim. ysikymppinen lapsuudessa ja se voi hänelle olla todellinen maailma. 

Olen 80.  Luen paljon,mukaan lukien päivän lehdet ja netistä uutiset ym.

Viime aikoina olen huomannut nimimuistin huonontuneen, kukas se onkaan se politiikko joka sanoi niin tai  mikäs sen julkkiksen, näyttelijän, laulajan nimi onkaan.  Hetken päästä se tulee mieleen.  Mahtaako muistisairaus alkaa, arjen asiat muistan, kauppalistaa en tarvitse, muistan puutteet jääkaapissa,  avaimet unohtanut viimeksi 2023 kun hösdötin rippijuhliin lähtiessäni.

Oma kokemus mummon ja isän kohdalla, että diagnoosin saaminen oli hidasta ja vaikeaa. Mummo asui yksin jäätyään leskeksi. Hän alkoi laihtua, kun ei muistanut syödä. Aluksi luultiin, että surua yksin jäämisestä. Kaupasta osti aina samat tavarat: punaisen maidon, ruisleipää, margariinia, perunoita, banaaneja. Saattoi käydä kaupassa 2 kertaa samana päivänä. Banaanit mustui pöydälle. Kun lääkkeet alkoi ottaa väärin, lääkäri antoi lähetteen kotihoitoon. Kun toin kaupasta vaikka lämminsavulohta tai valmiita pihvejä, hän söi kuin isoimpaan nälkään. Ja nälkä varmaan olikin. Ateriapalvelu alkoi tuoda lämpimän ruuan kerran päivässä. Sitten vasta lääkäri lähetti neurologille, kun mummo oli käynyt useampana päivänä istumassa tk:n aulassa. Oli lääkäriaika, mutta oli aina vääränä päivänä mennyt. Päivät ihan sekaisin. Ei ollut osannut lääkärille kertoa, mikä viikonpäivä on ja mikä kuukausi, kertoi vanhan kotiosoitteen (40 vuotta aiemmin asunut siellä). Muistan, miten vainoharhaiseksi hän ehti muuttua. Pelkäsi naapureita ja sukulaisia. Kaikki muka puhuivat pahaa. Laskut piti maksaa hänen kanssaan, koska hän kiisti joka ikisen laskun ja piilotti ne. Hänen mielestään laskut olivat aiheettomia, ja suoraveloitukseen niitä oli pakko laittaa, muuten olisi jäänyt kaikki maksamatta. Muutama kuukausi Alzheimerin taudin diagnoosista hän sai aivoverenvuodon ja joutui sairaalan kautta hoitokotiin. En uskalla edes ajatella, miten pitkään olisi joutunut omassa kodissaan olemaan yksin liian vähäisten apujen turvin, jos tuota ei olisi tapahtunut.

Isäni taas oli erilainen tapaus. Hän alkoi käyttää runsaasti alkoholia jäätyään eläkkeelle. Minä asuin 500 km päässä, mutta huomasin silti, että sekava on. Hänen avovaimonsa lähti, koska isä muuttui myös arvaamattomaksi. Valvoi yöt ja nukkui päivät ja oli vihainen ja impulsiivinen. Ei minulle, mutta avovaimolleen. Kerran kun oli humalassa kaatunut, avovaimon aikuinen poika oli vienyt päivystykseen ja sanonut, että nyt alatte tutkia aivoja, tämä on kuin eri ihminen. Ei tullut mitään tutkimuksia, humalan ja krapulan piikkiin oli laitettu koko juttu. Minä kävin kesälomalla siellä muutaman päivän eikä isä juonut mitään, ja silti oli sekava jutuissaan. Sanoja meni sekaisin. Naapuriin oli kuulemma tullut musta hevonen. Siis rivitaloon. Telkkä oli tehnyt pesän räystääseen. Tuollaisia ihme juttuja tuli tuntikausia putkeen. Kun sanoin, että sinä et ole oma itsesi, lähdetään lääkärillä käymään, hän väitti, että aina on ollut samanlainen. Varasin ajan ja lähdin häntä käyttämään yksityisellä. Yksityislääkäri totesi heti, että pitää hakeutua nopeasti neurologisiin tutkimuksiin. Lääkäri sanoi, että autolla ei saa nyt ajaa ollenkaan ennen kuin on selvitetty, mikä aivojen tilanne on. Mitäpä teki isäni? Ajoi autolla ojaan pitkin pyörätietä heti seuraavana iltana. Siitä tuli syyte liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Aivoissa todettiin neurologisissa tutkimuksissa otsa-ohimolohkorappeuman alalaji: otsalohkodementia. Hän eli 2 vuotta diagnoosin jälkeen. Ei pystynyt asumaan yksin, koska toiminta oli kaoottista ja vaarallista. Lopussa ei puhunut enää mitään, mutta kävelykyky säilyi. Lääkkeet vähensi aggressiivisuutta. Yhtenä päivänä tuli hoitopaikasta soitto, että oli saanut keuhkokuumeen ja seuraavana päivänä oli nukkunut pois. Se loppu oli nopea ja oli hoitotahto, ei mitään ylimääräistä laitteisiin kytkemistä yms. Minusta ne viimeiset 2 vuotta olivat säälittäviä monellakin tapaa. Hän oli kuin lintu häkissä, pyrki koko ajan hoitopaikasta pois, oli sekava ja ahdistunut ja ajoittain vaaraksi muille ihmisille, väkivaltainenkin. Onneksi kuitenkin on hoitopaikkoja, koska kuvitelkaa tuollainen ihminen naapurina tai yleensäkin kodin lähellä. 

Ei ole olemassa normaalia ikään kuuluvaa muistamattomuutta

Muistisairaus on vähättelyä. Jos ylös ja alas käsitteet katoavat päästä, kyse on jo paljon enemmästä. Eikä ole sukulaiselle mitään pillereitä tarjoiltu. Hädintuskin pientä hoitoapua.

Vierailija kirjoitti:

Koska aivojen rapistuminen on sairaus.

Ihmisen aivot kehittyvät noin 30-vuotiaaksi asti ja tämän jälkeen alkaa hidas rapistuminen.

https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/aivot-ja-toimintakyky/aivojen-toimi…

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ja tärkeä aloitus sinulla! Olen itse vanha, 77 v ja samaa olen ajatellut. Todella pätkii välillä, jokin nimi tai ilmaisu ei ihan äkkiä tule mieleen, jne. Omassa itsessäni tajuan myös kysellä, mikä on normaalia ikään todellakin kuuluvaa. Koko kroppa vanhenee, rappeutuu, samassa suhteessa aivot. Näppäryys ihan kaikessa laskee vanhemmiten. Mistä mä tiedän, milloin se ehkä on muistisairautta? Ok, menen kyllä aktiivisesti kysymään. Yksikin samanikäinen puhui, ettei muista, muistin koki takkuavan, puhui lääkärille, sai lähetteen testiin, jossa todettiin ettei mitään sairautta ole. Ihan liikaa dementiasta puhutaa ja myydään ip-lehtiä. Ja juuri niin, että nuoremmillakin stressatuilla ihmisillä minä ainakin olen tavannut muistamattomuutta! 

Näitä tutkitaan ja paljastuu, että stressi syynä. Alkoholilla voi saada aivonsa dementiksi nuorena, mutta harvoin tavallinen muistisairaus. Nuorten muistisairaus on periytyvä ja siitä on jo nähtävissä todisteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä luot, että Suomessa on puoli miljoonaa muistisairasta henkilöä vuoteen 2050 mennessä? Virallisiin tieteellisiin tutkimuksiin perustuen ennuste on vain 247 000 vuoteen 2040 mennessä. Luku voi tosin muuttua, mikäli terveystottumukser esimerkiksi heikentyvät. Päihteet, sydän- ja verisuonisairaudet, liikkumattomuus ja diabeteksen lisääntyminen ovat niitä riskitekijöitä, jotka voivat johtaa siihen, että muistisairauksien määrä nousee ennustetta korkeammaksi. Toki myös tänne Suomeen muuttavien väestörakenne vaikuttaa. Jos tulee paljon lisää vanhuksia, tietysti se vaikuttaa muistisairauksien esiintymiseen. En oikein jaksa uskoa, että vuodesta 2040 vuoteen 2050 muistisairauksia sairastavien määrä tuplaantuisi. Meillä on alidiagnosointia, koska aivoja ei kuvata ennen kuin muissa muistitesteissä ja arkielämässä selviytymisessä on selkeitä vaikeuksia. Tietysti mikäli on sukurasite jomman kumman

Vaikea perhe-elämä, vaikka väkivaltainen mies ja lapset voi myös kuormittaa liikaa. Incel on syystä yksin. 

Taas tietämättömyyttä. Normaalia aivojen toiminnan heikkenemistä kutsutaan aivojen ikääntymismuutokseksi. Muistisairaus on eri asia, siinä on kyse aivojen toimintaan vaikuttavasta sairaudesta.

 

Yleisimmässä muistisairaudessa Alzheimerin taudissa aivoihin kertyy amiloidia ja tau-proteiinia, minkä seurauksena hermoradat ja aivosolut tuhoutuvat. Miten se näkyy ulospäin, niin aluksi muistiongelmia, lyhytkestoinen muist erityisesti temppuilee, keskittymiskyky heikkenee, ärtyisyys voi lisääntyä, monimutkaisten toimintojen suorittaminen vaikeutuu nopeasti. Kun sairaus etenee, arjen taidot alkavat kadota, kuten peseytyminen, pukeutuminen, ruuan laitto tai ruuan ottaminen jääkaapista, kellonajat menevät sekaisin, tulee sekavuutta ja kielellisen ilmaisun vaikeutta, puhe voi olla poukkoilevaa tai sanat unohtuvat. Käytösoireet voivat olla siinä vaiheessa monenlaisia: epäluuloisuutta ja vainoharhaisuutta, äkillisiä kiukunpuuskia, aggressiivisuutta, kiroilua, halua karkailla, tuttujen ihmisten tai paikkojen tunnistaminen satunnaista, arjen toimissa hermostumista ja lyhytjänteisyyttä. Osalla ei tule käytösoireita, suurimmalla osalla tulee. Uni-valverytmi menee sekaisin, mikä pahentaa sairauden oireita monella tavalla. Sairauden edetessä puhe loppuu, sanoja ei tule, puheen ymmärtäminen loppuu, ihminen on omissa maailmoissaan suurimman osan ajasta, syöminen heikkenee, omatoimisuustaidot ja kävelykyky katoavat. Lopulta ihminen vetäytyy sikiöasentoon, jäykistyy, noudattaa pienen vauvan unirytmiä, itkee tai nauraa ilman syytä.

Ennusteet muistisairaiden määrästä ovat epärealistisen korkeita. Ne voisivat toteutua, jos 40-50- luvuilla syntyneet eläisivät yhtä vanhoiksi kuin 20-30 -luvuilla syntyneet vanhempansa. Tämä ei ole totta, suuret ikäluokat 40-50-luvuilla syntyneet ovat paljon huonommassa kunnossa kuin rankkaan fyysiseen työhön tottuneet vanhempansa, "tervaskannot". Suuret ikäluokat ovat pilanneet terveytensä elintasosairauksilla ja suuri osa kuolee niihin, ennen kuin muistisairaus ehtii tulla.

On myös perinnöllisiä muistisairauksia, jotka tulevat huolimatta siitä kuinka terveellisesti elät. Nämä muistisairaudet, Alzheimer, voi alkaa jo kuusikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

On myös perinnöllisiä muistisairauksia, jotka tulevat huolimatta siitä kuinka terveellisesti elät. Nämä muistisairaudet, Alzheimer, voi alkaa jo kuusikymppisenä.

Tutkimusten mukaan vain hyvin pieni osa alzheimerintaudista on selitettävissä perintötekijöillä. Sinä sekoitat nyt asioita. Suomalaisista pienellä osalla kyllä on geenivirhe, jonka on todettu voivan altistaa muistisairaudelle. Periytyminen on kuitenkin monimutkaisempaa. Tarvitaan ns. riskitekijöitä, kuten korkea verenpaine tai korkea kolesteroli, sokeriaineenvaihdunnan häiriöt, stressi tai tylsistymisen, masennus, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö yms.