Lue keskustelun säännöt.
Mistä aloitte epäillä, että läheisellä tai ystävällä on muistisairaus?
15.06.2025 |
Olen huolissani ystävästäni, joka unohtelee asioita. Hän esimerkiksi väittää, etten ole soittanut hänelle pitkään aikaan, vaikka viime viikollakin soitin kaksi kertaa. Toissa viikolla kävin hänen luonaan kahvilla. Senkin hän unohti jo muutaman päivän päästä. Hän myös yritti mennä verkkopankkiin, mutta unohti että sinne pitää ensin kirjautua. Monia tämän kaltaisia tilanteita on ollut. Voisikohan tuo olla muistisairautta.
Mistä aloit epäillä, että läheiselläsi tai ystävälläsi saattaa olla muistisairaus?
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä huomasin, kun avaimet unohtuivat jatkuvasti jonnekin ja muistilappuja alkoi olemaan joka puolella. Ennen kaikkea ne muistilaput alkoivat soittaa hälytyskelloja.
Hänellä todettiin muistisairaus, sitten kun olimme saaneet hänet suostumaan testeihin.
Sukulaiseni eksyi tutussa paikassa autolla ajaessaan. Siitä alkoi oireilu, ja myöhemmin tuli diagnoosi.
Kun soitin hänelle, hän kertoi aina samat jutut. Välillä hän sanoi "Ai niin, taisinhan minä jo kertoakin tämän". Seuraavaksi hän lakkasi sanomasta niin. Ja seuraavaksi hän alkoi kertoa samoja juttuja uudelleen saman puhelun aikana.
Kun kerroin hänelle, että olen menossa sairaalaan tutkimuksiin kroonisen sairauteni takia, hän kysyi "Mikäs sairaus sinulla on?" vaikka hän oli tiennyt sen jo vuosia.
Sukulainen alkoi eristäytyä, pitää ovia lukossa ja piileskellä kotonaan ettei kukaan vain näe häntä ikkunasta. Kun ystäväpariskunta oli käynyt autolla pihassa, oli puolisolle mutissut ettei näillä ole taloon mitään asiaa ja että hän tappaa nämä jos vielä yrittävät tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressi, veriarvot...
Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta voivat aiheuttaa muistiongelmia.
Kun en enää muistanut hänen nimeään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun soitin hänelle, hän kertoi aina samat jutut. Välillä hän sanoi "Ai niin, taisinhan minä jo kertoakin tämän". Seuraavaksi hän lakkasi sanomasta niin. Ja seuraavaksi hän alkoi kertoa samoja juttuja uudelleen saman puhelun aikana.
Kun kerroin hänelle, että olen menossa sairaalaan tutkimuksiin kroonisen sairauteni takia, hän kysyi "Mikäs sairaus sinulla on?" vaikka hän oli tiennyt sen jo vuosia.
Kuulostaa todellakin jo pitkälle edenneeltä muistisairaudelta. Tosin tarina ei kerro minkä ikäisestä henkilöstä on kyse. Jos noin yli 70v niin ihan normaalia mutta jos alle niin huoleen on aihe.
Minun mutsilla tuo meni juurikin noin. Ensin puhui xx asian puhelimessa, sitten sekä puhelimessa että seuraavan kerran esim kk päästä kun kävin kylässä. Sitten + saman vierailun aikana myöhemmin tai seuraavana päivänä uudelleen. Nyt saattaa puhua saman asian jo 30 min sisällä esim ruokapöydässä toiseen kertaan.
Hämmentävintä on myös se että tietyissä pikku detaleissa saattaa puhua jonkun asian ja tarinaan liittyvät ihmiset eri tavalla seuraavan kerran, eli päässä ei pysy paikkakunnat tai kuka tuttu henkilö tarinaan liittyi vaan se vaihtuu. Myös nimet katoavat ei saa päähänsä jonkun tutun nimeä millään.
Myös se on yksi aivojen rappeuman 1. merkki että toistaa samoja itselle tärkeitä juttuja /tapahtumia loputtomiin. Esim puhuu jotain tapahtumaa loputtoman monta kertaa muille, ei jotenkin ymmärrä että muut ovatbkuulleet sen jo ehkä 10x. Ikään kuin levy jää päälle. Sitten saattaa alkaa puhumaan tuosta asiasta xx yhtäkkiä täysin mitenkään siihen liittymättömässä kohtaa, jopa keskeyttää toisen puheen jostain ihan muusta asiasta ja alkaa puhua tuosta omasta jutustaannihan kun ei olisi kuullutkaan mitä toinen puhuu. Tästä itse huomasin oman mutsin tajunnan hämärtyvän, hän alkoi puhumaan toisten päälle, hän on aina ollut kova puhumaan mutta on kuitenkin ollut hyvätapainen, eikä puhunut päälle. Jo ehkä jossain 60 ikävuoden tienoolla huomasin tuon ettei kuuntele muita, jutut pyörii kokoajan vain itsessään tai mitä hän haluaa sanoa. Voimakas minäkeskeisyys nousi esiin. Puhuu kokoajan päälle eikä kuuntele, ei palaa siihen mitä toinen sanoo vaan keskittyy vaan omaan asiaansa. Puhetta tuli ns ihan monotonisesti, ikäänkuin hän ajatteli kokoajan ääneen. Valitettavasti huomaan tuon ikäisessä ystävässäni ihan samoja piirteitä jo.
Isäni kadotti usein tavaroita. Kutsui poikaani oman poikansa eli veljeni nimellä. Mieliala madaltui. Eristyi enemmän kotiinsa. Muistilappuja ilmestyi kotiin enemmän. Puhui samaa asiaa esim. seuraavana päivänä kuin siitä ei olisi koskaan puhuttu. Ym. ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös huomannut erään eläkeelle siirtymisikäisen tutun kohdalla, että aivot ei taida enää pysyä oikein mukana. Hän on alkanu myös tehdä tuota, että keskeyttää vähän väliä, puhuu päälle, varastaa puheenvuoron ja juttu siirtyy aina häneen liittyviin asioihin tai miten hän näkee tämän asian. Ei siis jaksa kuunnella muita yhtään. On muuttunut hyvin itsekeskeiseksi.
Hän ei myöskään aina (erityisesti väsyneenä tai nälkäisenä, siis verensokeri alhaalla) osaa erottaa sitä että olen hänen iät ajat omillani pärjännyt tervejärkinen aikuinen tuttu, vaan hän tuppaa neuvomaan minua kuin jotain avutonta pösilöä, joka tarvitsee hänen apua esim tavallisten ostosten tekoo. Näissä hetkissä ensin meinasin oikein hermostua että mitä helv... sä teet, mutta sitten tajusin että hänen järjenjuoksunsa ei aina taida olla ihan kohdallaan.
Eräs ärsyttävä tapa mikä hänestä on tullut esille on joku käsittämätön mielistelyn tarve. Toisaalta tämä saattaa olla hänet tuntien jotain piilonarsismia tms jota tekee vähän piruillessaan. On ollut aina sellainen että käyttää käänteisiä ilmaisuja esim piikitelläkseen muita. Tietyissä tilanteissa (aina sama kaava) heittäytyy huomiota herättävän voimakkaasti vähättelemään itseään, eli kettuilee toiselle tällä tavalla.
Näinhän se on, etuotsalohko alkaa rapautua ja suodatin katoaa.
Alkoi eksyä ihan lyhyellä kauppamatkalla, ei muistanut missä koti on, unohti maksaa laskut, unohti ottaa lääkkeet, puhui samoja asioita. Muistitestissä todettiin keskivaikea muistisairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun soitin hänelle, hän kertoi aina samat jutut. Välillä hän sanoi "Ai niin, taisinhan minä jo kertoakin tämän". Seuraavaksi hän lakkasi sanomasta niin. Ja seuraavaksi hän alkoi kertoa samoja juttuja uudelleen saman puhelun aikana.
Kun kerroin hänelle, että olen menossa sairaalaan tutkimuksiin kroonisen sairauteni takia, hän kysyi "Mikäs sairaus sinulla on?" vaikka hän oli tiennyt sen jo vuosia.
Kuulostaa todellakin jo pitkälle edenneeltä muistisairaudelta. Tosin tarina ei kerro minkä ikäisestä henkilöstä on kyse. Jos noin yli 70v niin ihan normaalia mutta jos alle niin huoleen on aihe.
No ei ole normaalia "noin yli 70v".
Kuulostaa tutulta. Äidilläni alkoi selvä muistin heikkeneminen jo n 60-65 ikävuoden tienoolla. Koronasulkujen aikana kun kaikki sosiaalisuus katosi taisi jotenkin pahentua nopeasti (tai ehkä johtui sitten vaan muusta vanhenemisesta ja monista muista fyysisistä vaivoista). He elävät miehensä kanssa hyvin yksinkertaista elää maalla korvessa missä ei juuri mitään virikkeitä ole. Heillä käy harvoin vieraita, eli ovat eläneet jo.pian 10v ns kahdestaan, mies on aina ollut minun mielestä hyvinkin yksinkertainen ja hänellä on pyörinyt jo 25 v sama levy, jauhaa aina samoja asioita, kertoo loputtomasti elämästään samoja tarinoita jotka jokainen on kuullut 20x. Ymmärrän sen kun heillä ei elämässä tapahdu mitään, mut hitto se on uuvuttavaa kuunnella niitä samoja höpinöitä vuosikymmenestä toisern.
Yritän tällä kertoa sitä, että älyllinen tekeminen ja fiksu seura, uusien asioiden opettelu, kiinnostuneisuus uutta kohtaan, harradtukset ja aikansa ilmiöiden ym seuraaminen, sosiaaliset kontaktit ja muiden kuuntelu / muiden kanssa keskustelu pitää päänkin virkeänä.
Kyllä sen huomaa miten yksinkertaiset ihmiset jotka elää yksinkertaista elämää dementoituvat nopeammin kuin ne jotka ovat aktiivisia, käyttävät aivojaan, ovat kiinnostuneita, positiivisia elämännälkäisiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisolla on alkanut sanat/käsitteet hukkua. Tänään selitti pitkään, kuinka tyhjä kissanruokapussi haisee, koska se on täynnä. Niin siis se on tyhjä? Joo. Ja sit se haisee, kun se on täynnä? Joo. Mut se on tyhjä? Niin on!
Lopulta ymmärsin, että puoliso ei tarkoittanutkaan kissanruokapussia, vaan roskapussia, joka oli täynnä, myös joitakin tyhjiä kissanruokapusseja.
Ei se mitään, jos tämä olisi ainutkertainen tilanne. Näitä oli alunperin satunnaisesti ehkä kerran kuussa. Nyt on alkanut olla päivittäin.
Kuinka pitkään menee tästä vaiheesta siihen, että alkaa olla vaikeuksia selvitä työstään teollisuudessa, tuotannon puolella..? koska sitä ennen ei todellakaan suostu lääkäriin.
(Paljon muitakin oireita on, ei pysty oppimaan uusia asioita, jos ne eivät ole erityisen kiinnostavia, on unohtanut aiemmin osaamiaan asioita, edim. miten tv:n kaukosäädin toimii jne)
Äitini oli oma-aloitteisesti mennyt jonnekin muistitestiin kun huomasi että ei muista enää nimiä, paikkoja, sekoilee asioissa sotkee elmässä tapahtuneita asioita ja henkilöitä keskenään, tavarat häviää jne. Minä joka käyn heillä 2-3 x vuodessa huomasin hänessä ensin persoonallisuuden muutoksen jo ehkä 6-7v sitten. Hänestä alkoi kuoriutua hyvin itsekeskeinen ihminen ja jopa tyranimaisen voimakaasti määräävä ihminen joka sanoo aina viimeisen sanan (siis ihan huvittavuteen saakka jankuttaa). Hänessä on ollut aina jonkinadteisia kontrollifriikin piirteitä mutta nyt ne puski pintaa ihan estottomasti. Myös tuo mitä muutkin kirjoitti, että puhuu päälle, keskeyttää kokoajan, ei kuuntele muita vaan on kokoajan äänessä tuli ensin esille ja vasta sitten huomattiin muistioiret.
No, muistitestissä ei ole todettu muistisairautta, vaan normaali iän tuoma muistin alenema. Ihan höpö höpö testi. Vaikka siinä pyydettiin kumppanin lausunto, niin eihän se toinen samanlainen horisko (vielä vanhempi miehensä) edes ymmärrä tällaisia persoonamuutos asioita. Ei tarvitse olla minkäänlainen geriatrian ammattilainen kun huomaa / kuulee tunnin sisällä puheesta heti aivorappeuma on jo voimakkaasti päällä.
Huomaan työikäisestä ystävässäni, ei edes kuuttakymmentä vielä, sellaisia pieniä nopeasti ohimeneviä "tyhjiä kaseita" ja hetkiä kun ei sano mitään. Silmistä näkee pysähtyneisyyden tilan kun ei tajunnut mistä puhun. Tätä samaa näin iäkkäällä isälläni aikoinaan. Katseesta näki millon ei ymmärtänyt enää tai aivoihin tuli joku lyhyt "tilt" tila. Huolestuneena huomasin saman piirteen ikäisessäni ystävässä.
Ystävälläni myös saattaa tulla joskus suusta ulos asiat väärinpäin, siis kun tarkoittaa sanoa käänny aikealle, sanoo vasemmalle, olipa ihanan valoisaa, sanoo olipa pimeää, märkä ja kuiva, lyhyt-pitkä, ruma-nätti menee sekaisin varsinkin väsyneenä. Myös numeroissa tulee sekoilua. Tätä huomasin itsessänikin kun oli voimakas pitkäkestoinen työstressi ja olin tosi uupunut niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Äitini, joka on ollut aina mielestäni hyvin nokkelaälyinen, järkevä, rationaalinen, looginen ja kyvykäs ratkaisemaan ongelmia, vaikkei ole pitkälle kouluttautunutkaan vaan ihan tavallinen duunari ja kädentaidoiltaan hyvä, maalla kasvanut ihminen, muuttui jotenkin hyvin epäloogiseksi ja alkoi tehdä kaikkea ihan toisarvoista.
Muutama esimerkki: (tämä oli 1. Kerta kun tajusin ettei kaikki ole kuten ennen). Kaivettiin jotain marjoja arkkupakkasen pohjalta ja hän jäi pakkaamaan muita pakasteessa olleita tuotteita takaisin, niin hän ei millään meinannut saada niitä sinne mielestään järkevään järjestykseen vaikkei se pakkanen ollut kuin puolillaan, eli tilaa oli. Hän vaan siirteli ja siirteli niitä rasioita ees taas monta minuuttia kansi auki. Sanoin jo että laita kiinni se kun jätskit sulaa, ei, kun hän vaan hämmentää niitä ees taas eikä tule millään valmista. Ennen tämä olisi käynyt 15 sekunnissa.
Toinen case oli kun yövyin heillä ja piti laittaa peti nukkumiskuntoon, hänen piti hakea minulle lakanoiden lisäkdi myös saunapyyhe koska unohdin ottaa mukaan, hän juoksenteli ympäri taloa koluten kaikki lkaapit tuoden ensin vain tyynyliinan, sitten käsipyyhkeen (en tarvinnut käsipyyhettä), sitten kysyin missä on lakanat jotta voin auttaa häntä etsimisessä, hän aukaisi kaapin mutta ei oikein osannut päättää minkä lakanan antaa (hänellä kymmeniä lakanoita). Entä sitten se pussilakana? Sitä vatvoi myös monesta kaapista ennen kun sai tuotua jonkun huoneeseeni jossa olin jo petaamassa sänkyä. Edelleen puuttui se saunapyyhe, kysyin sitä, hän katsoo ihmeissään kulmiaan nostellen, pitäen varmaan minua tyhmänä sanoen hyvin napakasti nenäänsä tuhahtaen että "juurihan minä toin sen sinulle". No, sain sen saunapyyhkeen hetken odottelun jälkeen kun jän oli pystynyt päättämään minkä pyyhkeen hän antaa minulle (hänellä siis varmaan 15 kylpypyyhettä kaapeissa).
Nykyisin myös asioiden priorisoinnissa ei ole aina mitään järkeä. Heillä käy 2vko välein siivooja, hän siivouttaa joka kerta saunan ja suihkun lattian mutta vessat saattaa jäädä pyytämättä pestä. Samoin hänellä on joku fixaatio ikkunoiden pesemisestä, imurointi ja pölyjen pyyhintäkin saa jäädä ja iso ok talo alkaa jo haiskahtaa vähän tunkkaiselta mutta on pääasia että ikkunat ja saunan lattia on pesty. Ei miyään järkeä. Viimeksi alkoi höpöttämään moneen otteeseen kuinka ulkovarasto ja siellä oleva 20 vuotta käyttämättömänä oleva homeinen kellari pitäisi siivota/ puhdistaa (ei mitään järkeä eikä myöskään tarvetta), mutta edelleen sisällä kodissa matot on kopistelematta (mitä hän on 40v pitänyt tärkeänä jotta koti pysyy raikkaana) ja keittiön kuivakaapeissa on kymmeniä iät ajat sitten vanhaksi menneitä elintarvikkeita, joita ei saa sieltä pois vaikka joka kerta sanon hänelle siitä. Toisaalta kyllä salaa heitän jotain joskus pois kun esim ruishiutaleet on 2v vanhoja ja haisee jo ihan pistävän kitkerältä.
Tutulta kuulostaa tarinat. Katson sivusta tuttavaani joka jäi hetki sitten eläkkeelle ja nyt jo alkaa olla noita oireita, et kaikki käy vähän hitaasti ja välillä hän itsekin käy vähän hitaalla, käyttäytyy joskus vähän hassusti (mitä ei siis ole nuorempana tapahtunut) jaarittelee samoja asioita, ei ole mistään oikein kiinnostunut muutakun siitä todella pienestä kuplasta jossa elää, eikä oikein jaksa huolehtia siitäkään. Puhuu aina vaan itseensä ja/tai omaan elämänpiiriin liittyvistä asioista, puhuu ylipäätään kokoajan, ihan taukoamatta, ei jaksa juurikaan kuunnella muita, keskeyttää, puhuu päälle, arvaa loput mitä toinen yrittää kertoa, jotta pääsee noeammin itse ääneen. Hyppää ihan randomisti asiasta toiseen. Monesti tulee tilanne että muut miettii mistä hän nyt puhuu, kun juttu vaihtuu ihan muuksi ns kesken aiheen. Eli hänen aivoissa pyörii vain ne omat jutut.
En ensin edes tajunnut aivorappeuman (tai jonkun muutoksen) ensioireita, ihmettelin vaan joitain outoja juttuja. Äitini on ollut aina kova säilyttämään kaikkea, tyyliin "jos johonkin vielä tarvitsee". Ei raski heittää pois. No, sitten alkoi ilmestyä pestyjä pieniä muovipussi ja tuorekelmu kasoja keittiön työtasojen nurkkiin jajohonkin rasioihin. Sitten tuli lisää rasioita ym astioita mihin ilmestyi jotain talouspaperi palasia ja lisää pusseja, vessassa oli lavuaarin reunalla varmaan 10 jotain nenäliinasta pyöriteltyjä möykkyjä. Ei siis ollut heittänyt pois. Mitä hemmettiä se tekee.
Sitten aloin huomata että aiemmin hyvinkin nopsaälyinen ja - liikkeinen ihminen ei oikein saa valmiiksi mitään, ruoan tekemisestä hävisi loogisuus, saattoi keittää perunat ensin kypsäksi ja sitten vasta tehdä esim jauhelihakastiketta. Ennen pystyi tekemään 3-4 asiaa yhyä aikaa, nyt vain yhtä ja pakka menee heti sekaisin jos työ (esim ruoan valmistus ) keskeytyy.
Sitten tuli samaan aikaan asioiden totaaliunohtaminen, paikat, vuodet ja ihmiset meni sekaisin, millon oltiin ja missä ja kuka oli mukana. Samaan aikaan lisääntyi voimakas minäkeskeisyys, alkoi vähätellä ja moittia muita, arvosteli voimakkaasti ihmisiä joiden elämästä ei oikeasti tiedä mitään. Toisaalta kehui moneen otteeseen, pitkäkestoisesti ja ylitsevuotavasti jotain ihan puolituttuja ihmisiä jostain ihan tuikitavallisista perusjutuista, missä ei nyt mielestäni ollut mitään ihmeellistä.
Tästä se lähti ja huolestuneena ajattelen mitä on vielä edessä.
Jos hänellä ei ole jostakin syystä stressiä, masennusta tai jotain muuta, kyllä olisi aihetta epäillä Oman läheisen kohdalla epäilykset heräsivät siksi, että yhä useammin alkoi sattui sellaisia pieniä juttuja, joita kenelle tahansa sattuu silloin tällöin. Esimerkiksi useamman kerran samana päivänä saattoi kysyä jotain "joko koira on ulkoilutettu" eikä muistanut, että kyllä on.