Millaiset välit teillä oli äitiinne ennen kun hän kuoli
Kommentit (13)
Erittäin huonot, tai no siis ei välejä ollenkaan.
Äitini oli minulle kaikki kaikessa. Mutta hänellä oli hoitovirheen vuoksi aivo infarkti, joten viime vuosina kommunikointi jäi kevyeksi.
Lämpenivät koko ajan loppua kohti. Kun muutin omilleni äitini jatkuva kysely ja huomiontarve oli ärsyttävää. Kun äiti vanheni ja tarvitse apua enemmän aloin ymmärtää hänen elämäänsä paremmin. Pystyin jopa samaistumaan. Hän itse menetti äitinsä nuorena. Voi sanoa että viimeiset päivät olivat parhaat ja pyyhkivät pois kaikki vuosien ongelmat. Se vaati kuitenkin sen että annoin hänelle anteeksi ja muutuin itse.
Väitän, että äidin ja tyttären välit ovat aina vähän ristiriitaiset. Omat välit äitiini olivat loppua kohden enimmäkseen sitä, että koin hänet velvollisuudekseni. Paljon asioita jäi selvittämättä. Toisaalta hän kuitenkin oli äitini ja varmasti yritti olla hyvä äiti.
Mun äiti oli ihan paras. Aina tuki ja kannusti. Maailman kiltein ihminen. Otti kaikki miniät ja vävyt omiksi lapsikseen. Kova ikävä on vielä, kuolemasta kolme vuotta.
Aika neutraalit. emme olleet koskaan kovin läheisiä.
En nyt ole ihan kohderyhmää, mutta vastaan silti.
Oma äitini oli meille lapsille aivan hirviö. Ulospäin olimme täydellinen perhe. Isäni oli menestynyt yrittäjä ja "äiti" kotirouva.
Kaikki me neljä sisarusta ollaan yritetty pitää kiinni normaalista, kun käytiin esim syntymäpäivillä jne. Jokaisesta vierailusta jäi silti ihan kamala olo.
Nyt kun äiti on 83 v huomaan miten yritän edelleen miellyttää häntä. Että mullakin olisi äiti. Sellainen joka välittää ja sanoo jotain kivaa.
Eihän se niin mene.
Ihan hyvät. Soiteltiin kerran kuukaudessa ja nähtiin kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ole ihan kohderyhmää, mutta vastaan silti.
Oma äitini oli meille lapsille aivan hirviö. Ulospäin olimme täydellinen perhe. Isäni oli menestynyt yrittäjä ja "äiti" kotirouva.
Kaikki me neljä sisarusta ollaan yritetty pitää kiinni normaalista, kun käytiin esim syntymäpäivillä jne. Jokaisesta vierailusta jäi silti ihan kamala olo.
Nyt kun äiti on 83 v huomaan miten yritän edelleen miellyttää häntä. Että mullakin olisi äiti. Sellainen joka välittää ja sanoo jotain kivaa.
Eihän se niin mene.
ollaan aikuisina yritetty*
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli ihan paras. Aina tuki ja kannusti. Maailman kiltein ihminen. Otti kaikki miniät ja vävyt omiksi lapsikseen. Kova ikävä on vielä, kuolemasta kolme vuotta.
Oliko liikaa vastuuta äiillesi, jos piti olla tukipilari kaikille.
Oikein hyvät, autoin lääkärikäynneillä, kotiasioissa ja kaikessa missä apua tarvitsi.
huonot