Osaatko feikata, että sosioekonominen asemasi on korkeampi kuin se oikeasti on?
Kommentit (51)
Mä en feikkaa mitään, mutta minut arvioidaan usein väärin. Ihmisestä riippuen ylemmäs tai alemmas. Yhdellä työpaikalla juoruiltiin mun "kalliista ja hienoista vaatteista", oikeasti mulla oli paljon kirpparilöytöjä. Yksi naapuri taas haukkui mulle kaikkia akateemisia täysin turhina ihmisinä, kuulemma maisterit ei osaa mitään. En viitsinyt sanoa olevani akateeminen.
Ihmiset näkee jonkun yhden asian ja vetää siitä päätelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Voi kunpa osaisin! Mutta en osaa. Olen sattumalta päätynyt hommiin joista tienaa tosi hyvin. Nykyinen puolisoni on ns eliittiä kuten hänen ystäväpiirinsäkin. Itse olen työläisperheestä, mulla on vaan sattunut töiden suhteen hirmu hyvä flaksi. En vaan pysy keskusteluissa mukana, en osaa käyttäytyä, yritän ja tiedän itsekin että näytän naurettavalta. Tämä koskeen niin puolisoni sukulaisia kuin ystäviäkin - tunnen olevani kummajainen.
Toisaalta en myöskään viihdy kovin hyvin omien sukulaisten kanssa, ärsyttää kun eivät osaa seurustella sivistyneesti ja ruokakin syödään aina kertiksiltä kun vaan pystytään ja viinaa menee. Myöskin ystäväni sieltä lapsuudesta ovat suurin osa samanlaisia ja aina veloissa - heidän kanssa ei syödä hienosti eikä matkustella - ei voi edes poiketa välillä kahvilaan jollei sitten itse tarjoa.
Olen väliinputoaja ja tällaista se sitten on.
Eikö sinulle ole omia ystäviä esim opiskeluajoilita, harrastuksista tai duunissa? Ainoastaan lapsuudenystävät ja miehen ystävät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feikkaan aina, että se on matalampi. Kyllä onnistuisi feikkaamaan sen olevan korkeammallakin.
Tosi kalliit vaatteet ja hintava laukku pitäisi olla.Miksi feikkaat että on matalampi?
Minusta se on turvallisempaa. Hyväksikäyttäjiä ja varkaita on vähemmän. Saan olla rauhassa. Siitä ei ole minulle mitään hyötyä, että se olisi korkea.
Sama. Stadin lähiöissä ja HSL:n kyydissä liikkuessa oikeastaan elinehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feikkaan aina, että se on matalampi. Kyllä onnistuisi feikkaamaan sen olevan korkeammallakin.
Tosi kalliit vaatteet ja hintava laukku pitäisi olla.Miksi feikkaat että on matalampi?
Pysyy pummit loitolla. Minäkin annan ymmärtää että on vähemmän rahaa kuin oikeasti on.
Minun ei tarvitse. Olen se mikä olen: hyvätuloinen taiteilija. Repikää siitä.
Minäkin feikkaan, että on matalampi. En tohdi kertoa syytä tähän.
Mua on ennen luultu kouluttautuneemmaksi kun mitä olen. Silloin kun vielä liikuin ihmisten parissa.
Itsekin feikkaan matalammaksi, johtuen siitä etten viihdy varakkaiden seurassa enkä arvosta keskiluokkaista elämäntapa, jossa hankitaan tietynlaiset talot ja autot ja lokkivalaisin, ja vertaillaan itseä muihin ja muita keskenään. Haluan ottaa rennosti ja nauttia pienistä arjen iloista. Asutaan duunarialueella ja ajetaan 10v vanhalla autolla, minusta on ihanaa kun ei tarvitse murehtia esimerkiksi että miten maksaa lainat jos joutuu työttömäksi tai sairastuu. Lapset näkee kaikenlaisia ihmisiä, eikä naapurustossa kenelläkään ole mitään airjordaneita tms. Tuloista jää sijoituksiin aika paljon, niistä en puhu kenellekään mitään. Ei vaan yhtään kiinnosta varallisuus, ei oma eikä muiden, ja tämä elämäntyyli yhdistettyinä tuloihin mahdollistaa sen, että raha ei ole isossa roolissa ollenkaan, elämä tuntuu rennolta ja turvatulta.
Kaverit välillä ihmetellyt, että miten multa onnistuu sujuvasti aihe kuin aihe. En mä omasta mielestä feikkaa, mutta osaan käydä hyviäkin keskusteluita taidemaailmasta ja teattereiden anneista.. myös luonnistuu keskustelut autojen moottereiden tilavuuksista ja muista hienouksista. ;)
Mä luen paljon ja laajalti. En suuria kokonaisuuksia, mutta vähän sieltä täältä, että jostain jotain tiedän. Jotenkin mä osaan juuri sitä luettua sitten soveltaa keskusteluissa. Niistä on sitten tullut mulle pari parisuhdetta ylemmän luokan edustajien kanssa ja ystäviäkin. Se onkin ollut sitten vaikeeta, että tämmöinen perusduunari feikkais itsensä johonkin purjeseuran illallisille. Ei, se on hirveetä! Jonkun sievän leningin voi laittaa päälleen ja nätin meikin voi aina loihtia, mutta se seurustelu siellä juhlissa sitten onkin kamalaa. jotain kautta aina päästään työasiaan ja niin kokkihan mä olen yhä. Keittiötyöntekijäksi vielä sanon, kun kaikkeahan siellä tehdään.
En oikein käsitä kysymystä. Miksi tuollaista pitäisi feikata ja miten? Sivistystä, käytöstavat ja hyvä maku asioiden suhteen voi olla, vaikka sosioekonominen asema olisikin matala. Samoin toisin, että korkealla oleva on täysin törppö.
En tiedä. Se asema on mikä on. Ei ole tarvetta feikata. Tämäkään asia ei juurikaan mua kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
En oikein käsitä kysymystä. Miksi tuollaista pitäisi feikata ja miten?
Status vaikuttaa siihen, millaista kohtelua saat: Millä askelmilla olevat haluavat olla ystäviäsi ja ketkä karttelevat sinua? Mistä piireistä saat puolison? Elämän ja kuoleman kysymys on, mitä tapahtuu, jos sairastut.
"Mitkä ovat ne asiat, joista ihminen tunnistaa oman paikkansa yhteiskunnassa?
Suurin osa suomalaisista ajattelee kuuluvansa heihin, jotka ovat kiivenneet yhteiskunnan tikapuilla korkealle. Itsensä huono-osaisiin arvioivien ihmisten määrä on kuitenkin kasvanut 2020-luvulla.
Sosiaalisen statuksen merkitys on suuri. Se, miten ihminen asemoi itsensä yhteiskunnan sosiaalisessa hierarkiassa, on yhteydessä mm. elämänlaatuun ja mielipiteisiin.
Eriarvoisuutta vuosikymmeniä tutkinut Juho Saari näkee isoja muutoksia suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisessa rakenteessa. Monet muutoksista ovat tapahtuneet vasta hiljattain.
Haastateltavana jaksossa on Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspoltiikan professori Juho Saari" https://areena.yle.fi/1-74270212
Kellekkä täällä pitäisi fekata . Ei todella kellekkään.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa uskoa, että nämä keskiluokan edustajat näyttelevät kouluttamatonta kassialmaa lapsensa vanhempainillassa, työhaastattelussa, lääkärin vastaanotolla ja ystävän häissä.
Helppo uskoa, että esim miljonääriyrittäjän, saati paljon perineen elämä on paljon helpompaa, kun näyttelee tavallista keskiluokkaista.
Feikkaus on keskiluokkaista; köyhemmät eivät pysty ja rikkaampien ei tarvi. Oikeastaan nämä kaksi ääripäätä ovat lähempänä toisiaan, niissä on sellainen rento mutkattomuus. Keskiluokka tavoittelee joksikin tulemista, kuten hiljainen luksus -tyyliä vaatteilla, mutta päätyvät näyttämään patisseilta.
Ei Suomessa ole oikeastaan edes mitään yläluokkaa. Täällä ei ole aatelisia tai vanhaa rahaa perineitä. Sellaisia, jotka oikeasti eläisivät jotain jetset-elämää. Asuisivat puoli vuotta Marbellassa ja siitä viettäisivät monta kuukautta jahdilla nautiskellen. Feikkaajia löytyy kyllä somettajissa. Mennään veronkierrätysrahoilla Ibizalle, pukeudutaan viimeisen päälle ja valokuvataan tämä teatteri.
Joten ei hätää! Suomessa en joudu kokemaan lähes kenenkään kanssa luokka-ahdistusta. Toista se on sitten olisi Ruotsissa, jossa on vanhaa rahaa ja perijöitä, jotka elävät jetset-elämää toista tai kolmatta sukupolvea.
Silloin varmaan loppuisivat puheenaiheet, kun ei ole jaettavia lomamuistoja esim. Malediiveiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein käsitä kysymystä. Miksi tuollaista pitäisi feikata ja miten?
Status vaikuttaa siihen, millaista kohtelua saat: Millä askelmilla olevat haluavat olla ystäviäsi ja ketkä karttelevat sinua? Mistä piireistä saat puolison? Elämän ja kuoleman kysymys on, mitä tapahtuu, jos sairastut.
"Mitkä ovat ne asiat, joista ihminen tunnistaa oman paikkansa yhteiskunnassa?Suurin osa suomalaisista ajattelee kuuluvansa heihin, jotka ovat kiivenneet yhteiskunnan tikapuilla korkealle. Itsensä huono-osaisiin arvioivien ihmisten määrä on kuitenkin kasvanut 2020-luvulla.
Sosiaalisen statuksen merkitys on suuri. Se, miten ihminen asemoi itsensä yhteiskunnan sosiaalisessa hierarkiassa, on yhteydessä mm. elämänlaatuun ja mielipiteisiin.
Eriarvoisuutta vuosikymmeniä tutkinut Juho Saari näkee isoja muutoksia suomalai
Tämä pitää paikkansa ihmisten kanssa, jotka haluavat tasalaatua ja hyvää. Mutta on poikkeuksia, joita kyllästyttää tämä. Aina löytyy poikkeuksia, aina välillä törmään näihin.
Ei kiinnosta paskan vertaa muiden mielipiteet.
Voi kunpa osaisin! Mutta en osaa. Olen sattumalta päätynyt hommiin joista tienaa tosi hyvin. Nykyinen puolisoni on ns eliittiä kuten hänen ystäväpiirinsäkin. Itse olen työläisperheestä, mulla on vaan sattunut töiden suhteen hirmu hyvä flaksi. En vaan pysy keskusteluissa mukana, en osaa käyttäytyä, yritän ja tiedän itsekin että näytän naurettavalta. Tämä koskeen niin puolisoni sukulaisia kuin ystäviäkin - tunnen olevani kummajainen.
Toisaalta en myöskään viihdy kovin hyvin omien sukulaisten kanssa, ärsyttää kun eivät osaa seurustella sivistyneesti ja ruokakin syödään aina kertiksiltä kun vaan pystytään ja viinaa menee. Myöskin ystäväni sieltä lapsuudesta ovat suurin osa samanlaisia ja aina veloissa - heidän kanssa ei syödä hienosti eikä matkustella - ei voi edes poiketa välillä kahvilaan jollei sitten itse tarjoa.
Olen väliinputoaja ja tällaista se sitten on.