Eikö se ole lapsille raskasta, jos vanhemman kumppani vaihtuu jatkuvasti?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tytär taisi olla noin 10-vuotias kun hän sanoi mulle että hänellä on aina suuri suru mun puolesta kun he ovat veljensä kanssa isällään ja minä olen kotona aivan yksin. Kun sitten tapasin nykyisen kumppanini, hän oli 14-vuotias ja todella onnellinen puolestani. 

Enkä todellakaan ole muuttamassa kumppanini kanssa yhteen ennen kuin lapseni ovat lähteneet maailmalle. Vastustan vain tuota ajatusta että lapset aina kärsisivät uuden kumppanin vuoksi. Joskus saattavat kärsiä siitä että sellaista ei ole. 

Tässä on yks hyvä pointti. Ei se aina ole niin, että kumppani vaihtuu jatkuvasti ja kaikkien kanssa asutaan, tai sitten toinen ääripää, että niin kauan kuin lapset asuu kotona, ei ole ketään. Joku tuollakin ajatuksella sädekehäänsä tässäkin keskustelussa näytti kiillottavan. Ihan kuin se olisi lapsille jotenkin tervettä mallia, että vanhempi uhraa heid

Ei varmaan haittaa tapailu, mutta yhdessä asuminen on ihan eri asia. Varsinkin, jos usein vaihtuu kumppani ja siitähän tässä kai keskustellaan? 

En koe uusiin ihmisiin tutustumista raskaana ja kuormittavana, varsinkaan jos tahti on apn mainitsema "kerta vuoteen". Ihmisiin tutustuminen on mielestäni rikkaus.

T. Entinen eroperheen nuori

Kammottavaa horoilua. Lapset ovat aina ne tärkeimmät. Omat mielihalut voi ja täytyy unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tytär taisi olla noin 10-vuotias kun hän sanoi mulle että hänellä on aina suuri suru mun puolesta kun he ovat veljensä kanssa isällään ja minä olen kotona aivan yksin. Kun sitten tapasin nykyisen kumppanini, hän oli 14-vuotias ja todella onnellinen puolestani. 

Enkä todellakaan ole muuttamassa kumppanini kanssa yhteen ennen kuin lapseni ovat lähteneet maailmalle. Vastustan vain tuota ajatusta että lapset aina kärsisivät uuden kumppanin vuoksi. Joskus saattavat kärsiä siitä että sellaista ei ole. 

Tässä on yks hyvä pointti. Ei se aina ole niin, että kumppani vaihtuu jatkuvasti ja kaikkien kanssa asutaan, tai sitten toinen ääripää, että niin kauan kuin lapset asuu kotona, ei ole ketään. Joku tuollakin ajatuksella sädekehäänsä tässäkin keskustelussa näytti kiillottavan. Ihan kuin se olisi lapsille jotenkin tervettä mallia, että vanhempi uhraa heid

Ei kaikki edes saa uutta kumppania vaikka kuka tahansa toinen henkilö sitä toivoisi. Että kiitos vaan puukon kääntämisessä haavassa ja syyllistämisestä siitäkin ettei löytänyt ketään

Miksi sama kumppani ei pysy? Ei anna asiakkaillekaan hyvää kuvaa yrityksestä jos toinen yhtiökumppaneista vaihtuu kokoajan. Ja miksi niitä pitää omille lapsille esitellä? 

Sitä se on, äidille tärkeintä on oma hauskanpito.

No mutta eikös se nyt ollut tärkeää, että lapset näkee sitä rakkautta ja intohimoa eikä tylsää arkista parisuhdetta? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sama kumppani ei pysy? Ei anna asiakkaillekaan hyvää kuvaa yrityksestä jos toinen yhtiökumppaneista vaihtuu kokoajan. Ja miksi niitä pitää omille lapsille esitellä? 

Kertoisiko se jotain ihmisestä itsestään, jos kumppani vaihtuu jatkuvasti. 

Varmaan ihan jatkuvasti vaihtuvat vanhemman kumppanit voi olla lapselle tai nuorelle raskasta, tietty myös tämän oma persoona ja luonne vaikuttaa asiaan. Vanhemmalta voisi olla fiksua itse ensin katsoa tuleeko jutusta mitään ja sitten esitellä kumppani lapselle.

Omat vanhempani on aina asuneet erillään. Isä tapasi äitipuoleni kun olin noin 6-7-vuotias, en ihan tarkkaan osaa sanoa aikaa, mutta tuohon aikaan alettiin tehdä asioita yhdessä. Äitipuolesta tuli minulle hyvin tärkeä ihminen, kuin kolmas vanhempi. Joitain vuosia myöhemmin sain myös pikkusisaruksen, mikä oli ala-asteikäiselle minulle ihana asia. Äitipuoli kuoli onnettomuudessa kun olin 14-vuotias, se oli kamalaa ja surullista, tuntui että olin menettänyt vanhemman.

Pari vuotta tämän jälkeen isä tapasi nykyisen vaimonsa. Olin silloin teini, joten tietysti ymmärsin asioita eri tavalla, huomasin jossain vaiheessa että isällä on joku ja tämä on muutakin kuin pelkkä ystävä, toki kertoi sitten itsekin. Olen nyt kolmekymppinen ja minulla on hyvät ja läheiset välit isäni nykyiseen vaimoon. Kuitenkin meillä on hänen kanssa aika erilainen suhde kuin äitipuolen kanssa aikoinaan, hänen kanssa suhde oli vanhemman ja lapsen välinen suhde, isän nykyiseen vaimoon tutustuessani olin teini ja meidän suhde ei ole samankaltainen, ei vanhemmuutta vaan ystävyyttä.

Sanoisin siis, että muiden tekijöiden lisäksi myös lapsen ikä vaikuttaa. Samoin vaikuttaa tietty koko elämäntilanne, missä vaiheessa ja tilanteessa vanhemman uuteen kumppaniin tutustuu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sama kumppani ei pysy? Ei anna asiakkaillekaan hyvää kuvaa yrityksestä jos toinen yhtiökumppaneista vaihtuu kokoajan. Ja miksi niitä pitää omille lapsille esitellä? 

Mä en taas ymmärrä tätä, että miksi vanhemman seurustelukumppani on joku mörkö mitä pitää lapsilta piilotella?

Meneekö lapset rikki, jos he tutustuvat uusiin ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tytär taisi olla noin 10-vuotias kun hän sanoi mulle että hänellä on aina suuri suru mun puolesta kun he ovat veljensä kanssa isällään ja minä olen kotona aivan yksin. Kun sitten tapasin nykyisen kumppanini, hän oli 14-vuotias ja todella onnellinen puolestani. 

Enkä todellakaan ole muuttamassa kumppanini kanssa yhteen ennen kuin lapseni ovat lähteneet maailmalle. Vastustan vain tuota ajatusta että lapset aina kärsisivät uuden kumppanin vuoksi. Joskus saattavat kärsiä siitä että sellaista ei ole. 

Tässä on yks hyvä pointti. Ei se aina ole niin, että kumppani vaihtuu jatkuvasti ja kaikkien kanssa asutaan, tai sitten toinen ääripää, että niin kauan kuin lapset asuu kotona, ei ole ketään. Joku tuollakin ajatuksella sädekehäänsä tässäkin keskustelussa näytti kiillottavan. Ihan kuin se olisi lapsille

Kyllä minua hattasi lapsena myös äidin jatkuvasti vaihtuvat kumppanit, jista osa oli tapailua. Kävihän ne ukot meille. Jostain syystä jo aivan pienenä ymmärsin, ettei siknä äidin pyörityksessä ole mitään järkeä. En ymmärrä, miksi ne ukot piti tuoda meille näytille. En vain ymmärrä. Emme olleet niin nuoria, että olisimme vahtia tarvinneet. Ei sillä, ei meidän äiti sitä liian pienenäkään kunnioittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sama kumppani ei pysy? Ei anna asiakkaillekaan hyvää kuvaa yrityksestä jos toinen yhtiökumppaneista vaihtuu kokoajan. Ja miksi niitä pitää omille lapsille esitellä? 

Mä en taas ymmärrä tätä, että miksi vanhemman seurustelukumppani on joku mörkö mitä pitää lapsilta piilotella?

Meneekö lapset rikki, jos he tutustuvat uusiin ihmisiin?

Tajuatko ollenkaan sitä, millaisen kuvan annat seurustelusta? Tajuatko, millaisen kuvan annat kodista? Siellä tulisi saada olla rauhassa, mutta ei kun aina on "äidin vieraita" kylässä. Pakkoko niitä ukkoja on kotiin raahata? Kaiken lisäksi se, että jatkuvasti tapailee uusia ja löytää niitä, kertoo siitä, että "suodatinta" ei kumppanin valintaan ole. Oletko koskaan ajatellut, että lapsesi huomaa heistä "pahuuden" nopeammin kuin sinä? Sinulle tiedoksi, lapsen tarpeet menee omiesi edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sama kumppani ei pysy? Ei anna asiakkaillekaan hyvää kuvaa yrityksestä jos toinen yhtiökumppaneista vaihtuu kokoajan. Ja miksi niitä pitää omille lapsille esitellä? 

Mä en taas ymmärrä tätä, että miksi vanhemman seurustelukumppani on joku mörkö mitä pitää lapsilta piilotella?

Meneekö lapset rikki, jos he tutustuvat uusiin ihmisiin?

Luitko ollenkaan aloitusta? Tässä oli kyse jatkuvasti vaihtuvista kumppaneista. Tottakai vanhempi esittelee lapsilleen vakituisen, pysyvän kumppaninsa, eikö lapsi siitä mene rikki (ainakaan, jos kumppani on kunnollinen ihminen). Vaihtuvia, satunnaisia tapailukumppaneita ei ole tarvis lapsille esitellä, eikä kotiin raahata silloin kun lapset on siellä 

Vierailija kirjoitti:

Elämä on joskus raskasta, se vaan pitää teininkin hyväksyä.

Olkoon miten raskasta vaan, ei teinien tarvitse kaikkea  jonkun kusipään vanhemman m**an tai v**un puutetta hyväksyä omassa kodissaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sama kumppani ei pysy? Ei anna asiakkaillekaan hyvää kuvaa yrityksestä jos toinen yhtiökumppaneista vaihtuu kokoajan. Ja miksi niitä pitää omille lapsille esitellä? 

Mä en taas ymmärrä tätä, että miksi vanhemman seurustelukumppani on joku mörkö mitä pitää lapsilta piilotella?

Meneekö lapset rikki, jos he tutustuvat uusiin ihmisiin?

Luitko ollenkaan aloitusta? Tässä oli kyse jatkuvasti vaihtuvista kumppaneista. Tottakai vanhempi esittelee lapsilleen vakituisen, pysyvän kumppaninsa, eikö lapsi siitä mene rikki (ainakaan, jos kumppani on kunnollinen ihminen). Vaihtuvia, satunnaisia tapailukumppaneita ei ole tarvis lapsille esitellä, eikä kotiin raahata silloin kun lapset on siellä 

Hieman ärsyttävää jos on sallittua keskustella vain yhdestä hyvin tietystä ja omasta näkökulmastani siitä epätavallisemmasta tavasta toimia. Miksi pitää olla noin tarkoituksenhakuinen? Omissa ympyröissä kun eroperheissä on nimenomaan menty lasten etu edellä ihan aina. Se on se tavallisempi tapa toimia. Miksi sitä ei saa sanoa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sama kumppani ei pysy? Ei anna asiakkaillekaan hyvää kuvaa yrityksestä jos toinen yhtiökumppaneista vaihtuu kokoajan. Ja miksi niitä pitää omille lapsille esitellä? 

Mä en taas ymmärrä tätä, että miksi vanhemman seurustelukumppani on joku mörkö mitä pitää lapsilta piilotella?

Meneekö lapset rikki, jos he tutustuvat uusiin ihmisiin?

Luitko ollenkaan aloitusta? Tässä oli kyse jatkuvasti vaihtuvista kumppaneista. Tottakai vanhempi esittelee lapsilleen vakituisen, pysyvän kumppaninsa, eikö lapsi siitä mene rikki (ainakaan, jos kumppani on kunnollinen ihminen). Vaihtuvia, satunnaisia tapailukumppaneita ei ole tarvis lapsille esitellä, eikä kotiin raahata silloin kun lapset on siellä 

Hieman ärsyttävää jos on sallittua keskustella vain yhdestä hyvin tietystä ja omasta näkökulmastani siitä epätavallisemmasta tavasta toimia. Miksi pitää olla noin tarkoituksenhakuinen? Omissa ympyröissä kun eroperheissä on nimenomaan menty lasten etu edellä ihan aina. Se on se tavallisempi tapa toimia. Miksi sitä ei saa sanoa?

Todella harvoin mennään lasten etu edessä. Uusperheet ovat toimivia ainoastaan aikuisten mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sama kumppani ei pysy? Ei anna asiakkaillekaan hyvää kuvaa yrityksestä jos toinen yhtiökumppaneista vaihtuu kokoajan. Ja miksi niitä pitää omille lapsille esitellä? 

Mä en taas ymmärrä tätä, että miksi vanhemman seurustelukumppani on joku mörkö mitä pitää lapsilta piilotella?

Meneekö lapset rikki, jos he tutustuvat uusiin ihmisiin?

Luitko ollenkaan aloitusta? Tässä oli kyse jatkuvasti vaihtuvista kumppaneista. Tottakai vanhempi esittelee lapsilleen vakituisen, pysyvän kumppaninsa, eikö lapsi siitä mene rikki (ainakaan, jos kumppani on kunnollinen ihminen). Vaihtuvia, satunnaisia tapailukumppaneita ei ole tarvis lapsille esitellä, eikä kotiin raahata silloin kun lapset on siellä&nbs

 

Ja itselläni ei ole lähipiirissä yhtään uusperhettä. Pelkkiä vuoroviikkojärjestelyjä, joissa uutta kumppania tavataan vain silloin kun ei olla lasten kanssa. Henkisesti ollaan yhdessä koko ajan mutta fyysisesti joka toinen viikko. Ihan kuten niiden lastenkin kanssa.  

Se on se tavallisempi tarina tänä päivänä. Ei jatkuvasti vaihtuvat kaverit. 

Vierailija kirjoitti:

Luulis että olis raskasta lapsille. Siksi en ole ketään kotiin tuonutkaan vaan koti on minun ja lasten rauhan tyyssija. Panemiset hoidan muualla. Terv. Yh-isä

Voivoi, olispa mun isä ajatellut samoin. Mut ei. Piti saada leveillä ympäristölle ja mm. omille lapsilleenkin miten kova uros oli ja miten kova panomies. Minkälainen ihminen ajattelee, että tommonen on avainasia 6-15-vuotiaille lapsille? Sikäli kuin harvoina hetkinä lapsiaan edes muisti... Pystyynnostettu kokomulkku tietysti. No, nyt on maailman kovin panomies pyörätuolissa eikä kiinnosta ketään.

Up