Onko tavallista, ettei puoliso muista ensimmäistä eikä toistakaan hääpäivää?
Onko täällä muita, joiden puolisot ei muista hääpäivää? Meillä ei ole muistettu ekaa eikä nyt toistakaan hääpäivää mitenkään.
Ystävien ja tuttavien miehet ostelee lahjoja ja käyvät syömässä.
Itku tuli taas..
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinä et muistanut tätä
penispumppu
hääpäivää? Ostitko lahjan puolisolle?
penispumppu
Olen mennyt naimisiin v. 87. Ei mitään muistamisia tai juhlia ole koskaan pidetty. Näin se vain menee täysin epäsuhdalla parilla. Kuolemaan saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en muista puolisoni syntymävuotta tai syntymäpäivää. Olen vielä nainen. En muista myöskään päivää, jolloin sovimme muuttavamme yhteen. Puolisoni muistaa päivämäärät hyvin, minä en oikien koskaan ole muistanut numeroita, vaikka laskea osaan paremmin kuin ihmiset keskimäärin. Emme ota asiasta stressiä, olemme sopineet ettei kauheasti edes viitsi juhlia mitään, pidetään juhlat, kun siltä tuntuu ja kunnoitetaan toisiamme. Ei kaikki ole niin numeroiden perään. Jos haluaa, että puoliso muistaa, niin voi rehdisti vaikka laittaa puolison kännykkään muistutuksen merkkipäivästä. Ei tarvi sitten uhriutua ja itkeä palstalla loukkattua mieltään.
Miksi et laita noita päiviä puhelimesi kalenteriin? Ei tarttee muistaa, kun tulee muistutus. Onko liikaa vaadittu?
Koska meille syntymäpäivät tai parisuhteen virallistamispäivät eivät ole tärkeitä. Mielluummin juhlitaan ja juhlistetaan elämäämme spontaanisti, silloin kun sitlä tuntuu. Tulee muuten tehtyä sitä useammin, kuin jos juhlistettaisiin vain ns. virallisina päivinä! Tnäänkin istuessani parvekkeella iltapäiväauringossa tuuettimen puhaltaessa viilennystä, pistin jalat mieheni syliin ja hymyilin, lukitin silmäni hänen silmiinsä ja olin vain hiljaa ja hymyilin. mieleni alkoi piirtää kaikenlaisia tulevaisuudenkuvia ja kerroin niitä miehelleni. Hän hymyili takaisin ja sanoi, että tuo ja tämä kaikki on ihan täydellistä. Ei me tarvita mitään muuta kuin olla läsnä arjen hetkissä.
Muistaa kyllä kun se on salasanana ainakin yhdessä palvelussa.
Toisaalta sama muistaako vai ei, ei niitä mitenkään vietetä saati että toisilleen pitäis jotain lahjoja antaa. Viime vuonnakin olin yksin reissussa hääpäivän aikaa.
Ollaan oltu naimisissa 36v, eikä kumpikaan ole kertaakaan ostellut toiselle mitään hääpäivän merkiksi. Meillä merkitsee arjen teot enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet mitään muista.
Tai eivät ole muistavinaan.
Passiivis-aggressiivisista naisvihaa.
Olisko lähtöisin lapsuudesta, kasvatuksesta ja miehen äitisuhteesta.
Minä olen muistanut hääpäivämme kerran ja sekin silloin, kunn mies kysyi kuukautta ennen, että haluaisinko lähteä hääpäivän kunniaksi viikon lomalle keski-eurooppaan. Olen aina ollut huono päivämäärien muistamisten kanssa, ihmeellistä, että oman syntymäpäiväni muistan. Meillä ei tosin päivämäärät ole mitenkään suhteen peruspilareita, joten kumpikaan ei ole moksiskaan, jos unohtuu tärkeät päivät toiselta. Kaiken voi juhlia jälkikäteenkin.
Mistä ihmeestä noita muistaisi, se on joku naisten juttu että tuollaisia muistellaan.
Mä kysyn paria viikkoa aiemmin, että mitä mieheni haluaisi tehdä hääpäivänä ja sitten suunnitellaan yhdessä. Jo alkuun käytiin läpi, mitä kumpikin haluaa ja tehtiin kompromisseja. Omalle miehelleni hääpäivän juhlistaminen ei ole tärkeää ja hän pärjäisi vaikkei muistettaisiin ollenkaan, mutta itse haluaisin juhlistaa sitä isosti ja lahjoin. Teemme usein kompromissin, eli lahjat jätetään ostamatta, mutta käydään syömässä tai muuta hieman maltillisempaa. Puhumalla nämäkin asiat selviää. Ei tässä mitään ajatuksenlukijoita olla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista touhua joku hääpäivän muistaminen. Jos teillä on muuten kaikki hyvin, niin lopeta tuo lapsellinen valittaminen.
Älä ystävä kulta väheksy. Meillä oli tänään. 32 v yhdessä eletty. Tein lohilaatikkoa ja mustikkarahkaa, mies tarjosi juomat ja toi ruusuja, käveltiin yhdessä auringossa.
EI KAIKKIA ELÄMÄN ONNETTOMUUKSIA KANNATA MUISTELLA! Uskokaa pois...
Eikö kukaan ole ikinä kuullut että kalenterit on keksitty jo satoja vuosia sitten. Nykyään niitä saa myös sähköisenä. Ei voi puolustella ettei muista. Tai sitten on joko varhaisen alzheimerin uhri tai muuta vajakkimenoa. Toki jos on sovittu ettei kumpikaan muista mitään merkkipäiviä tai lasten synttäreitä tms. Mutta jos puoliso tuota suree, niin miksi ei voisi vaikka kerran vuodessa ilahduttaa puolisoaan jos kerran aikoinaan on yhteen menty.
Tai sitten se on juuri sitä passiivis-aggressiivista veetuilua.
Nämä samat kaluotukset eivät muista myöskään syntymäpäiviä, puolison tai lasten. Valitsevat olla tuollaisia, vaikka tietävät, että asia olisi puolisolle tärkeä. Voit olla varma, että jos jättitissinen nainen tarjoaisi numeroaan ja se pitäisi opetella ulkoa panolle pääsemiseksi, ei tuottaisi mitään ongelmia ko. miestyypille.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä asiaa niin tärkeänä, että haluaisi muistaa. Tai sitten tekee sinulle kiusaa.
Käy lukemassa passiivis-aggressiivisista ihmisistä.
Tämä. Ja se kiusanteko siirtyy sitten myös lapsiin. Kohta elätte sanassa perheessä kahta erillistä elämää. Mies omaansa vaan rusinat pullasta noukkien ja sinä ja lapset omaanne.
Kysymys on arvostamisesta. Sinun kunnioittamisesta. Jos se rakoilee jo tossa vaiheessa, kannattaa miettiä ja ottaa selvää haluaako edes nähdä, mitä sieltä vielä on tulossa.
Kyllähän se kertoo ainakin siitä ettei kyseine päivä ole hänelle niin merkityksellinen että olisi jäänyt mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä noita muistaisi, se on joku naisten juttu että tuollaisia muistellaan.
Ei ole. Se on normaalia muistaa tärkeitä tapahtumia elämässään, se ei liity mitenkään sukupuoleen.
Sen jälkeen ei muista edes olevansa naimisissa.
Miksi et laita noita päiviä puhelimesi kalenteriin? Ei tarttee muistaa, kun tulee muistutus. Onko liikaa vaadittu?