Oletko koskaan päättänyt muuttaa elämäsi, ja onnistuitko?
Voit inspiraatioksi muille kertoa miten se tapahtui, mikä kaikki muuttui ja onko muutos ollut pysyvä.
Kommentit (9)
Mitä tarkoitat tuolla elämän muuttamisella? Olen minä tehnyt elämässä moniakin uusia päätöksiä. Olen lähtenyt opiskelemaan lasten saannin jälkeen. Olen eronnut avioliitosta. Olen irtisanoutunut vakityöstäni ja muuttanut toiseen kaupunkiin. Olen vaihtanut tuolla uudessa kaupungissa työpaikkoja ja tehnyt lisäopintoja. Viimeksi päätin alkaa laihduttaa ja olen muuttanut elämäntapani ja laihdutus on nyt hyvässä vauhdissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tuolla elämän muuttamisella? Olen minä tehnyt elämässä moniakin uusia päätöksiä. Olen lähtenyt opiskelemaan lasten saannin jälkeen. Olen eronnut avioliitosta. Olen irtisanoutunut vakityöstäni ja muuttanut toiseen kaupunkiin. Olen vaihtanut tuolla uudessa kaupungissa työpaikkoja ja tehnyt lisäopintoja. Viimeksi päätin alkaa laihduttaa ja olen muuttanut elämäntapani ja laihdutus on nyt hyvässä vauhdissa.
Veit jalat suustani, nämä minäkin olen tehnyt ja paljon muuta. Se on yleistä, sitä kutsutaan elämäksi.
Minä päätin joskus nuorena alle parikymppisenä, että en suostu lähtemään sille polulle, jota ympäristöni ihmiset minulle viitoitti.
Hyvin valitsin.
Minä olen tuollaisen projektin keskellä vaan en ole vielä perillä. Jätin työni ja aloin opiskella uutta alaa ihan omin päin. Tässä kuussa tein ekan työpaikkahakemuksen ja olen jo päässyt haussa kolmanteen vaiheeseen. Jännä nähdä saanko paikan.
Olen myös päättänyt muuttaa ulkoisen habitukseni uuteen uskoon. Olen jo tehnyt vaikka ja mitä ja massiivisesta painonpudotusurakasta on kohta kolmannes tehtynä.
Aion tehdä vielä paasaljon muitakin muutoksia mutta tässä tämän hetken isoimmat. Ihan se uuden alan löytäminenkin oli jo kova juttu, sittemmin se että opin ja olen pärjännyt opinnoissa.
Senverran on tullut muutettua elämää, että nyt 23v raittiina ja sitten jo 8v pois työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollaisen projektin keskellä vaan en ole vielä perillä. Jätin työni ja aloin opiskella uutta alaa ihan omin päin. Tässä kuussa tein ekan työpaikkahakemuksen ja olen jo päässyt haussa kolmanteen vaiheeseen. Jännä nähdä saanko paikan.
Olen myös päättänyt muuttaa ulkoisen habitukseni uuteen uskoon. Olen jo tehnyt vaikka ja mitä ja massiivisesta painonpudotusurakasta on kohta kolmannes tehtynä.
Aion tehdä vielä paasaljon muitakin muutoksia mutta tässä tämän hetken isoimmat. Ihan se uuden alan löytäminenkin oli jo kova juttu, sittemmin se että opin ja olen pärjännyt opinnoissa.
Minä en kutsu tätä elämäksi vaan keski-iäksi. 🤣 Jossain kohdin elämää tulee halu muuttaa asioita joihin ei ole tyytyväinen ja vielä hoksaa että muutosten aika on juuri nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollaisen projektin keskellä vaan en ole vielä perillä. Jätin työni ja aloin opiskella uutta alaa ihan omin päin. Tässä kuussa tein ekan työpaikkahakemuksen ja olen jo päässyt haussa kolmanteen vaiheeseen. Jännä nähdä saanko paikan.
Olen myös päättänyt muuttaa ulkoisen habitukseni uuteen uskoon. Olen jo tehnyt vaikka ja mitä ja massiivisesta painonpudotusurakasta on kohta kolmannes tehtynä.
Aion tehdä vielä paasaljon muitakin muutoksia mutta tässä tämän hetken isoimmat. Ihan se uuden alan löytäminenkin oli jo kova juttu, sittemmin se että opin ja olen pärjännyt opinnoissa.
Minä en kutsu tätä elämäksi vaan keski-iäksi. 🤣 Jossain kohdin elämää tulee halu muuttaa asioita joihin ei ole tyytyväinen ja vielä hoksaa että muutosten aika on juuri nyt.
Toki voi keski-iässäkin tehdä muutoksia, mutta niitä voi tehdä myös nuorena ja vanhana. Muutoin saattaa olla, että onkin jämähtänyt paikoilleen eikä sitä "elämää" juuri olekaan. Ei se muutoksen teko niin ihmeellistä ole, siitä vain!
Kyllä vaan. Päätin 25-vuotisen avioliiton oppikirjanarsistin kanssa. Muutos on ollut pysyvä ja paras päätös jonka olen koskaan tehnyt.
Pari kertaa olen joo.
Olin mennyt lukion jälkeen vaan tehtaaseen töihin, uskoen ettei minusta ole mihinkään ihmeempiin opintoihin, kun olen liian tyhmä. Kotona, duunariperheessä, myös korostettiin että kunnon duunarityö se on oikeaa, rehellistä työtä, eikä yliopistoissa muuta kuin perse leviää istumisesta ja muuttuu nokkavaksi. Mä tein tehtaanhommia vuorotöinä kymmenisen vuotta. Jossain vaiheessa luin semmoisen kirjan, jossa puhuttiin lahjakkuusmyytistä. Aloin uskomaan, että minä ehkä pystyisinkin opiskeluun, jos vaan luopuisin ajattelusta, että mulla ei ole mitään lahjoja, ja alkaisin työskennellä oppiakseni. Valitsin yliopistosta alan jonne halusin, ja aloin lukea pääsykokeisiin. Pääsinkin heti ekana hakuvuonna, suoraan pelkästään pääsykokeen parhaimmiston perusteella - hyvä niin, koska lyhyen matematiikan lukeneena yhteispisteillä olisikin ollut vaikea päästä. Ja suoritin ne opinnot ihan normaaliajassa, ja ollut alan töissä siitä asti. Suku vieläkin vähän vattuilee "akateemisuudesta", ja että muka luulisin nyt olevani parempi ihminen. Ei, en luule, mutta työt on kyllä paljon kevyempiä kuin liukuhihnaduunit 3-vuorotyönä, eikä yhtä todennäköisesti siirry Kiinaan tai muualle halpamaihin.
Toinen iso elämänmuutos keski-iässä, jolloin havahduin huonoihin elämäntapoihin ja vaikeaan lihavuuteen. Päätin laihtua normaalipainoon ja alkaa elää terveellisemmin. Ihan kalorirajoituksella ja kuntosalilla laihdutin, ja pääsin parissa vuodessa normaalipainoon, 38 kiloa yhteensä pudotin.