Lue keskustelun säännöt.
Kaatuiko suvustasi ketään sota-aikana?
12.06.2025 |
Toiselta mummola kaatui kaksi veljeä, parikymppisiä.
Toiselta mummolta kaatui yksi veli, parikymppinen.
Isoisä oli sotainvalidi.
Sodasta ei paljoa meillä puhuttu. Olivat vaan onnellisia, että oli rauha.
Kommentit (105)
Isoisä kaatui jatkosodassa, toinen isoisä vammautui ja hänen veli kaatui talvisodassa. Vanhempien serkkuja kaatui ainakin kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ördög kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän isä oli ainoa veljessarjastaan henkiin jäänyt, kaikki veljet kaatuivat. Aidin isä ja hänen veljensä olivat jo niin iäkkäitä, etteivät rintamalle joutuneet.
Saako kysyä, että montako veljeä oli? Oli lukuisia perheitä, joista kaatui kolme tai neljä poikaa. Markku Jokisipilä on kirjoittanut aiheesta (googlen avulla löytyy), ja maininnut mm. Lehtisen veljekset Kiikalasta ja Niemisen veljessarjan Rengolta.
Itse asiassa en tiedä tarkalleen, useampi kuitenkin. Sekä ukki että isä ovat kuolleet jo kauan sitten, eikä ollessani lapsi tuollaisista tullut puhuttua.
Vierailija kirjoitti:
Tein tänne joskus vastaavan kyselyn ja ällistyin miten vähän porukalla oli kaatunut sukulaisia.
Meilläkin oli kolme kaatunutta. Ja ihan mökin kasvatteja ja yhteiskunnan pohjimmaisia (silloin).
Niin, ja vasemmistolaisia.
JAA, ETTÄ ÄLLISTYIT!
Luuletko, että tällä palstalla on koko Suomi?
Mites noi hautausmaiden sankarihauta-alueet.... Risti ristin perään.... EI ole montaakaan paikkakuntaa, jossa tämä alue hautausmaista olisi vain parin ristin suuruinen. Ne pienimmät saattavat olla lounaisessa Suomessa. Yhdellä lounaisseudun kylän hautausmaalla on paljon, mutta selitys onkin siinä, että sinne on haudattu luovutetun alueen (jolta alueelta väkeä siirrettiin tälle paikkakunnalle) vainajia.
Just!
Vierailija kirjoitti:
Molemmat isoisäni kaatuivat, enkä ole vielä täyttänyt viittäkymmentä. Miettikääpä tätä matematiikkaa.
Ei tässä sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä 1920-luvun alussa syntyneitä kuoli sodassa kaikkein eniten ja he ovat niitä joiden lapsenlapset ovat syntyneet suurimmaksi osaksi 1970-luvulla ja 80-luvulla. Noin esimerkiksi tilanne on voinut mennä niin että isoisät ovat syntyneet vuonna 1920, saaneet lapsensa 1940-luvun alussa, kaatuneet 1943-44. Ja sitten lainattu on syntynyt 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein tänne joskus vastaavan kyselyn ja ällistyin miten vähän porukalla oli kaatunut sukulaisia.
Meilläkin oli kolme kaatunutta. Ja ihan mökin kasvatteja ja yhteiskunnan pohjimmaisia (silloin).
Niin, ja vasemmistolaisia.
Ehkä niiden sodasta selvinneiden jälkeläisiä on vähän, eivät tiedä asiasta tai eivät käy täällä. Isoäitini oli ainoa 10 lapsen sisarusparvesta, joka hankki lapsia. Ehkä ne muut eivät olleet asiasta kiinnostuneita, eivät löytäneet miestä tai olivat liian traumatisoituneita sodan takia.
Ei, enkä tiedä edes sisällissodassa kaatuneen vaikka molemmissa sotivatkin. Tai sitten niistä ei vaan ole puhuttu jälkipolville mikä sekin voi olla mahdollista. Kaipa niitä löytys jos penkois lähisukulaisia kauemmas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisoisä kaatui pyörällä Sortavalassa, oli juonut litrakaupalla kiljua eikä pysynyt enää pystyssä
Ei, ihme kyllä ei kaatunut omasta lähipiiristä.
Isä oli kuljetusjoukoissa, vaari ei ollut rintamalla kun oli työssä johon häntä tarvittiin sodan aikana enemmän. Äidin puolelta hänen kolmesta veljeksestä oli kaksi rintamalla kovissa paikoissa ja yksi lensi ilmavoimissa. Yksi veljistä haavoittui mutta ei kovin pahasti. Äidin siskot oli ilmavalvontalottina, äiti kotirintamalottana ja asetehtaassa töissä.
Läheltä piti paikkoja kyllä oli ollut kaikilla suoraan sotaan osallistuneilla ja niistä kuulin kyllä lapsena. Isällä oli kaksi kansiollista valokuvia rintamaoloista. Mitään suurempia traumoja ei jäänyt ilmeisesti kenellekään, muutaman kirjan ovat kirjoittaneet näistä.
En halua kertoa tarkemmin, että ei tunnisteta. Osa edellä mainituista oli paikoissa ja tehtävissä joista heidät ja sitä kautta minut voisi kirjoittajana tunnistaa.
Isä kuoli kun NL vielä oli hyvissä voimissa ja olin aika nuori, hän viimeisenä toiveenaan esitti kuolinvuoteella ettei minun tarvitsisi kokea sotaa. NL sitten hajosi vuosikymmen myöhemmin ja jo ehdin luulla, että se toteutuisi mutta nyt sekin on vielä uudestaan valinkauhassa toteutuuko tuo toive vai ei. En kyllä enää jo reservistäkin pois jääneenä voisi oikein mitään muuta enempää toivoa kun että enää ei tarvitsisi vaivautua. Mutta jos pakko on, niin olen kyllä valmis siihen mitä tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukuni oli käpykaartia joten ei. Olen ylpeä isoukkojen kontribuutiosta sukulinjan elossapitoon!
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole yhtään sellaista sukua, josta ei olisi sodassa kaatunut miehiä. Ne, jotka väittävät, ettei omasta suvusta kaatunut ketään, eivät vain tunne sukulaisiaan/sukuhistoriaansa.
En tiedä kuinka laajasti sukuaan pitäisi tuntea, mutta itse en oikeasti tiedä ketään kaatunutta. Mummojen ja pappojen veljet säilyivät hengissä, vaikka raajoja hieman puuttui. Ehkä jonkun heidän serkku tms on kaatunut, mutta niitä en tiedä. Jotkut näistä sodassa olleista on syntynyt 1800-luvun lopulla joten eivät olleet niin läheisiä muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisäni kaatui sodassa. Muu perhe jäi sotavangeiksi kun Suomi ei siirtänyt ajoissa ihmisiä Hyrsylän mutkasta turvaan.
Molemmat isoisäni kaatuivat sodassa. En tiedä tarkemmin, missä päin olivat. Meillä ei koskaan puhuttu sodasta, koska aihe oli liian kipeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen näistä kommenteista että tilanne on muillakin sama kuin meidän suvussa. Ne jotka olivat siellä eivät puhuneet. Suuri kunnioitus heille että tekivät sen silloin.
Never again!
Vierailija kirjoitti:
Molemmat isoisäni kaatuivat sodassa. En tiedä tarkemmin, missä päin olivat. Meillä ei koskaan puhuttu sodasta, koska aihe oli liian kipeä.
Nämä tiedot löytyy nykyään arkistoista jotka ovat auki, jos haluat tietää. Tiedot ovat hyvin pintapuolisia tyyliin yksikönnumero ja taistelupaikka. Se ei anna kästysta siitä mitä tapahtui, mutta tiedät ainakin missä ja milloin. Paljonko siinä on infoa, ei ehkä paljoa.
Isoisä ja isoäiti menettivät molemmat veljen.
Jostakin syystä isoisän veljestä puhuttiin paljon enemmän.
Olin jo aikuinen, kun löysin aitasta Mannerheimin allekirjoittaman surunvalittelukirjeen isoäidin veljestä.
Taas näitä 100 vuotta vanhoja juttuja. Venäjä perääntyy Karjalan maat takaisin. Nehän oli kristittyjen maita !!! Nasaretilaisen. Varastaa nyt Jeesukselta ! Ette älyä edes katua. Terijoella katseltiin kun Stalin ammuskeli kouluja.
Kirjastossa oli kirjoja missä sodassa olleiden kuvia niin samoilla nimillä mutta eri tarina ja eri perhe. Elikkä selvää PIRAATTIA tehty tahallaan vanhoihin valokuviin väärää textiä. Ovat tehneet tätä myös sukututkimuksiin että sotkevat mitä huvittaa. Tämä alkoi silloin kun neukku romahti kaikki meni sähköiseen tietokoneisiin kaikki voi tehdä sivuja miten huvittaa . Voi kuka tahansa sekoittaa mitä tahansa tietokoneilla . Tekevät sitä . Itämaiset.
Vierailija kirjoitti:
...muutaman kirjan ovat kirjoittaneet näistä.
En halua kertoa tarkemmin, että ei tunnisteta. Osa edellä mainituista oli paikoissa ja tehtävissä joista heidät ja sitä kautta minut voisi kirjoittajana tunnistaa.
Isä kuoli kun NL vielä oli hyvissä voimissa ja olin aika nuori, hän viimeisen
Voit sä ehkä sanoa kuka. Itse tunnen tietenkin niinkuin kaikki muutkin Karhusen, Luukkasen jne. jotka ovat tavallaan staroja. Metsässä pyörineiden ukkojen historiat ja kirjat kyllä kiinnostaisivat. Anttalat olen lukenut lapsena. En tiedä kaikkia maailman kirjoja ; - ) Jos ovat kirjoittaneet niin se on julkista.
Never again!
Ei toisessa maailmansodassa. Vaarini oli siellä, mutta neukut ampuivat ohi. Toinen vaarini oli hieman liian nuori joutumaan sotaan.
Sisällissodassa kuoli kaksi.