Kaatuiko suvustasi ketään sota-aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein tänne joskus vastaavan kyselyn ja ällistyin miten vähän porukalla oli kaatunut sukulaisia.

Meilläkin oli kolme kaatunutta. Ja ihan mökin kasvatteja ja yhteiskunnan pohjimmaisia (silloin).

Niin, ja vasemmistolaisia.

Eivät tiedä. Minulle selvisi asia vasta, kun aloin harrastaa sukututkimusta. Useampikin vanhempieni serkku on kaatunut. Yhdestä perheestä meni kolme poikaa, ainakin yhdestä ainoa poika.

Tässä ehkä tarkoitetaan lähisukua, ei mitään mummon pikkuserkkuja, vaan isovanhempia, heidän veljiään jne. Siis isovanhempien perhettä. Ehkä aloitus oli epätarkka.

Isovanhempani syntyivät 1940-luvun lopussa, joten eivät he ehtineet sotaan. Sinun ajatusmallillasi suvustani ei ole kukaan kuollut sodassa, vaikka heid

Unohdin että tänne kirjoittaa noin nuoria 

Mummolta meni 2 veljeä. Isä oli evakko.

Mun sedältä (tädin mies) kuoli isä sodassa 2 kuukautta ennen poikansa syntymää. 

Isä ei nähnyt koskaan poikaansa, eikä poika isäänsä. Kuvista päätellen olivat kuin kaksi marjaa. Sama etunimi ja sukunimi myös. 

Vierailija kirjoitti:

Ihme, jos sellainen suku löytyy, josta ei ole kaatunut.

Meillä oli suvusta sodassa kahdeksan miestä.

Näistä rintamalla oli seitsemän ja poikkeuksellisen kovassa paikassa kaksi.

Yksikään ei kuollut tai vammautunut pysyvästi.

Haavoittuneita oli neljä, joista yksi kolme kertaa.

Että sellaista.

Asiasta ei ole juuri koskaan puhuttu, mutta ainakin yksi isoisän veli joutui sotavangiksi ja kuoli vankileirillä jossain Siperiassa.

Mummon ensimmäinen mies kuoli rintamalla.

Minulta kaatui yksi setä ja kaksi äidin enoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihme, jos sellainen suku löytyy, josta ei ole kaatunut.

 

Itse en tiedä yhtään. Mutta ehkä vaan ei ole puhuttu. Isoisäni oli veteraani ja haavoittui. Muuta en tiedä. 

Mummulta kaatui kaksi veljeä. Äitini eno kuoli epäselvissä olosuhteissa. Saattoi olla käpykaartissa, en ole varma. Hänen vaimonsa kuoli samana päivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Mummulta kaatui kaksi veljeä. Äitini eno kuoli epäselvissä olosuhteissa. Saattoi olla käpykaartissa, en ole varma. Hänen vaimonsa kuoli samana päivänä. 

Pappa haavoittui. Toinen ukki ei rintamalle joutunut vammautuneen köden takia. Ajoi sota-aikana aura-autoa. 

Ei kaatunut ihan lähisuvusta ketään, mutta isäni setä tuli sodasta sotainvalidina. Hän menetti toisen jalkansa polvesta alaspäin. Muistan, että hänellä oli tekojalka, mutta se oli ilmeisesti hankala käyttää. Välillä hän kulki kainalosauvojen avulla ilman sitä proteesia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme, jos sellainen suku löytyy, josta ei ole kaatunut.

Kyllä näitä on joissa yhtään ei ole kaatunut tai haavoittunut.

Sitten on näitä, joista on mennyt monta ja isoisät on invalideja.

Paljon määritti oliko jalkaväessä vai huollossa tai tykistössä. Riskit oli erilaiset, vaikka kaikissa oli mahdollisuus kaatua.

Ja missä iässä sattui olemaan sota-aikana. Isoisäni oli liian vanha armeijaan, isäni liian nuori.

Isosetäni kaatui sodan viimeisenä päivänä. Ihan kamalaa sekin. 

Olen vasta sukututkimuksen myötä päässyt selville sukulaisteni sota-ajoista. Mummon serkku oli ainoa joka kaatui ja myös jäi kentälle. Olen ainoa joka suvussani tietää ja toivon että hänet vielä saadaan kotimaan multiin. Uskon että hänen kohtalonsa vaikutti siihen miksi isoisäni ja mummon veljet alkoivat pakoilla sotaa eri keinoilla. Kaikki säilyivät hengissä. Toisen puolen isoisän veljeskatras oli samassa komppaniassa ja säilyivät hengissä. Isoisä oli jo melko iäkäs ja jatkosota jäi siksi enimmäkseen väliin.

Isäni oli lapsi ja isoisäni ei ollut sodassa, vaan evakko ja ns. nostoväkeä. Mielestäni hän ei ollut rintamalla. Oli yli 40-vuotias.

Puolisoni isä oli parikymppisenä 5 vuotta sodassa ja sai perheen vasta vanhana keski-iässä.

Mummon veli ja isän serkku.  Kannattaa mennä katsomaan mille tahansa sankaerihautausmaalle, niin kaatuneita on paljon tosi pienissäkin kunnissa.  Aikaa on vain kulunut niin paljon, että niistä ei välttämättä tiedetä

Vierailija kirjoitti:

Isän vanhin veli, talvisodan viime hetkillä.

Meillä ihan sama tosin myös ainoa veli. 21- vuotias. 

Meidän suvun tehtaan savupiipun kaatoivat😡

Ukkini veli kaatui,mutta niin että oli kotilomalla ja hevonen potkaisi päähän kun oli menossa pellolle kyntöhommiin.

Ei tietääkseni. Toinen isoisäni oli sodassa aika vanhana, se ikäluokka kotiutettiin kesken jatkosodan. Toinen isoisäni oli poliisi, eikä ollut sodassa. Jos joku kuoli, siitä ei ole ikinä puhuttu.