Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monella teistä on vakityö?
12.06.2025 |
Olemme akateemisesti koulutettuja, hyvältä alalta. Olemme mieheni kanssa tehneet pian 20 vuotta pätkää, vaikka sen pitäisi olla laitonta. Projektien verukkeella ketjutettu, välillä ilman työtä. Välillä ei moneen vuoteen lomia. Olemme syntyneet 1982 ja 1981.
Mietin kuinka monella ylipäätään on vakityö?
Emme saa edes asuntolainaa, vaan maksamme perheasunnosta kovaa vuokraa Helsingissä. Omaisuus ei kartu.. Mietin, että onko ulkomaille muutto ainoa vaihtoehto kohentaa tilannetta.
Kommentit (88)
Minulla oma yritys. Perustin sen heinäkuussa 2006. Hyvin tulen toimeen ja töitä on riittänyt eli voin sanoa, että on vakityö.
En tiedä mitä alaa edustatte, mutta oletteko miettinyt jotain boxin ulkopuolelta. Ei pätkätöitä.
asianajaja, N53, yksinyrittäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakityössä ollut nyt reilu 2 vuotta. Työskentelen toimintaterapeuttina hyvinvointialueella mielenterveyspuolella. Työoloissa kyllä olisi parannettavaa, mutta onhan se kiva että sai oman alan vakipaikan vain vuosi valmistumisen jälkeen.
N28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen kuvitellut olevani poikkeus ikäluokassani, koska en tiedä ketään muuta yli 40-vuotiasta pätkätyöläistä. Ihan kaikilla tutuilla on ollut vakityö aina. Menevät työpaikan vaihdoksen jälkeenkin uuteen vakityöhön heittämällä.
Luulen, että tämä on vähän vaiettu häpeä: iso osa työllisistä on oikeasti määräaikainen, osa-aikainen, sijainen tmv pätkätekijä.
Voi hyvin olla. Minäkin sain vakipaikan vasta pari vuotta sitten. Olen 45v ja työskennellyt samalle työnantajalle ketjutetuissa määräaikaisuuksissa 25-vuotiaasta asti. Ei kukaan ystäväni tai tuttavani tiennyt, ettei minulla ollut vakipaikkaa. Pankkilainaa hakiessakin oletettiin, että tietysti vakityö. Oli noloa tunnustaa, että ei ole. Terveydenhuoltoala ja työpaikalla kaikilla on sama juttu. Vakipaikkoja saa silloin harvoin, kun niitä aukeaa, ja aina niihin valitaan talossa jo vuosikymmeniä töissä ollut.
Ollut kohta 10 v. Sote-ala. Mulla myös aiempi tutkinto yliopistosta, jonka kanssa työtilanne olisi pitkälti kuvaamasi kaltainen.
On henk.koht avustajana. Ei ole koulutuksia mitään. Peruskoulun aikoinaan kävin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vakityö+osa-aikatyö. Ei omistusasuntoa täälläkään, kovaa vuokraa maksamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vuosimallia 1982. Minun eka vakityö oli pieni perheyritys, jossa viihdyin yläkouluikäisestä lähtien aina 29-vuotiaaksi, jolloin jäin perhevapaalle. Seuraavassa työpaikassa olin vakituisesti yli 3 vuotta, kunnes irtisanouduin ja aloitin nykyisessä työpaikassani. Siellä tulee 10 vuotta täyteen tänä vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sosiaalityöntekijä, gradun jälkeen vakituinen virka, sitä ennen määräaikaisia työsuhteita.
Mulla on ollu neljä vakityötä elämäni aikana ja paljon kaikkea pätkää, jotka olen kyllä itse valinnut. Pisin vakityö kesti 20v, lyhin 2 v, sieltä läksin opiskelemaan. Tää viimeisin on todennäköisesti eläkepaikka, tää oli kyllä lottovoitto monin tavoin mulle. Olen ollut täällä nyt 3 v. FM olen. Ihan kohtuullisesti on kai mennyt, mut olisin voinut kieltämättä olla uratietoisempi aikanaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä on vakityötä? Yt:t voi tulla koska vain, kelle vain.
Olen vähän samaa mieltä. Mulla on ollut kaksi vakipaikkaa, joista molemmat loppuivat - tuli yt ja toinen firma meni konkkaan. Ne oli näin jälkeenpäin ajateltuina vain vähän pitempiä työsoppareita. Ei eläkevirkoja oikein enää taida olla .
Mulla oli. Itseasiassa useampi putkeen. Viimeisimmästä irtisanouduin vuosia sitten ja olen nyt vain nauttinut elämästä. Miksi joku haluaa vakituiseen kellovankilaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vakityö mutta valitettavasti ei kokoaikatyö.
Vakityö ollut 24-vuotiaasta asti (DI). Vaihtanut nyt 3-4 kertaa valmistumisen jälkeen työnantajaa. Jossain vaiheessa halusin valtiolle ja tulin valituksi virkaan. En ottanut lopulta tarjousta vastaan kun palkkataso on alallani yksityisellä niin paljon parempi. Kenties sitten jossain vaiheessa eläkeviran haen sieltä.
Opiskeluiden loppupuolella aloitin nykyisessä työpaikassa ja 33 vuoden kuluttua hommat jatkuvat edelleen. Matkalla on toki ollut yt-neuvotteluja, yhtiöittämistä yms., mutta ilmeisesti oma osaaminen on aina kelvannut. Välillä on tullut kurkittua olisiko ruoho vihreämpää aidan toisellapuolella, mutta syystä tai toisesta työpaikanvaihto ei ole edennyt sen pidemmälle.
TkL
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä enää nousta. 20-30 vuotiailla hirveä työttömyys eikä helpotusta näköpiirissä. Työttömyys kiihtyy. Itsekin mietin lähtöä Ruotsiin.
Toivon ylläpitäminen on tärkeintä. Ei se ollut sen helpompaa ysärin lamavuosina valmistuneillekaan, mutta niin vaan jokainen löysi paikkansa, ennemmin tai myöhemmin. Itsekin olin työttömänä ja lyhyissä pätkissä 7 vuoden ajan, kunnes vähitellen pääsin pidempiin ja parempiin pätkiin ja sitten vakityösuhteeseen. Ongelmiansa ei kannata juosta pakoon, mutta jos Ruotsista saa työpaikan, kannattaa käydä kokeilemassa sopeutuuko monenkirjavaan joukkoon.
Vakikesätyö on 😎 talvet on mitä on
Kerran olen ottanut riskillä vastaan vuoden määräaikaisuuden, joka tuon vuoden päätyttyä muutettiin toistaiseksi voimassa olevaksi. Tämä nykyinen pestini siis. Sitä ennen kaikki työsuhteeni on tehty suoraan toistaiseksi voimassa olevana ja työpaikan vaihdokset ovat tapahtuneet omasta aloitteestani (itse hain, sain paikan ja irtisanouduin edellisestä).
Opiskelujen jälkeistä työelämää takana vuodesta 1998 lähtien, täytän tänä vuonna 50.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä syytä olisi katsoa peiliin jos vielä etsitte vakityötä ja olette ylemmän korkeakoulututkinnon tehneet työllistävällä alalla, ettekä asu maalla. Hyvillä aloilla löytyy jokaiselle nuorelle täysjärkiselle akateemiselle vakituisia töitä jos on yhtään jalat maassa -kriteerit työlle.