Onko kellään näin? Intohimo opiskeluun ja työhön?

Vierailija:

Rakastan alaa jota opiskelen! Nytkin vapaapäivänä teen lisähommia proffalle! Aivan supermielenkiintoista ja haastavaa!!!

Mä opiskelen logopediaa. Luen innoissani kaikkia tieteellisiä julkaisuja, joita vaan netistä löydän. Lisäksi olen innostunut kehityspsykasta, vaikka lukiossa inhosin psykologiaa. Kaikki lääketieteen jutut on äärettömän mielenkiintoisia!

Kunpa töissäkin olisi sitten yhtä mielenkiintoista, kun joskus työelämään asti pääsen :-)

ja pidän tästä kovasti!

niin, ellei olisi perhettä, olisin varmaan aina töissä, ulkoilemassa tai shoppaamassa...

En usko, että tämä on harvinaista!

Tunnelma tietysti riippuu myös töiden sujumisesta, kun tutkimustulokset ovat hyviä tai mielenkiitoisia, niin on ilo olla tutkija! Samoin yhteistyötahot voivat inspiroida, silloin tulee parempia ideoita.

Tietysti hommiin kuuluu myös ikävämpiä osuuksia ( paisuva byrokratia, muutamia huonosti motivoituneita työkavereita tai todellisia laiskimuksia ja alimitoitettu tai olematon tutkimusbudjetti), mutta niitä ei kannata märehtiä liikaa.

Tai itse asiassa kahta alaa, molemmat unelma-ammattejani. Tosin välillä iskee hirveä itsetunnonpuutos, että olenko mä tarpeeks hyvä. Enemmän tai vähemmän luovista aloista kun on kyse... Ja mua ottaa päähän, kun yh:na mun on pakko välillä alittaa rima, siis rima, jonka olen asettanut itse überkorkealle. Toisaalta, hyvä vaan, että lapsi hillitsee mun ylisuorittamista.

Tuntuu, että kävisin harrastamassa lähinnä.

sitä en vielä tiedä, mitä mä sitten tulen työkseni tekemään.