Lue keskustelun säännöt.
Lapset uhkaavat muuttavansa isänsä luo.
11.06.2025 |
Erosimme pari vuotta sitten ja alkaan olemaan aivan loppu.
Nyt vanhempi lapsi on aloittanut jankkaamaan, että hän haluaisi asua enemmän isänsä luona ja että muuttaa isänsä luo kun täyttää pian 12 ja nuorempi ei halua olla yksin minun kanssa. Mies on uudessa suhteessa ja elää jotain satulinna-romanssia heppa-hempukkansa kanssa. Ärsyttää kun lapset tulevat isänsä luota niin aina on ollut niiiin kivaa ku on kalastettu, ratsastettu, pyöräilty, uitu, käyty millon missäkin paikassa kylällä tai seikkailemassa. Nyt lasten isä kysyi jos saisi ensi vuonna viedä lapset kanarialle (sanoi, että ei ole puhunut lapsille mitään), mutta ärsyttää ajatus kun minä yritän vain selviytyä niin toinen elää 100% satuelämää ja on varaa olla ja mennä. Rahat riittäisivät paremmin jos asuisin lähempänä työpaikkaa, mutta lasten koulu on niin hyvä, etten halua sitä heiltä pilata. Muuttaisivat kuitenkin heti isänsä luo pysyvästi jos muuttaisin.
Silloin kun minulla meinaa olla tapahtumaa parisuhderintamalla niin se loppuu melkein nopeampaa kuin alkaa. Aina saa kuulla samaa "on niin rasittavaa kun pitää toisen lapset ottaa hoitoon tai ei olla valmiita sitoutumaan tai ei halua mitään yh-äitiä" tai sitten mies on muuten vaan yks lusmu joka pelaa tietokoneella. Piilojuoppokin on tullut koettua. Epätoivossa tuli tinderiäkin kokeiltua huonolla menestyksellä. Paikallisissakin minulle tuumataan, että "ei X varmaan tänään oo likentees jos mä täälä kerran pyörin" tai "Jaa X:llä lapset niin pääset vähä tuulettumaan".
Olisi pitänyt olla onnellinen siihen mitä ennen oli, mutta olin jotenkin niin henkisesti sekaisin, että tälle tielle tuli lähettyä. Exä yritti väkisin ettei erottaisi, mutta mulla oli itsellä pää niin sekaisin, että en sitten ajatellutkaan asiaa.
Omat vanhempanikin totesi, että voisin laskea vaatimustasoa miehille. Oma isäni on exän kanssa vieläkin parhaat kaverit ja käy tämän tästä hänen luona kahvittelemassa ja lapsia katsomassa. Isä vielä murjaisi kerran, että kylläpä sun entinen mies piristyi kun sai uuden elämän. Missä mun elämä ja onnellisuus!
Onko muilla ollu samanlaista tuskaa?
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet AP katkera nainen enkä yhtään ihmettele miksi erositte. Oman isäsi kommentit kertovat, että olet sellainen musta aukko, joka vaan imee energian ja elämän lähellä olevilta ihmisiltäsi.
Ai kuten aviomiehen tyttöystäviltä? Juuh jooh, taitaa olla niin päin että se energiavampyyri on se mies joka perustaa sopimuksen vastaisesti haaremin eikä sitoudu monogamiaan.
Ap oli se joka väkisin halusi erota...
Äitini erosi isästäni ja 5 vuoden jälkeen 15-vuotiaana muutin isälleni asumaan... onneksi. Äidin luona kävin silloin tällöin. Isäni on vahva persoona ja eräänlainen "suuri johtaja" kun kysytään isän kavereilta. Äitini huolehti kyllä kaikesta ja hemmotteli ties millä. Isä taas oli kyllä huolehtivainen, mutta enemmän sellainen joka ohjeisti ja ohjaili elämän poluilla. Harvoin kielsi mitään, mutta onnistui aina pääsemään pääni sisään ja pysähdyin itse miettimään "jos teen näin niin sen jälkeen homma voi mennä näin". Isä yritti minua puhua kesätöihin, mutta äiti kielsi verukkeella "työnteko ei ole lapsia varten".
Isäni asuu veljensä maatilan lähellä ja siellä kävin sitten salaa tekemässä töitä. Sain pimeänä vähän käyttörahaa, mutta jäin kiinni äidilleni työnteosta ja siitä meinasi vissiin syntyä sellainenkin soppa, ettei moni uskoisikaan. Äiti nieli tappionsa kun uhkasin meneväni ammattikouluun putkariksi tai hitsariksi opiskelemaan jos meinaa sossut ja lastensuojelun sotkea asiaan. Isäni ohjaili minut lukioon, kesät rakennuksille ja lakkiaisten jälkeen armeijaan. Rakennusalalle kuitenkin menin ja kuulun niihin harvoihin naispuolisiin mestareihin mitä suomessa on. Elän miesten maailmassa ja naispuolisia kavereita minulla ei ole kuin paras ystäväni. Tässä työssä olen tajunnut aika konkreettisesti miesvaltaisen maailman parhaat puolet. Huonoista puolista on käytännössä pahin työmaavessojen epäsiisteys. Riitatilanteita tulee silloin tällöin, mutta jos tiistaina riidellään niin keskiviikkona onkin jo uusi päivä ja kaikki menee eteenpäin. Ystäväni kertoo aina villeistä juoruista, salaliitoista, juonittelusta ja katkeruudesta mitä sairaalamaailma pitää sisällään.
Kun pääsin työelämään niin isä otti minut kertauspuhutteluun 23-vuotiaana kukista ja mehiläisistä, huonoista ja hyvistä miehistä. Saarnan päätteeksi sanoi, että rapa lentää sulhasen lenkkareista jos miesystävä ei ole hänen veroisensa. Mieheni kun esittelin isälleni niin illan jälkeen isä sanoi minulle "älä tyri". Oma äiti taas ei voinut käsittää kuinka otin miehekseni tavallisen maalarin jolla ei ole korkeakoulututkintoa. Äitini myös sanoi, ettei vieläkään hyväksy miestäni vaikka lapsenlapsiakin on jo hänelle siunaantunut.
Tämä oli minun tarinani ja jos olisin jäänyt äitini luo asumaan niin olisin todennäköisesti joku hr-assari jossain wokelinnassa. Isän kanssa ei aina asiat mennyt kuin halusin, mutta paremmin ei olisi voinut mennä. Jos mies on oikeasti hyvä isä niin on hän parempi vanhempi kuin keskinkertainen äiti.
Älä sitten syyllistä lapsia siitä että hylkäävät äitinsä. Eräs äiti teki sitä vielä 20 vuoden päästä lapselleen, jankutti että miten lapsi voi hylätä oman äitinsä. Itsessään tai olosuhteissaan ei nähnyt mitään syytä siihen että lapsi halusi asua mieluummin isällään. Ja vaikka ei olisi mitään syytä niin sekin on ok että on hienommat puitteet. Ei lapsi hylkää vanhempiaan vaikka preferoisi toista kotia. Kuulostaa siltä että aloittajan lapsilla on hyvä isä, ja sehän on ainoastaan hieno asia.
Jos lapset käyvät harvemmin, vaikka viikonloppuisin, sitten te voitte tehdä niitä erikoisjuttuja enemmän yhdessä ja panostaa laatuaikaan!