Lue keskustelun säännöt.
Lapset uhkaavat muuttavansa isänsä luo.
11.06.2025 |
Erosimme pari vuotta sitten ja alkaan olemaan aivan loppu.
Nyt vanhempi lapsi on aloittanut jankkaamaan, että hän haluaisi asua enemmän isänsä luona ja että muuttaa isänsä luo kun täyttää pian 12 ja nuorempi ei halua olla yksin minun kanssa. Mies on uudessa suhteessa ja elää jotain satulinna-romanssia heppa-hempukkansa kanssa. Ärsyttää kun lapset tulevat isänsä luota niin aina on ollut niiiin kivaa ku on kalastettu, ratsastettu, pyöräilty, uitu, käyty millon missäkin paikassa kylällä tai seikkailemassa. Nyt lasten isä kysyi jos saisi ensi vuonna viedä lapset kanarialle (sanoi, että ei ole puhunut lapsille mitään), mutta ärsyttää ajatus kun minä yritän vain selviytyä niin toinen elää 100% satuelämää ja on varaa olla ja mennä. Rahat riittäisivät paremmin jos asuisin lähempänä työpaikkaa, mutta lasten koulu on niin hyvä, etten halua sitä heiltä pilata. Muuttaisivat kuitenkin heti isänsä luo pysyvästi jos muuttaisin.
Silloin kun minulla meinaa olla tapahtumaa parisuhderintamalla niin se loppuu melkein nopeampaa kuin alkaa. Aina saa kuulla samaa "on niin rasittavaa kun pitää toisen lapset ottaa hoitoon tai ei olla valmiita sitoutumaan tai ei halua mitään yh-äitiä" tai sitten mies on muuten vaan yks lusmu joka pelaa tietokoneella. Piilojuoppokin on tullut koettua. Epätoivossa tuli tinderiäkin kokeiltua huonolla menestyksellä. Paikallisissakin minulle tuumataan, että "ei X varmaan tänään oo likentees jos mä täälä kerran pyörin" tai "Jaa X:llä lapset niin pääset vähä tuulettumaan".
Olisi pitänyt olla onnellinen siihen mitä ennen oli, mutta olin jotenkin niin henkisesti sekaisin, että tälle tielle tuli lähettyä. Exä yritti väkisin ettei erottaisi, mutta mulla oli itsellä pää niin sekaisin, että en sitten ajatellutkaan asiaa.
Omat vanhempanikin totesi, että voisin laskea vaatimustasoa miehille. Oma isäni on exän kanssa vieläkin parhaat kaverit ja käy tämän tästä hänen luona kahvittelemassa ja lapsia katsomassa. Isä vielä murjaisi kerran, että kylläpä sun entinen mies piristyi kun sai uuden elämän. Missä mun elämä ja onnellisuus!
Onko muilla ollu samanlaista tuskaa?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hyvä asia, että lasten isä on heidän elämässään mukana ja kantaa vastuunsa heistä? Monet isukit jättävät kokonaan lapset äidin harteille kun eroavat.
Ap, voisit olla kiitollinen ex-miehellesi tästä, eikä vaan valittaa kokoajan turhasta. Lapsen parasta mies tässä ajattelee!
Naiselle ei kelpaa mikään, vaan hän on aina tyytymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toisinpäin, lapset päätti alkuvuodesta että haluaa olla täällä enemmän. Minulla on tällä hetkellä pienemmät tulot, mutta myös pienemmät menot. Isän luona on tylsää ja isä on varsin itsekäs. Harvoin tekee mitään lasten kanssa, silloinkin jotain mitä itse haluaa, lapsista viis. Molemmilla meillä uudet suhteet, yhdessä ei kumpikaan asu sen uuden kanssa kuitenkaan.
Minulla menee taloudellisesti paremmin kuin ennen. Eksällä taas huonommin. Lasten kanssa ei tehdä mitään kalliita juttuja, mutta silti yhdessä tehdään kaikkea. Voin kuvitella että tuo on rankkaa kun lapset päättää että haluaa olla siellä toisen luona enemmän. Jos itse on kuitenkin kunnollinen vanhempi.
Niin moni nainen on se suhteen todellinen hirviö,mutta tarinoissa pyhimyksiä aina.
Kerro ap yksikin hyvä syy, miksi lapset eivät saisi asua enemmän isänsä luona?
Semmoinen katkera tilitys sitten tällä kertaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap yksikin hyvä syy, miksi lapset eivät saisi asua enemmän isänsä luona?
No kun sitten konkretisoituu se että lapsille isä on ykkönen ja parempi vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka katselen asiaa oman kokemukseni kautta, uskallan yleistää, että harvoin lapset hylkäävät vanhempaa ilman syytä. Sen sijaan lapset eivät välttämättä osaa sanoittaa tunteitaan tai syitä toiveelleen.
Omat lapseni ovat olleet tosi kärsivällisiä meitä molempia kohtaan eron jälkeen. Minä muutuin vähän tylsäksi kotihiireksi, ex taas on pitänyt elämän vähän turhankin mielenkiintoisena vaihtuvine kumppaneineen. Lapset silti jaksaa kulkea kahden kodin väliä ja haluaa meidät molemmat elämäänsä.
Vaikka ymmärrän hyvin, että ensimmäinen tunne on ärsyyntyä ja loukkaantua, niin toivon, että jaksat kuitenkin rauhallisesti keskustella lasten kanssa. Kerro miksi sinulle on tärkeää asua yhdessä heidän kanssa, mikä tuo sinulle iloa lapsissa, mitä heissä rakastat. Liian usein me aikuiset arjen keskellä unohdetaan kertoa lapsille, että he ovat meille kaiken ärsyttävän rutiinin keskellä elämän suurin ilo.
Itse muutin isseelle 16-vuotiaana omasta aloitteesta. Isä on se parempi vanhempi minulle. Kuri oli kova, ei paljon voivotellut jos meni huonosti tai mokasin jotain. Oli kova paikka sille kun vein 17veenä silloisen poikaystävän, nykyisen mieheni näytille. Vaivaantuneen esittelyn jälkeen isä kävi äkkiä kaupassa, osti banaanin ja meni laatikollensa, otti ja puki kortsun banaanille ja huusi, että NÄIN! Tämän jälkeen otti kortsun banaanilta pois ja heitti pois. Sen jälkeen otti ison lihaveitsen ja pamautti banaain kahteen osaan ja sanoi näin käyvän jos lapsenlapsia tulee ennen työelämää. Ja näitä kumeja ostetaan vaikka joka päivä jos niin paljo on käyttöä! Vieläkin oma mieheni vitsailee, että pitää katsoa sängyn alle, ettei appiukko oo sielä. Nyt isseestä tuli kaksospoikien paappa. Olen vähemmän äitini kanssa tekemisissä enkä varmaan olisi missään tekemisissä jos isä ei olisi pitänyt siitä huolta, että pidän äitiini yhteyttä. Äitini on katkera vanhapiika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan päästä lapsia muuttamaan isänsä luokse. Ketä sitten syyttäisit omista epäonnistumisistasi, itseäsikö?
Ei voi estää jos lapset haluavat muuttaa. Sossut tukevat tätä.
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen katkera tilitys sitten tällä kertaa
Lapset tarvitsevat onnellisen kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni isä (mies) kärvistelee ja tuskailee kun pidetään jotenkin automaationa, että lapsi(i)en on aina parempi olla ja elää niin, että äiti on ns. lähivanhempi,
Monesti erossa isät ovat lasten suhteen ns. altavastaajia.
Jos lapsi itse haluaa isän luokse, sehän on hienoa. Ei se äidiltä ole pois, päinvastoin. Jos nimittäin lapsen parasta ajattelee.
Avioparilla ei ole moraalista oikeutta erota ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä. Nykyisin keksitään löperöitä syitä eroon ja eron jälkeen alkaa parku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ole huoleti- se näytelmä loppuu pian. Miehesi uusi heila saa hepulit kun teinit muuttaa sen uutta romanttista elämää pilamaan. Lapset saavat taas puolestaan ilkeän äitipuolen ja juoksevat kohta takaisin luoksesi. Niin se menee:)
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on. Suhteessa mieheen on paskaa, yhteishuoltajuus miehen kanssa on paskaa, miehen kanssa asuminen (myös miessukulaiset) on paskaa.
Itse ratkaisin asian asumalla yksin. Suosittelen lämpimästä samaa sinulle. Ja eheytä identiteettisi itseksesi, sen sijaan että lapset olisivat sinun jatkeitasi. Siinähän ukko sitten huoltelee lapsia uuden piikansa kanssa :)
No mitä sitten tehdään, jos lapset jäävät pysyvästi isälleen ja ex on edelleen tyytyväinen elämäänsä.
Lapset ovat tässä kuitenkin hänen ainoa työkalunsa oikeuden saamiseksi. Jos luopuu lapsista nyt, niin myöhempi mahdollisuus yksihuoltajuuteen ja elatusapuun on menetetty.
En ole ihan varma kirjoituksen perusteella onko ongelma että lapset haluaisivat muuttaa isän luo vai se, että omassa elämässäsi on jotain pielessä. Ainakin kuulostat kuormittuneelta.
Olisiko sinulle parempi, jos lapset muuttaisivat isälleen? Sopisiko järjestely ex-miehellesi?
Anna muuttaa vaan! Kannusta siihen!
Mun mielestä kannattaa kuunnella lasten toiveita, jos myös siellä toisella vanhemmalla asuessa kaikki olisi ok. Lapset ei rakasta erovanhemmista toista sen vähempää tai enempää lähtökohtaisesti, mutta toisen luona voi olla kivempi asua, jos on vainka enemmän lääniä, kaverit lähempänä, toinen vanhempi pystyy vaikka kuskaamaan harrastuksiin paremmin jne.
Itse sain päättää lapsena kumman luona asuin ja asuinkin välillä toisen luona ja jossain vaiheessa toisen luona. Lapselle ei kuitenkaan pidä sanoittaa sitä, että hän tekee sen valinnan vaan lopullinen valinta on vanhempien, mutta lapsen toive on kuultu, ettei tule mitään syyllisyyden tunnetta tai taakkaa lapselle siitä valinnasta.
Ajattele sitä kautta, että mikä on lapsen kannalta paras vaihtoehto ja koita laittaa ne omat tunteet sivuun.
Olet varmasti paras äiti lapsillesi ja he sinua rakastavat aivan varmasti yhtä paljon kuin isäänsäkin. Voihan se kääntyäkin niin, että äidin luona olikin sitten parempi asua, kun todellisuus iskee vastaan ja aikahan sen näyttää. Kyllä se etävanhempi varmaan jaksaa tehdä kaikkea kivaa silloin tällöin, mutta arki voi ollakin eri asia. Eikä siellä etävanhemmalla ole mitään velvotteita samalla tavalla kuin siellä lähivanhemmalla.
Sulle voi myös jäädä energiaa tehdäkin kaikkea jännää ja kivaa lasten kanssa, jos lapset vaan käy viikonloppuisin. Eikä tarvii nalkuttaa koko ajan arkisista asioista, kuten huoneen siivouksesta tai läksyistä.
Tilastojen mukaan naiset aiheuttavat avioerot. Pitää sietää myös seuraukset.
Vaimohan se tässä tapauksessa erota halusi.