Pitkä liitto ja itsensä kadottaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteisesti ihmiset syyttävät toisia. Minua ei tuettu, minun ei annettu ja niin edelleen. 

Kukaan ei ole teille mitään velkaa. Itse kinusitte lapsia. Itse halusitte keskiluokkaisen elämän. Ei se ole sen miehen vika jonka otitte tätä sirkusta maksamaan. 

Sanokaa mitä haluatte ja tehkää se. Älkää itkekö ja odottako muita tekemään se puolestanne. Ei mies ja lapset mitään estä. 

Normijuttu tietylle ihmistyypille olla kommunkoimatta rehellisesti ja avoimesti tunteistaan ja tarpeistaan puolisolleen.

Ja sitten kuitenkin syyttää tätä ja projisoida oma paha olonsa häneen koska ei ollut ajatustenlukija. Pettämistä usein perustellaan noin.

 

No itse olen yrittänyt keskustella ja kommunikoida avoimesti, mutta jos toinen kokee että näin on hyvä, niin vaikea tässä muutakaan on tehdä. Jännä ajatus, että tästä seuraa automaattisesti pettämistä. Itselläni se vaihtoehto ei käynyt edes mielessä.

Voithan tehdä. Voit alkaa tehdä sitä mitä itse haluat! Älä luo itsellesi valheellista illuusiota siitä ettei mitään olisi tehtävissä elämäsi suunnan suhteen, vaikka sulla on aivan kaikki tehtävissä. Sun pitää vain antaa itsellesi lupa siihen. Olet ainoa joka niin pystyy tekemään ja ainoa joka pystyy sut vapaaehtoisesta vankilastasi vapauttamaan. 

Sun pitää vain ymmärtää että et ole tahdoton ajopuu, jonka päätöksistä valta on muilla. Sun päätöksistä ja siitä suunnasta johon kuljet on sulla itselläsi päätösvalta ja vastuu. Ei sun puolisolla, lapsilla, ystävillä, vanhemmilla, sukulaisilla. Älä anna mitä et halua antaa. Älä suostu olemaan vain toiveidenmahdollistaja muille. Sustahan se ainoastaan on kiinni mihin suostut.

Ja minua minussa raahasi joku minulle vieras...

Up

Missä ei ole ongelmaa, siellä nainen kehittää päänsä sisällä ongelman.

Kuuluu noin nelikymppisten havahtumiseen. 

Neuvo: löydä aito itsesi. Ala puhumaan puolisosi kanssa. Ja katso mihin se johtaa.

Etsit lähimmän peilin.Sieltä löydät itsesi.

Tuo on normaali vaihe lasten kasvattamisessa. Kun lapset ovat pieniä, he tarvitsevat omistautumista perheelle. Hyvä vanhempi tekee juuri niin, laittaa hetkeksi omat tarpeensa sivuin ja hoitaa kunnolla pikkulapsiajan. Siihen kuuluu myös vanhempien yhteistyö, minkä takia siinä muuttuu vähäksi aikaa tavallista joustavammaksi ja sopuisammaksi miehenkin suuntaan. 

Sitten kun lapset kasvavat, tulee aika, jolloin heidän pitää alkaa irtautua äidin helmoista. Siinä kohtaa on luonnollista herätä taas omiin tarpeisiinsa ja omaan elämäänsä, että hetkinen, mihinkäs mä sen kanssa jäinkään. Tekee mieli aloittaa uudelleen harrastuksia, joille ei ollut aikaa kun lapset olivat pieniä. Ja kun ennen vastasi nälkäiselle lapselle, että voi rakas,  tulen heti laittamaan sulle voileivän, niin teinille tai etenkin nuorelle aikuiselle lapselleen voi tiuskaista, että käy itse kaupassa ja hae jotain, älä tule mulle ruikuttamaan.

Se on ihan oikein eikä sinussa ole mitään vikaa. Et ole tehnyt mitään väärin. Ihminen elää sen noin 85 vuotta, ja siitä reilu 10 vuotta on intensiivistä lastenkasvatusaikaa. Olet nyt palaamassa kohti lapsettoman ihmisen elämää, kun lapsesi aikuistuvat. Nauti siitä, älä tunne syyllisyyttä!

Ap taitaa haluta karuselliin