Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkä liitto ja itsensä kadottaminen
10.06.2025 |
Onko yleistäkin, että havahtuu parinkymmenen yhdessäolovuoden jälkeen siihen, että puoliso ei tunne minua ollenkaan. Ja se joksi olen liiton ja lasten seurauksena ajautunut ei ole edes minä. En tunnista itseäni. Olen ajautunut rooliin, jossa kaikki muut ottavat minusta mitä tarvitsevat ja mulle itselleni ei jää mitään.
Kommentit (48)
Olet siis muuttunut, eikä puoliso ole sitä huomannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkäiden miesten puolisoille käy noin.
Älä vaan mee ny eroamaan. Ei se siitä parane. Seksiä saat nykyseltä helpommin kuin randomeilta tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Rukoilen liittonne puolesta
Painu uskis vidduun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-iän kriisi. Eli henkilökohtainen kasvukriisi. Tutustu omaan itseesi äläkä syytä asiasta puolisoasi. Tässä vaiheessa moni syyttä ajautuu pettämään tai eroon. Pitkässä liitossakin molemmat ovat erillisiä yksilöitä, jotka kasvavat ihmisinä omaa reittiään eivätkä välttämättä samaan tahtiin. Tärkeintä olisi kasvaa samaan suuntaan, mutta ei yhteen tai erilleen.
Eikö nyt olisi hyvä aika löytää itsensä uudelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis muuttunut, eikä puoliso ole sitä huomannut?
Olen sisälläni edelleen minä, pidän asioista joista olen ennenkin pitänyt, mutta en ole saanut toteuttaa itseäni. Muille sopii varmaan se mitä haluavat minusta saada. Eikä puolisoakaan taida kiinnostaa kuka oikeasti olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis muuttunut, eikä puoliso ole sitä huomannut?
Olen sisälläni edelleen minä, pidän asioista joista olen ennenkin pitänyt, mutta en ole saanut toteuttaa itseäni. Muille sopii varmaan se mitä haluavat minusta saada. Eikä puolisoakaan taida kiinnostaa kuka oikeasti olen.
Miksi kiinnostaisi, jos et olekaan sitä, mihin hän on rakastunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis muuttunut, eikä puoliso ole sitä huomannut?
Olen sisälläni edelleen minä, pidän asioista joista olen ennenkin pitänyt, mutta en ole saanut toteuttaa itseäni. Muille sopii varmaan se mitä haluavat minusta saada. Eikä puolisoakaan taida kiinnostaa kuka oikeasti olen.
Eli olet tylsä eikä sinulla ole sisimmässäsi mitää annettavaa. Parempi pysyä liitossa ja antaa seksiä puolisolle, muuhun sinusta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Lapset ovat aina olleet tärkeät ja tottaki muutuin äidiksi, joka tekee kaikkensa lasten eteen. Se oli toivomani rooli.
Se taas ei ollut toive, että jatkuvasti mielistelin miestä, joustin, tein kaikkea, että miehellä olisi helppo olla. Tähän ajauduin miehen jatkuvan pahantuulisuuden ja itsekkyyden vuoksi. Olin itsekin kireä, jos lapset vähän olivat äänekkäämpia, kun se tiesi sitä, että mies oli huonolla tuulella. Ajauduin nössöksi, jota mies käytti myös taloudellisesti hyväksi. Mitä enemmän yritin olla kiva niin sen huonompaa kohtelua sain.
Eräänä päivänä tuli sitten herätys. Erosin ja oikeasti löysin itseni. Eron jälkeen olen lasten kanssa elänyt hyvää, tasaista ja rauhallista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Eikö nyt olisi hyvä aika löytää itsensä uudelleen.
Niin. Etsikää molemmat itseänne ja toisianne. Löytäkää uusia puolia, uusia tapoja ja tehkää suunnitelmia, kertokaa toiveistanne toinen toiselle. Ei mitään hoppuilua. Tuo on ihan tavallista ja normaali vaihe. Elämää eletään. Olette myös ystäviä toisillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis muuttunut, eikä puoliso ole sitä huomannut?
Olen sisälläni edelleen minä, pidän asioista joista olen ennenkin pitänyt, mutta en ole saanut toteuttaa itseäni. Muille sopii varmaan se mitä haluavat minusta saada. Eikä puolisoakaan taida kiinnostaa kuka oikeasti olen.
Eli olet tylsä eikä sinulla ole sisimmässäsi mitää annettavaa. Parempi pysyä liitossa ja antaa seksiä puolisolle, muuhun sinusta ei ole.
Päinvastoin, tämä tylsä on se mitä tuntuvat tarvitsevan. Olen kaikkea muuta kuin tylsä. Mulle ei tunnu olevan tilaa tässä perheessä. Tilaa on vaan sille, jolta nämä muut saavat tarvitsemansa. Tiedän kyllä mihin kaikkeen minusta on, mutta se on ristiriidassa sen kanssa mitä minulta perheessä odotetaan.
Voi hyvänen aika. Nyt itsensä kadottaneet naiset herätkää! Sille puolisolle ja lapsillekin voi oikeasti puhua. Että haluatte tehdä jotain asiaa x. Vai onko ongelma se, että ette ole sinkkuja enää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis muuttunut, eikä puoliso ole sitä huomannut?
Olen sisälläni edelleen minä, pidän asioista joista olen ennenkin pitänyt, mutta en ole saanut toteuttaa itseäni. Muille sopii varmaan se mitä haluavat minusta saada. Eikä puolisoakaan taida kiinnostaa kuka oikeasti olen.
Eli olet tylsä eikä sinulla ole sisimmässäsi mitää annettavaa. Parempi pysyä liitossa ja antaa seksiä puolisolle, muuhun sinusta ei ole.
Alkeellinen alatyylinen huitaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nyt olisi hyvä aika löytää itsensä uudelleen.
Niin. Etsikää molemmat itseänne ja toisianne. Löytäkää uusia puolia, uusia tapoja ja tehkää suunnitelmia, kertokaa toiveistanne toinen toiselle. Ei mitään hoppuilua. Tuo on ihan tavallista ja normaali vaihe. Elämää eletään. Olette myös ystäviä toisillenne.
Olen yrittänyt tuota kaikkea. Mun haaveet ja tarve elää ja kokea on suurempaa kuin hänen. Hän on tyytyväinen kun mikään ei muutu. En edes tajua miten olen ajautunut tähän tilanteeseen, että muutuin sellaiseksi mitä hän haluaa, vaikka tiesi millaisen kanssa alkoi suhteeseen.
Itse olen onnellinen sielunkumppanini (yli 30v)kanssa ja saan olla juuri sellainen kuin olen ja hän tuntee ja haluaa minut juuri tällaisena. Nautimme myös samoista asioista, matkustelusta jne.
jankuti jankuti montako avausta pitää tehdä samasta asiasta
Alue: Aihe vapaa
Olet varmaan minä. Minä olin joskus minä.