Lue keskustelun säännöt.
Nuoret aikuiset, kysykää neuvoja vanhoilta ihmisiltä!
10.06.2025 |
Uskaltakaa kysyä neuvoja niin työ- kuin muuhun elämään. Juuri ne, jotka voisi eniten auttaa, ei ole niitä jotka alkaa neuvoa pyytämättä.
Olen 60 v ja tapaan työni kautta paljon parikymppisiä nuoria. Olisi heille paljon annettavaa jos joku kysyisi joskus. Näen heidän tekevän virheitä, isompia ja pienempiä. Vaikkapa valitsevan ammatteja, joilla ei ole tulevaisuutta tai tukeutuvan manipuloivaan henkilöön. Olisin valmis mentoroimaan ja tukemaan pidemmälläkin tähtäimellä henkilöä, joka on siihen valmis. Jopa rahallisesti sitten kun henkilön vilpittömyys ja halu kehittyä on selvä.
Nuoret, meidän vanhempien elämänkokemus ja resurssit ovat tarjolla niille, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan. Valmius osoitetaan kysymällä ja olemalla kiinnostuneita. Vastineeksi ainakaan minä en halua muuta kuin kunnioitusta ja vuoropuhelua. Jonain päivänä toivon, että voin lisätä testamenttiini tällaisen lupaavan nuoren, joka tarvitsee varoja päästäkseen jonkin esteen yli.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Aina ne nuoret luulevat tietävänsä kaiken.
On kuitenkin monella alalla että pitkä kokemus tuo hiljaista tietoa, jota ei välttämättä opita kirjoista. Hyvä esimerkki aivokirurgi Hernesniemi, leikkasi vaikeita tapauksia ympäri maaailman vielä 80 vuotiaana ja opetti nuorempia kirurgeja
Ei kukaan kyseenalaista osaamista vaan iän perusteella, mutta sitä osaamista pitää sitten myös olla. En usko, että kyseinen kirurgi tyrkytti neuvojaan nuoremmilleen. Sana hänen taidoistaan levisi ja neuvoja kysyttiin. Tämä on neuvomisessa oleellista. Kannattaa odottaa, että joku ensin kysyy. Itseltään kannattaa kysyä, omaako todella sellaista osaamista, jota muut kaipaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ne nuoret luulevat tietävänsä kaiken.
On kuitenkin monella alalla että pitkä kokemus tuo hiljaista tietoa, jota ei välttämättä opita kirjoista. Hyvä esimerkki aivokirurgi Hernesniemi, leikkasi vaikeita tapauksia ympäri maaailman vielä 80 vuotiaana ja opetti nuorempia kirurgeja
Ei kukaan kyseenalaista osaamista vaan iän perusteella, mutta sitä osaamista pitää sitten myös olla. En usko, että kyseinen kirurgi tyrkytti neuvojaan nuoremmilleen. Sana hänen taidoistaan levisi ja neuvoja kysyttiin. Tämä on neuvomisessa oleellista. Kannattaa odottaa, että joku ensin kysyy. Itseltään kannattaa kysyä, omaako todella sellaista osaamista, jota muut kaipaavat.
Näin on. Jos vanhojen kirurgien parranpärinöitä ja neuvomishaluja olisi kuunneltu, tänäkään päivänä ei tehtäisi yhtään tähystysleikkausta, olisi vain isoja reikiä ja hitaita toipumisia. Keksijä ei ollut edes kirurgi.
Mun alin eläkeikäni tulee täyteen 1.8.2026. Jo tammikuussa 2023 otin töissä puheeksi, miten mun hommat aiotaan firmassa jakaa. Meillä on ollut aika tavallista, että eläkeikäiset eivät jää eläkkeelle, koska kukaan ei osaa heidän hommiaan. Sitten, kun eläkeikäinen saa lopullisesti tarpeekseen, ne kipataan jollekin. Yleensä sille, joka on jäämässä seuraavaksi eläkkeelle. Ihan järjetöntä, koska hetken päästä ollaan taas samassa tilanteessa. Joten nyt ollaan toimittu toisin ja olen voinut opettaa hommani niille, joilla on vähintään 10 vuotta eläkeikään. Tämä on mahdollistanut sen, että olen pystynyt jo pari vuotta tekemään vain 3-päiväistä työviikkoa ja jäämään kokonaan pois työelämästä jo 11 kuukautta ennenkuin alin eläkeikä tulee edes täyteen. Tuon 11 kuukauden ajalta olen sopinut, että jos jostain kumman syystä mua vielä tarvittaisiin, niin voin tulla 0-tuntisopparilla neuvomaan, miten homma tehdään. En kuitenkaan usko, että mitään sellaista tulee.
Olen it-alalla ja mulle on ollut ihan selvää siitä lähtien, kun täytin 60, että on järkevämpää nuorempien opetella kaikki uudet teknologiat ja mä sitten hoidan niitä vanhoilla teknologioilla tehtyjä juttuja sen verran kuin niille tarvitsee ylipäätään tehdä yhtään mitään. Ei ole järkevää tuhlata nuorten intoa ja energiaa johonkin "muinaisjäännöksiin". Olen työurani aikana opetellut jo lukuisia uusia teknologioita ja koska olen jo vuosia ollut "vasen jalka eläkkeellä", olisi haaskausta laittaa mua joillekin kursseille, joilla en tee enää yhtään mitään.
Vaikka mulla on jo pitkä työura tälläkin alalla ja paljon kokemusta, niin on hyvä huomioida, että meidän asiakaskuntakin nuorenee. Joka ainoa vuosi tässä on asiakkaiden päässäkin ne tutut nimet ja naamat jäneet eläkkeelle ja tilalle tullut nuorempia, joiden tavoitteet ja toimintatavat onkin sitten ihan erilaiset kuin edeltäjillään. Työelämä muuttuu, ihmiset siellä muuttuu ja me "muumiot" poistutaan kuvioista, kun meitä ei enää tarvita. Varsinkin, jos aletaan olla tavalla tai toisella kehityksen jarruna.
Tässä ap. Kiitos vastaajille, arvostan että käytät aikaasi kirjoittamiseen. Ketju paljastaa miten valtavasti on epäluuloja vanhempia ihmisiä kohtaan. Hyvin harva etsii aitoa vuoropuhelua ja tämä pätee kyllä kaikenikäisiin.
Kun puhuin resursseista, tarkoitin erityisesti sosiaalisia resursseja. Useilla ikäisilläni on vahvat ja suuret verkostot. En ole elämässä ja työssäni edes missään valta-asemassa, mutta silti verkostossani suuryritysten ja järjestöjen johtoa, eikä vain Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ap. Kiitos vastaajille, arvostan että käytät aikaasi kirjoittamiseen. Ketju paljastaa miten valtavasti on epäluuloja vanhempia ihmisiä kohtaan. Hyvin harva etsii aitoa vuoropuhelua ja tämä pätee kyllä kaikenikäisiin.
Kun puhuin resursseista, tarkoitin erityisesti sosiaalisia resursseja. Useilla ikäisilläni on vahvat ja suuret verkostot. En ole elämässä ja työssäni edes missään valta-asemassa, mutta silti verkostossani suuryritysten ja järjestöjen johtoa, eikä vain Suomesta.
Tarjoa sitten sitä vuoropuhelua, älä ala heti puhumaan neuvomisesta. Tasavertaisen suhteen kyllä voi saada aikaan hyvin eri-ikäisten kesken, kun sitä maata ymmärtää tasoittaa jo puheen tasolla. Jos on jotain oivalluksia ja ansioita, ne kyllä tulevat esiin omalla painollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap pointtisi, mutta meillä on töissä ollut tapana laittaa viimeistään 2 vuoden työskentelyn jälkeen uusimpia tulijoita just erilaisiin kansainvälisiin konferensseihin ja muihin vastaaviin tapahtumiin, joissa he itse voivat solmia kontakteja. Itsekin sellaisissa kävin aika usein, kun olin ollut vasta pari vuotta firmassa. Siis jo ennenkuin edes ostin osakkuuden.
Juuri sen virheen tein, että kysyin ja kuuntelin ajatellen että vanhemmat ihmiset tietävät nykypäivän työelämästä jotakin. Eivät tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo viittaus jonkun nuoren lisäämisestä testamenttiisi tuntuu vastenmieliseltä.
Ikään kuin yrittäisit ostaa jonkun nuoren neuvontavaltasi alle.
Jos sinulla on halu auttaa, löytyy vapaaehtoistyötä ja järjestöjä, joihin voit kanavoida toimintasi.
Jokainen saa testamentata kenelle haluaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ne nuoret luulevat tietävänsä kaiken.
On kuitenkin monella alalla että pitkä kokemus tuo hiljaista tietoa, jota ei välttämättä opita kirjoista. Hyvä esimerkki aivokirurgi Hernesniemi, leikkasi vaikeita tapauksia ympäri maaailman vielä 80 vuotiaana ja opetti nuorempia kirurgeja
Ei kukaan kyseenalaista osaamista vaan iän perusteella, mutta sitä osaamista pitää sitten myös olla. En usko, että kyseinen kirurgi tyrkytti neuvojaan nuoremmilleen. Sana hänen taidoistaan levisi ja neuvoja kysyttiin. Tämä on neuvomisessa oleellista. Kannattaa odottaa, että joku ensin kysyy. Itseltään kannattaa kysyä, omaako todella sellaista osaamista, jota muut kaipaavat.
Varmasti " tyrkytti" lääketieteen korkeakoulun opettajana aikoinaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Ymmärrän ap pointtisi, mutta meillä on töissä ollut tapana laittaa viimeistään 2 vuoden työskentelyn jälkeen uusimpia tulijoita just erilaisiin kansainvälisiin konferensseihin ja muihin vastaaviin tapahtumiin, joissa he itse voivat solmia kontakteja. Itsekin sellaisissa kävin aika usein, kun olin ollut vasta pari vuotta firmassa. Siis jo ennenkuin edes ostin osakkuuden.
Ne, jotka eniten mentorointia tarvitsee eivät yleensä ole uraputki-ihmisiä. Ja tosiaan, eihän tässä ole mitään toisensa poissulkevaa. Voi mennä konferensseihin ja kuunnella vanhemman polven tekijöitä, jotka ovat lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ap. Kiitos vastaajille, arvostan että käytät aikaasi kirjoittamiseen. Ketju paljastaa miten valtavasti on epäluuloja vanhempia ihmisiä kohtaan. Hyvin harva etsii aitoa vuoropuhelua ja tämä pätee kyllä kaikenikäisiin.
Kun puhuin resursseista, tarkoitin erityisesti sosiaalisia resursseja. Useilla ikäisilläni on vahvat ja suuret verkostot. En ole elämässä ja työssäni edes missään valta-asemassa, mutta silti verkostossani suuryritysten ja järjestöjen johtoa, eikä vain Suomesta.
Tarjoa sitten sitä vuoropuhelua, älä ala heti puhumaan neuvomisesta. Tasavertaisen suhteen kyllä voi saada aikaan hyvin eri-ikäisten kesken, kun sitä maata ymmärtää tasoittaa jo puheen tasolla. Jos on jotain oivalluksia ja ansioita, ne kyllä tulevat esiin omalla painollaan.
En oleta löytäväni aitoa vuoropuhelua anonyymiltä nettipalstalta. Se tapahtuu vain livenä minulle. Kirjoitin aloituksen vain siksi, että ehkä muutama ihminen ottaa neuvoni (joka ei ole kirosanaan verrattava termi kaikille) onkeensa jossain haastavassa tilanteessa ja katsoo uuteen suuntaan. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Ymmärrän ap pointtisi, mutta meillä on töissä ollut tapana laittaa viimeistään 2 vuoden työskentelyn jälkeen uusimpia tulijoita just erilaisiin kansainvälisiin konferensseihin ja muihin vastaaviin tapahtumiin, joissa he itse voivat solmia kontakteja. Itsekin sellaisissa kävin aika usein, kun olin ollut vasta pari vuotta firmassa. Siis jo ennenkuin edes ostin osakkuuden.
Ne, jotka eniten mentorointia tarvitsee eivät yleensä ole uraputki-ihmisiä. Ja tosiaan, eihän tässä ole mitään toisensa poissulkevaa. Voi mennä konferensseihin ja kuunnella vanhemman polven tekijöitä, jotka ovat lähellä.
Totta. Itse en ole mitään erityistä perehdytystä tarvinnut enää vuosiin. Riittää, kun kerrotaan mistä kaikki löytyy ja mihin on jääty, niin jatkan siitä.
Ei kukaan halua tuntea olevansa hyödytön. Ei nuorten silti tarvitse olla vanhempien ihmisten mentoroitavana. Maailma muuttuu. Minkä ohjeet antaisit siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Ymmärrän ap pointtisi, mutta meillä on töissä ollut tapana laittaa viimeistään 2 vuoden työskentelyn jälkeen uusimpia tulijoita just erilaisiin kansainvälisiin konferensseihin ja muihin vastaaviin tapahtumiin, joissa he itse voivat solmia kontakteja. Itsekin sellaisissa kävin aika usein, kun olin ollut vasta pari vuotta firmassa. Siis jo ennenkuin edes ostin osakkuuden.
Ne, jotka eniten mentorointia tarvitsee eivät yleensä ole uraputki-ihmisiä. Ja tosiaan, eihän tässä ole mitään toisensa poissulkevaa. Voi mennä konferensseihin ja kuunnella vanhemman polven tekijöitä, jotka ovat lähellä.
Ap kertoi, että hänellä on kontakteja sinne ja tänne, jopa suuryritysten johtajiin sekä Suomessa että ulkomailla. Mihin sellainen, joka ei ole uraputki-ihminen, tarvitsisi näitä ap:n kontakteja?
Vierailija kirjoitti:
Tuo viittaus jonkun nuoren lisäämisestä testamenttiisi tuntuu vastenmieliseltä.
Ikään kuin yrittäisit ostaa jonkun nuoren neuvontavaltasi alle.
Jos sinulla on halu auttaa, löytyy vapaaehtoistyötä ja järjestöjä, joihin voit kanavoida toimintasi.
Aika kumma perusoletus, että tarkoitus on manipuloida. Toisia manipuloiville ihmisille tai pahan manipuloinnin kohteeksi joutuneille tulee mieleen tällainen heti ensin. Ikävä heille elää epäluuloisena aina. Karua ja surullista.
Aika harvoin testamentin tekijät kertoo asiasta etukäteen saajalle, joka ei ole sukua. Omassa testamentissa (en ole rikas) on mukana ihminen, jolle asia tulee täytenä yllätyksenä. Eikä kyseessä ole raha, vaan tavara, jonka tiedän olevan merkityksellinen juuri hänelle. Jollekin taas se raha voi olla iso juttu, jolla voi vaikka saattaa opinnot päätökseen tai tarjota nuorelle kalliin harrastuksen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan halua tuntea olevansa hyödytön. Ei nuorten silti tarvitse olla vanhempien ihmisten mentoroitavana. Maailma muuttuu. Minkä ohjeet antaisit siihen?
Ei kai tässä kukaan ole väkipakolla ketään mentoroimassa. Jos haluaa ottaa kaiken elämänopin vaikka somesta niin ei sitä kukaan estä. Ihmisen perustarpeet ei muutu, vaikka maailma muuttuu. Jos ihmisellä ei ole luonteenlujuutta, arvoja ja moraalia, on hän hukassa kaikkina aikoina ja kaikissa maailmantilanteissa. Moni hukassa oleva saattaa toki näyttää voittajalta, jonkin aikaa. Katsokaa nyt vaikka maailman rikkainta miestä, joka on pihalla elämästä kuin lumiukko.
Vierailija kirjoitti:
Maailma muuttuu niin nopeasti. Se, mikä päti viisi vuotta sitten vaikka opiskelussa, työelämässä, asuntomarkkinoilla ei päde enää.
Myös ihmiset ovat erilaisia ja tavat hoitaa ihmissuhteita ovat muuttuneet.
Harva nuori haluaa tulla neuvotuksi. Lähinnä iäkkäitten sukulaisten neuvot tuntuu kiusallisilta.
Parhaat neuvot nuoret saa toisiltaan ja vaikka koulujen oppilaanohjaajilta ja harrastusten vetäjiltä.
Juuri näin.
Saat kuulla että aina tekevälle töitä löytyy, katso vaikka metsään!
Töihin pääsee, kun marssii reippaasti kysymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan halua tuntea olevansa hyödytön. Ei nuorten silti tarvitse olla vanhempien ihmisten mentoroitavana. Maailma muuttuu. Minkä ohjeet antaisit siihen?
Ei kai tässä kukaan ole väkipakolla ketään mentoroimassa. Jos haluaa ottaa kaiken elämänopin vaikka somesta niin ei sitä kukaan estä. Ihmisen perustarpeet ei muutu, vaikka maailma muuttuu. Jos ihmisellä ei ole luonteenlujuutta, arvoja ja moraalia, on hän hukassa kaikkina aikoina ja kaikissa maailmantilanteissa. Moni hukassa oleva saattaa toki näyttää voittajalta, jonkin aikaa. Katsokaa nyt vaikka maailman rikkainta miestä, joka on pihalla elämästä kuin lumiukko.
Mutta onko maailman rikkain mies sitten onneton? Onko hänellä puutetta jostain? Tai no sinne Marsiin hän ei ole vielä päässyt käymään.
Mä olen edelleen sitä mieltä, että meidän kuuskymppisen ei nyt ihan välttämättä tarvitsisi kuvitella tietävänsä, millaisia asioita jonkun parikymppisen pitäisi - varsinkaan omalta alaltaan - tietää ja osata, mistä olisi hyötyä sitten 10-20 vuoden päästäkin. Ja vieläkin pidempään. Toki on olemassa ikuisia Pelle Pelottomia, jotka ovat aikaansa edellä ja innovoivat ja kehittävät kaikkea uutta ennenkuin muut ehtivät edes kissaa sanoa, mutta heitä on kuitenkin aika harvassa. Myös tapa tehdä työtä muuttuu. Teki jo aimoharppauksen pandemia-aikana, kun noin miljoona suomalaista siirtyi etätöihin. Osa palasi takaisin toimistolle, osa ei enää. Tekoälykin tulee muuttamaan paljon ja jos nyt jotain haluaisin vinkata nuorille, niin valitsipa minkä tahansa alan, niin tekoälyn mahdollisuuksiin (ja myös uhkiin) kannattaa perehtyä. Itse en ole siihen perehtynyt kuin yleisellä tasolla eikä mun tarvitsekaan, koska työelämäni on jo loppumetreillä ja meillä nuoremmat jo käyttää tekoälyä työssäänkin. Ihan ilman kenenkään mentorointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo viittaus jonkun nuoren lisäämisestä testamenttiisi tuntuu vastenmieliseltä.
Ikään kuin yrittäisit ostaa jonkun nuoren neuvontavaltasi alle.
Jos sinulla on halu auttaa, löytyy vapaaehtoistyötä ja järjestöjä, joihin voit kanavoida toimintasi.
Jokainen saa testamentata kenelle haluaa
Tietenkin saa. Mutta kuulostaa melko omituiselta, että haluaa antaa osan perinnöstä jollekin nuorelle. Kuusikymppisellä voi olla elinikää jopa 40 vuotta, joten se nuorikin on siinä vaiheessa kuusikymppinen.
Miten tämä eroaa siitä, että niinhän ne vanhatkin luulee? Mitä jos lähdettäisiin vaikka siitä, että molemmat tietää jostain paremmin kuin toinen. Näiden yhdistelmällä voisi päästä aika optimaaliseen lopputulemaan.