Mielipiteitä: onko väärin mennä treffeille toisen miehen kans jos on vuosia pyytänyt omaa miestä viemään treffeille eikä ole vienyt?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on parisuhdetta 27 vuotta ja koko tuon ajan ollaan pidetty romantiikka yllä. Jos joskus on vähänkään ylimääräistä aikaa tai rahaa, kumpikin alkaa aina miettimään, miten voisi toista huomioida ja ilahduttaa. Jos joskus on ollut rankkoja aikoja (sairauksia, lasten ensimmäiset vuodet, iäkkäiden vanhempien saattohoidot ja kuolemat) niin silloinhan tämä jää vähemmälle, mutta vahinko otetaan aina takaisin korkojen kera heti kun mahdollista. 

Mies kuvailee, miten on tympäännyttävää kuunnella miesten saunailloissa, miten on vaimon kanssa arkista ja etäistä, eikä seksiäkään aikoihin. Silti eivät mitään tee asian eteen, ihmettelevät ja valittavat vain! 

Tämä! Mikä siinä on ettei mitään jakseta tehdä? Ei siis oikeasti mitään sen eteen että juttu toimisi? Oletetaan että kaikki tulee valmiina? Tää on ihan käsittämätöntä että ihmiset eivät ymmärrä yksinkertaisia syy-seuraussuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin exälleni 5 vuotta, että haluan edes kerran vuodessa olla yön jossain muualla kuin kotona. Siis "lomalla", vaikka yksi yö jossain hotellissa. Minä maksan. Ei sopinut.

Ei myöskään koskaan käyty esim. syömässä, kahvilla, elokuvissa, ylipäätään missään.

Kavereidensa kanssa mies pörräsi 3 kertaa viikossa tuntikausia ties missä.

Erottiin tämän takia pitkästä liitosta viime äitienpäivänä.

Mies näytti  hämmästyneeltä, kun ihan oikeasti pakkasin tavarani ja lähdin.

Ei se loma niinkään vaan se, ettei millään sanomallani ollut mitään väliä.

 

Mulla oli ihan samanlainen mies. Hän ihan tosissaan ihmetteli, miksi meidän pitäisi viettää yhdessä kotona leffailtaa, käydä syömässä tai kävelyllä kun mehän ollaan jo avoliitossa. Nuo em. asiat kuuluvat hänen mielestään tutustumisvaiheeseen ja sitten kun asutaan yhdessä, eletään molemmat omaa elämää.

No mikset vaan heitä ukkoa ulos jos et saa häneltä sitä mitä haluat?

Olen ymmärtänyt, että aika usein se on sellaista, että parisuhteessa nainen on se aktiivisempi osapuoli tekemisten keksimisessä. Joidenkin mielestä on ilmeisesti ihan hirveää, jos mies ei järjestä jotain ohjelmaa. Mikä siinäkin on? Onko teillä joku tarve tulla hemmotelluiksi miehen toimesta vai mistä on kyse? Eli samaa fiilistä ette saa siitä, jos itse olette aloitteellisia ja varaatte sen ravintolaillan?

Meillä mies on just tällainen, joka uppoutuu enemmän omiin tekemisiinsä, mutta lähtee kyllä innolla kanssani ravintolaan, teatteriin, konsertteihin ja joka paikkaan. Mies tietää, että seuraan aktiivisesti kulttuuritarjontaa ja esim. uusien ravintoloiden avaamista. Keskustellaan ensin että mennäänkö sinnejasinne ja sitten minä hoidan varaukset. Kulut pistetään aina puoliksi taloustililtä. Meillä ei ole mitään tällaista "hemmottelepa sinä nyt minua" -vaadetta, vaan mennään yhdessä viihtymään. Kummallista kuulla, että jotkut eroavatkin tällaisen takia. Ei minua haittaa ollenkaan toimia kotona primus motorina näiden asioiden osalta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ymmärtänyt, että aika usein se on sellaista, että parisuhteessa nainen on se aktiivisempi osapuoli tekemisten keksimisessä. Joidenkin mielestä on ilmeisesti ihan hirveää, jos mies ei järjestä jotain ohjelmaa. Mikä siinäkin on? Onko teillä joku tarve tulla hemmotelluiksi miehen toimesta vai mistä on kyse? Eli samaa fiilistä ette saa siitä, jos itse olette aloitteellisia ja varaatte sen ravintolaillan?

Meillä mies on just tällainen, joka uppoutuu enemmän omiin tekemisiinsä, mutta lähtee kyllä innolla kanssani ravintolaan, teatteriin, konsertteihin ja joka paikkaan. Mies tietää, että seuraan aktiivisesti kulttuuritarjontaa ja esim. uusien ravintoloiden avaamista. Keskustellaan ensin että mennäänkö sinnejasinne ja sitten minä hoidan varaukset. Kulut pistetään aina puoliksi taloustililtä. Meillä ei ole mitään tällaista "hemmottelepa sinä nyt minua" -vaadetta, vaan mennään yhdessä viihtymään. Kummallista kuulla, että jotkut eroava

Ehkä olet se miehekkäämpi osapuoli teidän suhteesta ja mies tykkää olla hemmoteltavana. Sehän menee hyvin jos molemmat tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ymmärtänyt, että aika usein se on sellaista, että parisuhteessa nainen on se aktiivisempi osapuoli tekemisten keksimisessä. Joidenkin mielestä on ilmeisesti ihan hirveää, jos mies ei järjestä jotain ohjelmaa. Mikä siinäkin on? Onko teillä joku tarve tulla hemmotelluiksi miehen toimesta vai mistä on kyse? Eli samaa fiilistä ette saa siitä, jos itse olette aloitteellisia ja varaatte sen ravintolaillan?

Meillä mies on just tällainen, joka uppoutuu enemmän omiin tekemisiinsä, mutta lähtee kyllä innolla kanssani ravintolaan, teatteriin, konsertteihin ja joka paikkaan. Mies tietää, että seuraan aktiivisesti kulttuuritarjontaa ja esim. uusien ravintoloiden avaamista. Keskustellaan ensin että mennäänkö sinnejasinne ja sitten minä hoidan varaukset. Kulut pistetään aina puoliksi taloustililtä. Meillä ei ole mitään tällaista "hemmottelepa sinä nyt minua" -vaadetta, vaan mennään yhdessä viihtymään. Kummallista kuulla, että jotkut eroava

No et välttämättä olisi niin innokas primus motor, jos miehesi ei lähtisi mielellään järjestämiisi rientoihin. Voisi alkaa kyllästyttämään aina vaan pyydellä toista mukaan, ja jos lähtisikin, lähtisi vastahakoisesti ja naama nurinpäin. Silloin saattaisi alkaa toivomaan, että saisipa joskus itse "tulla valmiiseen pöytään", ja että olisipa elämässä joku jonka kanssa jakaa samat toiveet.

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut eron puheeksi, mutta mies ilmoittanut että ei ehdottomasti halua erota. Mutta silti ei ole valmis viemään minua kerran ravintolaan syömään. T. Ap

Kerropa miten se keskustelu on mennyt ihan konkreettisesti?

Tottakai ap:ssa vika. Miehessä ei mitään.

Kuulostaa siltä, että pian taas tavallinen rehti suomalainen mies kokee eron, joka tulee ihan puskista. Vain koska ei satu olemaan 2m pitkä laatikkoleukakirurgi.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vie sä se sun mies treffeille 😃

Olen vienytkin, järjestänyt lomamatkoja, ollut aktiivinen parisuhteeseen liittyvissä asioissa. Huomatakseni vain että toinen pitää itsestäänselvyytenä enkä oikein saa samaa panostusta takaisin. Ei enää huvita. Olen sanonut että kaipaan huomiota esim treffejä, mutta mies ei saa aikaiseksi. Aina löytyy tekosyyt ja selitykset miksei tällainen onnistu. Joten onko väärin että menen treffeille toisen miehen kanssa? Tiedän että olen kivaa seuraa ja ikäiseksi hyvännäköinen, joten varmasti minut kehtaa viedä treffeille, ei siitä ole kysymys. T. Ap

Ja mitä se toinen mies saa? Viedä varatun treffeille? Mene vaikka tyttö

Niinhän ne kaikki "hyvät" keskustelijat väittää, monia väitteitä olen kuullut, harvassa on ne keskustelijat. Suurimmalla osalla on kaikki todellinen sanottava loppu ennen kun ensimmäinen kahvikuppi on tyhjä. Länkytystä sitten riittää senkin edestä

Niinhän ne kaikki "hyvät" keskustelijat väittää, monia väitteitä olen kuullut, harvassa on ne keskustelijat. Suurimmalla osalla on kaikki todellinen sanottava loppu ennen kun ensimmäinen kahvikuppi on tyhjä. Länkytystä sitten riittää senkin edestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin exälleni 5 vuotta, että haluan edes kerran vuodessa olla yön jossain muualla kuin kotona. Siis "lomalla", vaikka yksi yö jossain hotellissa. Minä maksan. Ei sopinut.

Ei myöskään koskaan käyty esim. syömässä, kahvilla, elokuvissa, ylipäätään missään.

Kavereidensa kanssa mies pörräsi 3 kertaa viikossa tuntikausia ties missä.

Erottiin tämän takia pitkästä liitosta viime äitienpäivänä.

Mies näytti  hämmästyneeltä, kun ihan oikeasti pakkasin tavarani ja lähdin.

Ei se loma niinkään vaan se, ettei millään sanomallani ollut mitään väliä.

 

Mulla oli ihan samanlainen mies. Hän ihan tosissaan ihmetteli, miksi meidän pitäisi viettää yhdessä kotona leffailtaa, käydä syömässä tai kävelyllä kun mehän ollaan jo avoliitossa. Nuo em. asiat kuuluvat hänen mielestään tutustumisvaiheeseen ja s

Valitettava fakta on se että osa miehistä ei oikeastaan edes pidä naisista saati siitä naisesta jonka kanssa on naimisissa. Kaverit ovat paljon parempaa seuraa. Vaimo tarvitaan vain seksiin.

Onneksi olen itse löytänyt miehen jolle olen muun lisäksi myös se paras ystävä. Hän ihan oikeasti haluaa viettää aikaa minun kanssani ja häntä kiinnostaa mitä minä ajattelen ja miltä minusta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut eron puheeksi, mutta mies ilmoittanut että ei ehdottomasti halua erota. Mutta silti ei ole valmis viemään minua kerran ravintolaan syömään. T. Ap

Kerropa miten se keskustelu on mennyt ihan konkreettisesti?

Joo ja ole sitten myös rehellinen, se oma osuutesi eteenkin, muistele tarkkaan joka sana minkä sanoit. Naisilla onpääasiassa hyvin valikoiva muisti kun kertovat että miten keskustelu heidän mielestään meni. 

" Eli samaa fiilistä ette saa siitä, jos itse olette aloitteellisia ja varaatte sen ravintolaillan?"

No eihän se nyt ole sama asia jos aina saa olla se aloitteellinen. Kyllä siinä väkisinkin tulee jossain vaiheessa tunne että toinen ei ole niin kiinnostunut.

Ajattele vaikka ystävyyssuhdetta jossa sinä olet aina se joka ehdottaa tapaamista ja se toinen ei ikinä. Tai ihmistä joka kyllä juttele sinulle kun sinä pidät keskustelua yllä mutta ei ikinä kysy itse sinulta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut eron puheeksi, mutta mies ilmoittanut että ei ehdottomasti halua erota. Mutta silti ei ole valmis viemään minua kerran ravintolaan syömään. T. Ap

Voithan sinä erota ja lähteä, tiedät sen itsekin. Taitaa lompakko pidätellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut eron puheeksi, mutta mies ilmoittanut että ei ehdottomasti halua erota. Mutta silti ei ole valmis viemään minua kerran ravintolaan syömään. T. Ap

Kerropa miten se keskustelu on mennyt ihan konkreettisesti?

Joo ja ole sitten myös rehellinen, se oma osuutesi eteenkin, muistele tarkkaan joka sana minkä sanoit. Naisilla onpääasiassa hyvin valikoiva muisti kun kertovat että miten keskustelu heidän mielestään meni. 

Ei tämä ole mikään tieteellinen tutkimus jossa pitää perin juurin selvittää kuka on oikeassa. Parisuhteessa on oleellista se miltä ihmisistä tuntuu. Jos tästä vaimosta tuntuu että mies ei välitä hänestä niin se on se tunne joka ratkaisee onko parisuhde onnellinen. Ei se onko keskustelussa nyt varmasti käytetty oikeita sanamuotoja.

Jos mies haluaa että nainen on onnellinen niin silloin pitää käyttäytyä niin että naisesta niin tuntuu. Ei se sen kummempaa ole.

Ei tämä ole mikään tieteellinen tutkimus jossa pitää perin juurin selvittää kuka on oikeassa. Parisuhteessa on oleellista se miltä ihmisistä tuntuu. Jos tästä vaimosta tuntuu että mies ei välitä hänestä niin se on se tunne joka ratkaisee onko parisuhde onnellinen. Ei se onko keskustelussa nyt varmasti käytetty oikeita sanamuotoja.



Jos mies haluaa että nainen on onnellinen niin silloin pitää käyttäytyä niin että naisesta niin tuntuu. Ei se sen kummempaa ole.

Vastaus: tuollaiset ihmiset ovat mielikuviensa vankeja, se nimen omaan pitäisi sivuuttaa, miltä tuntuu ja keskittyä faktoihin. Se tunne on kuin maalaus jonka piirrät toisen eteen, on aivan sama mitä toinen ajattelee tai tekee maalauksen takana, olet jo päättänyt miltä maalaus näyttää. Yksi yleisimpiä ja karmeimpia virheitä mitä naiset suhteessa tekevät

Joku sanoi, että ei ole vaikeuksia saada huomiota parisuhteissa jos näyttää Megan Foxilta. Ei se mene aina niinkään... Eksä itsekin totesi ettei varmaan huomioi välillä tarpeeksi, mutta enempään hän ei vaan pysty. Säännöllisin väliajoin toki haukkui minua liian vaativaksi, kun vaikka toivoin, että vierekkäin katsottaisiin leffaa joskus sohvalla tai osoittaisi ylipäätään jotenkin tykkäävänsä. Oma mies oli jäinen, mutta joka kerta kun kävin ulkona, tuli miehiä ja naisia jutulle seurasta riippumatta, joskus kauppajonossakin pyrki vieras mies jutulle ja kehui kauniiksi, siis en ilmeisesti ollut ihan susiruma. Jatkuvia pakkeja jaellessa joskus alkoi aivan oikeasti kypsyttää, että miksi ihmeessä menen tästä jälleen vain uskollisena kotiini kylmään sänkyyn odottamaan ei-mitään?

Erosin onneksi eikä tarvinnut pettää. Ja nykyinen tekee edelleen selväksi, että olen hänelle ihanin ihan yhtä paljon kuin hän on minulle. Jos toinen osapuoli sanoutuu selvästi irti kaikesta suhteen hoitamisesta, ero on ratkaisu. 

Naiset aina odottavat, että miehet tekevät heidät onnelliseksi. Tehkää itse itsenne ensin onnelliseksi. Sitten vasta olette valmiita parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän ne kaikki "hyvät" keskustelijat väittää, monia väitteitä olen kuullut, harvassa on ne keskustelijat. Suurimmalla osalla on kaikki todellinen sanottava loppu ennen kun ensimmäinen kahvikuppi on tyhjä. Länkytystä sitten riittää senkin edestä. 

Tämä on totta. Olen naisena vasta viime aikoina (lähestyttyäni 50v) päätynyt erilaisiin naisporukoihin. Siellä kerrotaan kummin kaimankin sairaudet ja ties mitä epäkiinnostavaa. Minäminäminä. En ymmärrä, miksi jotkut jaksavat puhua jatkuvasti itsestään!