Muistisairas vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini soitteli minulle aamuyöstä milloin mistäkin asiasta, yleensä näki tuntemattomia ihmisiä sohvallaan istumassa, siis aika pelottavia asioita kenelle vaan. Vastasin aina hänen puheluihinsa ja sanoin, ettei siellä ketään ole. Äitini sanoi, että mistä sinä voit tietää, kun et ole täällä. Yleensä sanoin, että anna puhelin siellä olevalle tuntemattomalle ihmiselle ja tilanne laukesi siihen. Kerran puhelimeen tulikin joku mies! Äitini oli käynyt herättämässä naapurinsa, joka oli enemmän kuin raivona yöllisestä herätyksestä.

Mun äiti jossain vaiheessa soitti yöllä että on kauppakeskuksessa eikä osaa kotiin, kysyin mistä puhelimesta soitat, sanoi omasta, sanoin no sittenhän olet kotona , mene sänkyyn nukkumaan.

Tämä ei toimi kännykkäaikakautena. 

Ei kannata. Anna muistaa miten hän itse haluaa. Ja kun hän alkaa tarpeeksi hankalaksi sairautensa kanssa, vie hänet erämaahan ja jätä sinne. Kaikki voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

 

Tule kertomaan lisää rakkaudella ja ymmärryksellä suhtautumisesta, kun vanhempi on silpunnut sinun kalliin lempivaatteesi. Mistä ihmeestä saikin sen käsiinsä? Tai silloin kun sinun vieraaksi tulee joku erityinen ihminen, ja juuri silloin vanhempasi keksii esiintyä alastomana ja on levitellyt eritteitään sinne ja tänne.

Kait olet ymmärtänyt, että raha ei ole tärkein? Kyllä tuossa tilanteessa ja jo ennemminkin, olisi sinun täytynyt lyödä hanskat tiskiin ja jättää hoitamatta. Minä en suostu kotiini ottamaan ulosteella sotkevaa tai omaisuutta rikkovaa muistissirasta vaikka olisi läheinen. Omanarvontunto, pitäisi mennä sen muistisairaan edelle. Täytyy muistaa, että on eritasoisia muistisairauksia ja jokainen on yksilö. Se mitä joku toinen tekee ei välttämättä toinen tee. Kaikkiin muistisairauksiin esim. tuo estottomuus ei liity.

t. 30 vuotta alalla ollut 

Kaiken muun ehkä vielä jotenkin voisi sietää ja ymmärtääkin, mutta siinä menee raja että muistisairas alkaa inttämään vastaan, vänkää kaikesta ja soittaa suutaan sekä jopa v:ttuilee.

Läheiset menee suunnilleen solmuun jotta asiat toimisi ja joustaa kaikessa ja sitten se sairastatunut ei saaatana osaa olla kiitollinen mistään mitä hänene eteensä ihan jokainen tekee eikä edes yritä olla yhteistyökykyinen.

Ja ihan turha tulla kenenkään alalla olleen lässyttämään kuinka tämä sairaus on syypää. Vitut on ja vaikka olisikin niin aivan sama.

Ei sairaus ei mitenkään ole syypää siihen että sinä menet solmuun. Ei tarvitse intää kunhan osaat sanoa Ei.

Kotiinhan ne jätetään mätänemää. Ihana entinen ja uusi hallitus. Vanhukset haluaa olla kotona - joo kun niiden järki ei sano mitään järkevää. Oletko syönyt-joo, kaikkeen tulee vastaus joo. Mitään ei ole tehty. Aggressiivisuus on sitten ihanaa, te paskapää tyhmät akat ette tajua yhtään mitään, häipykää mun kämpästä (ei ole hänensä). Haisee kuin mikä, ei ota lääkkeitä, syö joskus kun haluaa (ei tarjottaessa). Järkyttävää. Mutta asiantuntijat sanoo, että koti on paras paikka ja se haluaa olla siellä. Voi helvatan kuustoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

Vanhus ei välttämättä kerro yhä uudelleen jotain herttaisia tarinoita, vaan outoja harhaluuloja yhä uudelleen ja uudelleen. Niiden kuuntelu sairastuttaa lopulta ympäristönsäkin. 

 

Saati että olisi muutenkaan mikään herttainen ja hyväntuulinen höpsö. Oma kokemus on, että muistisairas on tuon vastaanvänkääjän lisäksi vittumainen suunsoittaja joka vaan ärisee kaikille läheisilleen kun ei murjota mykkänä. Saattaa olla jopa fyysisestikin väkivaltainen, mutta henkisesti ainakin eli on hyvin häijy ja paha suustaan ja kaikin mahdollisin tavoin hankala kuin uhmisikäinen taapero, teini ja vaihtarimörkö olisi yhdessä paketissa potenssiin sata. Tässä ei ole eroa oli sairastunut sitten ollut terveenä mukava vaiko vähemmän mukava ihminen. Samanlaiseksi ihmisperseeksi ne muuttuu.

Ja sitten tällaista pitäisi jaksaa auttaa ja neuvoa päivästä toiseen ja olla ymmärtäväinen?! Hoivakotiinkaan eivät (vielä) tuollaista huoli koska kyllähän se kotonakin pärjää. Lisäksi kun nämä tuppaa osaamaan tietyn vieraskoreuden vielä siinäkin vaiheessa kun kaikki muu osaaminen on kadonnut eli lääkärille ja kotihoidolle saavat annetuksi tosi pitkään todellista paremman kuvan voinnistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

 

Tule kertomaan lisää rakkaudella ja ymmärryksellä suhtautumisesta, kun vanhempi on silpunnut sinun kalliin lempivaatteesi. Mistä ihmeestä saikin sen käsiinsä? Tai silloin kun sinun vieraaksi tulee joku erityinen ihminen, ja juuri silloin vanhempasi keksii esiintyä alastomana ja on levitellyt eritteitään sinne ja tänne.

Kait olet ymmärtänyt, että raha ei ole tärkein? Kyllä tuossa tilanteessa ja jo ennemminkin, olisi sinun täytynyt lyödä hanskat tiskiin

Minähän löin hanskat tiskiin! Hoitopaikassa pyydettiin henkilökuntaa toimimaan heidän itse kirjoittamansa palvelusuunnitelman mukaan. Siellä tulkittiin meidät liian vaativiksi, kun "teillä on niin huono omatunto kun olette joutuneet luovuttamaan omaisen hoitoon", lääkärin sanoin. Joutuneet luovuttamaan ?!? Väkisin me hänet sinne työnsimme, aiemmin mainituilla keinoilla eli ei enää haettu kotiin, kun saatiin intervallipaikka.

Tasan tarkkaan ymmärsin senkin, että raha ei ole tärkein. Enhän minä muuten olisi ollut niin pitkään omaishoitajana pienellä korvauksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini soitteli minulle aamuyöstä milloin mistäkin asiasta, yleensä näki tuntemattomia ihmisiä sohvallaan istumassa, siis aika pelottavia asioita kenelle vaan. Vastasin aina hänen puheluihinsa ja sanoin, ettei siellä ketään ole. Äitini sanoi, että mistä sinä voit tietää, kun et ole täällä. Yleensä sanoin, että anna puhelin siellä olevalle tuntemattomalle ihmiselle ja tilanne laukesi siihen. Kerran puhelimeen tulikin joku mies! Äitini oli käynyt herättämässä naapurinsa, joka oli enemmän kuin raivona yöllisestä herätyksestä.

Mun äiti jossain vaiheessa soitti yöllä että on kauppakeskuksessa eikä osaa kotiin, kysyin mistä puhelimesta soitat, sanoi omasta, sanoin no sittenhän olet kotona , mene sänkyyn nukkumaan.

Tämä ei toimi kännykkäaikakautena. 

Hänellä  on lankamallinen puhelin jossa sim kortti. 

Miksi sen vanhuksen pitäisi syödä jos hän ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Ei sairaus ei mitenkään ole syypää siihen että sinä menet solmuun. Ei tarvitse intää kunhan osaat sanoa Ei.

Jos vähänkään dementiasta ymmärrät, tiedät sen olevan ongelma nimenomaan läheisillä. Ei sairas itse edes ymmärrä olevansa sairas, vielä vähemmän ymmärtää olevansa väärässä. Ein sanominen menee inttämiseksi, mutta ihan aina ei ole mahdollisuutta myönnellä vaan joskus on vaan pakko kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Kotiinhan ne jätetään mätänemää. Ihana entinen ja uusi hallitus. Vanhukset haluaa olla kotona - joo kun niiden järki ei sano mitään järkevää. Oletko syönyt-joo, kaikkeen tulee vastaus joo. Mitään ei ole tehty. Aggressiivisuus on sitten ihanaa, te paskapää tyhmät akat ette tajua yhtään mitään, häipykää mun kämpästä (ei ole hänensä). Haisee kuin mikä, ei ota lääkkeitä, syö joskus kun haluaa (ei tarjottaessa). Järkyttävää. Mutta asiantuntijat sanoo, että koti on paras paikka ja se haluaa olla siellä. Voi helvatan kuustoista.

Jep. Mitään muutosta ei ole tapahtunut (ei parempaan ei huonompaan) ainakaan viimeiseen 10 vuoteen vanhustenhoidon suhteen eikä siinä miten vanhuksiin ja näiden tarvitsenmaan hoitoon jne suhtaudutaan. Kovasti kyllä lupaillaan kaikenlaista, mutta todellisuudessa ei mikään muutu oli hallituksessa mitkä vaan puolueet.

Tuon kyllä ymmärrän nykyiseltä hallitukselta, että ne oikeasti kotonaan pärjäävät joille riittää se että joku vähän katsoo perään on hoidettavissa / valvottavissa etänäkin eli ei sellaiseen kannata resursseja tuhlata yhtään. Ei, vaikka se tietenkin olisi kotihoidollekin sitä mieluisinta työtä että vanhus ei tarvitse (vielä) varsinaisesti mitään kotihoidon palveluita, mutta käydään silti katsomassa. Samaan aikaan sitten on näitä joita omaiset joutuu hoitamaan käytännössä 24/7 mutta kotihoidolla ei ole tarjota muuta kuin apua lääkkeiden kanssa. Tuollainen on just sitä turhuutta mihin ammattilaisten aika saadaan kätsästi hyvinvointialueilla kulutettua ja sitten ei tietenkään mitkään resurssit voikaan riittää. Sitä apua tarvittaisiin nimenomaan suihkussa käyttämisessä, vessakäynneissä ja ihan vaikka siihen että joku jumppari tulisi kotiin siksi aikaa liikuttamaan sitä muistisairasta että se omainen pääsisi vaikka lenkille tai kauppaan. Saisi vetää hetken henkeä ja olla ilman sitä vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sairaus ei mitenkään ole syypää siihen että sinä menet solmuun. Ei tarvitse intää kunhan osaat sanoa Ei.

Jos vähänkään dementiasta ymmärrät, tiedät sen olevan ongelma nimenomaan läheisillä. Ei sairas itse edes ymmärrä olevansa sairas, vielä vähemmän ymmärtää olevansa väärässä. Ein sanominen menee inttämiseksi, mutta ihan aina ei ole mahdollisuutta myönnellä vaan joskus on vaan pakko kieltää.

Nimenomaan sitä kieltämistähän se enimmäkseen onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

Vanhus ei välttämättä kerro yhä uudelleen jotain herttaisia tarinoita, vaan outoja harhaluuloja yhä uudelleen ja uudelleen. Niiden kuuntelu sairastuttaa lopulta ympäristönsäkin. 

 

Ja sen huomaa hyvin tuosta yhdestä joka mainostaa hoitaneensa muistisairaita 30 vuotta. Ei todellakaan ole reaalimaailmassa.

Mene ja tee sitä työtä reaalimaailmassa 30 vuotta. Yksikään päivä tai he

On eri asia olla töissä ammattilaisten kanssa noin 8 tuntia 21,5 työpäivää kuukaudessa työpaikalla, joka on suunniteltu nimenomaan muistisairaita varten kuin paimentaa 24/7 omassa kodissaan, tai vielä pahempaa olla huolissaan jossakin kauempana asuvasta omaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiinhan ne jätetään mätänemää. Ihana entinen ja uusi hallitus. Vanhukset haluaa olla kotona - joo kun niiden järki ei sano mitään järkevää. Oletko syönyt-joo, kaikkeen tulee vastaus joo. Mitään ei ole tehty. Aggressiivisuus on sitten ihanaa, te paskapää tyhmät akat ette tajua yhtään mitään, häipykää mun kämpästä (ei ole hänensä). Haisee kuin mikä, ei ota lääkkeitä, syö joskus kun haluaa (ei tarjottaessa). Järkyttävää. Mutta asiantuntijat sanoo, että koti on paras paikka ja se haluaa olla siellä. Voi helvatan kuustoista.

Jep. Mitään muutosta ei ole tapahtunut (ei parempaan ei huonompaan) ainakaan viimeiseen 10 vuoteen vanhustenhoidon suhteen eikä siinä miten vanhuksiin ja näiden tarvitsenmaan hoitoon jne suhtaudutaan. Kovasti kyllä lupaillaan kaikenlaista, mutta todellisuudessa ei mikään muutu oli hallituksessa mitkä vaan puolueet.

Tuon kyllä ym

On hoitohenkilökunnan työajan väärinkäyttöä, jos jaetaan vain lääkkeet omaiset hoitavat loput. Kyllä omainenkin osaa lääkkeen antaa, varsinkin tulee apteekista annosjakeluna. Enemmän tarvitaan apua hygienian kanssa. Harva omainen alkaa tekemään alapesuja omalle äidille tai isälle, ja vielä harvempi havaitsee, jos on jotain ongelmaa niin että tarvitaan lääkehoitoa tai muuta apua.

Työkseen muistisairaita hoitava hoitaa niitä, jotka on jo palvelujen piirissä. Perusasiat on hoidossa, eikä vanhuksen tarvitse tai hän ei edes saa hoitaa asioita itse. Ammattilaisen työpäivä on rajattu ja vapaalla ei tarvitse olla huolissaan tai vastata hätääntyneisiin soittoihin keskellä yötä. Ihan eri kuin läheisten rooli.

Jos sota tulee, kaatuu hoivavastuu omaisille. 

Noin sanoi mulle kaupungin kotisairaanhoitaja. 

Jostainhan on irroitettava maanpuolustukseen tarpeisiin ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Työkseen muistisairaita hoitava hoitaa niitä, jotka on jo palvelujen piirissä. Perusasiat on hoidossa, eikä vanhuksen tarvitse tai hän ei edes saa hoitaa asioita itse. Ammattilaisen työpäivä on rajattu ja vapaalla ei tarvitse olla huolissaan tai vastata hätääntyneisiin soittoihin keskellä yötä. Ihan eri kuin läheisten rooli.

Eihän se läheisen rooli muutu mihinkään oli se vanhus kotona tai sairaalassa. Samalla tavalla hänestä on huoli oli hän missä tahansa. Ja kyllä vanhukset soittaa jopa sairaalasta yöllä omaisille.

Mä en vastaa puheluihin yöllä. Enkä hoida kaikkia asioita puolesta. Osan hoitaa joku muu. Enkä ole omaisen käytettävissä 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Jos sota tulee, kaatuu hoivavastuu omaisille. 

Noin sanoi mulle kaupungin kotisairaanhoitaja. 

Jostainhan on irroitettava maanpuolustukseen tarpeisiin ihmisiä. 

Mitä se vastuu tarkalleen ottaen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

Vanhus ei välttämättä kerro yhä uudelleen jotain herttaisia tarinoita, vaan outoja harhaluuloja yhä uudelleen ja uudelleen. Niiden kuuntelu sairastuttaa lopulta ympäristönsäkin. 

 

Ja sen huomaa hyvin tuosta yhdestä joka mainostaa hoitaneensa muistisairaita 30 vuotta. Ei todellakaan ole reaalimaailmassa.

Mene ja tee sitä työtä reaalimaailmassa 30 vuotta. Yksikään päivä tai he

Hassua, että jo toistamiseen kerrot tuosta kunnioittamisesta vaikka jokainen tähän ketjuun suoltamasi viesti huokuu pelkkää halveksuntaa, ylenkatsetta ja vähättelyä muita ihmisiä kohtaan. Niin muistisairaita itseään kuin heidän läheisiään kohtaan.