Muistisairas vanhempi

Äitini soitteli minulle aamuyöstä milloin mistäkin asiasta, yleensä näki tuntemattomia ihmisiä sohvallaan istumassa, siis aika pelottavia asioita kenelle vaan. Vastasin aina hänen puheluihinsa ja sanoin, ettei siellä ketään ole. Äitini sanoi, että mistä sinä voit tietää, kun et ole täällä. Yleensä sanoin, että anna puhelin siellä olevalle tuntemattomalle ihmiselle ja tilanne laukesi siihen. Kerran puhelimeen tulikin joku mies! Äitini oli käynyt herättämässä naapurinsa, joka oli enemmän kuin raivona yöllisestä herätyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

 

Hidastavat?! Tätäkö vielä pitäisi jotenkin keinotekoisesti pitkittää?

Siinä vaiheessa kun muistisairaus on edennyt niin pitkälle että siellä kotona ei enää pärjää ainakaan nykyisestä lääkkeistä ei ole mitään hyötyä edes siinä hidastamisessa. Joten jo sivuvaikutuksen vuoksi ne yleensä siinä vaiheessa lopetetaan kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun se muistisairas vanhempi ei yleensä muista enää minua, vaan syyttää milloin aviorikkojaksi, murtautujaksi, ym. Joko tuollaisen voi hylätä kaupungin riesaksi. 

 

         Kyllä voi.Laitokseen heti kun läheiset ei enää jaksa.

Onko siellä laitoksessa joku vanhusluukku mihin muistisairaan voi jättää? Meinaan vaan, että kun kotihoidossakaan ei katsota vielä olevan apua vailla (tarpeen arvioija on kyllä käynyt) joten mihinkään laitoshoitojonoon ei tietenkään pääse.

 

Vaatii vähän kekseliäisyyttä löytää se luukku. Kerran vein täysin sekaisin olevan dementikon

Ei se ambulanssi ota kyytiin vaan käskevät varaamaan ajan omaan terveyskeskukseen tai sitten menemään omin voimin sinne päivystykseen. Ja sinne eivät ota vaan käskevät sinne omaan terveyskeskukseen ja ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriin. Se sitten soittaa ehkä joskus viikon päästä ja jos tuuri käy niin käskee sinne päivystykseen ja pistää sellaiset paperit menemään jo edeltä että ottavat sisään. Välttämättä ei tee tuotakaan vaan rukkaa vaan jotain lääkitystä ja sitten seurataan tilannetta.

Mutta joo, jos sinne päivytykseen huolivat niin sitten ollaan se ehkä viikko siellä päivystysosastolla jonka jälkeen joko taas kotiutetaan tai sitten pääsee vuodeosastolle viikoksi-kahdeksi ja sitten kotiutetaan, koska ei ole kuitenkaan niin huonona ja sekava että pitäisivät pidempään vaan läheisten avulla ja kotihoidon tuella jatketaan. Ei ole resursseja.

Tämä on ihan mahdotonta!

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

Vanhus ei välttämättä kerro yhä uudelleen jotain herttaisia tarinoita, vaan outoja harhaluuloja yhä uudelleen ja uudelleen. Niiden kuuntelu sairastuttaa lopulta ympäristönsäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

Minkähän vuoksi sen taudin pitäisi edetä mahdollisimman hitaasti? Minusta olisi monesti armeliaampaa mitä nopeammin.

Katsos kun tuo yksi ketjua paskova horisko kuvittelee että niillä saadaan niitä hyviä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äitini muistitestiin, mutta hän ei suostu hyväksymään tulosta. Huijattiin kuulemma. Ei kerrottu etukäteen, että ne sanat mitä sanottiin pitää painaa mieleen ja kysytään uudestaan. Muutenkin jotain ihan höpöjuttuja piti tehdä, jotka ei kerro arjessa pärjäämisestä mitään! Nyt kun tuli kutsu pään kuvaukseen, niin semmoiseen ei suostu. Haluavat vain harjoitella ja rahastaa. 

Mitä niistä tutkimuksista on iloa ja kenelle?

Nähdään se todellinen kunto ja saadaan oikea apu tyypille, joka väittää pärjäävänsä eikä ongelmia ole. Vaikka niitä onkin ja paljon onkin. 

Ei se päänkuva mistään kunnosta kerro. Siihen tarvitaan toimintakyvyn arviota. Päänkuva antaa viitteitä johtuuko muistiongelmat aivoverenkierron h

Lopulta käy niin, että vanhus kaatuu kotona ja samalla kuvataan sitten se pääkin siellä sairaalassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

Vanhus ei välttämättä kerro yhä uudelleen jotain herttaisia tarinoita, vaan outoja harhaluuloja yhä uudelleen ja uudelleen. Niiden kuuntelu sairastuttaa lopulta ympäristönsäkin. 

 

Ja sen huomaa hyvin tuosta yhdestä joka mainostaa hoitaneensa muistisairaita 30 vuotta. Ei todellakaan ole reaalimaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äitini muistitestiin, mutta hän ei suostu hyväksymään tulosta. Huijattiin kuulemma. Ei kerrottu etukäteen, että ne sanat mitä sanottiin pitää painaa mieleen ja kysytään uudestaan. Muutenkin jotain ihan höpöjuttuja piti tehdä, jotka ei kerro arjessa pärjäämisestä mitään! Nyt kun tuli kutsu pään kuvaukseen, niin semmoiseen ei suostu. Haluavat vain harjoitella ja rahastaa. 

Mitä niistä tutkimuksista on iloa ja kenelle?

Nähdään se todellinen kunto ja saadaan oikea apu tyypille, joka väittää pärjäävänsä eikä ongelmia ole. Vaikka niitä onkin ja paljon onkin. 

Ei se päänkuva mistään kunnosta kerro. Siihen tarvitaan toimintakyvyn arviota. Päänkuva antaa v

Kaatuminen voi tosiaan johtua siitä aivoverenkierron häiriöstä tai sitten se johtaa verenvuotoon aivoissa. Niiden diagnosoimiseksi kuvat on toki perusteltuja jotta tiedetään miten hoidossa edetään.

Vierailija kirjoitti:

Äitini soitteli minulle aamuyöstä milloin mistäkin asiasta, yleensä näki tuntemattomia ihmisiä sohvallaan istumassa, siis aika pelottavia asioita kenelle vaan. Vastasin aina hänen puheluihinsa ja sanoin, ettei siellä ketään ole. Äitini sanoi, että mistä sinä voit tietää, kun et ole täällä. Yleensä sanoin, että anna puhelin siellä olevalle tuntemattomalle ihmiselle ja tilanne laukesi siihen. Kerran puhelimeen tulikin joku mies! Äitini oli käynyt herättämässä naapurinsa, joka oli enemmän kuin raivona yöllisestä herätyksestä.

Hui! Mä sitten olen päässyt vähällä kun olen vain joutunut kuuntelemaan kuinka hänellä on niskassa sellainen salainen musta neliö, mutta hän sai sen söherryksen silti selvitetyksi ja siinä on hänen veljenpoikansa lapsenlapsen auton rekisterinumero joka on agenttina jenkeissä mutta siihen numeroon ei saa soittaa.. Tai jotain. Tuota samaa tarinaa hieman eri variaatioin kuuntelin parisen viikkoa liki non-stoppina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

Minkähän vuoksi sen taudin pitäisi edetä mahdollisimman hitaasti? Minusta olisi monesti armeliaampaa mitä nopeammin.

 

Katsos kun tuo yksi ketjua paskova horisko kuvittelee että niillä saadaan niitä hyviä vuosia.

Hyviä vuosia jolloin lempeydellä kuunnellaan herttaisia tarinoita ja pidetään muistisairasta kädestä kiinni. Todennäköisesti myös pierrään yksisarvisia ja sateenkaaria.

Ihan oikeassa todellisuudessa mitään hyvää ei ole eikä tule. Muistisairas syyttelee milloin mistäkin, h*orittelee ja kertoo lapselleen tämän olevan jumalan hylkäämä epäsikiö (mikä sellainen edes on?) joka ei ole syntynyt siunattuun liittoon (ja kenen syytä se sitten on?) vaan on avioton Ä P Ä R Ä!!!! Sitten uhriudutaan siitä ettei olla kenenkään mummo ja todetaan että ei tuollaisestä äidiksi olisi ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun se muistisairas vanhempi ei yleensä muista enää minua, vaan syyttää milloin aviorikkojaksi, murtautujaksi, ym. Joko tuollaisen voi hylätä kaupungin riesaksi. 

 

         Kyllä voi.Laitokseen heti kun läheiset ei enää jaksa.

Onko siellä laitoksessa joku vanhusluukku mihin muistisairaan voi jättää? Meinaan vaan, että kun kotihoidossakaan ei katsota vielä olevan apua vailla (tarpeen arvioija on kyllä käynyt) joten mihinkään laitoshoitojonoon ei tietenkään pääse.

 

Vaatii vähän kekseliäisyyttä löytää se lu

 

 En minä kysynyt, ottavat osastolle vai eivät. Ilmoitin, että nyt ei enää pärjätä kotona ja kävelin pois. Minkäpä ne voivat, kun ei ollut sitä asuntoa, johon oli joku käynyt noutamassa hänet "kotiin". Ei hän enää omaa kotiaan ollut tunnistanut pitkään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

Minkähän vuoksi sen taudin pitäisi edetä mahdollisimman hitaasti? Minusta olisi monesti armeliaampaa mitä nopeammin.

 

Katsos kun tuo yksi ketjua paskova horisko kuvittelee että niillä saadaan niitä hyviä vuosia.

 

Hyviä vuosia jolloin lempeydellä kuunnellaan herttaisia tarinoita ja pidetään muistisairasta kädestä kiinni. Todennäköisesti myös pierrään yksisarvisi

Muistisairaan kanssa eläminen ei todellakaan ole lempeää kädestäpitelyä. Se on jatkuvaa pelkäämistä tai vähintään varuillaan oloa. Pahimmillaan väkivallan pelkoa, lievimmillään karkaamisen, yöherättelyn ja muitten pienempien kommellusten odottelua. Mikä siinä onkin, että unilääkkeet eivät tehoa? Meillä lääkäri määräsi unilääkkeen, mutta yöllä koira herätti talonväen haukkumalla, kun mummo hortoili ulkona. Selvisi, että sehän olikin vain nukahtamislääke, joka vaikutti vain pari tuntia. Sen seikkailun jälkeen laitettiin ovi yöksi lukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun omien vanhempieni muistisairaus eteni, aluksi yritin oikoa käsityksiä ja vedota järkeen. Lopuksi vain annoin olla ja leikin mukana. 

Miten leikitään mukana, kun taloyhtiöön tulossa putkiremontti, eikä halua muuttaa remontin ajaksi? Diagnoosia ei ole, koska ei halua tutkimuksiin. 

Tutkimuksiin järjestäminen on taitoa, taidetta, seikkailua ja paljon muuta. Muistisairaan kotiin kutsutaan pätevä muistihoitaja tekemään testit sillä perusteella, että "tämä palvelu kuuluu kaikille tämän ikäisille", tai houkutellaan jollakin muulla sopivalla tavalla tutkimuksiin. Varataan aika "korvalääkäriin", mutta kun juuri nyt sattui tämä lääkäri olemaan poissa, olisi   geriatrille / neurologille / yleislääkärille vapaa aika. Useimmat ovat sen ve

 

Muistitesti on kuitenkin melko pätevä tutkimus. Siinä on aika vaikea huijata ja osaava hoitaja kyllä huomaa, kun tutkiva heittäytyy "vasiten väärin vastasin"-tyyliin, kun piti tehtäviä niin lapsellisen helppoina. 

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

 

Tule kertomaan lisää rakkaudella ja ymmärryksellä suhtautumisesta, kun vanhempi on silpunnut sinun kalliin lempivaatteesi. Mistä ihmeestä saikin sen käsiinsä? Tai silloin kun sinun vieraaksi tulee joku erityinen ihminen, ja juuri silloin vanhempasi keksii esiintyä alastomana ja on levitellyt eritteitään sinne ja tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äitini muistitestiin, mutta hän ei suostu hyväksymään tulosta. Huijattiin kuulemma. Ei kerrottu etukäteen, että ne sanat mitä sanottiin pitää painaa mieleen ja kysytään uudestaan. Muutenkin jotain ihan höpöjuttuja piti tehdä, jotka ei kerro arjessa pärjäämisestä mitään! Nyt kun tuli kutsu pään kuvaukseen, niin semmoiseen ei suostu. Haluavat vain harjoitella ja rahastaa. 

Mitä niistä tutkimuksista on iloa ja kenelle?

Saadaan selville todellinen tilanne, diagnoosi ja lääkkeet. Läheisten elämää helpottaa, kun tietää omituisen käytöksen aiheutuvan muistista. Minäkin olisin pitänyt puolisoni toimintaa ilkeytenä, kiusantekona tai vähintään tahallisena, kun toimi jokseenkin päin vastoin kuin sanottiin. Nyt ymmärrän, että hän ei oike

 

Ei, mutta sillä on väliä, jos työ pitäisi tehdä tavalla A, mutta hän tekee tavalla B tai jotain muuta. Esimerkiksi ruokana piti olla keittoa. Kaikki meni hyvin siihen saakka, että hän kaatoi liemen pois ja kattoi aterimiksi veitset ja haarukat. Ei siinä mitään, menihän se ruoka niinkin. Tällaisia pikku juttuja sattuu jatkuvasti. Onhan elämä jännittävämpää, kun ei koskaan tiedä, mitä ja miten jotain tapahtuu. Ilkeys on eri asia, sitä ei tarvitse kenenkään sietää, olipa syy mitä tahansa. Ei edes niitä vanhoja hyviä nuoruusaikoja muistellessa, kun papin edessä luvattiin pysyä yhdessä hyvinä ja pahoina aikoina. 

"En minä kysynyt, ottavat osastolle vai eivät. Ilmoitin, että nyt ei enää pärjätä kotona ja kävelin pois. Minkäpä ne voivat, kun ei ollut sitä asuntoa, johon oli joku käynyt noutamassa hänet "kotiin". Ei hän enää omaa kotiaan ollut tunnistanut pitkään aikaan"

"Mikäs he voi?"

Se että soittavat vanhukselle kyydin sinne päivystykseen. Josta taas lähdetään selvitetään asiaa eteenpäin ja yleensä otetaan yhteyttä myös lähiomaisen.

Eikö väestörekisteristä joku osoite vanhukselle löydy. Kauhea kohtalo kyllä olla muistisairas ja asunnoton.

Vierailija kirjoitti:

Äitini soitteli minulle aamuyöstä milloin mistäkin asiasta, yleensä näki tuntemattomia ihmisiä sohvallaan istumassa, siis aika pelottavia asioita kenelle vaan. Vastasin aina hänen puheluihinsa ja sanoin, ettei siellä ketään ole. Äitini sanoi, että mistä sinä voit tietää, kun et ole täällä. Yleensä sanoin, että anna puhelin siellä olevalle tuntemattomalle ihmiselle ja tilanne laukesi siihen. Kerran puhelimeen tulikin joku mies! Äitini oli käynyt herättämässä naapurinsa, joka oli enemmän kuin raivona yöllisestä herätyksestä.

Mun äiti jossain vaiheessa soitti yöllä että on kauppakeskuksessa eikä osaa kotiin, kysyin mistä puhelimesta soitat, sanoi omasta, sanoin no sittenhän olet kotona , mene sänkyyn nukkumaan.

Mun äiti asuu itsekseen kotona, mitään kotihoitoja tms ei ole, eikä tule, jos äitini saa päättää. Ei halua lääkäriin mihinkään tutkimuksiin. Jutut on välillä sellaiset, että muistisairaus varmasti on. Kertoo samat jutut ihan joka kerta, tavarat koko ajan hukassa. Rikkonut välit kaikkiin sukulaisiin ja ystäviinsä. Minä olen tasan ainoa joka siellä käy tai soittaa. Käy itse kaupassa, apu ei kelpaa. Jos huono sää, huono olo, särkyjä tai muuta niin sitten ei mene ja on vaan syömättä. En vänkää, pärjätköön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

Vanhus ei välttämättä kerro yhä uudelleen jotain herttaisia tarinoita, vaan outoja harhaluuloja yhä uudelleen ja uudelleen. Niiden kuuntelu sairastuttaa lopulta ympäristönsäkin. 

 

Ja sen huomaa hyvin tuosta yhdestä joka mainostaa hoitaneensa muistisairaita 30 vuotta. Ei todellakaan ole reaalimaailmassa.

Mene ja tee sitä työtä reaalimaailmassa 30 vuotta. Yksikään päivä tai hetki ei koskaan toistu. Eilinen on eilinen. Se, että kykenet ammatillisuuteen päivästä toiseen vuosikymmenet, edustaa ikääntymisen ja muistisairaan kunnioittamisen. Olethan ymmärtänyt, että 30 vuoteen mahtuu monta muistisairasta, yhtäkään samaa henkilöä en ole hoitanut ko. aikaa.

t. Se 30 vuotta ikääntyvien parissa työskennellyt