Muistisairas vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen hoivakoti on paras, jossa vain hoitaja voi avata oven sisälle ja ulos mennessä. Ja se ei saa olla mikään kaukoaukaisu. 

Avattavia ikkunoita ei saisi olla. Harhainen saattaa pudota, jos luulee pääsevänsä jonnekinbharhansa mukaiseen 

Muistisairaan näkökulmasta kuulostaa lähinnä vankilalta. Ei ihme jos elämänhalu ja esim. ruokahalu katoaa varsin nopeasti.

Oletko vieraillut muistisairaiden osastolla? Jos siellä pääsisi kulkemaan miten vain, olisi se katastrofi.  Vapaaehtoiset käy isäni osastolla ulkoiluttamassa. Ryhmäaktiviteetteja on joka päivä. Mutta...suurin osa niin sekaisin, etteivät edes ymmärrä missä ovat. Mutta kyllä se on kuin vankila, mutta syystä. Ja kyllä, voivat taantua nopeasti, mutta yksilöllistä. Isäni oli 3 vuotta suht virkeä, ja osallistuva. Kuukaudes

Vapaaehtoiset eivät saa ulkoiluttaa. Tästä on tullut jyrkkä kielto vastuukysymysten vuoksi hoidossa olleen omaisen kohdalla. Ei edes työharjoittelussa oleva opiskelija eikä alaikäinen (17-vuotias) omainen saanut ulkoiluttaa. Tämä kierrettiin sillä, että lähiomaisella oli laajennettu edunvalvonta ja sen perusteella hän ilmoitti ottavansa vanhuksen pois hoidosta siksi aikaa, että voi ulkoiluttaa.

Romahtamiseen hänen kohdallaan vaikutti eniten lääkitys, eli yli 10 eri lääkettä, joista puolet keskushermostoon vaikuttavia. Kun siihen puututtiin, toimintakyky palautui osaston henkilökunnan suureksi harmiksi.

Vierailija kirjoitti:

128/198

minkä ihmeen takia olet noin vihainen? Oletko kuitenkin katkera jostakin? En vähättele sinua tai tunteitasi. Se mitä en ymmärrä on, että sinä kyseenalaistat minut ja minun jaksamiseni vielä 30 vuoden jälkeen muistisairaiden parissa. Minä hoidan alzheimerin tautia sairastavaa isääni, pienellä palkalla. Heräsin mieheni kanssa aamukahville ennen hänen töihin lähtöä. Juuri söin aamupuuron ja lähden isääni herättelemään syömään ja lääkkeiden ottoon. On vielä kuiva ja osaa käydä vessassa. Käsien- kasvojen ja hampaiden pesussa tarvitsee sanallista ohjeistusta. Oikein mukavia kesäpäiviä sinulle. 

Tätä lukiessa en ole varma, nauranko vai itkenkö. Sinun omaisesi on todella helppo, jos ei änkyröi vastaan peseytymisessä ja muussa vaan sanallisella ohjeistuksella selviää. Ei ole aggressiivinen, sotkeva eikä muutenkaan hankala.

Kerronpa minäkin  30 vuoden kokemuksesta muistisairaitten parissa. Ensimmäinen oli naapurin mummo, joka siihen aikaan eli yli puoli vuosisataa sitten hoitui kotona. Ei kai hänen kohdallaan mitään isompaa ongelmaa ollut, kun miniänsä järjesti hänelle jotain pikku puuhaa, kuten  matonkuteitten leikkaamista. Diagnoosista ei ole tietoa. Seuraava oli aivoinfarktin saanut vanhus, joka ei myöskään ollut erityisen hankala. Kiusallista oli kyllä se, kun hän varsinkin vieraitten aikana tuli kovin surkeana valittamaan "minä en saanut vielä mitään suuhuni koko päivänä". Ei naurattanut varsinkaan silloin, kun oli jotain vieraita iltakahvilla. Viimeisin oli omaishoidettava, joka oli niin hankala tapaus, että voisin vaikka kirjan kirjoittaa. Nyt asia on ajankohtainen oman puolison kanssa ja tässä välillä on ollut muutamia, joitten kanssa olen ollut tekemisissä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä. 

 

Vanhus ei välttämättä kerro yhä uudelleen jotain herttaisia tarinoita, vaan outoja harhaluuloja yhä uudelleen ja uudelleen. Niiden kuuntelu sairastuttaa lopulta ympäristönsäkin. 

 

Ja sen huomaa hyvin tuosta yhdestä joka mainostaa hoitaneensa muistisairaita 30 vuotta. Ei todellakaan ole reaalimaailmassa.

Mene ja tee sitä työtä reaalimaailmassa 30 vuotta. Yksikään päivä tai he

Lainaukset ei toimi, joten vastaan tähän: "t. Se 30 vuotta ikääntyvien parissa työskennellyt"

On aivan eri asia IKÄÄNTYVÄT kuin DEMENTOITUNEET.

On aivan eri asia TYÖSKENNELLÄ kuin ELÄÄ JA ASUA jonkun haastavasti käyttäytyvän kanssa yhteisessä kodissa tai olla jatkuvasti yötä päivää vastuussa kauempana asuvasta omaisesta.

Sinun kanssasi keskustelu on kuin toinen puhuisi aidasta ja toinen aidan seipäästä. 

Mitä sinä vastaisit alkuperäiseen kysymykseen siitä, oikaistaanko muistisairaan puheita vai annetaanko olla? 

Muistisairaanhoidossa harvemmin on yksiselitteisiä vastauksia tai ratkaisuja. Ratkaisut riippuu hyvin pitkälti tilanteesta. On paljon tilanteita joissa ei kannata lähteä väittelemään tai sanomaan vastaa. Sitten on niitä tilanteita joissa hyvinkin määrätietoisesti on sanotta että joku asia ei ole mahdollista vaikka kuinka muistisairas inttäisi vastaan.

Tärkeitä varmasti on se että ainakin yrittää olla sen muistisairaan puolella, katsoa asioita hänen kannaltaan, miettiä miksi muistisairas toimii kuten toimii. Vastakkain asettelua on mahdollisuuksien mukaan vältettävä.

Usein on tyydyttävä siihen vähiten huonoon vaihtoehtoon kun sitä hyvää tapaa ei välttämättä ole edes olemassa.

Joskus on keksittävä toinen vaihtoehto, kun puhe ei toimi.

Me emme saaneet mummoa millään pesulle. Saunailtana  luvattiin lapselle rahaa, jos saa mummonsa saunaan. Lapsi haki mummon saunaan ja sitten ihmetteli, miten hän näin helposta hommasta sai näin paljon rahaa. En tiedä, mitä sanoja hän käytti, mutta ehkä "lähdetään, mummo, saunaan" oli taikasanat. Mummo ajatteli, että eihän lasta voi yksi saunaan päästä ja lähti mukaan.