Muistisairas vanhempi
Miten suhtautua vanhempaan ja sairauden etenemiseen esim. hän muistaa väärin asioita tai ei muista ollenkaan lähiaikoina tapahtuneita asioita. Oikoako asioita vai ei?
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
128/198
minkä ihmeen takia olet noin vihainen? Oletko kuitenkin katkera jostakin? En vähättele sinua tai tunteitasi. Se mitä en ymmärrä on, että sinä kyseenalaistat minut ja minun jaksamiseni vielä 30 vuoden jälkeen muistisairaiden parissa. Minä hoidan alzheimerin tautia sairastavaa isääni, pienellä palkalla. Heräsin mieheni kanssa aamukahville ennen hänen töihin lähtöä. Juuri söin aamupuuron ja lähden isääni herättelemään syömään ja lääkkeiden ottoon. On vielä kuiva ja osaa käydä vessassa. Käsien- kasvojen ja hampaiden pesussa tarvitsee sanallista ohjeistusta. Oikein mukavia kesäpäiviä sinulle.
Tätä lukiessa en ole varma, nauranko vai itkenkö. Sinun omaisesi on todella helppo, jos ei änkyröi vastaan peseytymisessä ja muussa vaan sanallisella ohjeistuksella selviää. Ei ole aggressiivinen, sotkeva eikä muutenkaan hankala.
Kerronpa minäkin 30 vuoden kokemuksesta muistisairaitten parissa. Ensimmäinen oli naapurin mummo, joka siihen aikaan eli yli puoli vuosisataa sitten hoitui kotona. Ei kai hänen kohdallaan mitään isompaa ongelmaa ollut, kun miniänsä järjesti hänelle jotain pikku puuhaa, kuten matonkuteitten leikkaamista. Diagnoosista ei ole tietoa. Seuraava oli aivoinfarktin saanut vanhus, joka ei myöskään ollut erityisen hankala. Kiusallista oli kyllä se, kun hän varsinkin vieraitten aikana tuli kovin surkeana valittamaan "minä en saanut vielä mitään suuhuni koko päivänä". Ei naurattanut varsinkaan silloin, kun oli jotain vieraita iltakahvilla. Viimeisin oli omaishoidettava, joka oli niin hankala tapaus, että voisin vaikka kirjan kirjoittaa. Nyt asia on ajankohtainen oman puolison kanssa ja tässä välillä on ollut muutamia, joitten kanssa olen ollut tekemisissä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä.
Vanhus ei välttämättä kerro yhä uudelleen jotain herttaisia tarinoita, vaan outoja harhaluuloja yhä uudelleen ja uudelleen. Niiden kuuntelu sairastuttaa lopulta ympäristönsäkin.
Ja sen huomaa hyvin tuosta yhdestä joka mainostaa hoitaneensa muistisairaita 30 vuotta. Ei todellakaan ole reaalimaailmassa.
Mene ja tee sitä työtä reaalimaailmassa 30 vuotta. Yksikään päivä tai he
Lainaukset ei toimi, joten vastaan tähän: "t. Se 30 vuotta ikääntyvien parissa työskennellyt"
On aivan eri asia IKÄÄNTYVÄT kuin DEMENTOITUNEET.
On aivan eri asia TYÖSKENNELLÄ kuin ELÄÄ JA ASUA jonkun haastavasti käyttäytyvän kanssa yhteisessä kodissa tai olla jatkuvasti yötä päivää vastuussa kauempana asuvasta omaisesta.
Sinun kanssasi keskustelu on kuin toinen puhuisi aidasta ja toinen aidan seipäästä.
Mitä sinä vastaisit alkuperäiseen kysymykseen siitä, oikaistaanko muistisairaan puheita vai annetaanko olla?
Muistisairaanhoidossa harvemmin on yksiselitteisiä vastauksia tai ratkaisuja. Ratkaisut riippuu hyvin pitkälti tilanteesta. On paljon tilanteita joissa ei kannata lähteä väittelemään tai sanomaan vastaa. Sitten on niitä tilanteita joissa hyvinkin määrätietoisesti on sanotta että joku asia ei ole mahdollista vaikka kuinka muistisairas inttäisi vastaan.
Tärkeitä varmasti on se että ainakin yrittää olla sen muistisairaan puolella, katsoa asioita hänen kannaltaan, miettiä miksi muistisairas toimii kuten toimii. Vastakkain asettelua on mahdollisuuksien mukaan vältettävä.
Usein on tyydyttävä siihen vähiten huonoon vaihtoehtoon kun sitä hyvää tapaa ei välttämättä ole edes olemassa.
Joskus on keksittävä toinen vaihtoehto, kun puhe ei toimi.
Me emme saaneet mummoa millään pesulle. Saunailtana luvattiin lapselle rahaa, jos saa mummonsa saunaan. Lapsi haki mummon saunaan ja sitten ihmetteli, miten hän näin helposta hommasta sai näin paljon rahaa. En tiedä, mitä sanoja hän käytti, mutta ehkä "lähdetään, mummo, saunaan" oli taikasanat. Mummo ajatteli, että eihän lasta voi yksi saunaan päästä ja lähti mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun omien vanhempieni muistisairaus eteni, aluksi yritin oikoa käsityksiä ja vedota järkeen. Lopuksi vain annoin olla ja leikin mukana.
Miten leikitään mukana, kun taloyhtiöön tulossa putkiremontti, eikä halua muuttaa remontin ajaksi? Diagnoosia ei ole, koska ei halua tutkimuksiin.
Kuka silloin kyselee haluaako muuttaa vai ei?
Pitää sitä järjestää joku kämppä ja se muutto ja tavaroiden pakkaaminen. Vähän vaikeeta väkisin toisen puolesta.
No ehkä sitten laitetaan tutkimuksiin, jos ei suostu kämpästään lähtemään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Muistiliiton sivuilta. Suhtautumisesta muistisairauden oireisiin löytyy verkosta muutenkin paljon tekstiä.
Miten suhtautua muuten kuin käsityksiä oikomalla, kun vanhus soittaa klo 5 yöllä, että onko Ylellä joku ongelma kun ei tule telkkarista uutisia
Tuossa tilanteessa pitää sanoa, että on siellä ongelma, ja toivotaan, että saavat aamuun mennessä sen korjattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Muistiliiton sivuilta. Suhtautumisesta muistisairauden oireisiin löytyy verkosta muutenkin paljon tekstiä.
Miten suhtautua muuten kuin käsityksiä oikomalla, kun vanhus soittaa klo 5 yöllä, että onko Ylellä joku ongelma kun ei tule telkkarista uutisia
Tuossa tilanteessa pitää sanoa, että on siellä ongelma, ja toivotaan, että saavat aamuun mennessä sen korjattua.
Ei ole vielä kovin pahassa kunnossa, kun pystyy jollekin soittamaan. Tuossa vaiheessa voi hyvin sanoa, että ei ne nyt yöllä sitä ehdi korjata, mene nukkumaan niin kyllä se aamulla taas toimii.
Turha yrittää kovin tiukasti oikoa, mutta joskus tulee tilanteita, että on vaan pakko estää vaikkapa tulen teko puilla sähköuuniin.
On tämä vaan raskasta.
Miten ratkaista asia, kun ei enää jaksa itse, mutta vanha omainen ei ole niin huonossa kunnossa, että saisi laitospaikkaa, ja palvelutaloon ei mitenkään suostu lähtemään.
Ei käsitä, että hänen elämänsä sellaisena kuin se nyt on, on täysin meidän lasten avun varassa, Viimeksi moitti minua siitä, kun en TYÖAIKANANI suostu juoksemaan hänen asiallaan juuri sinä minuuttina kuin hän haluaa.
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan raskasta.
Miten ratkaista asia, kun ei enää jaksa itse, mutta vanha omainen ei ole niin huonossa kunnossa, että saisi laitospaikkaa, ja palvelutaloon ei mitenkään suostu lähtemään.
Ei käsitä, että hänen elämänsä sellaisena kuin se nyt on, on täysin meidän lasten avun varassa, Viimeksi moitti minua siitä, kun en TYÖAIKANANI suostu juoksemaan hänen asiallaan juuri sinä minuuttina kuin hän haluaa.
:(
Näinhän se on.
Ja vanhuksen tukeminen on niin raskasta, kun mennään kohti elämän loppua.
Tärkeä aihe.
Kiitos vertaistuesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun omien vanhempieni muistisairaus eteni, aluksi yritin oikoa käsityksiä ja vedota järkeen. Lopuksi vain annoin olla ja leikin mukana.
Miten leikitään mukana, kun taloyhtiöön tulossa putkiremontti, eikä halua muuttaa remontin ajaksi? Diagnoosia ei ole, koska ei halua tutkimuksiin.
Kuka silloin kyselee haluaako muuttaa vai ei?
Pitää sitä järjestää joku kämppä ja se muutto ja tavaroiden pakkaaminen. Vähän vaikeeta väkisin toisen puolesta.
Se järjestäminen vielä yleensä onnistuu, mutta odotahan sitä hetkeä, kun vanhus pitäisi oikeasti saada poistumaan kodistaan.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli muistisairas ja ohjeistus oli meille silloin että todeta vaan muistisairaan sanomisiin että ok siis että ei alkaa väittämään vastaan.
Turha väittää vastaan, kun kolmen minuutin kuluttua muistisairas ei sitä kuitenkaan muista enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun se muistisairas vanhempi ei yleensä muista enää minua, vaan syyttää milloin aviorikkojaksi, murtautujaksi, ym. Joko tuollaisen voi hylätä kaupungin riesaksi.
Kyllä voi.Laitokseen heti kun läheiset ei enää jaksa.
Jos sattuu hoitopaikan saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun omien vanhempieni muistisairaus eteni, aluksi yritin oikoa käsityksiä ja vedota järkeen. Lopuksi vain annoin olla ja leikin mukana.
Miten leikitään mukana, kun taloyhtiöön tulossa putkiremontti, eikä halua muuttaa remontin ajaksi? Diagnoosia ei ole, koska ei halua tutkimuksiin.
No toi on tietenkin eriasia! Evakkoon vaan väkisin.
Tuota.. Miten viet väkisin aikuisen ihmisen joka haraa vastaan kaikilla voimillaan? Tuollaisen kanssa on tekeminen jo suihkuun viemisen kanssa kun se roikkuu ovenkarmeista, yrittää ottaa saunanovenkin mukaansa ja tempoo seiniltä pyyhkeet koukkuineen ja kaikki mahdolliset pullot ja tavarat hyllyiltä joista vain kiinni saa koska apua apua apua nyt mä kaadun ihan varmasti. Se alta 60-kiloinen nainenkin on melkoinen pystyssä pidettävä, koska jalathan sillä kyllä kantaisi mutta kun yhtäkkiä aina keksii, että eipäs muuten kannakaan. Sitten se on kuin sekoitus jotain multasäkkiä ja sahapukkia sekä apinaa joka tarttuu suunnilleen seiniinkin kiinni ja taatusti ei tee yhteistyötä yhtään eli siinä on sitten oma selkäkin juntturassa hyvin nopsaan.
Kotihoidon mukaan tarvetta kotihoidolle ei ole.
Tuttu juttu. Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävää kun äitini 'muistaa' sodan aikaisi asioita, vaikka oli tapahtuma-aikaan alle 2v. Mutta viime viikon tapahtumia ei muista
Saman ikäluokan äitini on kehittänyt itselleen puoliksi saksalaiset, puoliksi saamelaiset sukujuuret ja halveksivalla äänensävyllä kertoilee kuinka äitinsä oli aina nostamassa hameenhelmaa kun vaan miehen näki. Taidan seuraavan kerran sanoa, että totta juu kyllä se mummo ihan täysi hoo olikin ja varmaan antoi pildeäkin ihan aatulle itselleen, koska mukana kerran pitää leikkiä ja olla oikomatta juttuja.
Paljonko luulet oikomisesta olevan hyötyä? Sanot vaan, että jaajaa, niin niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Muistiliiton sivuilta. Suhtautumisesta muistisairauden oireisiin löytyy verkosta muutenkin paljon tekstiä.
Miten suhtautua muuten kuin käsityksiä oikomalla, kun vanhus soittaa klo 5 yöllä, että onko Ylellä joku ongelma kun ei tule telkkarista uutisia
No silloin voi vastata että ei yöllä tule uutisia ja kiitos ja kuulemiin.
Soittaa pian uudestaan ku ei muista😅.
Meillä ainakaan ei tuota vaihetta kauan kestänyt, kun ei enää osaa käyttää puhelinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun omien vanhempieni muistisairaus eteni, aluksi yritin oikoa käsityksiä ja vedota järkeen. Lopuksi vain annoin olla ja leikin mukana.
Miten leikitään mukana, kun taloyhtiöön tulossa putkiremontti, eikä halua muuttaa remontin ajaksi? Diagnoosia ei ole, koska ei halua tutkimuksiin.
Kuka silloin kyselee haluaako muuttaa vai ei?
Pitää sitä järjestää joku kämppä ja se muutto ja tavaroiden pakkaaminen. Vähän vaikeeta väkisin toisen puolesta.
Se järjestäminen vielä yleensä onnistuu, mutta odotahan sitä hetkeä, kun vanhus pitäisi oikeasti saada poistumaan kodistaan.
Vanhus pysyy sinnikkäästi tyhjässä kodissa jossa on putkiremontti käynnissä? Miksi tästä ei puhuta enempää?
Äidillä ollut jonkin aikaa ennen kun huomasimme, luuloja rahojen varastamisesta, sai nopeasti kotipalvelun, nyt on jo palvelukodissa.
Vapaaehtoiset eivät saa ulkoiluttaa. Tästä on tullut jyrkkä kielto vastuukysymysten vuoksi hoidossa olleen omaisen kohdalla. Ei edes työharjoittelussa oleva opiskelija eikä alaikäinen (17-vuotias) omainen saanut ulkoiluttaa. Tämä kierrettiin sillä, että lähiomaisella oli laajennettu edunvalvonta ja sen perusteella hän ilmoitti ottavansa vanhuksen pois hoidosta siksi aikaa, että voi ulkoiluttaa.
Romahtamiseen hänen kohdallaan vaikutti eniten lääkitys, eli yli 10 eri lääkettä, joista puolet keskushermostoon vaikuttavia. Kun siihen puututtiin, toimintakyky palautui osaston henkilökunnan suureksi harmiksi.