Muistisairas vanhempi
Miten suhtautua vanhempaan ja sairauden etenemiseen esim. hän muistaa väärin asioita tai ei muista ollenkaan lähiaikoina tapahtuneita asioita. Oikoako asioita vai ei?
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
128/198
minkä ihmeen takia olet noin vihainen? Oletko kuitenkin katkera jostakin? En vähättele sinua tai tunteitasi. Se mitä en ymmärrä on, että sinä kyseenalaistat minut ja minun jaksamiseni vielä 30 vuoden jälkeen muistisairaiden parissa. Minä hoidan alzheimerin tautia sairastavaa isääni, pienellä palkalla. Heräsin mieheni kanssa aamukahville ennen hänen töihin lähtöä. Juuri söin aamupuuron ja lähden isääni herättelemään syömään ja lääkkeiden ottoon. On vielä kuiva ja osaa käydä vessassa. Käsien- kasvojen ja hampaiden pesussa tarvitsee sanallista ohjeistusta. Oikein mukavia kesäpäiviä sinulle.
Tätä lukiessa en ole varma, nauranko vai itkenkö. Sinun omaisesi on todella helppo, jos ei änkyröi vastaan peseytymisessä ja muussa vaan sanallisella ohjeistuksella selviää. Ei ole aggressiivinen, sotkeva eikä muutenkaan hankala.
Kerronpa minäkin 30 vuoden kokemuksesta muistisairaitten parissa. Ensimmäinen oli naapurin mummo, joka siihen aikaan eli yli puoli vuosisataa sitten hoitui kotona. Ei kai hänen kohdallaan mitään isompaa ongelmaa ollut, kun miniänsä järjesti hänelle jotain pikku puuhaa, kuten matonkuteitten leikkaamista. Diagnoosista ei ole tietoa. Seuraava oli aivoinfarktin saanut vanhus, joka ei myöskään ollut erityisen hankala. Kiusallista oli kyllä se, kun hän varsinkin vieraitten aikana tuli kovin surkeana valittamaan "minä en saanut vielä mitään suuhuni koko päivänä". Ei naurattanut varsinkaan silloin, kun oli jotain vieraita iltakahvilla. Viimeisin oli omaishoidettava, joka oli niin hankala tapaus, että voisin vaikka kirjan kirjoittaa. Nyt asia on ajankohtainen oman puolison kanssa ja tässä välillä on ollut muutamia, joitten kanssa olen ollut tekemisissä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautukaa vanhempiinne ymmärryksellä ja rakkaudella. Kun muisti hiipuu tärkeintä on kuunnella uudestaan ja uudestaan samat tarinat ja asiat vaikka vähän muunneltuna. Ei ole enää tärkeää muuta kuin olla läheinen. Toki lääkäriin kannattaa mennä ja saada mahdolliset lääkkeet, jotka hidastavat taudin etenemistä.
Vanhus ei välttämättä kerro yhä uudelleen jotain herttaisia tarinoita, vaan outoja harhaluuloja yhä uudelleen ja uudelleen. Niiden kuuntelu sairastuttaa lopulta ympäristönsäkin.
Ja sen huomaa hyvin tuosta yhdestä joka mainostaa hoitaneensa muistisairaita 30 vuotta. Ei todellakaan ole reaalimaailmassa.
Mene ja tee sitä työtä reaalimaailmassa 30 vuotta. Yksikään päivä tai he
Lainaukset ei toimi, joten vastaan tähän: "t. Se 30 vuotta ikääntyvien parissa työskennellyt"
On aivan eri asia IKÄÄNTYVÄT kuin DEMENTOITUNEET.
On aivan eri asia TYÖSKENNELLÄ kuin ELÄÄ JA ASUA jonkun haastavasti käyttäytyvän kanssa yhteisessä kodissa tai olla jatkuvasti yötä päivää vastuussa kauempana asuvasta omaisesta.
Sinun kanssasi keskustelu on kuin toinen puhuisi aidasta ja toinen aidan seipäästä.
Mitä sinä vastaisit alkuperäiseen kysymykseen siitä, oikaistaanko muistisairaan puheita vai annetaanko olla?
Muistisairaanhoidossa harvemmin on yksiselitteisiä vastauksia tai ratkaisuja. Ratkaisut riippuu hyvin pitkälti tilanteesta. On paljon tilanteita joissa ei kannata lähteä väittelemään tai sanomaan vastaa. Sitten on niitä tilanteita joissa hyvinkin määrätietoisesti on sanotta että joku asia ei ole mahdollista vaikka kuinka muistisairas inttäisi vastaan.
Tärkeitä varmasti on se että ainakin yrittää olla sen muistisairaan puolella, katsoa asioita hänen kannaltaan, miettiä miksi muistisairas toimii kuten toimii. Vastakkain asettelua on mahdollisuuksien mukaan vältettävä.
Usein on tyydyttävä siihen vähiten huonoon vaihtoehtoon kun sitä hyvää tapaa ei välttämättä ole edes olemassa.
Joskus on keksittävä toinen vaihtoehto, kun puhe ei toimi.
Me emme saaneet mummoa millään pesulle. Saunailtana luvattiin lapselle rahaa, jos saa mummonsa saunaan. Lapsi haki mummon saunaan ja sitten ihmetteli, miten hän näin helposta hommasta sai näin paljon rahaa. En tiedä, mitä sanoja hän käytti, mutta ehkä "lähdetään, mummo, saunaan" oli taikasanat. Mummo ajatteli, että eihän lasta voi yksi saunaan päästä ja lähti mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun omien vanhempieni muistisairaus eteni, aluksi yritin oikoa käsityksiä ja vedota järkeen. Lopuksi vain annoin olla ja leikin mukana.
Miten leikitään mukana, kun taloyhtiöön tulossa putkiremontti, eikä halua muuttaa remontin ajaksi? Diagnoosia ei ole, koska ei halua tutkimuksiin.
Kuka silloin kyselee haluaako muuttaa vai ei?
Pitää sitä järjestää joku kämppä ja se muutto ja tavaroiden pakkaaminen. Vähän vaikeeta väkisin toisen puolesta.
No ehkä sitten laitetaan tutkimuksiin, jos ei suostu kämpästään lähtemään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Muistiliiton sivuilta. Suhtautumisesta muistisairauden oireisiin löytyy verkosta muutenkin paljon tekstiä.
Miten suhtautua muuten kuin käsityksiä oikomalla, kun vanhus soittaa klo 5 yöllä, että onko Ylellä joku ongelma kun ei tule telkkarista uutisia
Tuossa tilanteessa pitää sanoa, että on siellä ongelma, ja toivotaan, että saavat aamuun mennessä sen korjattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Muistiliiton sivuilta. Suhtautumisesta muistisairauden oireisiin löytyy verkosta muutenkin paljon tekstiä.
Miten suhtautua muuten kuin käsityksiä oikomalla, kun vanhus soittaa klo 5 yöllä, että onko Ylellä joku ongelma kun ei tule telkkarista uutisia
Tuossa tilanteessa pitää sanoa, että on siellä ongelma, ja toivotaan, että saavat aamuun mennessä sen korjattua.
Ei ole vielä kovin pahassa kunnossa, kun pystyy jollekin soittamaan. Tuossa vaiheessa voi hyvin sanoa, että ei ne nyt yöllä sitä ehdi korjata, mene nukkumaan niin kyllä se aamulla taas toimii.
Turha yrittää kovin tiukasti oikoa, mutta joskus tulee tilanteita, että on vaan pakko estää vaikkapa tulen teko puilla sähköuuniin.
Vapaaehtoiset eivät saa ulkoiluttaa. Tästä on tullut jyrkkä kielto vastuukysymysten vuoksi hoidossa olleen omaisen kohdalla. Ei edes työharjoittelussa oleva opiskelija eikä alaikäinen (17-vuotias) omainen saanut ulkoiluttaa. Tämä kierrettiin sillä, että lähiomaisella oli laajennettu edunvalvonta ja sen perusteella hän ilmoitti ottavansa vanhuksen pois hoidosta siksi aikaa, että voi ulkoiluttaa.
Romahtamiseen hänen kohdallaan vaikutti eniten lääkitys, eli yli 10 eri lääkettä, joista puolet keskushermostoon vaikuttavia. Kun siihen puututtiin, toimintakyky palautui osaston henkilökunnan suureksi harmiksi.