Muistisairas vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkseen muistisairaita hoitava hoitaa niitä, jotka on jo palvelujen piirissä. Perusasiat on hoidossa, eikä vanhuksen tarvitse tai hän ei edes saa hoitaa asioita itse. Ammattilaisen työpäivä on rajattu ja vapaalla ei tarvitse olla huolissaan tai vastata hätääntyneisiin soittoihin keskellä yötä. Ihan eri kuin läheisten rooli.

Eihän se läheisen rooli muutu mihinkään oli se vanhus kotona tai sairaalassa. Samalla tavalla hänestä on huoli oli hän missä tahansa. Ja kyllä vanhukset soittaa jopa sairaalasta yöllä omaisille.

Mä en vastaa puheluihin yöllä. Enkä hoida kaikkia asioita puolesta. Osan hoitaa joku muu. Enkä ole omaisen käytettävissä 24/7.

Jos vanhus on siinä kunnossa, että on päässyt hoitoon, hän ei kykene enää soittamaan kenellekään. Nykyisissä puhelimissa on myös toiminta, jolla voidaan estää puheluja, vaikka tietystä numerosta öisin tulevat puhelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun omien vanhempieni muistisairaus eteni, aluksi yritin oikoa käsityksiä ja vedota järkeen. Lopuksi vain annoin olla ja leikin mukana. 

Miten leikitään mukana, kun taloyhtiöön tulossa putkiremontti, eikä halua muuttaa remontin ajaksi? Diagnoosia ei ole, koska ei halua tutkimuksiin. 

Kuka silloin kyselee haluaako muuttaa vai ei?

Pitää sitä järjestää joku kämppä ja se muutto ja tavaroiden pakkaaminen. Vähän vaikeeta väkisin toisen puolesta.

 

Jonkun pitää tehdä vuokrasopimus ja olla vastuussa maksuista ja maksaa vuokratakuu. Uuteen asuntoon pitää tehdä sähkösopimus ja kotivakuutus. En kadehdi sitä, joka joutuu hoitamaan noita asi

Sosiaalityöntekijät järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken muun ehkä vielä jotenkin voisi sietää ja ymmärtääkin, mutta siinä menee raja että muistisairas alkaa inttämään vastaan, vänkää kaikesta ja soittaa suutaan sekä jopa v:ttuilee.

Läheiset menee suunnilleen solmuun jotta asiat toimisi ja joustaa kaikessa ja sitten se sairastatunut ei saaatana osaa olla kiitollinen mistään mitä hänene eteensä ihan jokainen tekee eikä edes yritä olla yhteistyökykyinen.

Ja ihan turha tulla kenenkään alalla olleen lässyttämään kuinka tämä sairaus on syypää. Vitut on ja vaikka olisikin niin aivan sama.

Kauheen katkera olet. Porvoossa on varmaan kamala elää ja asua 😂

"Kun sota alkaa, muuttaa moni varmaan omaisten luo. Eihän vanhuslaitoksiin riitä henkilökuntaa tuolloin."

Sodanaikanahan se yleensä menee niin että vanhukset hoitaa kotirintaman. Ehkä he sitten asuvat niissä yhteisöllisissä palvelutaloissa ja hoitavat toinen toisensa. Tällä hetkellä se tosin on tulevaisuudenkuva ilman sotaakin.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen hoivakoti on paras, jossa vain hoitaja voi avata oven sisälle ja ulos mennessä. Ja se ei saa olla mikään kaukoaukaisu. 

Avattavia ikkunoita ei saisi olla. Harhainen saattaa pudota, jos luulee pääsevänsä jonnekinbharhansa mukaiseen 

Muistisairaan näkökulmasta kuulostaa lähinnä vankilalta. Ei ihme jos elämänhalu ja esim. ruokahalu katoaa varsin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen hoivakoti on paras, jossa vain hoitaja voi avata oven sisälle ja ulos mennessä. Ja se ei saa olla mikään kaukoaukaisu. 

Avattavia ikkunoita ei saisi olla. Harhainen saattaa pudota, jos luulee pääsevänsä jonnekinbharhansa mukaiseen 

Muistisairaan näkökulmasta kuulostaa lähinnä vankilalta. Ei ihme jos elämänhalu ja esim. ruokahalu katoaa varsin nopeasti.

Näin se varmaan on, eikä henkilökuntaa riitä ulkoiluttamaan. Myöskään aidatulla sisäpihalla ei saa ulkoilla ja istuskella. Sellaisen aidan rakentamista ei voi ajatella, koska "pelastusajoneuvojen on päästävä rakennuksen lähelle". Tämä kerrottiin selitykseksi, kun ehdotettiin ulkoilualuetta.

Oma isä olisi halunut eutanasian dementiaansa. Suomessa ei ole eutanasiaa. Hollannissa ja Belgiassa on. 

Jos vaihtoehtona on kitua toimintakyvyttömänä kadulla ilman kotia ja tukia, kun ei muistisairauden vuoksi osaa ja kykene hakemaan niitä ja läheisiä ei kiinnosta, niin miksi ei saa Suomessa kuoleman piikkia?

Sama pätee myös pitkäaikais masentuneisiin ja ihmisiin joita kiusataan työttömänä ja sairaana. Tehdään heidän elämästä ja tukien saannista hirveän vaikeaa, niin miksi EUTANASIAA EI SAA???

Mikä idea on pitkittää ihmisten kärsimystä ja pakottaa heitä töihin huonolla palkalla?

Mikä idea siinä on? Moni mieluummin kuolee kuin lähtee sairaana tekemään jotain pilipalihommia toimintakyvyttömänä.

Isää piinattiin pitkään ja hän koki erittäin pitkittyneen ja kituvan kuoleman sivistysvaltiossamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen hoivakoti on paras, jossa vain hoitaja voi avata oven sisälle ja ulos mennessä. Ja se ei saa olla mikään kaukoaukaisu. 

Avattavia ikkunoita ei saisi olla. Harhainen saattaa pudota, jos luulee pääsevänsä jonnekinbharhansa mukaiseen 

Muistisairaan näkökulmasta kuulostaa lähinnä vankilalta. Ei ihme jos elämänhalu ja esim. ruokahalu katoaa varsin nopeasti.

Näin se varmaan on, eikä henkilökuntaa riitä ulkoiluttamaan. Myöskään aidatulla sisäpihalla ei saa ulkoilla ja istuskella. Sellaisen aidan rakentamista ei voi ajatella, koska "pelastusajoneuvojen on päästävä rakennuksen lähelle". Tämä kerrottiin selitykseksi, kun ehdotettiin ulkoilualuetta.

Onhan noita ulkoilualueita rakennettu ja aidattu. Tässäkin toki vähän sama kuin noissa lukituissa ovissa kuulostaa  asukkaan näkökulmasta vankilalta. Eikä pidä ihmetellä jos tuo ahdistaa ja sieltä haluaa pois keinolla millä hyvänsä varsinkin tilanteessa jossa aivot eivät toimi ns. normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue Muistiliiton sivuilta. Suhtautumisesta muistisairauden oireisiin löytyy verkosta muutenkin paljon tekstiä.

Miten suhtautua muuten kuin käsityksiä oikomalla, kun vanhus soittaa klo 5 yöllä, että onko Ylellä joku ongelma kun ei tule telkkarista uutisia

Ei vanhus soita yöllä, kun laitat puhelimen älä häiritse-tilaan. Tuttu ongelma tuo, että vuorokausirytmi menee sekaisin. Ei auta, vaikka kuinka suurilla numeroilla ja viisareilla olisi kellonaika, kun sitä ei enää osaa katsoa eikä ymmärrä näkemästään, onko kello 3 yöllä vai päivällä, eikä toisen kellon  numerot 15 sano mitään.

Vierailija kirjoitti:

Oma isä olisi halunut eutanasian dementiaansa. Suomessa ei ole eutanasiaa. Hollannissa ja Belgiassa on. 

Jos vaihtoehtona on kitua toimintakyvyttömänä kadulla ilman kotia ja tukia, kun ei muistisairauden vuoksi osaa ja kykene hakemaan niitä ja läheisiä ei kiinnosta, niin miksi ei saa Suomessa kuoleman piikkia?

Sama pätee myös pitkäaikais masentuneisiin ja ihmisiin joita kiusataan työttömänä ja sairaana. Tehdään heidän elämästä ja tukien saannista hirveän vaikeaa, niin miksi EUTANASIAA EI SAA???

 

Mikä idea on pitkittää ihmisten kärsimystä ja pakottaa heitä töihin huonolla palkalla?

Mikä idea siinä on? Moni mieluummin kuolee kuin lähtee sairaana tekemään jotain pilipalihommia toimintakyvyttömänä.

Isää piinattiin pitkään ja hän koki erittäin pitkittyneen ja kituvan kuoleman sivistysvaltiossamme. 

Kristinusko. Kärsi kärsi kirkkaamaan kruunun saat. Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän. Kaikenlainen elämästä nauttiminen on suurinpiirtein syntiä. Mitä enemmän kärsit elinaikanasi, sitä enemmän nautit taivaaseen päästyäsi jumalan ja jeesuksen perseen ja varpaiden  nuolemisesta. 

Muistisairaat ovat yksilöitä. Muutaman äreän vänkääjän tiedän. Sitten naapurustossa asui iloinen vaari. Joka kerta kysyi koirani nimeä pari kertaa. Yritin vastata, kuin ensimmäiseen kysymykseen uutena asiana. Mutta varmasti vaimolla joskus vähän raskasta, kun pitää samoja asioita moneen kertaan kärsivällisesti kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen hoivakoti on paras, jossa vain hoitaja voi avata oven sisälle ja ulos mennessä. Ja se ei saa olla mikään kaukoaukaisu. 

Avattavia ikkunoita ei saisi olla. Harhainen saattaa pudota, jos luulee pääsevänsä jonnekinbharhansa mukaiseen 

Muistisairaan näkökulmasta kuulostaa lähinnä vankilalta. Ei ihme jos elämänhalu ja esim. ruokahalu katoaa varsin nopeasti.

Jos tarkkoja ollaan niin nykypäivänä muistisairaan kannalta turvallisin paikka olisikin vankila. Niissä jopa paremmat ruuat kuin hoivakodeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaat ovat yksilöitä. Muutaman äreän vänkääjän tiedän. Sitten naapurustossa asui iloinen vaari. Joka kerta kysyi koirani nimeä pari kertaa. Yritin vastata, kuin ensimmäiseen kysymykseen uutena asiana. Mutta varmasti vaimolla joskus vähän raskasta, kun pitää samoja asioita moneen kertaan kärsivällisesti kertoa.

Muistisairaat nimenomaan on yksilöitä. Kun äitini muistisairaus alkoi, niin eihän se alussa mulle tai siskolleni ikinä ärissyt. Mutta isälleni ärisi. Äiti halusi lähteä "kotiin" ja kun isä alkoi estelemään, niin siitähän sitten kahden yli ysikymppisen välille syntyi oikein kunnon riita. Ja isä soitti mulle, että tule äkkiä tänne. Isä siis oli fyysiseltä kunnoltaan paljon huonompi kuin äiti eli ei äidin olisi tarvinnut kuin motata kerran nyrkillä isää naamaan ja isä olisi maannut selällään lattialla. Ja kun sitten juoksin sinne, niin mulle äiti oli aina tosi ihana ja mitään ongelmaa ei hänen mielestään ollut yhtään missään. Koska ei enää muistanut, että vain hetkeä aikaisemmin oli ollut napit vastakkain isän kanssa. Jouduin aina istumaan siellä pitkään, koska tiesin, että jossain vaiheessa äidiltä tulee taas se "no minäpä lähden tästä nyt kotiin" ja jos en olisi ollut valmiiksi paikalla, isä olisi joutunut soittamaan mulle taas uudestaan.Äiti oli suloinen, söpö ja herttainen vanhus tasan niin kauan, kun kaikki meni hänen mielihalujensa mukaan. Sitten kun ei enää ollut, olikin jo piru irti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen hoivakoti on paras, jossa vain hoitaja voi avata oven sisälle ja ulos mennessä. Ja se ei saa olla mikään kaukoaukaisu. 

Avattavia ikkunoita ei saisi olla. Harhainen saattaa pudota, jos luulee pääsevänsä jonnekinbharhansa mukaiseen 

Muistisairaan näkökulmasta kuulostaa lähinnä vankilalta. Ei ihme jos elämänhalu ja esim. ruokahalu katoaa varsin nopeasti.

Oletko vieraillut muistisairaiden osastolla? Jos siellä pääsisi kulkemaan miten vain, olisi se katastrofi.  Vapaaehtoiset käy isäni osastolla ulkoiluttamassa. Ryhmäaktiviteetteja on joka päivä. Mutta...suurin osa niin sekaisin, etteivät edes ymmärrä missä ovat. Mutta kyllä se on kuin vankila, mutta syystä. Ja kyllä, voivat taantua nopeasti, mutta yksilöllistä. Isäni oli 3 vuotta suht virkeä, ja osallistuva. Kuukaudessa romahti, kuten sairauden kulkuun usein kuuluu. Hyvin tyytyväinen oli koko aikansa siellä. Ja söi muuten hyvin loppuun asti. 

Harva vankilassa oleva ajattelee tilaa ensisijaisesti turvallisena eikä toki pidäkään. Samalla tavalla kuin vanki muistisairas kokee vapauden menetyksen rangaistuksena. Ollenkaan harvinaista ei ole että vanhus sanoo sen ääneen. Miksi minua pidetään vankina, en ole tehnyt mitään pahaa. Kun tuohon vielä lisätään se kokemus että kukaan läheisistä ei ainakaan muistisairaan kokemuksen mukaan käy (ei muista että kukaan olisi käynyt), niin ei tuo ihmekään ole että joskus syntyy myös se ajatus että minun täytyy todella olla paha kun minut näin eristetään muusta yhteiskunnasta.

Ajatusta vielä korostaa se että ulko-ovea vartioidaan koko ajan. Koodilukoissa on se hyvä puoli että aika usein myös se muistisairas ymmärtää että ovesta pääsee kyllä ulos jonkun asian mitä hän vain ei ymmärrä. Kokemus ei ole yhtä vankilamainen kuin tilanteessa että sen oven fyysisesti joku käy avaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen hoivakoti on paras, jossa vain hoitaja voi avata oven sisälle ja ulos mennessä. Ja se ei saa olla mikään kaukoaukaisu. 

Avattavia ikkunoita ei saisi olla. Harhainen saattaa pudota, jos luulee pääsevänsä jonnekinbharhansa mukaiseen 

Muistisairaan näkökulmasta kuulostaa lähinnä vankilalta. Ei ihme jos elämänhalu ja esim. ruokahalu katoaa varsin nopeasti.

Oletko muistisairas? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen hoivakoti on paras, jossa vain hoitaja voi avata oven sisälle ja ulos mennessä. Ja se ei saa olla mikään kaukoaukaisu. 

Avattavia ikkunoita ei saisi olla. Harhainen saattaa pudota, jos luulee pääsevänsä jonnekinbharhansa mukaiseen 

Muistisairaan näkökulmasta kuulostaa lähinnä vankilalta. Ei ihme jos elämänhalu ja esim. ruokahalu katoaa varsin nopeasti.

Oletko vieraillut muistisairaiden osastolla? Jos siellä pääsisi kulkemaan miten vain, olisi se katastrofi.  Vapaaehtoiset käy isäni osastolla ulkoiluttamassa. Ryhmäaktiviteetteja on joka päivä. Mutta...suurin osa niin sekaisin, etteivät edes ymmärrä missä ovat. Mutta kyllä se on kuin vankila, mutta syystä. Ja kyllä, voivat taantua nopeasti, mutta yksilöllistä. Isäni oli 3 vuotta suht virkeä, ja osallistuva. Kuukaudes

Äiti, lapset ja koti hukassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkseen muistisairaita hoitava hoitaa niitä, jotka on jo palvelujen piirissä. Perusasiat on hoidossa, eikä vanhuksen tarvitse tai hän ei edes saa hoitaa asioita itse. Ammattilaisen työpäivä on rajattu ja vapaalla ei tarvitse olla huolissaan tai vastata hätääntyneisiin soittoihin keskellä yötä. Ihan eri kuin läheisten rooli.

Eihän se läheisen rooli muutu mihinkään oli se vanhus kotona tai sairaalassa. Samalla tavalla hänestä on huoli oli hän missä tahansa. Ja kyllä vanhukset soittaa jopa sairaalasta yöllä omaisille.

Mä en vastaa puheluihin yöllä. Enkä hoida kaikkia asioita puolesta. Osan hoitaa joku muu. Enkä ole omaisen käytettävissä 24/7.

Mikä ihmeen huoli? Se ei ole mitään muuta kuin helpotus kun sen muistisairaan vihdoin saa jonkun muun vastuulle ja hoidettavaksi. Sen jälkeen aiva

Muuten hyvä, mutta aivan sama? 

Vierailija kirjoitti:

Ei sairaus ei mitenkään ole syypää siihen että sinä menet solmuun. Ei tarvitse intää kunhan osaat sanoa Ei.

Ja ajattelet, että EI on avain kaikkeen?! 

128/198

minkä ihmeen takia olet noin vihainen? Oletko kuitenkin katkera jostakin? En vähättele sinua tai tunteitasi. Se mitä en ymmärrä on, että sinä kyseenalaistat minut ja minun jaksamiseni vielä 30 vuoden jälkeen muistisairaiden parissa. Minä hoidan alzheimerin tautia sairastavaa isääni, pienellä palkalla. Heräsin mieheni kanssa aamukahville ennen hänen töihin lähtöä. Juuri söin aamupuuron ja lähden isääni herättelemään syömään ja lääkkeiden ottoon. On vielä kuiva ja osaa käydä vessassa. Käsien- kasvojen ja hampaiden pesussa tarvitsee sanallista ohjeistusta. Oikein mukavia kesäpäiviä sinulle.