Vanhempani eivät rakastaneet minua

Vierailija kirjoitti:

On hämmentävää tajuta tämä fakta kun koko ikä on kuullut sitä perusoletusta: että kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan. Tottakai rakastavat, hehän ovat heidän lapsiaan. Mutta näin ei ole. Kaikki eivät rakasta. Emmekä me oikein ole osanneet pukea sanoiksi sitä mitä rakastaminen on.

Nyt vähän vanhempana sen tajuaa. Ja masennuksesta yritän päästä hyväksymällä tämän faktan. Yritän lopettaa tämän faktan vastustamisen. 

Vanhempani eivät minua rakastaneet ja vaikuttaa siltä että eivät ikinä tule rakastamaan. Mutta joku toinen voi rakastaa.

Epäilen että sinunlaista kukaan rakastaisi. Rumuus ja sairaus eivät ole rakastettavia. 

Kunnon uhrituminen meneillään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset eivät vain ole rakastettavia persoonia.

 

Hohhohoh, tuliko nyt parempi mieli sulle? Aikuinen ihminen

Mielikuva, jonka tuosta kommentistasi sain, on sellainen että kiireen vilkkaan, silmät kiiluen, kirjoitit tämän "mukahauskan" heiton ja sait pienen ahh-tyydytyksen, kun painoit enteriä. Ehkä hetken tunsit olosi nokkelaksi tai jopa ylivertaiseksi.

Kun ihminen sanoo, ettei ole koskaan tuntenut vanhempiensa rakkautta, se ei ole mikään keskustelun punchline. Se on suru, joka ei kaipaa pisteliäitä analyysejä, vaan jotain, mikä on nykyään harvinaista: kykyä pysähtyä toisen kivun äärelle ilman että tekee siitä vitsin.

Suru ja kipu. Voi kyynel 😢

 Olet ilmeisesti ihminen, joka tunteiden sijaan valitsee ilkeyden ja kuvittelee sen olevan älykkyyttä. Surun vähättely ei tee sinusta vahvaa, se vain paljastaa mistä kohtaa olet rikki

Ei minuakaan.

Asuin isovanhemmilla. Kun he kuolivat, jäin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kunnon uhrituminen meneillään :D

Onhan se uhriutumista jos kokee, että empatia ja inhimillisyys on liikaa. Mutta jos sinulle tunteiden tunnistaminen näyttää uhriutumiselta, se kertoo aika kirkkaasti, kuinka vähän sinulla on niihin yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidinrakkaus jäi kokematta, tajusin sen vasta tässä keväällä. Siitä johtuu juureton oloni, etten riitä. Mutta nyt kun sen on tiedostanut, on mahdollista alkaa rakentaa tulevaisuutta aivan erilaiseksi. Kun tajusin, ettei äitini rakastanut mua, koin helpotuksen. Mun ei tarvitse olla hänelle enää lojaali, totella hänen käskyjään tai välittää hänen mielipiteistään. Jos hän ohjaa mua johonkin suuntaan, tiedän ettei se välttämättä ole rakkaudesta vaan manipuloinnista tulevaa johdattelua. Ja siksi SAAN itse päättää, mitä teen missäkin tilanteessa. Olo on vapautunut! Työstettävää riittää kyllä, mutta jokin sisäinen kahle irtosi ja annoin itselleni luvan miettiä asioita omasta näkökulmasta (ne eivät ole vääriä, vaikka äiti niin sanoisikin!). En enää mieti, mitä äiti sanoisi, vaan mietin, mikä on MINULLE oikein ja parhaaksi, ei hänelle! Toivottavasti saat ap tästä voimaa.

 

Mielenterveysongelmaisen akan teksti selkeää? 🤣

Vierailija kirjoitti:

Joo. Jotkut ovat niin pahoin vaurioituneita että sisimmässään halveksuvat ja vihaavat itseään, halveksuvat vähintään salaa kaikkia muita ja varsinkin omia lapsiaan. Kesti kauan tajuta että tuon tason nuppivika ei koskaan parane, eikä tietynikäiset mitään apuakaan hae vaikka olisikin sillä tasolla että olisi mahdollista kehittyä ja oppia ymmärtään itseään + mitä se oma käytös läheisille tekee, ja miksi muutenkin elämä on niin vaikeaa

Mieleltään sairaat ahneen sukupolven edustajat paneskelivat eivätkö osanneet/halunneet hoitaa tai edes rakastaa lapsiaan.

Sen sijaan että menisit elämässäsi eteenpäin, kieriskelet itsesäälissäsi. Kerjäät muiltakin sääliä ja päänsilitystä. Mene terapiaan.

Ohis mutta jättäkää tuo yksi trollisekopää huomiotta, nostelkoon vaan ketjua :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidinrakkaus jäi kokematta, tajusin sen vasta tässä keväällä. Siitä johtuu juureton oloni, etten riitä. Mutta nyt kun sen on tiedostanut, on mahdollista alkaa rakentaa tulevaisuutta aivan erilaiseksi. Kun tajusin, ettei äitini rakastanut mua, koin helpotuksen. Mun ei tarvitse olla hänelle enää lojaali, totella hänen käskyjään tai välittää hänen mielipiteistään. Jos hän ohjaa mua johonkin suuntaan, tiedän ettei se välttämättä ole rakkaudesta vaan manipuloinnista tulevaa johdattelua. Ja siksi SAAN itse päättää, mitä teen missäkin tilanteessa. Olo on vapautunut! Työstettävää riittää kyllä, mutta jokin sisäinen kahle irtosi ja annoin itselleni luvan miettiä asioita omasta näkökulmasta (ne eivät ole vääriä, vaikka äiti niin sanoisikin!). En enää mieti, mitä äiti sanoisi, vaan mietin, mikä on MINULLE oikein ja parhaaksi, ei hänelle! Toivottavasti saat ap tästä voimaa.

Osittain kyllä. Isä kyllä rakastaa, ja aina välillä hän ilmaisi sitä omaan perisuomalaiseen tapaan hyvin hienovaraisesti. Ja hän oli paljon pois, joten vajaalle jäin. Isä myös pelkäsi äitiä tässä asiassa. Äiti olisi tullut liian mustasukkaiseksi jos isä olisi ollut lasten kanssa parempaa pataa kuin hän. Isänrakkauden puute ei satuta niin paljoa, koska sisimmissäni tiedän, että hän kyllä rakastaa aidosti ja välittää, vaikkei aina osaa sitä ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Jotkut ovat niin pahoin vaurioituneita että sisimmässään halveksuvat ja vihaavat itseään, halveksuvat vähintään salaa kaikkia muita ja varsinkin omia lapsiaan. Kesti kauan tajuta että tuon tason nuppivika ei koskaan parane, eikä tietynikäiset mitään apuakaan hae vaikka olisikin sillä tasolla että olisi mahdollista kehittyä ja oppia ymmärtään itseään + mitä se oma käytös läheisille tekee, ja miksi muutenkin elämä on niin vaikeaa

Mieleltään sairaat ahneen sukupolven edustajat paneskelivat eivätkö osanneet/halunneet hoitaa tai edes rakastaa lapsiaan.

Kun alapäässä on enemmän vipinää kuin yläpäässä, tuppaa käymään noin.

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan että menisit elämässäsi eteenpäin, kieriskelet itsesäälissäsi. Kerjäät muiltakin sääliä ja päänsilitystä. Mene terapiaan.

Ihminen näkee maailmaa sen läpi, mihin itse yltää. Jos tuo näyttää sinusta itsesääliltä, ehkä katse kannattaa kääntää sisäänpäin. Siellä saattaa olla jotain, jota et uskalla kohdata ilman pilkan suojakuorta.

Kyllä huomaa että on sunnuntai kun kaikki sekopäiset, ruikuttavat akat on lässyttämässä palstalla self help -opuksista oppimiaan kliseitä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan että menisit elämässäsi eteenpäin, kieriskelet itsesäälissäsi. Kerjäät muiltakin sääliä ja päänsilitystä. Mene terapiaan.

Hyh mikä kommentti. Älä projisoi minuun hirveitä piirteitäsi. 

Minä olen aloittanut täällä asiallisen keskustelun. Jos et ole aiheesta kiinnostunut niin älä vastaa.

Harmi. Aloitus houkutteli lähes kaikki palstakiusaajat paikalle. Läskihullu puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan että menisit elämässäsi eteenpäin, kieriskelet itsesäälissäsi. Kerjäät muiltakin sääliä ja päänsilitystä. Mene terapiaan.

Ihminen näkee maailmaa sen läpi, mihin itse yltää. Jos tuo näyttää sinusta itsesääliltä, ehkä katse kannattaa kääntää sisäänpäin. Siellä saattaa olla jotain, jota et uskalla kohdata ilman pilkan suojakuorta.

Unohdit kirjoittaa loppuun AP

Vierailija kirjoitti:

Harmi. Aloitus houkutteli lähes kaikki palstakiusaajat paikalle. Läskihullu puuttuu.

Se on tuo yksi ja sama multipeukuttaja-jankkaajahullu, ignooratkaa. Tyypillä on aina nuo samat setit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan että menisit elämässäsi eteenpäin, kieriskelet itsesäälissäsi. Kerjäät muiltakin sääliä ja päänsilitystä. Mene terapiaan.

 

Hyh mikä kommentti. Älä projisoi minuun hirveitä piirteitäsi. 

Minä olen aloittanut täällä asiallisen keskustelun. Jos et ole aiheesta kiinnostunut niin älä vastaa.

Laita kommentteihesi se merkintä AP.  Sun kommenteista puuttuu se. Näin muutkin pysyy kärryillä sun opetusketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan että menisit elämässäsi eteenpäin, kieriskelet itsesäälissäsi. Kerjäät muiltakin sääliä ja päänsilitystä. Mene terapiaan.

Ihminen näkee maailmaa sen läpi, mihin itse yltää. Jos tuo näyttää sinusta itsesääliltä, ehkä katse kannattaa kääntää sisäänpäin. Siellä saattaa olla jotain, jota et uskalla kohdata ilman pilkan suojakuorta.

Unohdit kirjoittaa loppuun AP

En ole AP, mutta miksi se on sinulle niin tärkeää? Auttaako se sinua päättämään, miten paljon halveksuntaa koet oikeudeksesi annostella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan että menisit elämässäsi eteenpäin, kieriskelet itsesäälissäsi. Kerjäät muiltakin sääliä ja päänsilitystä. Mene terapiaan.

 

Hyh mikä kommentti. Älä projisoi minuun hirveitä piirteitäsi. 

Minä olen aloittanut täällä asiallisen keskustelun. Jos et ole aiheesta kiinnostunut niin älä vastaa.

Ruikuttaminen ja uhriutuminen ei ole asiallista vaan ihan sitä itteään 💩