Millaiset ihmiset ei voi sietää positiivisia viboja omaavia henkisiä ihmisiä?

Eikö henkisyys ole rahatusta etupäässä?  Osta kurssi,  tuut yhtä henkistyneeksi kuin minä, tule tapahtumaan , maksa, jossa kummasti pukeutuneena leikimme yli-ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut henkilöitä, jotka ovat omasta mielestään kauhea positiivisia ja sosiaalisia ihmisiä (ja he kertovat sen useaan kertaan tapaamisen aikana, ettei kukaan pääse unohtamaan). Minun mielestäni osa heistä on vaikuttanut teennäisiltä ihmisiltä kuori päällä, jotka puhuvat paljon mutta eivät kuuntele muita.

Ihmisillä on luontaisesti naamarit päällä etenkin työelämässä ja ei oikeasti moniakaan kiinnostaisi tehdä pakkotyötä.

Sun Zun oppaassa kerrotaan että jos et halua kuulla muita ja alistua metelille, niin ole meteli ja täytä tila hyökkäykselläsi.

Hyökkää niin kauan että tila on omasi.

Tai sitten voi olla hyökkäämättä ja riisua naamarin. Siinä on ihmeteltävää kaikille.

Siis jos ajatellaan sitä tilaa missä joudutaan olemaan. On se sitten ämpäri jossa on paljon kihiseviä erilaisia hyönteisiä, niin ne alkaa tehdä sitä tilaa omakseen. Ei ne ole hyökkäämättä tai riisu naamaria. Se on maailman laki pessimistisessä näkökulmassa häviäjän silmistä katsottuna. 

Sama pätee kaasujen kanssa. Tila peittyy erilaisilla kaasuilla. Väkevimmän pierun tahto on haista voimakkaimmin.

Heikot kaasut voi erottaa tarkkaan taustalta. Maailman laki. 

Sulla on sellainen virhe että voisit jotenkin asetuksista säädellä että naamari pois ja ei hyökätä. Aika positiivinen näkökulma sulla karuun maailmaan.

Elämä on vähän kuin joulu. Sun pitää näyttää ilosta naamaa ja avata pakolla muiden katsoessa lahjoja. Ei kiinnostaisi availla ja esittää onnellista, mutta on pakko. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti sen vuoksi, koska he muistuttavat sua siitä että elämä ei ole mikään kirsikkakakku buffee, vaan kakku on syötävä keltaisia kermoja myöten kitusiin. 

Et pysty valitsemaan muuta kuin sen miten asennoidut siihen kakkuusi, mikä on elämä. 

Se että surkuttelee yksin, niin on ajattelematonta. Muitakin jotka syö samaa kakkua samassa pöydässä. 

Siksi on hienoa että joku murjottaa vuorollaan. 

Elämässä sä et voi valita mitään tai päättää mistään mitään. Sul on vain kakku lusittavana. Kaikkihan tykkää synttärikakusta! <3 

Ei tykkää. Ja se vasta ärsyttävää onkin, että joku kuvittelee muiden aina tykkäävän niistä mistä itse. Usein vielä sosialisoi jonkun ryhmän omakseen, kuten "me suomalaiset"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut henkilöitä, jotka ovat omasta mielestään kauhea positiivisia ja sosiaalisia ihmisiä (ja he kertovat sen useaan kertaan tapaamisen aikana, ettei kukaan pääse unohtamaan). Minun mielestäni osa heistä on vaikuttanut teennäisiltä ihmisiltä kuori päällä, jotka puhuvat paljon mutta eivät kuuntele muita.

Ihmisillä on luontaisesti naamarit päällä etenkin työelämässä ja ei oikeasti moniakaan kiinnostaisi tehdä pakkotyötä.

Sun Zun oppaassa kerrotaan että jos et halua kuulla muita ja alistua metelille, niin ole meteli ja täytä tila hyökkäykselläsi.

Hyökkää niin kauan että tila on omasi.

Tai sitten voi olla hyökkäämättä ja riisua naamarin. Siinä on ihmeteltävää kaikille.

 

S

Jos ajattelemme maailmaa tilana, jonka voittaa se, joka täyttää sen äänekkäimmin, me oletamme, että olemassaolon arvo mitataan näkyvyyden tai vaikutusvoiman määrällä. Mutta entä jos tila ei olekaan jotain, joka vallataan, vaan jotain, jonka laadun me yhdessä tuotamme.

Naamion riisuminen ei ole merkki heikkoudesta vaan tietoisuuden teko - se, että lakkaa reagoimasta maailmaan pelkkänä selviytyjänä. Kaasu- tai hyönteisvertauskuva kuvastaa pelon näkökulmaa: maailmaa, jossa muut ovat uhkia ja itsen täytyy suojautua.

Minä uskon, että hiljaisuuskin voi olla läsnäoloa. Ja että ihminen voi vaikuttaa olemalla aidosti paikalla, ei hyökkäämällä vaan kutsumalla. Se ei ehkä 'voita' tilaa vanhan maailman mittareilla, mutta se muuttaa sen rakennetta.

Ja siinä missä meteli täyttää tilan, sivistys antaa sille muodon. Se ei ehkä haise, mutta sen voi tunnistaa, jos on herkkyyttä havaita. Mussa ei ole mitään virhettä. Näkökulmastani katsottuna sinussa on. Meitä on moneksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö henkisyys ole rahatusta etupäässä?  Osta kurssi,  tuut yhtä henkistyneeksi kuin minä, tule tapahtumaan , maksa, jossa kummasti pukeutuneena leikimme yli-ihmisiä.

Kyllä. Aidostihenkiset eivät pyöri netissä myymäsä kurssejaan ja tulkintojaan.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti sen vuoksi, koska he muistuttavat sua siitä että elämä ei ole mikään kirsikkakakku buffee, vaan kakku on syötävä keltaisia kermoja myöten kitusiin. 

Et pysty valitsemaan muuta kuin sen miten asennoidut siihen kakkuusi, mikä on elämä. 

Se että surkuttelee yksin, niin on ajattelematonta. Muitakin jotka syö samaa kakkua samassa pöydässä. 

Siksi on hienoa että joku murjottaa vuorollaan. 

Elämässä sä et voi valita mitään tai päättää mistään mitään. Sul on vain kakku lusittavana. Kaikkihan tykkää synttärikakusta! <3 

Ai muistuttavat? Useista heillä vaikuttaa itsellään olevan mielessä pelkästään kirsikat ja kermavaahto-osio, mutta muistuttavat muille, että tulee olla kiitollinen vastoinkäymisistä yms.

Voi myös olla että Ap on hyväntahtoinen kiltti empaatti joka on joutunut narsistin uhriksi. Narsistin kaasuvalotus tuhoaa pikkuhiljaa uhristaan kaiken optimistisuuden, ilon ja sielukkuuden. Narsistit tuntevat vetoa empaatteihin. empaatin valo vetää narsistin pimeyttä puoleensa.

Kaasuvalotusta harrastavat myös muutkin kuin narsistit. Esim. internetin trollit. Kaasuvalotusta on esim. että tulet miehesi kanssa kotiin ja pysähdyt ihailemaan naapurinmiehelle tämän hoitamaa ruusupuskaa. Kotona mies on ynseä ja tivaa miksi flirttailet aina kaikkien kanssa. Alat pikkuhiljaa kokea että ehkä sitten käyttäydyt muiden silmissä flirttailevasti ja sinun pitää hillitä tapaasi olla välitön ja ystävällinen tai soitat miehelle jonkun laulun pianolla joka saa sinut aina liikuttumaan. Mies kuuntelee kappaletta huokaillen tylsistyneenä ja sanoo että älä vaan rääkkää ihmisiä soitollasi että et sinä ainakaan mikään pianisti ole. Lopulta luovut pikkuhiljaa asioista jotka tuottivat sinulle mielihyvää, menetät itseluottamuksesi ja kutistut. 

Meissä kaikissa on ilkeyttä joka pääsee oikeuksiinsa netissä. Jokainen meistä on joskus kaasuvalottanut. Tietenkään se ei tunnu tuntemattomalta netissä niin pahalta kuin että läheinen ihminen tekee sitä. Ja sitä on helpompi tehdä tuntemattomalle kuin jollekin josta välität ja jota et halua loukata, paitsi tietty jos olet narsisti, jolle ei ole "läheisiä ihmisiä" edes olemassa. 

Positiivisia viboja omaavat henkiset ihmiset ovat valehtelijoiden isästä, perkeleestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naamion riisuminen ei ole merkki heikkoudesta vaan tietoisuuden teko - se, että lakkaa reagoimasta maailmaan pelkkänä selviytyjänä. Kaasu- tai hyönteisvertauskuva kuvastaa pelon näkökulmaa: maailmaa, jossa muut ovat uhkia ja itsen täytyy suojautua.

Minä uskon, että hiljaisuuskin voi olla läsnäoloa. Ja että ihminen voi vaikuttaa olemalla aidosti paikalla, ei hyökkäämällä vaan kutsumalla. Se ei ehkä 'voita' tilaa vanhan maailman mittareilla, mutta se muuttaa sen rakennetta.



Ja siinä missä meteli täyttää tilan, sivistys antaa sille muodon. Se ei ehkä haise, mutta sen voi tunnistaa, jos on herkkyyttä havaita. Mussa ei ole mitään virhettä. Näkökulmastani katsottuna sinussa on. Meitä on moneksi.

 

Toi on just tota optimismia mitä tässä ketjussa vihataan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä sä et voi valita mitään tai päättää mistään mitään. Sul on vain kakku lusittavana. Kaikkihan tykkää synttärikakusta! <3 

Ei tykkää. Ja se vasta ärsyttävää onkin, että joku kuvittelee muiden aina tykkäävän niistä mistä itse. Usein vielä sosialisoi jonkun ryhmän omakseen, kuten "me suomalaiset"

Kaikkihan kakusta tykkää paitsi ne jotka ei tykkää . Lusia elämää ainaiseen valoon. Kun joku murjottaa, niin toiset juhlii pöydän antimista. Euroopassa on sivistysvaltioita, jotka sallii eutanasian. 

Toivotaan että oikeus eutanasiaan laajenee muihinkin valtioihin. Ihmisten vuosikymmenten lääkitseminen erilaisilla laillisilla kemikaaleilla tulisi lakkauttaa. 

Ei voi mennä niin että sairaita ihmisiä roikotetaan lääkäriltä toiselle ja läheiset väsyy, kun eivät jaksa hoitaa pessimistille b-lausuntoja ja sairaseläkkeitä. Laskut vain kasaantuu ja optimismi haihtuu läheisiltäkin toivottomuuteen. Perustulo tai eutanasia, tule jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut henkilöitä, jotka ovat omasta mielestään kauhea positiivisia ja sosiaalisia ihmisiä (ja he kertovat sen useaan kertaan tapaamisen aikana, ettei kukaan pääse unohtamaan). Minun mielestäni osa heistä on vaikuttanut teennäisiltä ihmisiltä kuori päällä, jotka puhuvat paljon mutta eivät kuuntele muita.

Ihmisillä on luontaisesti naamarit päällä etenkin työelämässä ja ei oikeasti moniakaan kiinnostaisi tehdä pakkotyötä.

Sun Zun oppaassa kerrotaan että jos et halua kuulla muita ja alistua metelille, niin ole meteli ja täytä tila hyökkäykselläsi.

Hyökkää niin kauan että tila on omasi.

Oon töissä huomannut sen kun käyn tauolla röökillä ja tuun kahvitilaan, niin aika äkkiä häviää porukat ennenaikaisesti duuniin, vaikka taukoa olisi jäljellä vielä neljäkin minuuttia.

Mun negatiivisyys iskee taukotilaan, joskus kesä ja heinäkuussa tuntuu kuinka huone ihan pimenisi. Saatan vain kuvitella, mutta pelkästään oma negatiivisyys voi haista niin pahasti, että kaikki optimistit häviää kuin valo säkistä. Siinä sitten yksin istun sen neljä minuuttia ja mietin syntyjä synkkiä syviä. 

Oikeastaan tuntuu että positiiviset työkaverit tavallaan työpaikkakiusaa mua.

Vierailija kirjoitti: 

Voihan se olla niinkin, että sama se on olla hörhö ja yltiöpositiivinen jos ei ole enää mitään menetettävää.

Voihan se olla niinkin, että kun hän on menettänyt sen viimeisenkin mitä on menetettävänä, niin hänestä tulee meidän kaltainen. Hänellä on vielä se minkä me jo menetimme ajat sitten.

Sitten hänellä ei enää ole mitään menetettävää ja vain kuolema on ainoa vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Joskus heistä sattuu näkemään myös toisen puolen. Jos sama ihminen todellisuudessa valittujen kanssa juoruaa selkien takana ja arvostelee salaa kaikkea ulkonäöstä lähtien, käyttää kauppatavarana muiden hänelle luottamia henkilökohtaisia asioita ja uhriutuu mitä mielikuvituksellisemmista asioista, niin on vaikeaa enää nähdä häntä toisin. 

Loppupelissähän sinä olet hän ja teet hänestä hänet. 

Hän vain on ja mukautuu tilaan missä olette. Olet osallinen kaikkeen tahtomattasi ja koet sen siinä hetkessä tietyllä tavalla ja nyt muistellessasi jopa eritavon glorifioiden esitystä.

Se oli sinulle merkittävä tapahtuma eläessänne. 

Katkeria, ahdasmielisiä, kateellisia, vahingoniloisia huonovointisia ihmisiä ärsyttää positiivisuus, yrittäminen, empatia, vilpittömyys.

Positiivisia fiboja tuntevat ovat levottomia ja luovat levottomuutta myös ympäristöönsä. Taas toiset ihmiset tarvitsevat lepoa ja rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni, joka kuvittelee luovansa positiivisia viboja ja olevansa henkinen, oikeasti on kaikkea muuta. Itsekin olen joskus muinoin ollut sellainen. Nykyään jo ymmärrän, että ego se siinä teki temppujaan. Kuvittelin olevani oikein valaistunut vaikka oikeasti en tiennyt mistään mitään ja positiivinen vibakin oli lähinnä pakon omaista tekopositiivisuutta koska ajattelin, että tietynlainen pitää olla jos on valaistunut. 

Mutta yllättästi suurin osa on oikeasti valaistunut ja sitten on me jotka olemme kateellisia heille. Meitä kyrsii kun he ovat saavuttaneet sellaisen ihan itsestään mitä olemme yrittäneet saada ja tavoittaa kovalla työllä. Sellainen pilaa koko ilmapiirin. Sitten myöhemmin kuulen ystävättäreltä, että minä sen ilmapiirin pilasin olemalla negatiivinen. 

Tämä tyyppi kääntää kaiken minun syyksi. Että minä olen paska. Ei mitään, siksi katkaisin kaikki välit molempiin. Mulle riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti sen vuoksi, koska he muistuttavat sua siitä että elämä ei ole mikään kirsikkakakku buffee, vaan kakku on syötävä keltaisia kermoja myöten kitusiin. 

Et pysty valitsemaan muuta kuin sen miten asennoidut siihen kakkuusi, mikä on elämä. 

Se että surkuttelee yksin, niin on ajattelematonta. Muitakin jotka syö samaa kakkua samassa pöydässä. 

Siksi on hienoa että joku murjottaa vuorollaan. 

Elämässä sä et voi valita mitään tai päättää mistään mitään. Sul on vain kakku lusittavana. Kaikkihan tykkää synttärikakusta! <3 

Säälittävää sössötystä syntymästämme. oli sen otsikko

Säälittävän suloinen, koristeltu, imelletty sössötys on antidootti. Se vaikuttaa ymmärtämättä sen todellista sanomaa. 

Sössötys syövyttää hitaasti pian maistettuna. Asia joka ei hampaita harjaamalla hoidu. Kerman alle on haudattu matoja, siiroja, hämähäkkejä ja mahtipontista ranteenpaksuista vaaleanruskeaa  kirkkaan kosteaa savea.

Olet ruosteessa ennen kuin huomasit eläväsi sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni, joka kuvittelee luovansa positiivisia viboja ja olevansa henkinen, oikeasti on kaikkea muuta. Itsekin olen joskus muinoin ollut sellainen. Nykyään jo ymmärrän, että ego se siinä teki temppujaan. Kuvittelin olevani oikein valaistunut vaikka oikeasti en tiennyt mistään mitään ja positiivinen vibakin oli lähinnä pakon omaista tekopositiivisuutta koska ajattelin, että tietynlainen pitää olla jos on valaistunut. 

 

Mutta yllättästi suurin osa on oikeasti valaistunut ja sitten on me jotka olemme kateellisia heille. Meitä kyrsii kun he ovat saavuttaneet sellaisen ihan itsestään mitä olemme yrittäneet saada ja tavoittaa kovalla työllä. Sellainen pilaa koko ilmapiirin. Sitten myöhemmin kuulen ystävättäreltä, että minä sen ilmapiirin pilasin olemalla negatiivinen. 

Tämä tyyppi kääntää kaiken minun syyksi. Että minä olen paska. Ei mit

Kuule, kun ei jokaisella ole päämääränä valaistuminen ja henkisyys tai ei ainakaan siinä määrin, että asiaan pitäisi erityisemmin kiinnittää huomiota. kiukkuisuus ja ärtymys kumpuavat siinä vaiheessa, kun annetaan ymmärtää, että henkisyys olisi jotenkin ylempää tai parempaa ja vielä lisäksi antaisi oikeutuksen kertoa muille kuinka heidän tulisi elää elämäänsä. Loistavia esimerkkejä tästä ovat eräät YouTube tarot tulkitsijat. Joten ei kyse ole kataudesta vaan siitä ettei kukaan pidä uskonmaailmansa tuputtajista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö henkisyys ole rahatusta etupäässä?  Osta kurssi,  tuut yhtä henkistyneeksi kuin minä, tule tapahtumaan , maksa, jossa kummasti pukeutuneena leikimme yli-ihmisiä.

Emmä ymmärrä miksi henkisyys on tähän sekoitettu. Kyse oli optimismista ja positiivisyydestä. Vibat tulee väreinä ja siitä miten se hyvä tunnelma välittyy tai leviää ympäristöön.

Joku tuntee että heihin osuu (palomuuri hälyyttää) ja he tuntee sydämissään sen mitä joskus lapsena tunsi kauan sitten. 

Sen millaista elämä oli joskus, kun näki valon ja tunsi asiat yhtenä osana kokonaisuutena. 

Jossain vaiheessa he sulkeutuivat naamareiden taakse tai heihin kasvoi kiveä sydämen ympärille suojelemaan heitä ettei sitä oteta pois heiltä. 

Positiivinen ihminen herättää heissä inhoa ja defenssin, koska se kivi ympäriltä alkaa murenemaan positiivisten vibraatioiden bassokuviolla. Pikkuhiljaa näiden ihmisten kivipanssarit tai naamarit murtuu. 

Tosi monet kiukuttelee viimeiseen asti ja kun se ensimmäinen hymy tulee kasvoille, niin se oli siinä. 

Positiivinen valaistunut ihminen herätti sun kasvoille sen mikä ei ole pitkään aikaan levännyt sielä. Se minkä sinäkin viet maailmalle ja annat toisille tietämättäsi ehtymättömistä varoista. Optimismia ja positiivisyyttä ei tarvitse varjella tai suojella. Ei tarvitse pelätä että se viedään sulta. Se on loppumaton luonnonvara se on GONGIA ja sitä voi kultivoida loputtomasti. Ja me olemme vain sen välikappale. Se kulkee meidän lävitse ja meidän täytyy olla vain avoimia sille. Täysin ilmaista kaikille ihmisille olla ystävällinen ja kohtelias hymyileväinen.

Hymyilet ja se tarttuu, siitä on todisteena kasvoilla hymyjen piirtämät rypyt. Herra mun valo jee herra sun valo jee herra meitin valo jee.