Kaveri on muuttunut hyvin epämiellyttäväksi saatuaan lapsen

Tämä on hyvä kuvaus nykyajan itsekeskeisyydestä. Tuoreen äidinkin pitäisi olla kiinnostunut aikuisen sinkkusäädöistä. Huolimatta siitä, että tuoreen äidin elämä on juuri mullistunut kaikissa mahdollisissa merkityksissä tai muistamatta, että kaikki äidin kehossa ja psyykessä sekä hormonitoiminnassa ohjaa äitiä keskittämään kaikkensa vauvan tarpeisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perus. Järjen valo sammuu tuossa kohtaa. 

Niin ihan kirjaimellisestikin siis, koska lapsen teko on hyvin primitiivinen prosessi ja rationaalisuus taas korkean kognition toiminto. Vauvan kanssa ei voi olla rationaalinen, sillä vauva ei ole rationaalinen olento. 

Kyllä se rationaalisuus on nykyään hakusessa monen aikuisenkin tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä kuvaus nykyajan itsekeskeisyydestä. Tuoreen äidinkin pitäisi olla kiinnostunut aikuisen sinkkusäädöistä. Huolimatta siitä, että tuoreen äidin elämä on juuri mullistunut kaikissa mahdollisissa merkityksissä tai muistamatta, että kaikki äidin kehossa ja psyykessä sekä hormonitoiminnassa ohjaa äitiä keskittämään kaikkensa vauvan tarpeisiin. 

Miksi yrität pakonomaisesti kärjistää tilannetta niin mustavalkoiseksi että äiti on aina vakaa ja turvallinen ja lapseton puolestaan aina päihdehuuruinen sinkku? Ei ole - moni lapseton on paljon vakaampi kuin lapsen saanut. 

Ap, olethan puhunut nämä kaikki kaverillesi? Moni jauhaa asiouta, joita ei jostain kumman syystä sano ystävälle.

On tullut todettua että äitiys ei todellakaan aina kasvata ja jalosta ihmistä, päinvastoin. Monet taantuvat ja muuttuvat todella omahyväisiksi, kapea-katseisiksi, empatiakyvyttömiksi ja ylimielisiksi. Tottakai jokainen ymmärtää, että se lapsi on äidille tärkein ja etenkin alkuun hänen elämänsä pyörii vauvan ympärillä. Mutta äitiys ei tee kenestäkään toista parempaa ja tärkeämpää, ei tee toisen elämästä ja kuulumisista vähempiarvoista. Näin käyttäytyvät jäävät ihan oikeutetusti ilman ystäviä. Sitten on tosin ikävä huomata olevansa yksin kun tulee ero, lapset kasvaa ja kaipaisi tukea ja seuraa.

Kyllä se on nyt moro ja näkemiin?

Vierailija kirjoitti:

Vastasyntynyt, puolustuskyvytön ja avuton uusi ihminen nyt vain sattuu olemaan äidilleen tärkeintä, ja niin sen pitääkin olla. Mutta sitähän lapsettomat eivät ymmärrä.

Äitiys muuttaa naisen elämän lopullisesti, mutta luuletteko että äitien ajatusmaailma pysyy yhtä rajoittuneena seuraavat 10, 20, 30 vuotta?

Olen kuullut että jotkut äidit muuttuvat niin että ei voi tehdä mitään muuten kuin lapsen ehdoilla esim. ei voida mennä mihinkään kun lapsi on tietyn ikäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse jättänyt elämästäni kaksi tuollaista sekopää-äitiä aikanaan. Kaikille ei onneksi käy niin että aivot jäävät sinne synnärin sängylle.

Mulle yksi vanha kaveri sanoi taannoin työstressistä kertoessani että hanki pari lasta, sen jälkeen ei kiinnosta enää tippaakaan mitkään työhön liittyvät jutut vaan elämään tulee muuta sisältöä. Jaa selvä. :D

Kyllä mä näin aikuisen äitinä sanoisin, että parinkymmenen vuoden seikkailussa nimeltä kasvatustyö tulee niin tähtitieteellinen määrä muuta stressiä, että työstressi vaan asettuu mittakaavaan.

Jep ja komps! Ei minun sinkkuna tarvinnut pystyä tekemään töitä työajan puitteissa, vaan pystyin stressaamaan jokaista pientäkin asiaa ja tekemään ylitöitä niin että lakikin tuli jo vastaan. Nyt on lähdettävä hakemaan lapsi

Mutta kun kysymys ei ole sinun elämästäsi vaan siitä pystytkö asettumaan toisen ihmisen asemaan ja tuntemaan empatiaa häntä kohtaan. Vaikka sinun elämässäsi joku asia tuntuisi vähäpätöiseltä, niin kypsä ja tunneälykäs aikuinen osaa erottaa oman kokemusmaailmansa toisen kokemuksista ja näkemään asioita toisen näkökulmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntui entistä yksinäisemmältä kun tulin äidiksi erään vela-kaverin päätettyä ettei hän jaksa pitää enää yhteyttä. On jäänyt jonkinlainen trauma tästä enkä enää uskalla hankkia uusia ystäviä. Yksi ystävä kyllä on. Olen juuri ystävyydessä/kaveruudessa pettynyt usein. 

Näitä juttuja lukiessa ymmärrän kyllä toisenkin kannan asioihin kun kyllähän äitiydestä voi hieman liikaakin hurmaantua. Olen kyllä sen verran kasvanutkin, että päihteet ovat jääneet täysin. En tiedä myöskään olenko omahyväinen tai ärsyttävä, mutta lapsen asiat ovat päällimmäisenä mielessä ja elämä pyörii aika lailla perhe-elämässä. 

Pidän kyllä täysin ääliömäisenä tuollaista, että sanotaan ettei stressistä ymmärrä mitään ennen kuin on jälkikasvua. Kyllä stressiä on varmaan kaikilla eikä elämä ole kilpailu siitä kenellä on raskainta. 

Tuossa tarkoitetaan, että jos elämä saa muuta sisältöä, työ muuttuu yhdentekeväksi. Sama kuin jos saat diagnoosin kuolemaan johtavasta sairaudesta. Ei siinä tilanteessa normaali ihminen enää mietitä työnantajan tulostavoitteita vaan mitä haluaa tehdä loppuajalla.

Normaali ihminen tai ei, mutta potkut sellaiselle joka ei keskity työhönsä. Meitä on jonossa tulossa sen pilttinsä lumossa hourailevan mamman tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse jättänyt elämästäni kaksi tuollaista sekopää-äitiä aikanaan. Kaikille ei onneksi käy niin että aivot jäävät sinne synnärin sängylle.

Mulle yksi vanha kaveri sanoi taannoin työstressistä kertoessani että hanki pari lasta, sen jälkeen ei kiinnosta enää tippaakaan mitkään työhön liittyvät jutut vaan elämään tulee muuta sisältöä. Jaa selvä. :D

Sitten vielä ihmetellään, kun kukaan ei halua palkata pienten lasten äitiä töihin. En ikinä palkkaisi ihmistä, jolle työura on täysin yhdentekevä asia. Nämä on just näitä saikuttajia! Nähty on.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse jättänyt elämästäni kaksi tuollaista sekopää-äitiä aikanaan. Kaikille ei onneksi käy niin että aivot jäävät sinne synnärin sängylle.

Mulle yksi vanha kaveri sanoi taannoin työstressistä kertoessani että hanki pari lasta, sen jälkeen ei kiinnosta enää tippaakaan mitkään työhön liittyvät jutut vaan elämään tulee muuta sisältöä. Jaa selvä. :D

Minä hankin pari lasta ja sitten oli stressiä niin lapsista kuin töistäkin :).

Vierailija kirjoitti:

Vastasyntynyt, puolustuskyvytön ja avuton uusi ihminen nyt vain sattuu olemaan äidilleen tärkeintä, ja niin sen pitääkin olla. Mutta sitähän lapsettomat eivät ymmärrä.

Äitiys muuttaa naisen elämän lopullisesti, mutta luuletteko että äitien ajatusmaailma pysyy yhtä rajoittuneena seuraavat 10, 20, 30 vuotta?

Varmasti, mutta ei se tarkoita, että saa luvan väheksyä toisen ongelmia ja huolia ja vaan koska on nyt äiti. Jokaisen ongelmat ovat heille itselleen olemassa ja pinnalla. Niin sullakin, ennenkuin olit äiti.

Äidit osaavat olla kyllä itsekkäin ja omahyväisin ihmisryhmä. Eivät toki läheskään kaikki, mutta ei ole mitenkään harvinaista että äitiys saa ihmisestä esiin todella rumia piirteitä, kadotetaan täysin kyky nähdä oman kuplan ulkopuolelle ja nostetaan itsensä jalustalle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä kuvaus nykyajan itsekeskeisyydestä. Tuoreen äidinkin pitäisi olla kiinnostunut aikuisen sinkkusäädöistä. Huolimatta siitä, että tuoreen äidin elämä on juuri mullistunut kaikissa mahdollisissa merkityksissä tai muistamatta, että kaikki äidin kehossa ja psyykessä sekä hormonitoiminnassa ohjaa äitiä keskittämään kaikkensa vauvan tarpeisiin. 

Se että äidin elämä on mullistunut ei tarkoita, että muiden elämä olisi vähäpätöisempää. Sehän vasta itsekeskeistä onkin, että väheksytään muiden elämää ja nostetaan itsensä johonkin jalustalle. On myös aika väsynyttä tuo miten lapsettomien elämässä ei voi muka tapahtua mitään muuta kun ryyppäämistä ja sinkkusäätöjä. Aika kapea maailmankatsomus on kyllä jos ei näe elämässä mitään muuta kuin lapsiperhearjen tai bilehuuruisen sinkkuilun. 

Vierailija kirjoitti:

Vastasyntynyt, puolustuskyvytön ja avuton uusi ihminen nyt vain sattuu olemaan äidilleen tärkeintä, ja niin sen pitääkin olla. Mutta sitähän lapsettomat eivät ymmärrä.

Äitiys muuttaa naisen elämän lopullisesti, mutta luuletteko että äitien ajatusmaailma pysyy yhtä rajoittuneena seuraavat 10, 20, 30 vuotta?

Entäpä jos äidillä on muitakin lapsia? Ovatko he vähemmän tärkeitä kuin vauva? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasyntynyt, puolustuskyvytön ja avuton uusi ihminen nyt vain sattuu olemaan äidilleen tärkeintä, ja niin sen pitääkin olla. Mutta sitähän lapsettomat eivät ymmärrä.

Äitiys muuttaa naisen elämän lopullisesti, mutta luuletteko että äitien ajatusmaailma pysyy yhtä rajoittuneena seuraavat 10, 20, 30 vuotta?

Olen kuullut että jotkut äidit muuttuvat niin että ei voi tehdä mitään muuten kuin lapsen ehdoilla esim. ei voida mennä mihinkään kun lapsi on tietyn ikäinen. 

Lisään vielä tähän että tiedän joitain ihmisiä joilla on aikuisia lapsia jotka asuvat muualla. He käyvät pääsääntöisesti vain lastensa luona eivätkä ollenkaan paikkakunnalla asuvien sukulaisten luona ja kuitenkin pyytelevät sukulaisia jatkuvasti käymään.

Sun kaverilla on pieni vauva? Et todellakaan mene vuodattamaan hänelle nyt ongelmiasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä kuvaus nykyajan itsekeskeisyydestä. Tuoreen äidinkin pitäisi olla kiinnostunut aikuisen sinkkusäädöistä. Huolimatta siitä, että tuoreen äidin elämä on juuri mullistunut kaikissa mahdollisissa merkityksissä tai muistamatta, että kaikki äidin kehossa ja psyykessä sekä hormonitoiminnassa ohjaa äitiä keskittämään kaikkensa vauvan tarpeisiin. 

Se että äidin elämä on mullistunut ei tarkoita, että muiden elämä olisi vähäpätöisempää. Sehän vasta itsekeskeistä onkin, että väheksytään muiden elämää ja nostetaan itsensä johonkin jalustalle. On myös aika väsynyttä tuo miten lapsettomien elämässä ei voi muka tapahtua mitään muuta kun ryyppäämistä ja sinkkusäätöjä. Aika kapea maailmankatsomus on kyllä jos ei näe elämässä mitään muuta kuin lapsiperhearjen tai bilehuuruisen sinkkuilun. 

Voi helvettisoikoon. Ethän sinä nyt vastasyntyneen äidille ihan oikeasti vuodata mitään sinkkusäätöjä. Menetkö myös onnettomuuden jälkeen sairaalaan vuodattamaan ne säätösi? Toisten häihin morsiusparille selostamaan kihdistäsi? Jonkun synttäreille valittamaana Tinder-elämän kiemuroita?



Se on ihan VALTAVA mullistus ja sinun sinkkusäätöjesi aika on nyt hieman odottaa.. Voi juma. Jos oikein haluat olla aikuinen niin tarjoa kaverillesi vaikka apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasyntynyt, puolustuskyvytön ja avuton uusi ihminen nyt vain sattuu olemaan äidilleen tärkeintä, ja niin sen pitääkin olla. Mutta sitähän lapsettomat eivät ymmärrä.

Äitiys muuttaa naisen elämän lopullisesti, mutta luuletteko että äitien ajatusmaailma pysyy yhtä rajoittuneena seuraavat 10, 20, 30 vuotta?

Entäpä jos äidillä on muitakin lapsia? Ovatko he vähemmän tärkeitä kuin vauva? 

Vauva on sillä hetkellä kaikista riippuvaisin äidistään. Vauvasta huolehtiminen on siinä mielessä tärkeämpää.

Onneksi minun ystäväni ovat aikuisia ihmisiä ja ymmärsivät olla tukena ja antamassa apua, ei ottamassa itselleen, kun sain pienen vauvan. Sellainen aikuinen, joka ei ymmärrä edes elämän perusasioista, vaan tulee aivan pienen vauvan äidiltä vaatimaan itselleen jotain, saisi jäädä nopeasti ulos ystäväpiiristä. Joku raja ja tilannetaju sentään.

Kyllä se vauva nopeasti kasvaa isommaksi.