Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri on muuttunut hyvin epämiellyttäväksi saatuaan lapsen
04.06.2025 |
Nyt on niin hurskasta ja hienoa ihmistä kun vaan olla voi. Muiden asiat kiinnostaa korkeintaan sen verran että voi väheksyä, miten triviaaleja ne on hänen asioidensa rinnalla. Itselläni on ollut suuria vaikeuksia viime kuukausina, mutta en välitä enää edes kertoa mitään hänelle kun enhän minä katsokaas mitään mistään tiedä. Tehtäväni on tällä hetkellä vain kuunnella hänen juttujaan koskien äitiyttä ja vauvaa. Voi olla että vetelee viimeisiään tämä ystävyys.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että äitiys voimistaa ihmisessä jo olevia piirteitä. Jos nainen on ollut ennen lapsia vähän omahyväinen ja paskantärkeä niin hän on sitä lasten myötä potenssiin tuhat.
Olen huomannut saman. Ja voi armoton sitä penikoiden ylisuojelua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se ihmisenä kasvaminen.
Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.
Sarkasminlukutaito.
Vierailija kirjoitti:
Musta taas tuntui entistä yksinäisemmältä kun tulin äidiksi erään vela-kaverin päätettyä ettei hän jaksa pitää enää yhteyttä. On jäänyt jonkinlainen trauma tästä enkä enää uskalla hankkia uusia ystäviä. Yksi ystävä kyllä on. Olen juuri ystävyydessä/kaveruudessa pettynyt usein.
Näitä juttuja lukiessa ymmärrän kyllä toisenkin kannan asioihin kun kyllähän äitiydestä voi hieman liikaakin hurmaantua. Olen kyllä sen verran kasvanutkin, että päihteet ovat jääneet täysin. En tiedä myöskään olenko omahyväinen tai ärsyttävä, mutta lapsen asiat ovat päällimmäisenä mielessä ja elämä pyörii aika lailla perhe-elämässä.
Pidän kyllä täysin ääliömäisenä tuollaista, että sanotaan ettei stressistä ymmärrä mitään ennen kuin on jälkikasvua. Kyllä stressiä on varmaan kaikilla eikä elämä ole kilpailu siitä kenellä on raskainta.
Tuossa tarkoitetaan, että jos elämä saa muuta sisältöä, työ muuttuu yhdentekeväksi. Sama kuin jos saat diagnoosin kuolemaan johtavasta sairaudesta. Ei siinä tilanteessa normaali ihminen enää mietitä työnantajan tulostavoitteita vaan mitä haluaa tehdä loppuajalla.
Vai olisitko sinä se joka muuttui?
Tervetuloa meidän lapsettomien naisten todellisuuteen! Sinulle tehdään kyllä vuosien varrella selväksi seuraavat asiat:
1. Olet itsekäs ja haluat vain elää ikuista nuoruutta
2. Suomi on tuhoon tuomittu, koska et tee lapsia ja siten suomalaiset loppuvat maailmasta
3. Mitkään murheesi eivät ole mitään verrattuna äitien murheisiin. Kävit elämässäsi läpi mitä tahansa, sinun elämäsi on kevyttä oheisviihdettä, jota kuunnellaan, jos jaksetaan.
4. Rahojasi ja lahjojasi tarvitaan kyllä: häihin, lapsen kastajaisiin, syntymäpäiviin, joululahjoihin, valmistujaisiin ym. Jos et maksa etkä peru omia menojasi näiden alta, olet huono ystävä, sisarus ja sukulainen. Sinuun kenenkään ei tarvitse satsata euroakaan.
5. Et ole naisena ikinä ihan "valmis", koska naiseuden huipentuma on raskaus ja äitiys.
6. Et oikeasti tiedä mitä rakkaus on, ennen kuin koet rakkauden omaa lastasi kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei vaan nyt jaksa paapoa aikuista lasta, kun on oikeakin lapsi, siis tärkeämpää ajateltavaa. Toisen työelämän hankakuudet tuntuu nyt lähiaikoina kaukaisilta. Etsi joku toinen kuuntelija.
Inhottava ajatus että ystävän kuulumisten kuunteleminen on jonkun mielestä aikuisen lapsen paapomista.
No, eiköhän aapeen kaveri jää yksin. Niin kuuluukin tapahtua tuollaiselle.
No onhan jonkun työasioiden kuunteleminen muutenkin tylsää. Oli lapsia tai ei.
Okei. Minulla ei ole lapsia ja todellakin kuuntelen mielelläni ystävän kertomuksia vaikka sitten siitä työstressistä. Olenhan hänen ystävänsä, hänen ei tarvitse tarjota minulle jatkuvasti sirkuhuveja.
Vierailija kirjoitti:
Vastasyntynyt, puolustuskyvytön ja avuton uusi ihminen nyt vain sattuu olemaan äidilleen tärkeintä, ja niin sen pitääkin olla. Mutta sitähän lapsettomat eivät ymmärrä.
Äitiys muuttaa naisen elämän lopullisesti, mutta luuletteko että äitien ajatusmaailma pysyy yhtä rajoittuneena seuraavat 10, 20, 30 vuotta?
Tässäkin kiteytyy se omahyväisyys. Äidit kuvittelevat, että ensin sen lapsettoman ystävän pitää jaksaa kuunnella niitä vauvan pissa-ja kakkajuttuja loputtomiin ja pitää omat asiat sisällään, odottaa sitten tuo 10-30 vuotta, jos sitä sitten jaksais ehkä kiinnostaa sen ystävänkin asiat. Jotka sittenkään ei kiinnosta kun sen kersan opiskelut ja mahdolliset lapsenlapset täyttävät pään ja sama toistuu taas, olet taas kuuntelija, vailla arvoa. Ei ikinä lapsellisia ystäviä enkä ikinä tee lapsia itse, en koskaan tahdo edes mahdollisuutta "kasvaa" em. Itsekkääksi sontaläjäksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulle. joo jätä se-fraasi sopii tähän. liuta itses pikkuhiljaa vek mimmin.anteeks äiti-rouvan elämästä pois.
ja muista,sitten jos kävisi niin,että ero, suru, muuta katastrofia hänelle sattui-joo sit hää voi elätellä,herätellä suhdetanne takasi,. mikä on mennyt se on mennyt. noitakin on ilman babyakin, kun itsellä on paskaa,sitten kaivetaan kamut esille ja kun taas pyyhkii,niin sinne jää.
toi mitä kuvailit on niin totta. sellainen entinen normaali vuorovaikutus katoaa. kuin seinille puhuis jos kylään menee. ja jooo joo joo, tajutaan,että vaavi tai taapero vaatii koko ajan huomion ja dynamiikka muuttuu,mutta miks mennä kylään jos ei mitään vuorovaikutusta,ei edes jos baby nukkuu,taapero leikkii kehässä. just lyä kahvikupin eteen. selittää omiaan,aliarvioi muita, lepertelee lapselle siis koko ajan. ei varmaan huomais jos tyttökaveri olisi takaviistoon kadonnut ulos. jossain vaiheessa illalla-niin olikos täällä joku.
ja on hyvät tuliaiset-30e kukkapakettikin unohtuu avata,jäi eteispöydälle, leivokset pöydälle,ei niitä tarjottu yhteiselle kahville. olis kiva kuulla lisää sun kokemaa tuosta kamustas.. ja miten päätit nyt.
ehkä hän kuuluu sitten vaunu vauva äitipiiriin. ei sitä sun asiat kiinnosta tippaakaan, ei taholtaan kohta aloitteellisuutta ottaa yhteyytä,tavata jne.
Oma kokemukseni on seuraava: lasteni äiti alkoi toisen lapsen syntymän jälkeen käyttäytyä oudosti. Saattoi olla jotain masennustakin aluksi. Ikävät persoonallisuuspiirteet kuitenkin voimistuivat, eikä tilanne ole milloinkaan muuttunut. Lopulta päädyttiin eroon. En pystynyt katsomaan sitä sekoilua. Valitettavasti lapset joutuvat välillä katsomaan. Pettäminenkään ei ollut kivaa, eikä valehtelu. Joillekin vanhemmuus on raskasta, kyllä aloituksessa ja kommenteissa on perää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se ihmisenä kasvaminen.
Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.
Millä mandaatilla sinä määrität, mitä ihmisenä kasvamiseen kuuluu? Kyllä monella aikuistumisen ja vanhemmaksi tulemisen myötä alkaa kiinnostus kadota sellaisiin asioihin, jotka eivät ole merkityksellisiä. Suurien elämänmuutosta myötä entinen elämänmeno ei välttämättä enää kiinnosta, niin kuin kaverien jatkuvat ja tyhjänpäiväiset ihmissuhdedraamat ja kypsymätön meno, alkoholin ja huumeiden käyttö yms, kulutusyhteiskunnan ihannointi ja työmarkkinoilla kilpailu. Olisi valheellista vetää maski naamalle ja teeskennellä kiinnostunutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se ihmisenä kasvaminen.
Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.
Millä mandaatilla sinä määrität, mitä ihmisenä kasvamiseen kuuluu? Kyllä monella aikuistumisen ja vanhemmaksi tulemisen myötä alkaa kiinnostus kadota sellaisiin asioihin, jotka eivät ole merkityksellisiä. Suurien elämänmuutosta myötä entinen elämänmeno ei välttämättä enää kiinnosta, niin kuin kaverien jatkuvat ja tyhjänpäiväiset ihmissuhdedraamat ja kypsymätön meno, alkoholin ja huumeiden käyttö yms, kulutusyhteiskunnan ihannointi ja työmarkkinoilla kilpailu. Olisi valheellista vetää maski naamalle ja teeskennellä kiinnostunutta.
Kammottavaa.
Tiesitkö että myös äidit käyvät läpi ihmissuhdedraamoja (monesti enemmän kuin lisääntymättömät), käyttävät alkolia, kuluttavat paljon ja käyvät töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se ihmisenä kasvaminen.
Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.
miks menette äärilaitoihin jotain siltä väliltä. vähän sama kun mimmi alkaa seukata,hän unohtaa muut kaverinsa. sitten kun ero tulee,yrittää takaisinpaluuta. kuka ottaa kuka ei takas enää, sitten kelpaa parkua murheitaan ja haukkua eksäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasyntynyt, puolustuskyvytön ja avuton uusi ihminen nyt vain sattuu olemaan äidilleen tärkeintä, ja niin sen pitääkin olla. Mutta sitähän lapsettomat eivät ymmärrä.
Äitiys muuttaa naisen elämän lopullisesti, mutta luuletteko että äitien ajatusmaailma pysyy yhtä rajoittuneena seuraavat 10, 20, 30 vuotta?
Tässäkin kiteytyy se omahyväisyys. Äidit kuvittelevat, että ensin sen lapsettoman ystävän pitää jaksaa kuunnella niitä vauvan pissa-ja kakkajuttuja loputtomiin ja pitää omat asiat sisällään, odottaa sitten tuo 10-30 vuotta, jos sitä sitten jaksais ehkä kiinnostaa sen ystävänkin asiat. Jotka sittenkään ei kiinnosta kun sen kersan opiskelut ja mahdolliset lapsenlapset täyttävät pään ja sama toistuu taas, olet taas kuuntelija, vailla arvoa. Ei ikinä lapsellisia ystäviä enkä ikinä tee lapsia itse, en koskaan tahdo edes mahdollisu
Jotenkin ironista, ettet näe metsää puilta, kun syytät muita itsekkäiksi. Äitiys nimenomaan on altruistisista, ja siinä valitettavasti joutuu priorisoimaan vauvan tarpeet edelleen. Hyvä, ettei hanki lapsia. Vaikutat todella katkeralta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se ihmisenä kasvaminen.
Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.
Millä mandaatilla sinä määrität, mitä ihmisenä kasvamiseen kuuluu? Kyllä monella aikuistumisen ja vanhemmaksi tulemisen myötä alkaa kiinnostus kadota sellaisiin asioihin, jotka eivät ole merkityksellisiä. Suurien elämänmuutosta myötä entinen elämänmeno ei välttämättä enää kiinnosta, niin kuin kaverien jatkuvat ja tyhjänpäiväiset ihmissuhdedraamat ja kypsymätön meno, alkoholin ja huumeiden käyttö yms, kulutusyhteiskunnan ihannointi ja työmarkkinoilla kilpailu. Olisi valheellista vetää maski naamalle ja teeskennellä kiinnostunutta.
Äitiys ei valitettavasti tarkoita sitä, että alkoholin ja huumeiden käyttö tai kypsymätön meno ihmissuhdedraamailuineen olisi mennyttä. Jos näin olisi, ei lastensuojelu olisi niin ylikuormitettu kuin mitä se suurimmassa osassa maata nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasyntynyt, puolustuskyvytön ja avuton uusi ihminen nyt vain sattuu olemaan äidilleen tärkeintä, ja niin sen pitääkin olla. Mutta sitähän lapsettomat eivät ymmärrä.
Äitiys muuttaa naisen elämän lopullisesti, mutta luuletteko että äitien ajatusmaailma pysyy yhtä rajoittuneena seuraavat 10, 20, 30 vuotta?
Tässäkin kiteytyy se omahyväisyys. Äidit kuvittelevat, että ensin sen lapsettoman ystävän pitää jaksaa kuunnella niitä vauvan pissa-ja kakkajuttuja loputtomiin ja pitää omat asiat sisällään, odottaa sitten tuo 10-30 vuotta, jos sitä sitten jaksais ehkä kiinnostaa sen ystävänkin asiat. Jotka sittenkään ei kiinnosta kun sen kersan opiskelut ja mahdolliset lapsenlapset täyttävät pään ja sama toistuu taas, olet taas kuuntelija, vailla arvoa. Ei ikinä lapsellisia ystäviä enkä ikin
Kannattaa googlata altruismi-sanan merkitys, näin ohiksena. Omaan lapseen tai muuhun (lähi)sukulaiseen kohdistuvat teot eivät ikinä ole altruistisia.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei vaan nyt jaksa paapoa aikuista lasta, kun on oikeakin lapsi, siis tärkeämpää ajateltavaa. Toisen työelämän hankakuudet tuntuu nyt lähiaikoina kaukaisilta. Etsi joku toinen kuuntelija.
just sama kun hylkää ikäänkuin kaverinsa kun alkaa seurustella. sit ero niin mankuu takasi kavereitaan,ketä enää kiinnostaa ottaa takas kaveriporukkaan. jäänyt jo niin jälkeen ns meidän jutuista. sitten kelpais parkua omiaan ja kaipaa lohuta- ei kiitos.
kyllä äitiyden voi yhdistää,että on kavereillekin aikaa. iski voi paapoa pientä tms muu. johan äipällekin sumussa tekee hyvää kuulla muustakin elämästä ja käydä kotoonsa pois välillä tuulettumassa. miksi säkin vain huutelet äärilaidan perään,joko tai. noikin voi sovittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa meidän lapsettomien naisten todellisuuteen! Sinulle tehdään kyllä vuosien varrella selväksi seuraavat asiat:
1. Olet itsekäs ja haluat vain elää ikuista nuoruutta2. Suomi on tuhoon tuomittu, koska et tee lapsia ja siten suomalaiset loppuvat maailmasta
3. Mitkään murheesi eivät ole mitään verrattuna äitien murheisiin. Kävit elämässäsi läpi mitä tahansa, sinun elämäsi on kevyttä oheisviihdettä, jota kuunnellaan, jos jaksetaan.
4. Rahojasi ja lahjojasi tarvitaan kyllä: häihin, lapsen kastajaisiin, syntymäpäiviin, joululahjoihin, valmistujaisiin ym. Jos et maksa etkä peru omia menojasi näiden alta, olet huono ystävä, sisarus ja sukulainen. Sinuun kenenkään ei tarvitse satsata euroakaan.
5. Et ole naisena ikinä ihan "valmis", koska naiseuden huipentuma on raskaus ja äitiys.
6. Et oikeasti tiedä mitä rakkaus on, ennen kuin koet rakkauden omaa lastasi kohtaan.
Miksi juuri näillä k-päillä on sekä lapsia että ystäviä kun maailmaa muistakin kuin omasta näkökulmasta katsovilla äideillä ei ole välttämättä juuri yhtään? Maailma taitaa toimia niin, että juuri k-päistä tykätään.
Mulle kävi sama, tai oikeastaan on käynyt parikin kertaa. Nuorempana oli muutama kaveri, joiden kanssa meillä oli pitkiäkin keskusteluja politiikasta, kulttuurista ja maailmasta ylipäätään. Laidasta laitaan. Äitiyden myötä ne puheenaiheet tuntui jäävän täysin. Kun tavattiin niin tuntui että ei niiden maailmaan enää mahtunut muuta kuin se lapsi ja että edes omia kuulumisia oli turha sen enempää kertoa kun ei niitä kiinnostanut. Toinen oli jopa vähän ilkeä juuri tuolla tavalla että mitäpä lapseton vaikka nyt jostain väsymyksestä muka tietäisi. Eikä ne oikein ole tuosta kuplasta enää palanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se ihmisenä kasvaminen.
Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.
AP projisoi. Ketä tuoretta vanhempaa kiinnostaa kuunnella jotain sinkku-velan tilitystä kun jännämiessäädöt menneet vituiksi.
oot v....tun tyhmä,mee nurkkaan möllinaama seinään päin ja jää siihen,sua ei kukaan kaipaa. yök miten tyhmäääää
Alue: Aihe vapaa
Ei se sinullakaan vaikuta kauhean hyvin menevän jos et tuon parempaa saa aikaiseksi näppäimistöltäsi...