Kaveri on muuttunut hyvin epämiellyttäväksi saatuaan lapsen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se ihmisenä kasvaminen. 

Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.

Millä mandaatilla sinä määrität, mitä ihmisenä kasvamiseen kuuluu? Kyllä monella aikuistumisen ja vanhemmaksi tulemisen myötä alkaa kiinnostus kadota sellaisiin asioihin, jotka eivät ole merkityksellisiä. Suurien elämänmuutosta myötä entinen elämänmeno ei välttämättä enää kiinnosta, niin kuin kaverien jatkuvat ja tyhjänpäiväiset ihmissuhdedraamat ja kypsymätön meno, alkoholin ja huumeiden käyttö yms, kulutusyhteiskunnan ihannointi ja työmarkkinoilla kilpailu. Olisi valheellista vetää maski naamalle ja teeskennellä kiinnostunutta.

Kammottavaa.

Tiesitkö että myös äidit käyvät läpi ihmissuhdedraamoja (monesti enemmän kuin lisääntymättömät), käyttävät alkolia, kuluttavat paljon ja käyvät töissä?

Tiedän. Ei kaikilla henkistä kasvua tulekaan, ja äitien keskuudessakin on älykkyyden ja sopeutuvaisuuden suhteen paljon hajontaa. Ja onhan se ihan ymmärrettävää, että ihmissuhdeongelmia tulee elämään enemmän silloin, jos elämässä on paljon läheisiä ihmisiä- niiden laatu on vain usein erilaista, eikä mitään kypsymätöntä Jenna pani mun poikkista- tyyppistä.

Juuh, äitiyslomalla oli leppoisaa ja silloin vielä riitti kaistaa ystäville. Mutta töihinpaluun myötä äidithän tekevät kahta työtä, joista toinen on se työ josta saa palkkaa, ja toinen on äitiys joka työllistää lähes kellon ympäri - no, joitakin se työllistää kirjaimellisesti kellon ympäri. 

Ei tuollainen hurskastelu ole OK, mutta rehellisesti voin myöntää, ettei ole kaistaa ja jaksamista ystäville samalla tavalla kuin ennen. En yksinkertaisesti jaksa, jos se elintärkeä oma aika menee toisen ongelmia kuunnellessa. Tällä en tarkoita sitä, että toisen ongelmat olisivat vähäpätöisiä, vaan että minulla ei ole mahdollisuutta niissä auttaa, koska sitten romahdan itse. Olen huono ystävä nyt, mutta en voi asiaan nyt vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän ei vaan nyt jaksa paapoa aikuista lasta, kun on oikeakin lapsi, siis tärkeämpää ajateltavaa.  Toisen työelämän hankakuudet tuntuu nyt lähiaikoina kaukaisilta.  Etsi joku toinen kuuntelija.

 

Inhottava ajatus että ystävän kuulumisten kuunteleminen on jonkun mielestä aikuisen lapsen paapomista.

No, eiköhän aapeen kaveri jää yksin. Niin kuuluukin tapahtua tuollaiselle.

Sillähän on lapsi ja mies. Kyllä sen on te vela-incel -naiset, jotka jäätte yksin.

MIKÄ ON TOI UUSI SANA VELA?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se ihmisenä kasvaminen. 

Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.

Millä mandaatilla sinä määrität, mitä ihmisenä kasvamiseen kuuluu? Kyllä monella aikuistumisen ja vanhemmaksi tulemisen myötä alkaa kiinnostus kadota sellaisiin asioihin, jotka eivät ole merkityksellisiä. Suurien elämänmuutosta myötä entinen elämänmeno ei välttämättä enää kiinnosta, niin kuin kaverien jatkuvat ja tyhjänpäiväiset ihmissuhdedraamat ja kypsymätön meno, alkoholin ja huumeiden käyttö yms, kulutusyhteiskunnan ihannointi ja työmarkkinoilla kilpailu. Olisi valheellista vetää maski naamalle ja teeske

Niin, se on enemmän semmoista Liisa pani mun aviomiestä ja nyt lapsilla on vuoro viikoin eri kodit-tyyppistä settiä. Paljon kypsempää toki.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse jättänyt elämästäni kaksi tuollaista sekopää-äitiä aikanaan. Kaikille ei onneksi käy niin että aivot jäävät sinne synnärin sängylle.

Mulle yksi vanha kaveri sanoi taannoin työstressistä kertoessani että hanki pari lasta, sen jälkeen ei kiinnosta enää tippaakaan mitkään työhön liittyvät jutut vaan elämään tulee muuta sisältöä. Jaa selvä. :D

Kyllä mä näin aikuisen äitinä sanoisin, että parinkymmenen vuoden seikkailussa nimeltä kasvatustyö tulee niin tähtitieteellinen määrä muuta stressiä, että työstressi vaan asettuu mittakaavaan.

Noin käy herkästi kun pyörii siinä äiti-lapsi kuplassa. Sen verran vinkkiä, että kyllä ne lapsetkin siitä kasvaa ja ystävän elämänpiiri muuttuu laajemmaksi kun kun taas palaa töihin tms. Hormonitkin vaikuttaa tuossa vaiheessa aika paljon äidin elämään. Eihän suhdetta tarvi laittaa pois, voit vaikka hieman vetäytyä joksikin aikaa jos vaikka alkaa taas jutut natsaamaan paremmin.

Ehkä pieni itsekkyys pienen lapsen äitiyden vuoksi on myös luonnollista, kun äidin omat resurssit on vähissä ja tarvii joka tapauksessa tukeutua tavallaan muiden apuun.

MIKÄ TOI UUSI SANA _VELA_ ON. ei pysy perässä  trendien perässä. en vaan keksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän ei vaan nyt jaksa paapoa aikuista lasta, kun on oikeakin lapsi, siis tärkeämpää ajateltavaa.  Toisen työelämän hankakuudet tuntuu nyt lähiaikoina kaukaisilta.  Etsi joku toinen kuuntelija.

 

Inhottava ajatus että ystävän kuulumisten kuunteleminen on jonkun mielestä aikuisen lapsen paapomista.

No, eiköhän aapeen kaveri jää yksin. Niin kuuluukin tapahtua tuollaiselle.

Sillähän on lapsi ja mies. Kyllä sen on te vela-incel -naiset, jotka jäätte yksin.

MIKÄ ON TOI UUSI SANA VELA?

Vapaaehtoisesti lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se ihmisenä kasvaminen. 

Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.

Millä mandaatilla sinä määrität, mitä ihmisenä kasvamiseen kuuluu? Kyllä monella aikuistumisen ja vanhemmaksi tulemisen myötä alkaa kiinnostus kadota sellaisiin asioihin, jotka eivät ole merkityksellisiä. Suurien elämänmuutosta myötä entinen elämänmeno ei välttämättä enää kiinnosta, niin kuin kaverien jatkuvat ja tyhjänpäiväiset ihmissuhdedraamat ja kypsymätön meno, alkoholin ja huumeiden käyttö yms, kulutusyhteiskunnan ihannointi ja työmarkkinoilla kilpailu. Olisi valheellista vetää maski naamalle ja teeskennellä kiinnostunutta.

Voi hyvä luoja, luuletko ettei kukaan näe miten yrität epätoivoisesti spinnata tämän niin että lapsettomien elämä on jotain päihdehuuruista ikiteiniyttä? Sinäkö et näe lapsiperhekuplan ulkopuolella mitään muunlaista elämää kenelläkään? Jos ihmisen tekemiset ei liity suoraan omiin lapsiin niin niillä ei ole mitään yhteiskunnallista arvoa? Ime tavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse jättänyt elämästäni kaksi tuollaista sekopää-äitiä aikanaan. Kaikille ei onneksi käy niin että aivot jäävät sinne synnärin sängylle.

Mulle yksi vanha kaveri sanoi taannoin työstressistä kertoessani että hanki pari lasta, sen jälkeen ei kiinnosta enää tippaakaan mitkään työhön liittyvät jutut vaan elämään tulee muuta sisältöä. Jaa selvä. :D

Kyllä mä näin aikuisen äitinä sanoisin, että parinkymmenen vuoden seikkailussa nimeltä kasvatustyö tulee niin tähtitieteellinen määrä muuta stressiä, että työstressi vaan asettuu mittakaavaan.

Jep ja komps! Ei minun sinkkuna tarvinnut pystyä tekemään töitä työajan puitteissa, vaan pystyin stressaamaan jokaista pientäkin asiaa ja tekemään ylitöitä niin että lakikin tuli jo vastaan. Nyt on lähdettävä hakemaan lapsi päiväkodista tiukasti tiettyyn aikaan ja saatava siten hommat nopeammin purkkiin. Ja kun lapsi on vaikka pahasti sairas, niin ei työpaikan presentaatiot ja kilpailutukset aiheuta enää minkäänlaista stressiä sen rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse jättänyt elämästäni kaksi tuollaista sekopää-äitiä aikanaan. Kaikille ei onneksi käy niin että aivot jäävät sinne synnärin sängylle.

Mulle yksi vanha kaveri sanoi taannoin työstressistä kertoessani että hanki pari lasta, sen jälkeen ei kiinnosta enää tippaakaan mitkään työhön liittyvät jutut vaan elämään tulee muuta sisältöä. Jaa selvä. :D

Kyllä mä näin aikuisen äitinä sanoisin, että parinkymmenen vuoden seikkailussa nimeltä kasvatustyö tulee niin tähtitieteellinen määrä muuta stressiä, että työstressi vaan asettuu mittakaavaan.

Ja esimerkiksi juuri siitä syystä en hanki lapsia. Tuon kommentin möläyttänyt äiti tietää sen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se ihmisenä kasvaminen. 

Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.

Millä mandaatilla sinä määrität, mitä ihmisenä kasvamiseen kuuluu? Kyllä monella aikuistumisen ja vanhemmaksi tulemisen myötä alkaa kiinnostus kadota sellaisiin asioihin, jotka eivät ole merkityksellisiä. Suurien elämänmuutosta myötä entinen elämänmeno ei välttämättä enää kiinnosta, niin kuin kaverien jatkuvat ja tyhjänpäiväiset ihmissuhdedraamat ja kypsymätön meno, alkoholin ja huumeiden käyttö yms, kulutusyhteiskunnan ihannointi ja työmarkkinoilla kilpailu. Olisi valheellista vetää maski naamalle ja teeskennellä kiinnostunutta.

Äitiys ei valitettavasti tarkoita sitä, että alkoholin ja huumeiden käyttö tai kypsymätön meno ihmissuhdedraamailuineen olisi mennyttä. Jos näin olisi, ei lastensuojelu olisi niin ylikuormitettu kuin mitä se suurimmassa osassa maata nyt on. 

Tiedän lastensuojelussa työskentelevänä sen, että ongelmia on monilla edelleen lasten syntymän myötä ja monilla omat lapsuuden traumat vasta nousevat pintaan oman lapsen saamisen myötä. En väitäkään, että äidiksi tuleminen tekee kaikista naisista altruistisia ja täysin toimintakykyisiä yksilöitä, mutta olisi valheellista myös väittää, etteikö vanhemmaksi tuleminen olisi monille ihmisille käännekohta, jonka myötä suhtautuminen elämään muuttuu radikaalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vastasyntynyt, puolustuskyvytön ja avuton uusi ihminen nyt vain sattuu olemaan äidilleen tärkeintä, ja niin sen pitääkin olla. Mutta sitähän lapsettomat eivät ymmärrä.

Äitiys muuttaa naisen elämän lopullisesti, mutta luuletteko että äitien ajatusmaailma pysyy yhtä rajoittuneena seuraavat 10, 20, 30 vuotta?

joo joo taukki, vastasyntynyt jne. mutta ei noin mustavalkoisesti. onhan se äipällekin virkistävää välillä kuulla-kokea muutakin elämää ja käydä kahviloissa kaverinsa kanssa. johan hän on sumuputkessa. muutakin elämää on. ja ystävyyttä pitää hoitaa-jos mielii,että se frendi on odottamassa kun akalla ero yh, tappelut huoltajuudesta,elareista jne. sit joo tulee kaverit mieleen kun parkuuuuu omiaan, sit apu kelpaa.  on muute harmaakin eikä musta ja valkoinen. mutta sitähän sä et tajuuuuuuuu,etkä tuu tajuamaakaan

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että äitiys voimistaa ihmisessä jo olevia piirteitä. Jos nainen on ollut ennen lapsia vähän omahyväinen ja paskantärkeä niin hän on sitä lasten myötä potenssiin tuhat. 

Me toisen työkaverin kanssa todettiin, että hyvää teki sille lapselliselle omaan napaan tuijottajalle se lapsensaanti. Siitä tuli ihan eri ihminen, mukavampi ja myös muut huomioon ottava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se ihmisenä kasvaminen. 

Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.

Millä mandaatilla sinä määrität, mitä ihmisenä kasvamiseen kuuluu? Kyllä monella aikuistumisen ja vanhemmaksi tulemisen myötä alkaa kiinnostus kadota sellaisiin asioihin, jotka eivät ole merkityksellisiä. Suurien elämänmuutosta myötä entinen elämänmeno ei välttämättä enää kiinnosta, niin kuin kaverien jatkuvat ja tyhjänpäiväiset ihmissuhdedraamat ja kypsymätön meno, alkoholin ja huumeiden käyttö yms, kulutusyhteiskunnan ihannointi ja työmarkkinoilla kilpailu.

Niin, se on enemmän semmoista Liisa pani mun aviomiestä ja nyt lapsilla on vuoro viikoin eri kodit-tyyppistä settiä. Paljon kypsempää toki.

Niin, se on enemmän semmoista Liisa pani mun aviomiestä ja nyt lapsilla on vuoro viikoin eri kodit-tyyppistä settiä. Paljon kypsempää toki

Onko? Minusta vaikuttaa aika lapselliselta, eikä minun lähipiirissä tuollaista harrasteta. Mutta se riippuu varmaan ympyröistä, missä pyörii.

ei oo tervettä lössätä vain ainoastaan mammkerhossa. olis tervettä tavata laidasta laitaan muitakin ihmisiö,elää ja kokea tauolla muutakin ja saada näkökulmaa. sitten kun kaverit menetetty ja ämmällä ero, niin mankuu takasi,ei oteta sitten,paru  niitten mammojes kanssa,jotka ei jaksa ne sitten kuunella erosta,elareista, huoltajuuskiistoistas ja kuinka paska jätkä on,siitähän riittää haukkumista vaikka akassa isoin syy eroon.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että äitiys voimistaa ihmisessä jo olevia piirteitä. Jos nainen on ollut ennen lapsia vähän omahyväinen ja paskantärkeä niin hän on sitä lasten myötä potenssiin tuhat. 

Me toisen työkaverin kanssa todettiin, että hyvää teki sille lapselliselle omaan napaan tuijottajalle se lapsensaanti. Siitä tuli ihan eri ihminen, mukavampi ja myös muut huomioon ottava.

Koittakaa nyt päättää. Puolet mammoista huutaa täällä että on luonnollista ja oikein ettei äitejä kiinnosta muiden ihmisten yhdentekevät asiat ja nyt ilmoitetaan että äitiyden myötä ne vasta kiinnostaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se ihmisenä kasvaminen. 

Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.

AP projisoi. Ketä tuoretta vanhempaa kiinnostaa kuunnella jotain sinkku-velan tilitystä kun jännämiessäädöt menneet vituiksi.

Aloituksessa ei sanottu kirjaimellisesti mitään tuollaista. Ei lue että ap olisi sinkku tai vela tai tekemisissä jännämiesten kanssa. Projisoit nyt itse, koska sinulla ei itselläsi ole tuon tähdellisempiä ajatuksia. 

Heikkolahjainen incel-vela-emakko närkästyi totuudesta.

mee pois,oot nyt nolannut totaallisesti ittes. mee nurkkaan ja peli käteen, nimittele ala-arvoisesti ittees ja älä tuu pois sieltä. yök <

Kyllä siinä äitiyden alussa eletään jonkin aikaa aivan omassa kuplassa. Voi olla, että tilanne rauhoittuu ajan myötä. Nyt kannattaa omille murheille etsiä muita kuuntelijoita. Kaverin elämä on täysin mullistunut ja hänen elämässään asioilla on nyt erilainen tärkeysjärjestys. 

Yhdellä tuttavalla tämä näkyi niin, että kaikki piti tehdä hänen lapsensa rytmin mukaan. Jota siis vauvalla ei vielä ole. Sinänsä ymmärrettävää, mutta ihmetytti ja vähän nolottikin hänen puolestaan, kun hän esitti näitä samoja perusteluja ja aikatauluja sellaisillekin tuttaville, joilla itsellään oli kaksi tai useampikin lapsi. Nämä tuttavat osasivat ihan kellosta ja kalenterista katsoa sopivan ajan tapaamiselle. Tällä yhdellä ne menivät sen mukaan milloin vauva sattui nukkumaan ja olemaan hereillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se ihmisenä kasvaminen. 

Ihmisenä kasvamiseen ei kuulu muiden väheksyminen ja vain omien juttujen pitäminen tärkeinä. Jos näin käy, on kyseessä taantuminen, ei kasvaminen.

Millä mandaatilla sinä määrität, mitä ihmisenä kasvamiseen kuuluu? Kyllä monella aikuistumisen ja vanhemmaksi tulemisen myötä alkaa kiinnostus kadota sellaisiin asioihin, jotka eivät ole merkityksellisiä. Suurien elämänmuutosta myötä entinen elämänmeno ei välttämättä enää kiinnosta, niin kuin kaverien jatkuvat ja tyhjänpäiväiset ihmissuhdedraamat ja kypsymätön meno, alkoholin ja huumeiden käyttö yms, kulutusyhteiskunnan ihannointi ja työmarkkinoilla kilpailu. Olisi valheellista vetää maski naamalle ja teeskennellä kiinnostunutta.

Voi hyvä luoja, luuletko ettei kukaan näe miten yrität epätoivoisesti spinnata tämän niin että lapsettomien elämä on jotain päihdehuuruista ikiteiniyttä? Sinäkö et näe lapsiperhekuplan ulkopuolella mitään muunlaista elämää kenelläkään? Jos ihmisen tekemiset ei liity suoraan omiin lapsiin niin niillä ei ole mitään yhteiskunnallista arvoa? Ime tavaraa

Hei, nyt kannattaisi vetää syvään henkeä ja miettiä, miksi tämä veti sinut niin syvästi tunteiden valtaan. En ole esimerkiksi sanonut mitään sen kaltaista, mitä toiseksi viimeisessä kappaleessa väitit. En todellakaan. Tuntuu olevan vaikea keskustella asiasta järkevästi, kun tunteet vaikuttavat sumentavan ajatteluanne,