Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä soitinta nelikymppisenä kannattaa opetella soittamaan?
04.06.2025 |
Toiveissa ensisijaisesti kehittävä harrastus, joka toisi vaihtelua ainaiselle ruutujen tuijottamiselle ja kirjojen lukemiselle ja auttaisi pitämään muistin virkeänä sitten kun vanhenen. Lisäksi olisi tietysti kiva jos soittotaitoa pääsisi hyödyntämään joskus myös käytännössä. En kuitenkaan pysty sitoutumaan mihinkään bänditoimintaan tai vastaavaan, ja koska soittelisin muutenkin lähinnä omaksi ilokseni, olisi tärkeää että soitin kuulostaa hyvältä ihan sellaisenaan.
Onko täällä ketään, joka on itsekin aloittanut soittamisen kypsällä iällä ja ehkä jatkanut sen soittamista jo useamman vuoden ajan? Olisi kiva kuulla, mihin soittimiin olette päätynyt ja miten harrastus on edennyt.
Kommentit (79)
Munniharppu. Tää suomen meno kuulostaa nykyisin siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opettelin soittamaan pianoa kunnolla 43 vuotiaana. Olen jo lapsena osannut soittaa melodiaa yhdellä kädellä, mut nyt palasin harrastuksen pariin ja opettelin kunnolla soittamaan. Kitaraa olen soittanut pari kymppisestä lähtien.
Mies
Minkälaiset olosuhteet löytyy soittoharrastukselle, ok-talo, kerrostalo, talliosake? Jos kerrostalo, niin mieti sellainen soitin, jota kehtaat soitella niin että naapurit kuulee koko ajan. Ainakin akustinen kitara kuuluu jonkun verran naapuriin myös nykyaikaisissa taloissa. Jousisoittimet ja puhaltimet ei tule kyseeseen sen metelin takia.
Jos kitaran valitset niin suosittelen sähkökitaraa ja pientä vahvistinta kuulokeliitännällä. Tämä ei naapureita häiritse.
Piano on soittimena monipuolisempi, sillä voi samaan aikaan soittaa sointuja ja melodiaa, kitarassa yhtäaikaisten sävelten määrää rajoittaa kielimäärä, samassa kielessä voi soida kerrallaan vain yksi sävel, ja kitarat on pääasiassa 6-kielisiä. Digipianoissa yhtäaikaisten sävelten määrä on sama kuin koskettimien määrä, yleensä 88. Vaikka sormia on vain 10, sustainpedaalilla voi jättää sävelet soimaan vaikka sormi on nostettu koskettimelta. Kuulokeliitäntä digipianoissa on itsestäänselvyys.
Kitarassa on yksi selvä etu: Se on helposti mukana kuljetettava. Jos päättää alkaa trubaduuriksi, tarvitsee vain akustisen kitaran. Sen kanssa voi sitten painua vaikka metsään harjoittelemaan ja kun homma hanskassa, soittelee kadulla ja tienaa hyvällä tuurilla parin oluttuopin verran päivässä.
Jos ei tuossa iässä osaa soittaa nahkafagottia niin olisi kiire opetella.
Tuuba. Siitä vaan puhkumaan naapurin iloksi. Jos homma ei kuitenkaan etene niin voi vaihtaa rytmikapuloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Triangeli eli pimpparauta tai rytmimuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti sanoisin että jousisoittimet ovat vähän haasteellisia, ja samaan hengenvetoon totean että tunnen ihmisiä jotka ovat aloittaneet nelikymppisenä viulun tai sellon soiton ja oppineet mieletöntä vauhtia. Kuulin että erään soittokollegan oppilas aloitti huilun soiton eläkkeelle jäädessän, sekin on sellainen hienomotorinen soitin.
Joku piano tai kitara on ihan kakun pala näihin verrattuna. Aikuisena varmaan osaat harjoitella keskittyneesti sen puoli tuntia päivässä ja ehkä myös musiikin teoria uppoaa paremmin kuin keskenkasvuisiin.
Kommentoin vähän sivusta. Soitan itse kitaraa, mutta sellosta ja viulusta sain verrattain puhtaan ja tasaisen äänen heti ensimmäisellä yrittämällä. Kitaran opettelu samaan tatsiin vei kolmisen vuotta.
Pointsina siis, että lahjoja on erilaisia ja ne vaikuttavat varsinki
Voisihan jossain tapauksessa asia olla näinkin, itselleni taas jousen käsittely sujui heti. Plektralla (sormilla) samaan luontevuuteen ja ennustettavaan puhtauteen pääseminen vaati paljon työtä.
Muttaettä toistaakseni: Sellainen soitin, millä pystyy musisoimaan haluamiaan viisuja. Siinä hyvä valintakriteeri ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opettelin soittamaan nokkahuilua hieman peruskouluoppeja pidemmälle. Ostin nettikirppikseltä tenorihuilun, on pehmeämpiääninen.
Ostin kirppikseltä venäläistyyppisen pikkuhaitarin, "karmoskan" , muutaman laulun osaan soittaa. Siinä on rajoitteita, kun näppäimet vastaavat valkeita koskettimia, yksi "aksidentaali" - näppäin on rivin alussa. Useimmat noista haitareista vain on soittokelvottomia romuja, kävi tuuri...
Vierailija kirjoitti:
Tuuba. Siitä vaan puhkumaan naapurin iloksi. Jos homma ei kuitenkaan etene niin voi vaihtaa rytmikapuloihin.
Tuubasta tulee mieleen paksu, kalju mies harjoittelemassa kerrostaloyksiössä. Naapuri hakkaa harjalla kattoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan ole liian myöhäistä oppia uusia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harppua. Taidolle on käyttöä nopeammin kuin huomaatkaan
Jos aika kuluu ruudulla niin tube täynnä karaoketaustoja- siitä laulamaan!
(anteeksi jo etukäteen naapurit)
Alue: Aihe vapaa
Sitä mikä kiinnostaa.
Itse aloitin kitaran reilu nelikymppisenä ja basson viisikymppisenä.