Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapia pahentaa oloani. Kuuluuko se asiaan?
04.06.2025 |
Käyn kerran viikossa Kelan tukemassa psykoterapiassa, koska minulla on sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Olen entinen koulukiusattu, taustalla myös syömishäiriö, ongelmat kotona, paniikkioireita, huono itsetunto ja sittemmin lapsettomuus. On siis paljon asioita, joita käsittelen.
Voisiko joku kertoa minulle, että miksi terapeutin vastaus esimerkiksi lapsettomuuteen on, että se pitää kuulemma vain hyväksyä? Jos tulee surua ja ahdistusta, sekin pitää vain hyväksyä. Kaikki pitää hitto vie vain hyväksyä! Onko ongelma minussa kun haluaisin käsitellä asioita muillakin tavoilla kuin vain hyväksymällä?
Lisäksi olin kerännyt pitkään rohkeutta (lähes koko vuoden) kertoakseni, että mieheni käyttäytyy riitatilanteissa lähes väkivaltaisesti. Hän on uhannut pääni lyömisellä, ravistellut, töninyt ja huutanut. Näiden kohtauksien jälkeen tunnen itseni pieneksi ja kaikki jähmettyy, kuin aika hidastuisi. Kun kerroin tästä terapeutilleni, hän ei tuominnut mieheni käytöstä mitenkään. Yleensäkin hän toteaa vain, että joku asia kuulostaa ikävältä. Olin pettynyt siihen.
Ihmetyttää sekin, että onko terapeutilla oikeus kommentoida kasvatusasioita? Oletetaan kertovani hänelle luottamuksella, että olen jossakin tilanteessa x toiminut tai ajatellut itsekkäästi, mutta selittänyt sitten, että tunnen asiasta paljon syyllisyyttä, koska en oikeasti haluaisi toimia niin. Sitten terapeutti muistuttelee koko käynnin ajan toistuvasti, että miten minun olisi tullut toimia tässä tilanteessa. Ikään kuin hän ei uskoisi mitä sanon, pahentaen syyllisyyttä. En osannut paremmin selittää.
Ovatko nämä normaaleja tuntemuksia?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kemiat ei toi sinun ja terapeuttiso välillä? Joskus käy niin.
Niinpä, kostuuko torttu, koveneeko kurkku?
Toisaalta normaalia on sekin, että vointi hetkeksi heikkenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
It's not uncommon for clients, particularly women, to develop feelings of attraction or romantic love for their therapist. These feelings are often rooted in attachment and transference, where past relationship patterns are projected onto the therapist.
https://psychcentral.com/lib/in-love-with-your-therapist-heres-what-to-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hyväksymisasiassa hän on oikeassa, vaikka se ärsyttävältä kuulostaakin. Lähes väkivaltaiseksi äityvän puolison käytöksen ohittaminen onpa ikävä kuittauksella on kyllä mielestäni hälyttävä..liian monessa paikassa normalisoidaan nykyään parisuhdeväkivaltaa. Sinuna vaihtaisin terapeuttia ja eroaisin miehestä.
Miksi vanhatpiiat aina ehdottavat eroa? Te ette tiedä asiasta mitään.
Miksi naisten pitäisi jatkaa suhteita väkivaltaisiin miehiin? Seurustelkaa keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että jatkuvasti vaan vaihtamaan terapeuttia, kunnes löytyy sellainen johon te naiset ihastutte. Hehe, tätä asiaa on ihan tutkittu.
Incelit hiljaa
Tuokin käytös on terapiassa opittua.
Incel mene terapiaan ettet tapa ketään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hyväksymisasiassa hän on oikeassa, vaikka se ärsyttävältä kuulostaakin. Lähes väkivaltaiseksi äityvän puolison käytöksen ohittaminen onpa ikävä kuittauksella on kyllä mielestäni hälyttävä..liian monessa paikassa normalisoidaan nykyään parisuhdeväkivaltaa. Sinuna vaihtaisin terapeuttia ja eroaisin miehestä.
Miksi vanhatpiiat aina ehdottavat eroa? Te ette tiedä asiasta mitään.
Miksi naisten pitäisi jatkaa suhteita väkivaltaisiin miehiin? Seurustelkaa keskenänne.
Ehkä se 2000-luku joskus tulee sinne maaseudun vanhojenpiikojen homeisiin taloihinkin. Tajuatte sitten ettei homous ole kuitti, loukkaus, sivallus tms. Mutta eläkää toki siellä 1950-luvun maailmassa keskenänne.
AP. Täysin normaalia. Voi kestää vuosia että pääset noista tunteista ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se vaan ihana, kattokaa nyt!!
Noi hymykuopat 😍
N49
Vierailija kirjoitti:
AP. Täysin normaalia. Voi kestää vuosia että pääset noista tunteista ohi.
Normaalia, mutta asiaankuuluvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vaikuttaa tosi kamalalta tilanteelta. Tuli mieleen, että voisitko sanoa terapeutille siitä, että hänen kommenttinsa oli mielestäsi loukkaava ja aiheutti sinussa tosi pahaa oloa? Minä olen käynyt vuoden terapian, ja pakko sanoa että loppua kohti alkoi mennä täysin luottamus, eikä tehnyt mieli puhua juuri mitään. Ongelmana oli juuri se vähättely ja tunne siitä ettei häntä kiinnostanut tietää jostain tilanteesta tai ihmissuhteesta sen enempää.
Suosittelen varauksetta Antti Tuiskun terapiaa. Hinta on vähän korkeampi, mutta Antti on superihana ja terapia toimii!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeutti ei ratkaise asioitasi sinun puolestasi. Itse pitää tehdä hommia elämänsä parantamiseksi. Eikä velloa vanhoissa jutuissa tai sääliä itseään. Itse saat myös valita, mitä hänelle kerrot tai et. Puhun kokemuksesta.
Mä lähestyin terepiaa ja terapeuttia niin että ajattelin että omine neuvoineni ja ajatuksineen olen tässä tilassa, että nyt otan vastaan sen mitä sieltä tulee. Sullakaan ei selvästi ole toiminut omat toimet -joten ehkä kokeilet mennä sen mukana miten se terapeutti sua ohjaa, esim tuota hyväksyntää voit hänen kanssaan kyllä pohtia ja vaatia häneltä että hän siinä auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset antavat sinulle vain heidän omia subjektiivista tapoja, miten parantua. Kyllä ihmisen itsen pitäisi tietää mikä auttaisi häntä, eikä kenenkään muun.
Vierailija kirjoitti:
Osa psykoterapeuteista on myös oikeasti yksinkertaisesti huonoja työssään. Eräs miespsykoterapeutti esim kertoi minulle haluavansa panna minua ja silitteli minua, istuu tällä hetkellä vankilassa huumeiden välityksestä potilailleen.
Sitten vielä kun miettii, että tuo oli sentään ihan kriminaali. Että entä kaikki ne tavanomaisen yksinkertaiset ja luonnevikaiset, joista ei olisi auttamaan aidanseivästäkään. Terapeutin pitäisi olla aika priimaa ymmärrykseltään, että hänestä jotain hyötyä olisi enemmän kuin kenestä tahansa kuuntelevasta korvasta, joka ei ensimmäisenä tuomitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapiassa aluksi olo huononee, mutta pitkällä aikavälillä olo paranee ja oireet lopulta katoavat.
Kyllä, tähän olin varautunut. Mutta nyt terapiaa takana vuosi ja olo saisi jo alkaa helpottaa.
Ap
Sinulla voi olla vääränlainen terapeutti. Terapioita on paljon erilaisia. Joillekin sopii sellainen, joka kuuntelee mutta ei kommentoi, ja joillekin taas ratkaisukeskeisempi. Myöskään henkilökemiat ei aina kohtaa. Jos vielä näin vuodenkin jälkeen tuntuu ettet saa tarvitsemaasi apua, voi hyvin olla väärä ihminen. Mutta itsekin kävin terapiassa aikanaan jokusen kuukauden, ja olin lähinnä ärsyyntynyt kun en ollut valmis ottamaan neuvoja vastaan vaan halusin velloa kurjuudessani. Vasta näin vuosien päästä tulee sellaisia "ahaa"-elämyksiä, että oikeassahan hän oli.
Tämä! Jos AP et halua terapeutista pelkästään kuuntelevaa korvaa vaan haluat löytää työkaluja joilla voit ratkaista ongelmiasi, niin sinun tulee hankkia sellainen terapeutti joka antaa ne työkalut sinulle. Terapeutti ei voi tehdä päätöksiä puolestasi, sinä teet päätökset mutta terapeutti voi kertoa millä ajatusmalleilla tai metodeilla voit asioita ruveta ratkaisemaan. Asiat joille ei voi mitään vaikka tahaton lapsettomuus, on valitettavasti vain hyväksyttävä, kun sille ei nyt voi mitään (oletuksella että kaikki tavat lapsen saamiseksi on jo kokeiltu ja tämä ei vaan onnistu). Tämän jälkeen voi ruveta rakentamaan positiivista tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo vaikuttaa tosi kamalalta tilanteelta. Tuli mieleen, että voisitko sanoa terapeutille siitä, että hänen kommenttinsa oli mielestäsi loukkaava ja aiheutti sinussa tosi pahaa oloa? Minä olen käynyt vuoden terapian, ja pakko sanoa että loppua kohti alkoi mennä täysin luottamus, eikä tehnyt mieli puhua juuri mitään. Ongelmana oli juuri se vähättely ja tunne siitä ettei häntä kiinnostanut tietää jostain tilanteesta tai ihmissuhteesta sen enempää.
Psykoterapia toimii vain hyvässä yhteistyösuhteessa. Se ei tarkoita sitä, että aina on kivaa ja syvästi ymmärretty olo, vaan sitä, että kaikkia hankalia, häpeällisiä ja voimakkaita tunteita ja muistoja voidaan yhdessä turvallisesti terapiasuhteessa tutkia. AP:lle: Ota nuo kaikki aloituksessasi tuomat kokemuksesi ja ajatuksesi rohkeasti esille terapeuttiisi kanssa. Psykoterapiassa ei ole tarkoitus olla kohtelias tai miellyttää psykoterapeuttia, vaan tutkia sinun olojasi ja tuntemuksiasi liittyivät ne sitten mihin tahansa. Parhaimmillaan suhteessa terapeuttiin tulee käsiteltäväksi sen kaltaisia pulmia, joita kohtaat elämässäsi muutoinkin. Näitä reaktioitasi ja toimintatapoja nimenomana voi turvallisesti psykoterapiassa tutkia. Psykoterapeutin tehtävä ei ole antamastasi palautteesta tai kokemuksistasi loukkaantua, eikä opettaa tai tuomita, vaan tutkivalla otteella auttaa sinua ymmärtämään itseäsi. Ja sinun tehtäväsi psykoterapiassa on pyrkiä olemaan mahdollisimman avoin kaikesta, mitä mielessäsi liikkuu. Jos mieltä vaivaavat asiat liittyvät terapeuttiin, niin ota ne puheeksi.
T. Psykoterapeutti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapiassa aluksi olo huononee, mutta pitkällä aikavälillä olo paranee ja oireet lopulta katoavat.
Kyllä, tähän olin varautunut. Mutta nyt terapiaa takana vuosi ja olo saisi jo alkaa helpottaa.
Ap
Sinulla voi olla vääränlainen terapeutti. Terapioita on paljon erilaisia. Joillekin sopii sellainen, joka kuuntelee mutta ei kommentoi, ja joillekin taas ratkaisukeskeisempi. Myöskään henkilökemiat ei aina kohtaa. Jos vielä näin vuodenkin jälkeen tuntuu ettet saa tarvitsemaasi apua, voi hyvin olla väärä ihminen. Mutta itsekin kävin terapiassa aikanaan jokusen kuukauden, ja olin lähinnä ärsyyntynyt kun en ollut valmis ottamaan neuvoja vastaan vaan halusin velloa kurjuudessani. Vasta näin vuosien päästä tulee sellaisia "ahaa"-elämyksiä, että oi
Terapeutilta hyvin laiskaa työskentelyä antaa neuvoja jotka joku vauvapalstalainenkin ilman koulutusta voi jaella "jaa lapsettomuus surettaa no eipä sille mitään voi, hyväksy se!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa psykoterapeuteista on myös oikeasti yksinkertaisesti huonoja työssään. Eräs miespsykoterapeutti esim kertoi minulle haluavansa panna minua ja silitteli minua, istuu tällä hetkellä vankilassa huumeiden välityksestä potilailleen.
Sitten vielä kun miettii, että tuo oli sentään ihan kriminaali. Että entä kaikki ne tavanomaisen yksinkertaiset ja luonnevikaiset, joista ei olisi auttamaan aidanseivästäkään. Terapeutin pitäisi olla aika priimaa ymmärrykseltään, että hänestä jotain hyötyä olisi enemmän kuin kenestä tahansa kuuntelevasta korvasta, joka ei ensimmäisenä tuomitse.
Niinpä. Ihmiset luulee että kaikki psykoterapeutit on jotain Freudeja. Kaukana siitä. Psykoterapeutiksi voi kouluttautua kuka vaan kun maksaa koulutuksensa.
Väkivallalla uhkaavista ihmisistä pitää erota, mielellään jo ennen kuin ne toteuttavat uhkauksensa.