Kysymys terapiasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole kovin muodikas mielipide mutta saatat tarvita lääkitystä. Tietääkö terapeuttisi, että lopetit sen?

Tietää ja olen avoin uudelle lääkitykselle, mutta sivuvaikutukset pelottavat. Ap

Kannattaa pitää mielessä, että lääkkeiden tarkoitus on muuttaa aivokemiaa, eivätkä muutokset ole aina ennustettavissa. Joskus ne ovat pysyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole kovin muodikas mielipide mutta saatat tarvita lääkitystä. Tietääkö terapeuttisi, että lopetit sen?

Tietää ja olen avoin uudelle lääkitykselle, mutta sivuvaikutukset pelottavat. Ap

Kannattaa pitää mielessä, että lääkkeiden tarkoitus on muuttaa aivokemiaa, eivätkä muutokset ole aina ennustettavissa. Joskus ne ovat pysyviä.

Eli siis voivat tehdä myös hallaa, sitäkö tarkoitat? Ap

Minusta taas tuntuu, että ap olisi kohtaamassa menneisyyden lastiaan, mutta nyt halusi sittenkin pois sieltä, koska ne ajatukset satuttavat ja vievät vointia huonommaksi. On totta, että ap:lla pitäisi olla keinoja jolla säädellä oloaan, mutta ei oikea vaihtoehto ole sekään, että ap nyt lähtee oloaan "karkuun" kun kaikki vaikeudet olisi tulossa näkyväksi. Menneisyyden kanssa ei voi tulla kunnolla sivuiksi, kuin kohtaamalla ne kaikki asiat. Se sattuu, mutta se, ettei niitä kohtaa, sattuu aina. Kohtaamalla kipu loppuu ajan kanssa. 

Eli olen aika erimieltä kuin moni. Ennen nämä asiat opetettiin, ennen kuin pääsi edes terapiaan. Silloin kuin oli tiukemmat kriteerit. Teidän puolesta harmittaa, ettei perusasioita terapiaan liittyen käydä enää läpi. 

Toki terapeutti voi olla väärä, mutta jos olet kokenut hänet aikaisemman hyväksi, nyt sinun kannattaa luottaa siihen tunteeseen. Aikaisemminkin jo joku sanoi, että kipu ja vastustus kuului toiseen vuoteen. Prosessi siis etenee. 

Minusta terapeutin pitäisi yrittää myös auttaa ahdistuksen säätelyssä. Asenne ei voi olla että "tämän kuuluukin sattua".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suuntaus sellainen ettette voi puhua siitä, mitä muuttaisit elämässäsi?

No jotenkin tuntuu, että vellotaan enemmän menneessä. Mikä sekin on todella tärkeää. Mutta tuntuu, etten ehkä saa niin konkreettisia keinoja hallita nykyisyyttä mitä ehkä kaipaisin. Olen jotenkin tosi vahvasti elämän olosuhteiden armoilla ja kun ne eivät tue mielen hyvinvointiani, olen ihan vereslihalla. Se on tosi raskasta. Ap

Jos kultakala on maljassa, jossa on myrkyllistä vettä, ei sen kalan hyväksi tehdyt toimenpiteet oikein auta. Pitää keskustella siitä miten tuo vesi vaihdettaisiin paremmaksi. Ota itse puheeksi.

Oletko varma, että tarvitset terapiaa enää? Jos tosiaan tuntuu vellomiselta menneessä, niin käännä katseesi nykyhetkeen ja siihen mitä haluat elämässä tehdä ja tee se. Et tarvitse siihen terapeutin lupaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta terapeutin pitäisi yrittää myös auttaa ahdistuksen säätelyssä. Asenne ei voi olla että "tämän kuuluukin sattua".

Miten se onnistuu? Kyllähän terapeutti voi vähän auttaa. Mutta isot traumat sattuu aina ja paljon.