Olenko epäkohtelias aikuinen jos en jaksa vastailla naapurin uteliaan pikkulapsen jokaiseen kysymykseen?

Vaikeaa on aikuisen elämä, jos ei osaa edes pikkulapselle sanoa ei.

Aseta rajat. Sä voit pienelle utelijalle sanoa, että hänestä tulisi hyvä kuulustelija rikospoliisiin, mutta koska sua ei epäillä mistään rikoksesta, sä jätät nyt vastaamatta. Ja hymy perään.

Myös voit heittää kysymykset takaisin: Entäs sinä, mitäs sinä, mitä luulet, mitä arvelet. Ja vedota korkeaan ikääsi ja sanoa, että setä on nyt vähän väsynyt kun tuli eilen otettua liikaa sihijuomaa.

Tällaisessa tilanteessa en vastaisi mitään kun naapuri kyselee yksityisasioita. Oli se sitten lapsi tai aikuinen. 

Ihan olen vain jättänyt vastaamatta siten, että en vain sano mitään. Silloin pitäisi valjeta utelijoille, että jossain kulkee se raja.

Minä sanoisin lapselle, että en vastaile enempää, koska olen sellainen ihminen joka vastaa aina vain yhteen kysymykseen.  Sitten en enää vastaisi vaan sanoisin heipat.

Oman lapsenkin kyselyikä oli ihan hirveää puhumattakaan jonkun naapurin lapsen. Onneksi se ei kestä kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsenkin kyselyikä oli ihan hirveää puhumattakaan jonkun naapurin lapsen. Onneksi se ei kestä kauaa.

Tiedän tyyppejä, joilla on kyselyikä meneillään vielä lähemmäs 7-kymppisenä. Aivan ventovieras muutti naapuriin tuon ikäinen pariskunta. Se äijähän kävi kyselemässä meidän yksityisasioita.

" Sellainen aikuinen on tyhmä joka ei osaa juoda teetä lapsen tarjoamasta tyhjästä kupista".

Kyllä nyt onkin " kammottava vaara" että pieni lapsi kulkee sitten pitkin kylää kertomassa asioitasi. Haloo nyt kuitenkin😜

Lapselle voi sanoa vaikka että en ehdi jutella, moikka. Ei se siitä rikki mene. Oma lapseni on pohjattoman utelias eikä ollenkaan ujo. Moni ihminen sanoo vaan moi moi, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Ymmärrän ihan hyvin, että kaikki ei jaksa jutella, eikä äidin kiellot aina tehoa. Kunhan ei ole ilkeä tai töykeä.

Minä viljelen vittusaatanaaperkelettä. Ei jää kuunteleen. Menee kotiin itkukurkussa. Huutelee myöhemmin ittuu, ittuu. On muutenlestoja. 

Ihan hyvältä kuulostaa. Minulla ei ole tapana jutella edes kaikille naapurin aikuisille. Kaipaan omaa rauhaa enkä pidä uteliaista ihmisistä. Meillä oli aivan ihanat rajanaapurit, möivät talon pois. Eipä oo muihin tuttavuutta tehty. 

kiroile sille

Lapselle voi aina ystävällisesti vastata jotain ympäripyöreää ja jatkaa matkaa. Meillä oli aikoinaan kyselevä pikkupoika naapurissa. Talomme edessä oli bussipysäkki ja kävi kyselemässä bussista tulevilta ihmisiltä, mistä tulevat ja mihin menevät jne. Äitini sanoikin hänelle, että sinusta tulee varmasti tulevaisuudessa toimittaja kun olet noin tiedonhaluinen ihminen. Tämä kaveri on nykyään teknologia-alan johtaja ja jos katsoit viimeksi linnanjuhlia, niin näit hänet kutsuvieraiden joukossa kättelemässä presidenttiparia. Ihmiset ovat erilaisia ja hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään kaupan pihassa...täysin tuntematon noin 10 v tyttö tulee esittelemään jäätelöä..

ja sitten alkaa puhumaan kaikenlaista...en todellakaan jaksanut  vastailla kun otti aivoon muutenkin !!!!!

siis mikä on tää systeemi lapsilla että jos kerran kesässä saa esim: jäätelön se pitää esitellä täysin tuntemattomille ihan kuin kukaan muu ei olisi ikinä syönyt jäätelöä..

Monesti näkee tätä just kaupan pihoissa..

Ei kyllä ihan tavallinen 10v tuota tee. Taitaa olla vähän autismin piirteitä, jos ei ole sen vertaa sosiaalista pelisilmää tuossa iässä, ettei ole huomioinut, että noin ei ole tapana tehdä. Mä kyllä vastaan aina tällaisille lapsille (ja aikuisillekin) ihan ystävällisesti. Jos eivät selkeästi tarkoita pahaa, vaan ovat vaan ymmärtämättömiä sosiaalisista normeista, nii

En opeta, vaan aiheutan heissä ainoastaan hämmennystä, jos en reagoi heidän vuorovaikutusaloitteisiinsa. He ehkä ajanmittaan kyllä lopettaisivat kontaktin hakemisen, mutta eivät silti ymmärtäisi sen paremmin, mitä tekevät väärin. He näkevät ihmisten juttelevan keskenään, eivätkä käsitä miksi he eivät voi tehdä samoin. Heille pitää opettaa sosiaalisia taitoja konkreettisesti selittämällä asiat, ja esimerkkien kautta. Se opettaminen tapahtuu heidän läheistensä toimesta, ja mahdollisesti ihan ammattilaistenkin toimesta muulla tavalla, kuin sivuuttamalla heidät. 

Vierailija kirjoitti:

Opetustilanne jossa kerrot ettei ole kohteliasta udella kaikkea vierailta ihmisiltä.  Pitää esittäytyä itse ensin.

Sitten se kertoo nimensä ja esittää kysymyksen uudestaan.

Näytä paljaat pakarat ja pieraise, en usko että tulee uudestaan kyselemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään kaupan pihassa...täysin tuntematon noin 10 v tyttö tulee esittelemään jäätelöä..

ja sitten alkaa puhumaan kaikenlaista...en todellakaan jaksanut  vastailla kun otti aivoon muutenkin !!!!!

siis mikä on tää systeemi lapsilla että jos kerran kesässä saa esim: jäätelön se pitää esitellä täysin tuntemattomille ihan kuin kukaan muu ei olisi ikinä syönyt jäätelöä..

Monesti näkee tätä just kaupan pihoissa..

Ei kyllä ihan tavallinen 10v tuota tee. Taitaa olla vähän autismin piirteitä, jos ei ole sen vertaa sosiaalista pelisilmää tuossa iässä, ettei ole huomioinut, että noin ei ole tapana tehdä. Mä kyllä vastaan aina tällaisille lapsille (ja aikuisillekin) ihan ystävällisesti. Jos eivät selkeästi tarkoita pahaa, vaan ovat vaan ymmärtämättömiä sosiaalisista normeista, niin miksi olla ilkeä? Ei se muutaman sanan sanominen

Autisti ei lähesty vierasta, kun eivät lähenny välttämättä tuttujenkaan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä niin kauhean henkilökohtaista se lapsi sitten kysyy, ettei voi vastata?

No ihan  mitä vaan milloinkin: Mistä tuut, minne oot menossa, missä oot töissä, onko teillä iso koti,  onko sulla lapsia, miestä, siskoa, serkkua, koiraa, kissaa...

Joskus mietin että onko tuo edes ihan normaalia.

Minulla on työtoveri, noin vajaa nelikymppinen nainen joka kyselee muilta tuontapaisia asioita ja vielä pahempiakin. On "joutunut" aikanaan naimisiin ja äidiksi 15-16 - vuotiaana ja jäänyt lapsuus kesken, jatkaa sitä nyt.