Olenko epäkohtelias aikuinen jos en jaksa vastailla naapurin uteliaan pikkulapsen jokaiseen kysymykseen?

Sanot vaan että kysy vanhemmiltasi, ne varmaan tietää

Sanoisin, että on epäkohteliasta kysellä noin paljon ja että aina aikuiset eivät jaksa jutella ja heille pitää antaa oma rauha. Joskus on hyvä vain tervehtiä eikä jatkaa keskustelua. Näin itse tekisin. 

Alat puhumaan englantia,ruotsia tms vaikka siansaksaa ja sanot "mina ei puhu suomi"

On ihan normaalia kyselyikäiselle. Omalleni aikoinaan yritin opettaa, että ihan viersilta ei kysellä perheasioita. Mutta tulos oli tämännäköinen: " Äiti sanoi, etten saa kysyä onko sulla miestä tai lapsia. Mitä mieltä sinä olet? Suututko jos kysyn? Miksi et suutu? Ja bussissa kovasti ääneen: " Äiti, ei tää suuttunut. Sanoi, että sillä on mies ja lapsia, jotka kysyy myös paljon."

Itse olen sanonut pienille sen verran kuin jaksan, ja esim. kodin koot, raha-asiat ja perheeseen liittyvät asiat olen sanonut olevan yksityisasioita, joita en ole kellekään vieraalle jakanut, en edes herttaisille lapsille. Jaksamisen mukaan olen lisännyt, että esim. kasveista tai linnuista voi minulta kysellä.

Näistä lapsista puhuttiin ennen tarvitsevina, kiehnäsivät kenen tahansa aikuisen kyljessä, kun eivät saaneet vanhemmiltaan huomiota. Minunkin kokemus on, että esimerkiksi metrossa voi joku pikkulapsi lähteä vaeltamaan ja yrittää tulla suorastaan syliin tai joku kouluikäinen naskali alkaa haastatella ja joskus ilkeillä, jos ei vastaa. Surkeaa on. Lapsikin näkee ihmisestä päälle päin, kuka on luotettava ja vähemmän aggressiivinen ja attrahoituu häneen.

Mutta kyllä sen lapsen voi pudistella helmoistaan, hyvää tekee sille, että oppii jättämään vieraat rauhaan. Turvallisempaa on lapselle tämä oppia ehdottomasti. Jos vanhempi on paikalla, lasta voi kehottaa: "Mene äidin/isän luokse!" Se on vain asiallista. Jos taas pihalla lapset alkavat kulkea perässä, voi sanoa vaikka, että mene leikkimään. Joskus on paikallaan sanoa: "Jätäpä minut nyt rauhaan!"

Vierailija kirjoitti:

Näistä lapsista puhuttiin ennen tarvitsevina, kiehnäsivät kenen tahansa aikuisen kyljessä, kun eivät saaneet vanhemmiltaan huomiota. Minunkin kokemus on, että esimerkiksi metrossa voi joku pikkulapsi lähteä vaeltamaan ja yrittää tulla suorastaan syliin tai joku kouluikäinen naskali alkaa haastatella ja joskus ilkeillä, jos ei vastaa. Surkeaa on. Lapsikin näkee ihmisestä päälle päin, kuka on luotettava ja vähemmän aggressiivinen ja attrahoituu häneen.

Mutta kyllä sen lapsen voi pudistella helmoistaan, hyvää tekee sille, että oppii jättämään vieraat rauhaan. Turvallisempaa on lapselle tämä oppia ehdottomasti. Jos vanhempi on paikalla, lasta voi kehottaa: "Mene äidin/isän luokse!" Se on vain asiallista. Jos taas pihalla lapset alkavat kulkea perässä, voi sanoa vaikka, että mene leikkimään. Joskus on paikallaan sanoa: "Jätäpä minut nyt rauhaan!"

Voi myös sanoa: "Kaikki asiat eivät kuulu kaikille." Tai: "Se on minun oma asiani!" 

Vastaa vuorotellen en muista ja en tiedä ja kysy sun vanhemmilta. Kyllä se siitä lopettaa. Älä pysähdy kohdalle, jatka aina vaan ohi matkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuule ei tarvitse edes olla kohdakkain niin jotkut meluavat muista mitä huvittaa. kasvattaja vastuu on laittaa ne rajat kun tunnehallinta ei toimi.

minä katsoisi. kyllä omien kohdalla etteivät möykkää muille mitä huvittaa. voi johtua siitä ettei kasvattaja ole viitsinyt puuttua kakaran häirintään tai kasvattajalla itsellä on samat ongelmat.

No sehän se juuri, kun vanhempien mielestä tuo on varmaan ihan ok ja tuntuu melkein että vaan ihastelevat kun lapsi on niin sosiaalinen.

Ei ole sosiaalinen. Sosiaalinen ottaa muut ihmiset huomioon eikä häiriköi. Tuo on kasvattamattomuutta ja sitä hillitöntä ulospäin suuntautuneisuutta.

Laita kuulokkeet korvillesi kun menet kyseisen perheen ohi. Heiluta kättäsi tervehdykseksi mutta älä jää jutuille

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta uteliaalle pikkulapselle voi vastailla ja sitten kun kyllästyy, voi vetää rajan sille. Kyllä te olette sosiaalisesti kyvyttömiä, jos ette osaa lapsille vetää leppoisasti rajoja ilman, että kiehutte jossain salavihassa ja alatte öykkäröidä. Ihan samalla tavalla osalle vanhemmista tuntuu olevan mahdoton laittaa vieraita lapsia kotiin tai komentaa asiallisesti. Ei lapset siitä rikki, kun sanoo ystävällisen napakasti, hiukan huumoria silmäkulmaan. Jokainen lapsi on totellut tosi hienosti ja tykkäävät käydä meillä, koska minä en saa mitään ihmeellisiä valituskohtauksia tai ahdista lapsia. Osaan sanoa rennosti ja selkeästi kuitenkin asiat. Enkä haudu sanomista. menen heti sanomaan, jos tarvis. No hard feelings jälkikäteen. 

Ei siinä mistään vihasta ole kysymys, ei vain tarvitse olla missään tekemisissä minkään ikäisten kanssa, jos ei halua. Lapsia on hyvä kasvattaa senkin osalta, että osaavat jättää ihmiset rauhaan. Aikuistenkin olisi hyvä tajuta se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään kaupan pihassa...täysin tuntematon noin 10 v tyttö tulee esittelemään jäätelöä..

ja sitten alkaa puhumaan kaikenlaista...en todellakaan jaksanut  vastailla kun otti aivoon muutenkin !!!!!

siis mikä on tää systeemi lapsilla että jos kerran kesässä saa esim: jäätelön se pitää esitellä täysin tuntemattomille ihan kuin kukaan muu ei olisi ikinä syönyt jäätelöä..

Monesti näkee tätä just kaupan pihoissa..

Ei kyllä ihan tavallinen 10v tuota tee. Taitaa olla vähän autismin piirteitä, jos ei ole sen vertaa sosiaalista pelisilmää tuossa iässä, ettei ole huomioinut, että noin ei ole tapana tehdä. Mä kyllä vastaan aina tällaisille lapsille (ja aikuisillekin) ihan ystävällisesti. Jos eivät selkeästi tarkoita pahaa, vaan ovat vaan ymmärtämättömiä sosiaalisista normeista, niin miksi olla ilkeä? Ei se muutaman sanan sanominen

Mutta sillähän juuri opetat niille, että normaalia käytöstä. Jos taas et vastaa tai vastaat tylysti, ymmärtävätehkä, että kontaktin ottaminen vieraisiin ei ole suotavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot jotain pöljää ihan leikilläsi.

Esimerkiksi mitä? En ole mikään nokkelasanainen ja kiusaannun vain tuommoisesta. Haluan vaan olla rauhassa.

Sanot vaikka "siitä sun täytyy jutella sun äidin kanssa", vaikka kysymys koskisi sun aamupalaa tai auton merkkiä. Häkeltyvät ehkä jokainen ja ehdit ohi :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta uteliaalle pikkulapselle voi vastailla ja sitten kun kyllästyy, voi vetää rajan sille. Kyllä te olette sosiaalisesti kyvyttömiä, jos ette osaa lapsille vetää leppoisasti rajoja ilman, että kiehutte jossain salavihassa ja alatte öykkäröidä. Ihan samalla tavalla osalle vanhemmista tuntuu olevan mahdoton laittaa vieraita lapsia kotiin tai komentaa asiallisesti. Ei lapset siitä rikki, kun sanoo ystävällisen napakasti, hiukan huumoria silmäkulmaan. Jokainen lapsi on totellut tosi hienosti ja tykkäävät käydä meillä, koska minä en saa mitään ihmeellisiä valituskohtauksia tai ahdista lapsia. Osaan sanoa rennosti ja selkeästi kuitenkin asiat. Enkä haudu sanomista. menen heti sanomaan, jos tarvis. No hard feelings jälkikäteen. 

Kiva kun sinä osaat.  Itse olen kyllä tosiaan vähän sosiaalisesti kyvytön. En ala öykkäröidä kuitenkaan mutta en vaan halua jutella.  Ap.

Sanot että et halua jutella nyt. Mä en puhu mitään utelijoille.

Käskisin pennun poistumaan. Ei tarvitse tulla puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Käskisin pennun poistumaan. Ei tarvitse tulla puhumaan.

En tosiaan haluaisi olla töykeä kun vanhemmat ovat siinä ja ollaan naapureita kuitenkin. Haluaisin hoitaa tämän jotenkin fiksusti.

Ei kai sun ap tarvitsekaan pitää juttelutuokioita naapuruston kakaroiden kanssa. Kerran kun alkaa vastailemaan, niin saat aina vastailla. Siitä kehkeytyy rasittava perässä hiihtelijä siitä kakarasta.

Kysymyksistä ei tule loppua. Seuraavat vaikka roskakatokselle asti perässä jos kakaralle vastailee.

Meillä 7 v naapuri aloitti  pihalla pulinan ja kyselemisen. Siitä ei tullut loppua. Olin oman, nuoremman lapseni kanssa myös leikkipaikalla. 7v puhui minulle taukoamatta koko ajan kun olimme siinä. Puhui ja näytti temppuja keinussa. Ja kertoi hävettäviä asioita perheestään. Tietävätköhän vanhempansa, että lörpöttelee kaikille perheen asiat.

Otaksuin, että lapsella oli vajaus aikuisen huomiosta.

Tuollaisten kyselijäpenskojen vanhemmat on myös todella uteliaita. Sieltä se tapa tulee kotoa.

Utelijakakaran vanhemmat alkaa kohta kyselemään, että missä olet työssä, mitä työtä teet jne. Kohta ollaan ovella kerjäämässä koko utelijaperhe.

Voitko lainata sitä, voitko lainata tätä ja alvariinsa. Kohta penska kysyy saako teille tulla kylään. Riesaa tiedossa. Kokemusta on.

Itse sanoisin ettei nyt ole aikaa vastailla kysymyksiin ja sen jälkeen olisin aina hiljaa jos hän kyselee asioita. Tulevaisuudessa menisin samalla kaavalla aina että olisin hiljaa sen enempää selittelemättä.