Olenko epäkohtelias aikuinen jos en jaksa vastailla naapurin uteliaan pikkulapsen jokaiseen kysymykseen?

No voi luoja. Että mitään ei saa puhua.  

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meillä on naapurissa mukavia ihmisiä, jotka jaksavat vastailla lapselle muutamalla lauseella. Mielestäni ihan normaalia kanssakäymistä ja sen opettelua. Tekisi aikuisillekin hyvää. Toki mistään henkilökohtaisista asioista ei tarvitse jutella ja sen voi ihan ääneen sanoa. 

Minulla on kolme lasta ja yksikään kyselyikäinen ei juokse pihalla yksin, vaan siellä on aina vanhempi mukana. Vanhempi ohjaa lapsen pois naapurin kimpusta. Ja lapselle opetetaan, että utelu on epäkohteliasta ja ihmisten annetaan olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se minusta epäkohteliasta on, jos vain kävelee ohi vastaamatta kun joku kysyy jotain, eikä lapset ole tähän mikään poikkeus. Toki se on epäkohteliasta myös kysellä liikaa henkilökohtaisuuksia, minkä osalta lapsilta taas ei voi odottaa samanlaista tilannetajua kuin aikuisilta. 

Mutta lapsellekin voi ystävällisesti sanoa, että en ehdi nyt jutella, nähdään myöhemmin. 

Ei naapurin penskoille tarvitse sanoa "nähdään myöhemmin". Niille voi sanoa vaan "moi" ja jatkaa matkaa. Sä et tiedä minkälainen kiviriippa yhdestä naapurin kakarasta tuli, kun sen kysymyksiin vastailin alun alkaen. Ravasi ovella, lainaa sitä ja tätä. Aamulla ovella vinkumassa kahvia mukiin kun heillä se on loppu jne lista on loputon. Vanhemmat lähetti sen penskan "lainailemaan". Mitään ei palautettu meille takaisin.

Sit alko ne vanhemmat kerjäämään tämän tästä autoa l

Tämä on yksi kaikkein rasittavimmista naapurityypeistä. Meillä asui myös rivitalossa aiemmin yksi tällainen naapuri. Jestas olivat rasittavia. Pääkaupunkiseudulta muuttanut lapsiperhe. Jatkuvasti oven takana lainaamassa jotain, eivätkä antaneet hetkenkään rauhaa naapureille. Pidimme pienimuotoiset juhlat, kun muuttivat pois.

Vierailija kirjoitti:

Hymyilet ystävällisesti ja sanot, että nyt et ehdi vastailla, jutellaan sitten myöhemmin ja jatkat hommiasi.

No et ainakaan sano, juttelevasi sitten myöhemmin jos tarkoitus on, et toinen lopettaa kyselemisen.

hymyilet ystävällisesti ja sanot hei, moi tai päivää ja kerrot ettet ole juttelutuulella vaan haluat keskittyä omiin ajatuksiin.

Voit sanoa ihan suoraan,

1. en  kerro.

2. susta ois varmaan hauska tietää, mutta se on salaisuus. 

3. en muista

4. et halua puhua tai kertoa  tuollaisia asioita 

5. hänen on kysyttävä asiaa joltain toiselta

6. miksi hän kysyy sinulta noin henkilökohtaisia asioita

tai 

7.sanot, että  olet niin tylsä, että puhutaan mielummin hänestä ja sitten kysyt miten koulu menee. 

8. heti kun näet hänet alat kysymään häneltä asioita, kuten miksi hän seisoo siinä, minne hän on menossa, miksi hän ei ole kotona, mitä hänen vanhemmat tekevät jne. Miksi hänellä ei ole siskoja jne.

9. et edes kuuntele mitä hän kysyy, vaan vastaat jotain ihan omaa kuten kehut hänen kenkiään, takkiaan, vanhempiaan, innostustaan jne. 

Sano ovelasti virnistäen "En kerro!" kaikkeen mitä lapsi kysyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä niin kauhean henkilökohtaista se lapsi sitten kysyy, ettei voi vastata?

No ihan  mitä vaan milloinkin: Mistä tuut, minne oot menossa, missä oot töissä, onko teillä iso koti,  onko sulla lapsia, miestä, siskoa, serkkua, koiraa, kissaa...

Joskus mietin että onko tuo edes ihan normaalia.

Kotikaupunkini rautatieasemalla luuhaa usein ilmeisesti kehitysvammainen mies, joka on koko ajan kyselemässä ihmisten asioita: minne oot menossa? Oletko töissä Helsingissä? Missä oot töissä? Miks nä oot menossa Helsinkiin? Mitä aiot tehdä siellä? Onko sulla lapsia? jne taukoamaton kysymystulva kovalla äänellä. Olin tyhmä ja kohteliaisuuttani vastasin hänelle vaikka en olisi halunnut. Seuraavalla kerralla huomasin, miten kaikki muut ihmiset vastasivat hänelle tiukasti "En halua kertoa" tai "Se on minun oma asiani" tai "Ei ole sopivaa kysyä tuollaisia". ja tyyppi sitten vain siirtyi jonkun seuraavan luo pommittamaan kysymyksillään.

Et ole epäkohtelias ap. Sinulla ei ole velvollisuus seurustella naapuruston kakaroiden tai heidän vanhempiensa kanssa. Sinun ei tarvitse seurustella muidenkaan naapureiden kanssa.

Kulje omat menosi hyvillä mielin. Ohita kysymykset olankohautuksella.

Rajaton on aina rajaton. Löytyy myös aikuisissa ihmisissä. Naapuriin muutti pariskunta. Se ukko tallusteli tämän tästä meidän pihalle utelemaan. Jopa auton hintaa kysyi. Onneksi mun puoliso osasi vastata, että jonkin verran setelirahaa se maksoi.

Kerran yhdet pikkupojat kyselivät ihmisiltä että mikä sukunimesi on. Sanoin vain että enpä taida kertoa. Mitä siinä sitten muuta sanoisi.

Naapurin lapsi tuli meidän takapihalle toteamaan, että nurmikkonne on pelkkää apilapeltoa.

Niin pieni lapsi ei pähkäile sellaisia asioita. Vanhemmat sen ovat sanoneet kotonaan. Lapsi vain toistaa sen, minkä on kotonansa kuullut.

Sama penska totesi, että heillä on kalliimpi auto kuin meillä. Tuskinpa se alle kouluikäinen autojen hintoja tietää. Äippä ja iskä sen ovat siellä kotonansa sanoneet.

Todellisuudessa meidän uusi auto oli kalliimpi kuin heidän 15 vuotta vanhempi auto. Merkki oli eri. Ne ei vaan tajunneet, että vanhan auton hinta ei ole se, jonka he ovat siitä aikoinaan maksaneet.

Vierailija kirjoitti:

Kerran yhdet pikkupojat kyselivät ihmisiltä että mikä sukunimesi on. Sanoin vain että enpä taida kertoa. Mitä siinä sitten muuta sanoisi.

Voi sanoa vaikka Virtanen, vaikka olisi Puttonen. Minähän sanoin sille riesaksi äityneelle penskalle, kun tenttasi etunimeäni, että Pirkko-Liisa, vaikka en ole.

Jatkoi vielä monta kertaa, että "eiku oikeesti, eiku oikeesti, eiku oikeesti" Isänsä seisoi siinä vieressä.

Oma lapsi morjestaa ja kyselee kaikilta kaikkea. Ollaan opettamassa hänelle rajoja ja etikettiä. Ei tosiaankaan tarvitse vastata, me kyllä selitetään miksi kaikki ei vastaa ja on vain kiva ettei aina joutuisi jäämään suustaan kiinni. Mutta ainoa mitä pyydän on, että lapselle voisi hymyillä, tai että ei ainakaan pelkästään mulkoilisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot jotain pöljää ihan leikilläsi.

Esimerkiksi mitä? En ole mikään nokkelasanainen ja kiusaannun vain tuommoisesta. Haluan vaan olla rauhassa.

Ei tarvitse sanoa pöljääkään. Sanot, että nyt en halua vastailla kysymyksiin.

Lapsi voi jopa ymmärtää.

Kyselyikä on tuollaista. Meillä jokaisella sellainen on ollut. Sellaisia. Joillakin se on aikuisenakin. Täälläkin on sellaisia mitävarten-aloituksia usein.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi morjestaa ja kyselee kaikilta kaikkea. Ollaan opettamassa hänelle rajoja ja etikettiä. Ei tosiaankaan tarvitse vastata, me kyllä selitetään miksi kaikki ei vastaa ja on vain kiva ettei aina joutuisi jäämään suustaan kiinni. Mutta ainoa mitä pyydän on, että lapselle voisi hymyillä, tai että ei ainakaan pelkästään mulkoilisi.

Riittäiskö teille, että vastaa vaan moi. Miksi pyydät hymyilemään? Saahan ihmiset kulkea ajatuksissaan vaikka ohi vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerran yhdet pikkupojat kyselivät ihmisiltä että mikä sukunimesi on. Sanoin vain että enpä taida kertoa. Mitä siinä sitten muuta sanoisi.

Voi sanoa vaikka, että Tötterström. On hauskaa kaikilla.

Ehkei tarvi olla niin vakavissaan lapsen kyselyiän kanssa.

Sanot, että nyt sinulla on niin paljon mielenkiintoisia kysymyksiä, että minäpä en niihin enää vastaile. Kysypä seuraavalta.

Lue sellainen kirja kuin Pikku Prinssi.

Siinä on sinulle vastauksia ja pohdittavaa. Se on ihana kirja. Yksi maailman parhaita.

Tee niinkuin Jammu S., eli hankkiudu psykoosiin lapsen kyselyistä ja häirinnästä, paiskaa autoon ja ajele jonnekin grillaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Lue sellainen kirja kuin Pikku Prinssi.

Siinä on sinulle vastauksia ja pohdittavaa. Se on ihana kirja. Yksi maailman parhaita.

Lue sinä Sinuhe Egyptiläinen ja Aleksis Veljen Seitsemän Kivestä. Siinä sinulle ajankulua ja pohdittavaa.