Anna: Narsistimies nimesi hu oraksi, potki kadulla, repi hiuksista ja ku risti - silti Emma, 44, "antoi hänelle vielä mahdollisuuden"
Emma, 44, kertoo jutussa jääneensä narsistin kanssa suhteeseen, vaikka tämä käy päälle fyysisesti, nimittelee ja uhkailee mm. liivijengillä. Taustalla on ylisukupolvinen kuvio: myös Emman äiti ja isoäiti elivät hyväksikäyttävissä suhteissa. Väk ivalta ja manipulointi on jatkunut vuosia. Emma käy terapiassa ja haluaa lopulta "arvostaa itseään tarpeeksi" lähteäkseen.
Mammat, miksi meillä naisilla kestää vuosia tajuta, että meitä vedetään nenästä? Miksi me selitetään ja siedetään? Oikeasti: jos mies käy kimppuun, onko siinä enää mitään selitettävää? Miksi lapsuuden tuttu, entinen "herrasmies", saa tuhota aikuisen naisen elämän, talouden ja itsetunnon - eikä nainen osaa sanoa EI?
Minua kiinnostaa erityisesti yksi asia: miksi niin moni nainen puhuu vuosia "rakkaudesta", kun kyse on puhtaasta riippuvuudesta, pelosta ja hyväksikäytöstä? Missä kohtaa me opitaan, että väk ivalta ja hu ora-nimittely kuuluu "riitaan"?
Ja missä kohtaa alkaa se vaihe, jossa lapsille näytetään, että näin kuuluu elää? "Rakkaus on vuoristorataa" jne. En osta tuota enää. Oikeasti jos mies uhkaa tap paa, eikä nainen lähde, niin mitä meidän muiden pitäisi tehdä? Taputtaa?
Vihaksi pistää. En Emmaa syyllistä, vaan tätä koko kuviota. Montako Emmaa vielä pitää kuris taa ennen kuin tajuamme, että olemme kasvattaneet sukupolvia alistumaan?
Onko teidän lähipiirissä tällaisia tapauksia? Miten niistä on päästy ulos vai ollaanko vieläkin "antamassa mahdollisuus"?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emma ei artikkelin mukaan tunnu käyvän ihan täysillä, jos saa kicksejä väkivaltaisesta miehestä.
Minun on vaikea häntä sääliä, jos hän kuitenkin tiedostaa ongelman ja silti jatkaa edelleenkin suhdetta. Tehnyt sarjana rikosilmoituksia, mitä iloa niistä on, jos hän itse hakeutuu miehen seuraan aina uudestaan?
Artikkelista saanut kuvan, että hän tuskin viihtyisi tasapainoisessa suhteessa, jos hormonikuohut ja intohimoinen seksi on tärkeämpää kuin turvallisuus.
Tutustu mitä tarkoittaa traumasidos ihmissuhteissa. Ei noita varmaan voi ymmärtääkään täysin, jos ei ole omalle kohdalle sattunut.
Jos mies on riippuvainen huonosta naisesta ja kokee henkistä ja fyysitä väkivaltaa suhteessa, niin sitä miestä pidetään ihan surkeana luuserina ja vain häntä syyllistetään siitä. Miksi naisia pitäisi kohdella eritavoin?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samantapaisessa suhteessa ja meillä on yhteinen alakouluikäinen lapsi. Mies on myöntänyt alun kontrolloinnin olleen totta etten lähtenyt toisen miehen mukaan... asui silloin työn takia ulkomailla ja tuli luokswni joka vkloppu vaikka pyysin ettei tulisi. Minulla oli kiva asunto ja puhui ympäri hankiomaan yhteisen asunnon jo 6 kk jälkern ja valitsi asunnon joka oli kaukana ystävistäni. Halusi naimisiin ja pakotti siihen uhkailulla ja väkivallalla. Joo olin tyhmä ja suostuin. Olen ymmärtänyt että johtuu sisäisestä turvattomuusestani josta olen kärsinyt koko elämäni.
Nyt olen kuulemma niin ruma lehmä ettei kukaan enää halua olla kanssani. Hänellä on oma asunto ja olemme virallisesti eronneet mutta majailee luonani usein. Väkivaltaa on ollut paljon, kaikenlaista. Nöyryyttävintä se on ollut lapsen nähden,kerran esim.mies heitti lautasen täynnä puuroa lattialle tahalleen ja kun siivosin otti vesilasin ja kaatoi sen päälleni. Muistan il
Turvakotiin. Lapselle tukiperhe. Uudet lukot oviin, kämppä myyntiin, miehelle lähestymiskielto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samantapaisessa suhteessa ja meillä on yhteinen alakouluikäinen lapsi. Mies on myöntänyt alun kontrolloinnin olleen totta etten lähtenyt toisen miehen mukaan... asui silloin työn takia ulkomailla ja tuli luokswni joka vkloppu vaikka pyysin ettei tulisi. Minulla oli kiva asunto ja puhui ympäri hankiomaan yhteisen asunnon jo 6 kk jälkern ja valitsi asunnon joka oli kaukana ystävistäni. Halusi naimisiin ja pakotti siihen uhkailulla ja väkivallalla. Joo olin tyhmä ja suostuin. Olen ymmärtänyt että johtuu sisäisestä turvattomuusestani josta olen kärsinyt koko elämäni.
Nyt olen kuulemma niin ruma lehmä ettei kukaan enää halua olla kanssani. Hänellä on oma asunto ja olemme virallisesti eronneet mutta majailee luonani usein. Väkivaltaa on ollut paljon, kaikenlaista. Nöyryyttävintä se on ollut lapsen nähden,kerran esim.mies heitti lautasen täynnä puuroa lattialle tahalleen ja kun siivosin
Asumme jo eri asunnoissa olemme eronneet vuosia sitten kun mies halusi ostaa oman asunnon eikä minulla ollut siihen varaa. Hänellä ei ole avainta meille. Tukiperhettä ei lapsi halua ja niihin on vuosien jonot meidän lapsi on jo 11 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samantapaisessa suhteessa ja meillä on yhteinen alakouluikäinen lapsi. Mies on myöntänyt alun kontrolloinnin olleen totta etten lähtenyt toisen miehen mukaan... asui silloin työn takia ulkomailla ja tuli luokswni joka vkloppu vaikka pyysin ettei tulisi. Minulla oli kiva asunto ja puhui ympäri hankiomaan yhteisen asunnon jo 6 kk jälkern ja valitsi asunnon joka oli kaukana ystävistäni. Halusi naimisiin ja pakotti siihen uhkailulla ja väkivallalla. Joo olin tyhmä ja suostuin. Olen ymmärtänyt että johtuu sisäisestä turvattomuusestani josta olen kärsinyt koko elämäni.
Nyt olen kuulemma niin ruma lehmä ettei kukaan enää halua olla kanssani. Hänellä on oma asunto ja olemme virallisesti eronneet mutta majailee luonani usein. Väkivaltaa on ollut paljon, kaikenlaista. Nöyryyttävintä se on ollut lapsen nähden,kerran esim.mies heitti lautasen
Niin? Todennäköisesti hän hyötyisi siitä. Vaikka kerran pari kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samantapaisessa suhteessa ja meillä on yhteinen alakouluikäinen lapsi. Mies on myöntänyt alun kontrolloinnin olleen totta etten lähtenyt toisen miehen mukaan... asui silloin työn takia ulkomailla ja tuli luokswni joka vkloppu vaikka pyysin ettei tulisi. Minulla oli kiva asunto ja puhui ympäri hankiomaan yhteisen asunnon jo 6 kk jälkern ja valitsi asunnon joka oli kaukana ystävistäni. Halusi naimisiin ja pakotti siihen uhkailulla ja väkivallalla. Joo olin tyhmä ja suostuin. Olen ymmärtänyt että johtuu sisäisestä turvattomuusestani josta olen kärsinyt koko elämäni.
Nyt olen kuulemma niin ruma lehmä ettei kukaan enää halua olla kanssani. Hänellä on oma asunto ja olemme virallisesti eronneet mutta majailee luonani usein. Väkivaltaa on ollut paljon, kaikenlaista. Nöyryyttävintä se on ollut lapsen nähden,kerran esim.mies heitti lautasen täynnä puuroa lattialle tahalleen ja kun siivosin
Kiitos sinulle, en täällä toki yhteystietoja jaa..Asun Vantaalla. Mutta jo tämä mitä kirjoitit että haluaisit auttaa, lämmittää todella paljon mieltä, kiitos paljon. Olisi minulla ystäviä ollut ja kadun etten jaksanut pitää yhteyttä heihin, ei tälläisestä mitä meillä oli kehtaa kenellekään kertoa naamatusten.
Miksi avaat oven tuolle loiselle? Muuta pois ja pidä osoite salassa.
Jos olet niin huono ihminen, niin kuka/mikä pakottaa pyörimään nurkissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden väkivaltaperheiden lapsia pitäisi erikseen terapoida ja valistaa miten ei tarvitse toistaa mitään ylisukupolvisia tapoja.
Ei ne lapset yleensä uskalla kertoa mitä kotona tapahtuu. Näillä on yleensä kulissit kunnossa. Harvat jää lasten hakkaamisesta/henkisestä väkivallasta kiinni.
Kulissiperheillä on yleensä varaa pitää kulisseja. Ne kulissit voi jo antaa lapsille käsitystä toisenlaisestakin elämäntavasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samantapaisessa suhteessa ja meillä on yhteinen alakouluikäinen lapsi. Mies on myöntänyt alun kontrolloinnin olleen totta etten lähtenyt toisen miehen mukaan... asui silloin työn takia ulkomailla ja tuli luokswni joka vkloppu vaikka pyysin ettei tulisi. Minulla oli kiva asunto ja puhui ympäri hankiomaan yhteisen asunnon jo 6 kk jälkern ja valitsi asunnon joka oli kaukana ystävistäni. Halusi naimisiin ja pakotti siihen uhkailulla ja väkivallalla. Joo olin tyhmä ja suostuin. Olen ymmärtänyt että johtuu sisäisestä turvattomuusestani josta olen kärsinyt koko elämäni.
Nyt olen kuulemma niin ruma lehmä ettei kukaan enää halua olla kanssani. Hänellä on oma asunto ja olemme virallisesti eronneet mutta majailee luonani usein. Väkivaltaa on ollut paljon, kaikenlaista. Nöyryyttävintä se on ollut lapsen nähden,kerran esim.mies heitti lautasen täynnä puuroa lattialle tahalleen ja kun siivosin otti vesilasin ja kaatoi sen päälleni. Muistan ilmeensä kun nauraen kaatoi vettä päälleni.
Hain diakoniasta apua ruokaan jo kun lapsi oli 1,5 v kun olin kotihoidon tuella eikä mies antanut rahaa ruokaan.
Tiedän että tämä on väärin mutta olen täysin syrjäytynyt yhteiskunnasta. Ennen opiskelin ja olen tehnyt useampaa työtä samaan aikaan. Nyt olen ollut työtön vuosia ja miehen lempihaukkuminen on nykyään elätiksi haukkuminen, tekee niin myös lapsemme kuullen. Tosiasia on etten edes uskalla hakea töitä enää. Usein ajattelen että helpompi olisi olla kuollut, elän päivän kerrallaan. Välillä olen ollut niin yksin niin pitkään etten edes muista miten hymyillään. Muistan kuinka oudolta se välillä tuntuu kasvoissa kun on vain itkenyt päivittäin.
Minulla taustana molempien vanhempien huumeiden käyttö koko lapsuusaikani, olin mm mukana huumeiden myynnissä ja ostoissa. Näin pienenä jo kun isä piikitti heroiinia. Isäpuoli raiskasi minut kun olin 8 v. Kaikki ihmissuhteet olivat väkivaltaisia lapsena.
Sukulaisia meillä ei lapsen kanssa ole eikä ketään ystäviä. Jos ex mies ei käy meillä ei meillä ole ketään. Lapsi ei ole koskaan elämässään ollut esim missään perhejuhlissa kun sukulaisia ei ole.
Olen yrittänyt irrottautua suhteesta ja käynyt kirkon perheneuvojalla. Hän on yrittänyt tukea minua jotta pääsisin terapiaan. En pääse, olen yrittänyt 2 vuotta jo. En tiedä mitä tehdä, jatkanko näin vai tapanko itseni. Käytännössä olen työkyvytön nyt mutta hoitoa en saa, en ymmärrä miten tämä on mahdollista. Suututtaa se että aina sanotaan että kannattaa hakea apua mutta kun niin tekee, ei apua saakkaan.
Tekstin alussa alkoi heti turhauttaa, että miksi noin ajopuuna nainen ajelehtii, mutta pidemmälle luettua tuli surku, kun sieltähän se selvisi taas, että taustalla traumaattinen lapsuus ja ylisukupolvisuutta.
Suututtaa, että tuollaiset aidosti tuen tarpeiset rikkinäiset ihmiset eivät saa apua eivätkä pääse terapiaan, ja samalla tiedän ihan liikaa hyväosaisia keskiluokkaisia naisia jotka ramppaa Kela-kustanteisessa terapiassa vatvomassa elämäänsä ja fiiliksiään ilman mitään tragedioita. Ei se niiden naisten vika ole, eli en niitä syyllistä, mutta kyllä toi systeemi menee mun oikeustajun mukaan aivan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden väkivaltaperheiden lapsia pitäisi erikseen terapoida ja valistaa miten ei tarvitse toistaa mitään ylisukupolvisia tapoja.
Ei ne lapset yleensä uskalla kertoa mitä kotona tapahtuu. Näillä on yleensä kulissit kunnossa. Harvat jää lasten hakkaamisesta/henkisestä väkivallasta kiinni.
Kulissiperheillä on yleensä varaa pitää kulisseja. Ne kulissit voi jo antaa lapsille käsitystä toisenlaisestakin elämäntavasta.
Kyllähän ihan todella huono-osaisten perheidenkin lapset suojelee vanhempiaan ja piilottelee asioita. Joskus tuntuu, että etenkin ne.
Vierailija kirjoitti:
Jännä mies kiinnostaa naisia. Ei voi mitään.
Mun naispuolisella kaverilla oli jännänainen. 10 vuotta oli tämän nyrkkeilysäkkinä kunnes vaihtoi samanlaiseen jännänaiseen. Parempi kuulemma olla edes joku kun olla yksin.
Miksi täytyy olla lojaali vain tuntemuksilleen? Ymmärrän, että pelottava mies voi viehättää, mutta sille tuntemukselle ei tarvitse olla uskollinen. Järkeäkin voi käyttää, ei tuollaista käytöstä pidä hyväksyä yhtä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täytyy olla lojaali vain tuntemuksilleen? Ymmärrän, että pelottava mies voi viehättää, mutta sille tuntemukselle ei tarvitse olla uskollinen. Järkeäkin voi käyttää, ei tuollaista käytöstä pidä hyväksyä yhtä kertaa.
Ei pelottava mies viehätä ketään tasapainoisen tunne-elämän omaavaa ja turvallisen lapsuuden elänyttä naista. Ja koska se viehätys liittyy niin voimakkaasti ihmisen lapsuustraumoihin ja sosiaaliseen perintöön/opittuihin malleihin, niin asiaa on paha ratkaista pelkällä "järjen käytöllä".
Huono-osaisuuden kierteiden katkaisemiseen ja traumatisoituneiden henkilöiden hoitamiseen pitäisi panostaa enemmän. Ei vain ajatella, että ne on jotain muita ihmisiä omissa kuplissaan. Samassa yhteiskunnassa kaikki elää ja osalla mahikset tasapainoiseen elämään ja yhteiskuntaan osallistumiseen jo lähtökohtaisesti paljon heikommat, ja nämä kierteet jatkuu sitten omien lasten kasvaessa taas väkivallan ja epävakauden keskellä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täytyy olla lojaali vain tuntemuksilleen? Ymmärrän, että pelottava mies voi viehättää, mutta sille tuntemukselle ei tarvitse olla uskollinen. Järkeäkin voi käyttää, ei tuollaista käytöstä pidä hyväksyä yhtä kertaa.
Ei pelottava mies viehätä ketään tasapainoisen tunne-elämän omaavaa ja turvallisen lapsuuden elänyttä naista. Ja koska se viehätys liittyy niin voimakkaasti ihmisen lapsuustraumoihin ja sosiaaliseen perintöön/opittuihin malleihin, niin asiaa on paha ratkaista pelkällä "järjen käytöllä".
Huono-osaisuuden kierteiden katkaisemiseen ja traumatisoituneiden henkilöiden hoitamiseen pitäisi panostaa enemmän. Ei vain ajatella, että ne on jotain muita ihmisiä omissa kuplissaan. Samassa yhteiskunnassa kaikki elää ja osalla mahikset tasapainoiseen elämään ja yhteiskuntaan osallistumiseen jo lähtökohtaisesti paljon heikommat, ja nämä kierteet j
Liekö sitten tällaisia naisia entistä enemmän? Vai mikä selittää, että naisten kokema parisuhdeväkivalta on viime vuosikymmenen aikana kasvanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täytyy olla lojaali vain tuntemuksilleen? Ymmärrän, että pelottava mies voi viehättää, mutta sille tuntemukselle ei tarvitse olla uskollinen. Järkeäkin voi käyttää, ei tuollaista käytöstä pidä hyväksyä yhtä kertaa.
Ei pelottava mies viehätä ketään tasapainoisen tunne-elämän omaavaa ja turvallisen lapsuuden elänyttä naista. Ja koska se viehätys liittyy niin voimakkaasti ihmisen lapsuustraumoihin ja sosiaaliseen perintöön/opittuihin malleihin, niin asiaa on paha ratkaista pelkällä "järjen käytöllä".
Huono-osaisuuden kierteiden katkaisemiseen ja traumatisoituneiden henkilöiden hoitamiseen pitäisi panostaa enemmän. Ei vain ajatella, että ne on jotain muita ihmisiä omissa kuplissaan. Samassa yhteiskunnassa kaikki elää ja osalla mahikset tasapainoiseen elämään ja yhteiskuntaan osallistumiseen jo läht
Liekö sitten tällaisia naisia entistä enemmän? Vai mikä selittää, että naisten kokema parisuhdeväkivalta on viime vuosikymmenen aikana kasvanut?
En osaa sanoa kun en tiedä millä tavalla se on kasvanut, että missä näkyy? Poliisilla, turvakodeissa vai kyselyissä? Että vaikuttaako heikentynyt yhteiskunnallinen tilanne ihmisten hyvinvointiin tuossakin, näkyykö näissä pariskunnissa eri kulttuuritaustoista tulevat ihmiset tms.
Paha olo on seurata vierestä ihmisen kärsivän narsistin kanssa elämistä. Ymmärrystä riittää, pelottelu on uponnut ja usko johonkin jota ei ole olemassakaan saa jatkamaan. Lähtöyritystä on tehty melkein 20 vuotta. Lapset ovat saaneet mallin ja jatkavat kukin omaa sairastunutta polkuaan. Sydäntä särkevää on tämä! Kukaan ei voi pelastaa ketään, on tullut selväksi. Olen yrittänyt kaikkeni ystävänä.
Miksi naiset haluaa parisuhteeseen tuollaisten sekopäiden kanssa? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden väkivaltaperheiden lapsia pitäisi erikseen terapoida ja valistaa miten ei tarvitse toistaa mitään ylisukupolvisia tapoja.
Ei ne lapset yleensä uskalla kertoa mitä kotona tapahtuu. Näillä on yleensä kulissit kunnossa. Harvat jää lasten hakkaamisesta/henkisestä väkivallasta kiinni.
Kulissiperheillä on yleensä varaa pitää kulisseja. Ne kulissit voi jo antaa lapsille käsitystä toisenlaisestakin elämäntavasta.
Ei se raha siinä auta, jos oppii kotona että riittää kun näyttää ulonpäin elämä ja moraali hyvälle, 4 seinän sisällä saat tehdä mitä vaan, vaikka pieksää perhettä.
"Huh huh mammat"-aloittaja taas vauhdissa.
lapset kuittaa niitä jälkiä sitten yleensä päälle nelikymppisenä kun on saanut itsensä revitty toksisesta suhteesta eroon, koska lapsena totuttu normaali auttoi sietämään sellaista vuosikausia eli kierre jatkuu.