Haluan lapsia, mutta en tiedä kestääkö mielenterveyteni.

Olen ollut aina helposti väsyvä. Siis todella helposti. Tarvitsen paljon unta tai menen sekaisin enkä pysty esim. ajamaan autoa, tiputtelen tavaroita käsistäni, takeltelen puheessani. Vaikutan humalaiselta. Teininä oli kausi kun en saanut nukuttua kunnolla ja aloin kokemaan harhoja, näin varjo-ihmisiä silmäkulmassa ja olin vakuuttunut siitä että kirjoittamani tekstit eivät olleet oikeasti olemassa vaan katosivat kun suljin vaikkapa kouluvihkoni. Näin jälkikäteen on ihme etten möläyttänyt näitä asioita jollekin ja joutunut johonkin osastolle.

Myös elämänhallinnan kanssa on ollut ongelmia koska en oikeasti jaksa arjessa mitään ekstraa, vaan teen juuri ne asiat jotka on pakko enkä yhtään enempää. Puolisoni ei ole ikinä oikein oppinut ymmärtämään tuota, pitäisi ihan sekopäänä jos kertoisin oikeasti miten optimoitua ja suunnitelmia perusarkeni on. Kun energiani loppuu, saatan istua sohvalla pari tuntia ja tuijottaa tyhjyyteen. En saa vartaloani liikkumaan. Usein tuon energian loppumisen jälkeen myös saatan nukahtaa heti, vaikka kädet puuskassa ruokapöydän ääreen.

Tiedän että tämä ei ole normaalia, mutta kaikki mahdollinen on tutkittu ihan pikkulapsesta asti. Mitään ei ole löytynyt eli olen todennäköisesti vain väsyvä ja matalaenerginen perusluonteeltani.

Nyt alkaa olla se aika elämästä kun pitäisi alkaa miettiä hankkiiko niitä lapsia vai ei. Pelkkä tuttujen perhearjen seuraaminen väsyttää, en tiedä jaksaisinko jos olisi omia joita ei saisi mitenkään mihinkään hoitoon jos väsyttää tai palaa loppuun.

Vaikeaa.