Lue keskustelun säännöt.
Haluan lapsia, mutta en tiedä kestääkö mielenterveyteni.
01.06.2025 |
Olen ollut aina helposti väsyvä. Siis todella helposti. Tarvitsen paljon unta tai menen sekaisin enkä pysty esim. ajamaan autoa, tiputtelen tavaroita käsistäni, takeltelen puheessani. Vaikutan humalaiselta. Teininä oli kausi kun en saanut nukuttua kunnolla ja aloin kokemaan harhoja, näin varjo-ihmisiä silmäkulmassa ja olin vakuuttunut siitä että kirjoittamani tekstit eivät olleet oikeasti olemassa vaan katosivat kun suljin vaikkapa kouluvihkoni. Näin jälkikäteen on ihme etten möläyttänyt näitä asioita jollekin ja joutunut johonkin osastolle.
Myös elämänhallinnan kanssa on ollut ongelmia koska en oikeasti jaksa arjessa mitään ekstraa, vaan teen juuri ne asiat jotka on pakko enkä yhtään enempää. Puolisoni ei ole ikinä oikein oppinut ymmärtämään tuota, pitäisi ihan sekopäänä jos kertoisin oikeasti miten optimoitua ja suunnitelmia perusarkeni on. Kun energiani loppuu, saatan istua sohvalla pari tuntia ja tuijottaa tyhjyyteen. En saa vartaloani liikkumaan. Usein tuon energian loppumisen jälkeen myös saatan nukahtaa heti, vaikka kädet puuskassa ruokapöydän ääreen.
Tiedän että tämä ei ole normaalia, mutta kaikki mahdollinen on tutkittu ihan pikkulapsesta asti. Mitään ei ole löytynyt eli olen todennäköisesti vain väsyvä ja matalaenerginen perusluonteeltani.
Nyt alkaa olla se aika elämästä kun pitäisi alkaa miettiä hankkiiko niitä lapsia vai ei. Pelkkä tuttujen perhearjen seuraaminen väsyttää, en tiedä jaksaisinko jos olisi omia joita ei saisi mitenkään mihinkään hoitoon jos väsyttää tai palaa loppuun.
Vaikeaa.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Pidä vaan housut jalassa ja Jumala mielessä.
Samaa olin tulossa sanomaan.
Älä tee lapsia pliis ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten et hanki. Jälkeenpäin on vaikea katua.
Et jaksa lapsia hoitaa, ei kannata edes harkita.
Vierailija kirjoitti:
Et jaksa lapsia hoitaa, ei kannata edes harkita.
Lasten kanssa nimittäin väsymys ja muistikatkokset tuhankertaistuu.
Itsekurin puutetta. Pitää oppia tekemään asioita vaikka ne tuntuisivat epämukavilta tai jopa tuskallisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on maailman ihanimmat lapset, mutta tällä tiedolla mikä minulla nykyään on, en olisi tehnyt lapsia tai maksimissaan yhden. Minun on aina ollut vaikea vetää rajoja ja lapsethan niitä venyttävät äärimmilleen ja kun puolisoksikin valikoitui epäsopiva, niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kävi juurikin toisinpäin. Jotenkin pystyin hoitamaan lapsen yksin ja olin vielä lapsen omaishoitajana vaikeassa sairaudessa. Kyllä sitä ihminen jaksaa, jos on pakko.
Olin siis myös työtön ja masentuut ennen lapsen saamista. Makoilin vain kotona.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi juurikin toisinpäin. Jotenkin pystyin hoitamaan lapsen yksin ja olin vielä lapsen omaishoitajana vaikeassa sairaudessa. Kyllä sitä ihminen jaksaa, jos on pakko.
Olin siis myös työtön ja masentuut ennen lapsen saamista. Makoilin vain kotona.
Vaikea tietää, kenellä on kuitenkin voimavaroja, sitten lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu en suosittele. Itsesi ja mielenterveytesi puolesta ja vielä vähemmän lapsen puolesta, niitä on jo liikaa heitteille jätettyjä ja huonolla hoidolla olevia
Vierailija kirjoitti:
Itsekurin puutetta. Pitää oppia tekemään asioita vaikka ne tuntuisivat epämukavilta tai jopa tuskallisilta.
En ole ikinä ymmärtänyt tämä kommenttia. Joo, teen päivittäin kaikkea joka tuntuu epämukavalta ja tuskalliselta, sitten vaikka pää sumussa sammaltaen, eihän normiarki pyörisi muuten. Missä ne mukavat, kivat ja kevyet asiat muka on? :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekurin puutetta. Pitää oppia tekemään asioita vaikka ne tuntuisivat epämukavilta tai jopa tuskallisilta.
En ole ikinä ymmärtänyt tämä kommenttia. Joo, teen päivittäin kaikkea joka tuntuu epämukavalta ja tuskalliselta, sitten vaikka pää sumussa sammaltaen, eihän normiarki pyörisi muuten. Missä ne mukavat, kivat ja kevyet asiat muka on? :D
Ap
Älä nyt esitä, juuri tuon takia kukaan ei suosittele lapsia sinulle. Keksi muita asioita elämääsi. En usko että oikeasti edes haluaisit niitä, haluat tässä vain kiusata muita. Luultavasti et koskaan ymmärrä yhtään mitään sinuun kohdennettua kriittisyyttä, teidät on jo nähty.
Jos ei koskaan pysty ymmärtämään mitään niin kuinka tyhmä voi ihminen olla? Saapas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksaisi omaa lasta, aikalailla samoista syistä kuin AP, mutta entäs sellainen tukiperheenä toimiminen, edes kokeilumielessä? Viikonloppu kuukaudessa olla turvallinen aikuinen sitä tarvitsevalle lapselle, siitä mä aloittaisin jaksamiseni testaamisen, jos olisi kuitenkin haaveissa ehkä omakin lapsi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekurin puutetta. Pitää oppia tekemään asioita vaikka ne tuntuisivat epämukavilta tai jopa tuskallisilta.
En ole ikinä ymmärtänyt tämä kommenttia. Joo, teen päivittäin kaikkea joka tuntuu epämukavalta ja tuskalliselta, sitten vaikka pää sumussa sammaltaen, eihän normiarki pyörisi muuten. Missä ne mukavat, kivat ja kevyet asiat muka on? :D
Ap
Älä nyt esitä, juuri tuon takia kukaan ei suosittele lapsia sinulle. Keksi muita asioita elämääsi. En usko että oikeasti edes haluaisit niitä, haluat tässä vain kiusata muita. Luultavasti et koskaan ymmärrä yhtään mitään sinuun kohdennettua kriittisyyttä, teidät on jo nähty.
Anteeksi jos vaikutin kärkkäältä, otan mielelläni kritiikkiä vastaan mutta koen että kirjoitin vain vapaasti omasta kokemuksestani. Lapsien hankkiminen on asia jota mietin paljon tällä hetkellä, ja tämä palsta antaa mahdollisuuden keskustella siitä anonyymisti. Ap
Hakisin sinuna keinoja oman hyvinvoinnin tukemiseen, ihan riippumatta lapsikysymyksestä. Ehkä löydät ratkaisuja, joiden avulla jaksat paremmin. Se on itsellesi hyväksi, vaikka voimat eivät kohenisi niin, että voisit harkita lapsia.
Mulla on ADD ja niin tuttua tuo ainainen väsymys. Ei puhettakaan että olisin edes parisuhteessa.
Voin kertoa oman kokemukseni kun sain lapsen. Ajattelin että elämä ei hirveästi muutu, on vain ihmisenalku josta olen vastuussa, thats it. No se minkä sain ei ollutkaan sitä mitä halusin; itkuinen vauva, valvottavat yöt, hankala Imetys + masennus mikä minulla oli jo ollut 18-vuotiaasta diagnosoituna. Elämä vauvan kanssa on yksinäistä vaikka toki oli niitä ihaniakin hetkiä mutta myös haastavaa jos lapsi sattuu olemaan voimakastahtoinen... muuta ei tarvita. Joutuu silti kohtaamaan lapsen suuretkin tunteenpurkaukset vaikka siitä kuinka muki on vääränvärinen, tai istumapaikka vääränlainen. Ja sitä joutui kestämään, raastavaa itkua päivittäin.
Toki en sano ettei saisi helppoa lasta hoidettavakseen mutta tämä Lapsi mikä minulla nyt on ensimmäinen ja viimeinen. Syy on se että lapsi on hankala. Tätä en hänen kuulleen ikinä sano.
Minä onneksi tunsin itseni ja hiljaisuuden tarpeeni niin hyvin että ikinä en edes harkinnut lasta. En olisi jaksanut sitä tarvitsevuutta ja pakollista tekemistä ja sosiaalisuutta jotka lapsen kehityksen kannalta on oltava.
Suosittelen että sinäkin ap mietit tarkkaan mitä jaksat.
Pidä vaan housut jalassa ja Jumala mielessä.