Mitä haluaisit kokea ennen kuolemaasi?

Kertoisitteko henkisyyden polusta? Mitä se teille tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitteko henkisyyden polusta? Mitä se teille tarkoittaa?

Ei mitään.

Rakkauden olisin halunut kokea, mutta eipä tule tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Rakkauden olisin halunut kokea, mutta eipä tule tapahtumaan.

Kukaan ei määritä puolestasi mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitteko henkisyyden polusta? Mitä se teille tarkoittaa?

Ota itse selvää jos kiinnostaa. Todennäköisesti tulet katumaan, jos lähdet henkisyyden polulle. Täällä jo tyhjentävästi vastattiin: Ei mittään. Tyhjyyttä. Sitä se tarkoittaa.

Valaistuminen ei ole mikään yksi iso tapahtuma, jota ennen et ollut valaistunut ja sitten olit. Se on hetkellinen kokemus, jonka voi kokea useamman kerran. Sellainen selkeyden ja ymmärtämisen kokemus.

Se ei itsessään ole tuskaa eikä se ole nautintoa. Se on neutraalia. Se voi tapahtua tuskan tai nautinnon tai vaikka niiden yhdistelmän kautta, mutta se voi tapahtua myös aivan rauhallisesti. Siitä voi myös seurata tuskaa jossain kohtaa, mutta toisessa kohtaa siitä seuraakin rauhaa. 

Täällä nyt joku on ilmeisesti kokenut jonkin vaikean ja tuskallisen asian ja ehkä sitä kautta saanut valaistumisen kokemuksen ja mahdollisesti havahtunut tajuamaan jotain maailman hulluutta tai vääryyttä. Mutta ei se aina niin mene. 

Valaistumista ei kannata pelätä eikä sitä kannata tavoitella. Se tulee, kun sen aika on. Valaistumisen myötä elämä ei välttämättä muutu mitenkään, mutta joskus se voi sysätä liikkeelle suurenkin muutoksen. Moni on voinut sellaisen kokeakin ymmärtämättä edes, että se oli valaistumisen hetki. On vaikeaa kokea valaistumista, jos elämässä ei ole tilaa sille. 

Sen, että joku rakastaa ihan aidosti minua, eikä sitä hyötyä mitä minusta saa, tai jotain haavekuvaa

Naimisiin menon. Mikä tosin taitaa toteutua piankin, kun ollaan menossa miehen kanssa. Toivottavasti myös pääsen joskus vielä asuntolainasta eroon. 

Olisi hienoa nähdä kuinka Vauva-palstalla osattaisiin keskustella ilman pilkkaamista ja öyhötystä.  Tämäkin mielenkiintoinen aloitus jo kuvottavaa tappelua täynnä 

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitteko henkisyyden polusta? Mitä se teille tarkoittaa?

Se pitää jokaisen itse määritellä. Nykyään on kaikenlaisia uusheränneitä, jotka innostuvat jostain aatteesta ja toitottavat sitä sitten yhtenä totuutena muille. Etsi oma tiesi. Elä ihan miten itse haluat ja seuraa niitä polkuja, jotka vetävät sinua puoleesi. Ei tarvitse hurahtaa mihinkään omituisiin sääntöihin tai guruihin. Lue aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta tai katso youtubesta videoita. Nykyään löytyy tosi paljon kaikkea. Sitten voit lisätä elämääsi niitä henkisiä elementtejä, jotka tuntuvat omilta. 

Vierailija kirjoitti:

Valaistuminen ei ole mikään yksi iso tapahtuma, jota ennen et ollut valaistunut ja sitten olit. Se on hetkellinen kokemus, jonka voi kokea useamman kerran. Sellainen selkeyden ja ymmärtämisen kokemus.

Se ei itsessään ole tuskaa eikä se ole nautintoa. Se on neutraalia. Se voi tapahtua tuskan tai nautinnon tai vaikka niiden yhdistelmän kautta, mutta se voi tapahtua myös aivan rauhallisesti. Siitä voi myös seurata tuskaa jossain kohtaa, mutta toisessa kohtaa siitä seuraakin rauhaa. 

Täällä nyt joku on ilmeisesti kokenut jonkin vaikean ja tuskallisen asian ja ehkä sitä kautta saanut valaistumisen kokemuksen ja mahdollisesti havahtunut tajuamaan jotain maailman hulluutta tai vääryyttä. Mutta ei se aina niin mene. 

Valaistumista ei kannata pelätä eikä sitä kannata tavoitella. Se tulee, kun sen aika on. Valaistumisen myötä elämä ei välttämättä muutu mitenkään, mutta joskus se voi sysätä liikkeelle suurenkin muutoks

Minä olen niin saatanan täynnä henkisyys- ja valaistumishöpönlöpöä ja etenkin teitä -luin-tämän-valaistumisesta-Wikipediasta-tapauksia. Eniten korpeaa, että kumppaneiksikin on yritetty lykätä ns. henkisiä miehiä joiden mielestä metsät ovat täynnä metsänhenkiä ja kivet säteilevät energiaa. Minua ei kiinnosta tuhlata elämääni henkisyyteen ja valaistumisen etsimiseen saatika uskoa metsänhenki tarinoihin.

Kyllä mä oikeasti kaipaan vielä keski-ikäisenäkin hyviä essoja ja kunnon sienitrippiä. Sitä hengellistä laatua.

Että taidetokseni pääsevät museoon ja kirjojani julkaistaan. Haluaisin myös matkustaa vielä. Se oikeakin rakkaus olis kiva kokea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaistuminen ei ole mikään yksi iso tapahtuma, jota ennen et ollut valaistunut ja sitten olit. Se on hetkellinen kokemus, jonka voi kokea useamman kerran. Sellainen selkeyden ja ymmärtämisen kokemus.

Se ei itsessään ole tuskaa eikä se ole nautintoa. Se on neutraalia. Se voi tapahtua tuskan tai nautinnon tai vaikka niiden yhdistelmän kautta, mutta se voi tapahtua myös aivan rauhallisesti. Siitä voi myös seurata tuskaa jossain kohtaa, mutta toisessa kohtaa siitä seuraakin rauhaa. 

Täällä nyt joku on ilmeisesti kokenut jonkin vaikean ja tuskallisen asian ja ehkä sitä kautta saanut valaistumisen kokemuksen ja mahdollisesti havahtunut tajuamaan jotain maailman hulluutta tai vääryyttä. Mutta ei se aina niin mene. 

Valaistumista ei kannata pelätä eikä sitä kannata tavoitella. Se tulee, kun sen aika on. Valaistumisen myötä elämä ei välttämättä muutu mitenkään, mutta

Miksi yrität laittaa minut johonkin wikipedia-laatikkoon? En ole lukenut wikipediasta valaistumisesta, vaan kerron omasta kokemuksestani. Henkistä kirjallisuutta olen kyllä lukenut koko ikäni vaihtelevalla kiinnostuksella. En ole myöskään tuputtanut sinulle minkäänlaista miestä. En tunne sinua eikä minua kiinnosta toimia parittajana. Tuollaisia kuvailemiasi miehiä pidän kyllä arvossa. Somessa kiljuvia "heränneitä", jotka tietävät kaikesta kaiken, kun ovat sen joltain amerikkalaiselta gurulta kuulleet, en niinkään arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä oikeasti kaipaan vielä keski-ikäisenäkin hyviä essoja ja kunnon sienitrippiä. Sitä hengellistä laatua.

Mene ABC:lle. Sieltä Kotipizzaan sienimestarille.

Että olisi joku jota rakastaa ja joka rakastaisi minua. Ei ole aikuisiällä semmoista näkynyt. -n 50 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä oikeasti kaipaan vielä keski-ikäisenäkin hyviä essoja ja kunnon sienitrippiä. Sitä hengellistä laatua.

Mene ABC:lle. Sieltä Kotipizzaan sienimestarille.

Nekin on käyty. Kumpikaan ei ole heilauttanut arvomaailmaa pysyvästi uuteen uskoon.

Vierailija kirjoitti:

Valaistuminen ei ole mikään yksi iso tapahtuma, jota ennen et ollut valaistunut ja sitten olit. Se on hetkellinen kokemus, jonka voi kokea useamman kerran. Sellainen selkeyden ja ymmärtämisen kokemus.

Se ei itsessään ole tuskaa eikä se ole nautintoa. Se on neutraalia. Se voi tapahtua tuskan tai nautinnon tai vaikka niiden yhdistelmän kautta, mutta se voi tapahtua myös aivan rauhallisesti. Siitä voi myös seurata tuskaa jossain kohtaa, mutta toisessa kohtaa siitä seuraakin rauhaa. 

Täällä nyt joku on ilmeisesti kokenut jonkin vaikean ja tuskallisen asian ja ehkä sitä kautta saanut valaistumisen kokemuksen ja mahdollisesti havahtunut tajuamaan jotain maailman hulluutta tai vääryyttä. Mutta ei se aina niin mene. 

Valaistumista ei kannata pelätä eikä sitä kannata tavoitella. Se tulee, kun sen aika on. Valaistumisen myötä elämä ei välttämättä muutu mitenkään, mutta joskus se voi sysätä liikkeelle suurenkin muutoks

No tästä on kyllä useimmat perinteet, joissa valaistumista tavoitellaan, täysin eri mieltä. Esim. zenperinteessä tuollaista hetkellistä kokemusta kuvataan nimellä satori, mutta sellaisia kokeva ei ole vielä mikään valaistunut, vaan valaistuminen on totaalinen oman ja maailman identiteetin kokemisen muutos. Mutta toki niitä sanoja saa muullakin tapaa käyttää kuin mitä jossain tietyissä uskonnoissa joissa puhutaan valaistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaistuminen ei ole mikään yksi iso tapahtuma, jota ennen et ollut valaistunut ja sitten olit. Se on hetkellinen kokemus, jonka voi kokea useamman kerran. Sellainen selkeyden ja ymmärtämisen kokemus.

Se ei itsessään ole tuskaa eikä se ole nautintoa. Se on neutraalia. Se voi tapahtua tuskan tai nautinnon tai vaikka niiden yhdistelmän kautta, mutta se voi tapahtua myös aivan rauhallisesti. Siitä voi myös seurata tuskaa jossain kohtaa, mutta toisessa kohtaa siitä seuraakin rauhaa. 

Täällä nyt joku on ilmeisesti kokenut jonkin vaikean ja tuskallisen asian ja ehkä sitä kautta saanut valaistumisen kokemuksen ja mahdollisesti havahtunut tajuamaan jotain maailman hulluutta tai vääryyttä. Mutta ei se aina niin mene. 

Valaistumista ei kannata pelätä eikä sitä kannata tavoitella. Se tulee, kun sen aika on. Valaistumisen myötä elämä ei välttämättä muutu mitenkään, mutta

Ei ole pakko kommentoida.

Pitkän rakkaudentäyteisen avioliiton ja 5-7 lapsen äitiyden. Jännityksellä odotan, olen 40v ja 2 lapsen sinkkuäiti.