Miehet, miten suhtaudutte ihmiseen, joka on aivan rakastunut sinuun

Pyrin välttelemään, koska en halua vääntää veistä haavassa. Siinäkin tapauksessa, että itse haluaisin olla ystävä. Elämä valuu hukkaan, jos haaveilee saavuttamattomasta kohteesta.

Tuskin edes tunnistaisin, että joku olisi rakastunut minuun.

Tervehdin ja poistun. Masennun, koska olen jo tajunnut olevani paskiainen, enkä halua pilata kenenkään elämää.

Olin nuorempana tyyliin 20-27 umpirakastunut nuoruudenaiksiseen rakkauteeni. Olimme siis asuneet jo yhdessä kunnes tuli ero (vasten minun tahtoa). En tuoloin yhdessäolon aikaan oikein uskaltanut sanoittaa rakkauttani enkä sitä että olin aina halunnut hänet tyyliin teinistä saakka. Näytin sen kyllä fyysisesti ja olin todella 100% sitoutunut häneen.

Väärin! Hän luuli etten ole tosissaan, petti ja jätti minut. 

No, 6v jälkeenkin hän kuitenkin kaipasi minua ja olisi kanssani halunnut naimisiin, perheen ja lapset. En vieläkän uskaltanut kertoa oikeita tunteitani ja sitä miten järkyttävän paljon se sattui ja loukkasi mitä mulle aikoinaan teki. Jouduin lähtemään omasta kodistani jonnekin hiton homeiseen tunkkaseen opiskelijaboksiin hänen jatkaessa kaveteittensa kanssa poikamieselmää. Se sattu. En kuitenkaan ylpeyttäni kertonut hänelle mitä oikeasti tunsin, siis rakastin ja kaipasin yhä häntä, esitin vaikeasti tavoiteltavaa, loukattua joka EI  anna anteeksi.       Väärin! 

Sinne meni elämäni rakkaus! hän päätyi kai hiukan vadten todellista tahtoaan alttarille laastarisuhteensa kanssa joka ehkä jopa huijadi hänet menemään kanssaan naimisiin. 

Joten älkää pihdatko tunteitanne. Tai sanokaa toisaalta nätisti mutta suoraan jos ette ole kiinnostuneet jatkamaan pidemmälle. Älkää huijatko toisianne.

Odottelisin noin 1-2 viikkoa, kunnes tämä nainen löytää jonkun toisen ihastuksen kohteen. Naisten ihastumiset vaihtuvat jatkuvasti.

No, voihan olla jos nainen perustelee oikein hyvin rakastumisensa, saatan rakastua itsekin. Ei ole ainakaan poissuljettua.

Panen niin pitkään kun reikiä irtoaa tai löydän paremman.